Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Tapaat elämäsi rakkauden vain kerran. Muista käyttää se hyvin.

Sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Tapaat elämäsi rakkauden vain kerran. Muista käyttää se hyvin.

Sinulle.

Voihan sen tavata useampia kertoja? Jostain luin että 3, mutta voi varmaan olla enemmänkin.

Tapasin kerran hänet joka olisi voinut olla elämäni rakkaus, mutta meidän välillä ei olisi ollut kuin himoja ja seksuaalista vetovoimaa. Eli pelkkä seksisuhde ja sekin todennäköisesti olisi loppunut lyhyeen. Onneksi mitään ei tullut ja säästyttiin suuremmilta sydänsuruilta.

Hyvää yötä. Olet elämäni rakkaus nainen. Oli yllätys, että löysin sinut. Eivät kaikki kohtaa koskaan elämänsä rakkautta.

Mutta olenko minä sinun elämäsi rakkaus?

Jos koet, että olen, niin onhan meidän jotenkin kohdattava toisemme. Minä olen valmis mihin vaan kanssasi.

Mutta entä sinä? Nuku hyvin.

Välillä olet mulle ilmaa enkä välitä kuulla susta enää. Toisena hetkenä haluan työntää sut seinää vasten ja suudella. K:lle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta saataisiin tähän kukoistavaan ketjuun edes jotain järkeä, voitaisiinko sopia, että jokainen kirjoittaja laittaa kohtaan nimimerkki vähintään oman oikean etunimensä ensimmäisen kirjaimen, mutta vielä mieluummin sekä etunimen että sukunimen ensimmäisen kirjaimen. Ja edelleen, sisällyttäisi viestiinsä vastaavan tiedon hänestä, kenelle viesti on osoitettu? Eli myös kaipauksen kohteen etunimen ensimmäinen kirjain tai etu- ja sukunimen alkukirjaimet.

Anonymiteetti taatusti säilyy edelleen, mutta ketjun jännittävyys etenisi ihan uudelle levelille! Eikö olekin hyvä idis, mitä sanotte?

Katso realityohjelmia jos draamaa kaipaat.

Toisaalta tuntuu sitä draamaa täällä ihan näinkin riittävän 😆

Ja siinä kolmas ketjun pilaaja m#dehullun ja stalkkeriksi kaipaajia syyttelevän mielisairaan lisäksi.

Kihis oli suorastaan vallan sympaattinen näihin nykyisiin riesoihin verrattuna.

Peace and love, sister 😗 Sori mutta minulla on kiintiö täynnä temperamenttisiin neitoihin, meistä ei voi oikein tulla mitään☺️

Temperamenttiset naiset tarvii jämäkät miehet 😁

Jämäkkä tai lupsakka sama se sille, mieluiten molempia, mutta tuollaisille paskaa lussuttaville ”huumorimiehille” (omasta mielestään siis) sopii ainoastaan sellaiset sovinnaiset taustahahmonaiset, jotka jaksavat ensinnäkin kuunnella päivästä toiseen näitä ”hauskoja” juttuja ja jopa hihitellä niille.

Tämä oli varmaankin minulle tarkoitettu? Jotenkin taas tulee sellainen déjà-vu tunne... Jostain tämä on tuttua...   ...hmmm...   ...tuo intesiteetti...   ...tuo seikka että pelkkä olemassaoloni saa toisen infernaaliseen hekumaan, kuumaksi kuin hornan pätsi...   ...jotain tuttua... ...ja vielä ikävä palstalla huutelee...  ...ai mutta, tää on niin helppo, sähän oot mun exsä, kyöpelivuoren kalmankalpea ex-kottaraiseni!  No voi hitto, ekana naapurin Pena ja nytten sinä! Tavallaan pitäisi olla otettu että näin parveilette perässäni :) Vielä te palstalaiset väitättä että ei täältä palstalta ketään löydä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuva susta ei ole enää niin tarkkarajainen vaan päivä päivältä enemmän arjen aaltojen pehmittämä. Vieläkin tulee kuitenkin hetkiä, kun joku yksittäinen muistikuva asennostasi, äänestäsi tai tuoksustasi jossain tilanteessa syöksyy mieleen ja saa hengen salpautumaan. Voikin olla, että isommalla altistuksella olisit ollut mulle terveyshaitta, hengittäminen kun on kuitenkin aika kivaa. (miehelle)

Valitettavasti sitå isompaa altistusta ei nyt pääse tapahtumaan. Olisin tarvittaessa voinut turvautua vaikka tekohengitykseen, jos hengenahdistus olisi mennyt vakavaksi. Olet liian arvokas menetettäväksi.

Olen tämän oppinut hyväksymään, ja toivon joskus kohtaavani jonkun kaltaisesi. Ja kiitos avuntarjouksesta, olisi tuo varmaan aika metkaksi mennyt. :)

Toivottavasti et anna näiden viestien vaikuttaa oikeaan elämääsi kun tosiaan täysin anonyymit vastailevat toisilleen. Tsemppiä.

Siis miten niin, kun oli noin hyvät tunnisteetkin... Mutta joo, en ole (vielä) niin tärähtänyt, että sekoittaisin tätä oikeaan elämään. Sait mut hymyilemään.

Hienoa. :)

No vähän itsekkäistäkin syistä vastailen täällä muistuttelijana kun en jaksa henkilökohtaisesti vastailla muiden kaipailuihin. Mistä mennäänkin siihen suurimpaan pelkoon, että jos oikeasti oma ihastus olisi näille foorumeille eksynyt niin ottaisi jotain haukkuvia viestejä tosissaan tai tekisi olettamuksia jostain viesteistä jotka saattavat pintaraapaisuna vaikka sopia tilanteeseen, mutta ovat joltain toiselta, koska tilanteet loppujen lopuksi ovat kaikilla hyvin samanlaisia. Tiedän, että on epätodennäköistä että olisi tänne löytänyt tai että edes kaipailisi, mutta kun oman psyykkeensä tuntee mutta toisista ihmisistä ei voi olla koskaan varma. Varsinkin jos ei ole nähnyt hetkeen niin harmittaa aina sellaiset viestit joissa joku oikein hieroo jonkun naamalle, että ei muuten tulla enää näkemään. Kuka henkisesti stabiili kirjoittaa sellaisia edes anonyymille foorumille? Joku jonka itsetunto on niin nollissa, että toivoo jonkun toisen jäävän kaipaamaan.

Tuli vähän avauduttua, mutta tämä on myös syy miksi ihmisten ei kannata käyttää tunnisteita jos ei ole rohkeutta tai tilaisuutta tehdä asioiden eteen mitään. Pahimmassa tapauksessa saat ihmisen josta välität koukuttumaan palstaan (tilanteessa jossa olisi eksynyt tänne) ja odottamaan että jotain tapahtuu. Mahdollisuus siitä taas luo tunnisteiden käyttäjälle aina vaan suurempia paineita jos yrittää siis tällä tavoin asettua toisen asemaan. En voi olla ainut joka on pohtinut tällaisia psykologisia seikkoja.

Täällähän kai nyt nimenomaan saa avautua. Lataan laidallisen takaisin, ite aloitit. :)

Itse yritän ymmärtää noita ikäviä ja ilkeitäkin viestejä (tiettyyn pisteeseen asti), ja joskus kun on johonkin vähän liian sopivaan pieneen aikaikkunaan pamahtanut jotain, niin tokihan se on mietityttänyt, että voisiko toinen oikeasti ajatella noin. Mutta ne on niitä hetkiä, kun on pitänyt kaivaa se järki sieltä kopan perältä. Näin varmaan myös muilla, toivottavasti.

Ehkä enemmän kuitenkin “huolettanut” jotkut vähän liiankin hyvin tilanteeseen sopivat viestit, joista on tullut mieleen, että ei kai se (kaipaamani ihminen) nyt luule, että tuo on mun kirjoittama. Siitäkin huolimatta, ettei ikinä uskoisi toisen edes ketjuun saatika sivuille eksyvän. Ja eihän tuossakaan siis ole tolkkua, mutta kun sen tiedostaa, että siinä ei ole tolkkua, niin on suht selvillä vesillä vielä.

Olen muutaman kerran käyttänyt tunnisteita, mutta en käytä enää. Huomasin, että niiden käyttämisestä tulee vähän vainoharhainen olo. Tulee mieleen, että mitä jos se on käynyt täällä ja tunnistanut itsensä ja on nyt jossain, että voi ei! Eli eiköhän nämä asiat monia mietitytä, moneltakin kantilta, ihmehän se olisi jos ei.

Näinhän se menee, että jos kaipailee niin yrittää asettua sen toisen asemaan ja on juuri huolissaan sen toisen jaksamisesta (jos sillä toisellakin siis olisi tunteita). Pelkää juuri, että toinen tekee olettamuksia foorumin perusteella kun viestit sopivat tilanteeseen. Joo ja kyllähän sitä itsekin on tehnyt johtopäätöksiä harhoissaan, mutta aika nopeasti on tajunnut että seilaa syvillä vesillä.

Vainoharha ja häpeä ovat juuri niitä tunteita mitä itsekin olen tuntenut kun olen käyttänyt tunnisteita ja ne varmasti ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseen paljon kyseisen ihmisen aikana, vaikka aika hyvin osaankin näytellä. Aitous katoaa ja näkemiset ovat enemmänkin suorituksia.

Harmittaa kyllä paljon kun asiat eivät edisty ja aika syyllistävästikin on tullut katseltua peiliin. Sitä kuitenkin on ihan tosissaan eikä tämä foorumille kirjoittelu ole ainakaan itselleni mitään viihdettä jolla täytän tylsiä hetkiäni. Jos en olisi koskaan käyttänyt tunnisteita (pelko että viettää vapaa-aikansa täällä) niin en täällä enää pyörisi, mutta olisin saattanut myös luovuttaa. Sinänsä myös on ihan mahdollista, että jotain olisi tapahtunut jo aikoja sitten kun olisi rohkeutta niin kuin normaalisti elämässä eikä alitajuisesti stressaisi kaikesta täysin tarpeettomasta/merkityksettömästä.

En ole oikeastaan koskaan kirjoitellut palstoille, vaikka vauva-palsta onkin tuttu paikka jo vuosien ajalta. Laiskanpuoleisesti on siis tullut käytyä, kunnes jossain vaiheessa hoksasin tämän ketjun. Tänne on sitten tullut kirjoitettua aikanaan useampikin viesti, mutta viime aikoina vähemmän.

En tiedä, onko se luovuttamista vai väsymistä vai mitä, mutta lähinnä tämä ketju vain nykyään hiukan ärsyttää, siis ei muiden kirjoittelu vaan varmaankin ihan itsessään se, että vieläkin ajaudun tänne. Jollain tavalla tämä ketju on kai se viimeinen, vaikkakin absurdi, toivo yhteydestä häneen.

En häpeä mitään tänne kirjoittamaani, siis itsessään niitä asioita ja sanoja, vaan enemmänkin ehkä tuntunut pahalta ajatus hänen mahdollisesta kiusaantumisesta. Vai tarkoititkohan tätä samaa, että tämän vuoksi on vaikea olla hänen seurassaan?

Tuon asioista turhaan stressaamisen ja niiden ylianalysoinnin kun saisi lopetettua, niin elämä olisi aavistuksen helpompaa. Olen kokenut, että se helpottuu vuosien varrella, mutta ei lähellekään riittävästi.

Näissä asioissa ei kai ole syyllisiä, vain ihmisiä. Näin haluaisin ajatella, armollisesti itseänikin kohtaan.

Hyvää yötä, oli kiva “jutella”.

Vierailija kirjoitti:

Tapaat elämäsi rakkauden vain kerran. Muista käyttää se hyvin.

Sinulle.

Käytinkin. Lapset tehty elämäni rakkauden kanssa, kuinkas muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Olet elämäni rakkaus nainen. Oli yllätys, että löysin sinut. Eivät kaikki kohtaa koskaan elämänsä rakkautta.

Mutta olenko minä sinun elämäsi rakkaus?

Jos koet, että olen, niin onhan meidän jotenkin kohdattava toisemme. Minä olen valmis mihin vaan kanssasi.

Mutta entä sinä? Nuku hyvin.

Olen valmis ottamaan siitä selvää. Kirjoititko siitä fantasiasta joku ilta, jossa nainen tulee syliisi istumaan? Minulla on juuri sellainen mekko jonka kuvailit.

Prisma on ollut tänään ketjussa tapetilla tapaamispaikkana. Olisitko kiinnostunut tapaamaan meitä molempia lähellä olevassa Prismassa?

Vierailija kirjoitti:

Välillä olet mulle ilmaa enkä välitä kuulla susta enää. Toisena hetkenä haluan työntää sut seinää vasten ja suudella. K:lle

Miksi näin tunteet ailahtelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaat elämäsi rakkauden vain kerran. Muista käyttää se hyvin.

Sinulle.

Käytinkin. Lapset tehty elämäni rakkauden kanssa, kuinkas muutenkaan.

Ja nyt kaipailet häntä eron jälkeen vieläkin?

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Olet elämäni rakkaus nainen. Oli yllätys, että löysin sinut. Eivät kaikki kohtaa koskaan elämänsä rakkautta.

Mutta olenko minä sinun elämäsi rakkaus?

Jos koet, että olen, niin onhan meidän jotenkin kohdattava toisemme. Minä olen valmis mihin vaan kanssasi.

Mutta entä sinä? Nuku hyvin.

Tunne on molemminpuolinen. En vaan voi unohtaa sua ja sun vekkulia hymyä. Pidit minua varmasti ihan höpsönä välillä. Johtui sinusta, sait ihan sekaisin. 😊

Olen päättänyt valita itselleni miehen joka saa minut tuntemaan itseni aidosti halutuksi ja kaivatuksi. Joku joka tuo minusta parhaat puolet esiin, eikä herätä minussa huonouden tunnetta. Tahdon myös että sama pätee toiseen suuntaan.  Sinä valitettavasti sait minut tuntemaan itseni todella huonoksi.

Rakastan sinua mies. Oli uskomaton tuuri, että elämämme kohtasivat. Ehkä joskus saamme toisemme.

Olisi mukavaa jutella joskus kahden kesken. Olemmehan jo yrittäneet sitä muutamia kertoja, mutta en saa oikein syvällisellä tasolla keskusteluista irti kovin paljon. Koet varmaan, että sinulla on velvoitteita paljon muualla, kotona ja työpaikalla. Sinulla on monia kenelle uskoutua ennen minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaat elämäsi rakkauden vain kerran. Muista käyttää se hyvin.

Sinulle.

Käytinkin. Lapset tehty elämäni rakkauden kanssa, kuinkas muutenkaan.

Miksi sitten pyörit tällä palstalla :D

Törmäsin numerologiaan, ihan huuhaajuttu. Pakkohan se oli laskea numerot minusta ja sinusta ja yhteensopivuudesta. Oltaisiin sen mukaan ihan täydellinen pari😊 oikeesti oon ihan järkevä ihminen...

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sinua mies. Oli uskomaton tuuri, että elämämme kohtasivat. Ehkä joskus saamme toisemme.

Minäkin sinua nainen. Toivon, että niin käy. Hyvää yötä.

Uuden ”elämän rakkauden” kyllä löytää yleensä jossain vaiheessa, vaikka vuosia siihen voi mennäkin.

Mulla ainakin joka kerta tunteet syvempiä ja taso rakastumisessa nousee, kohdetta myöten.

Joka kerta kun olen rakastunut, se on lyönyt laudalta edelliset ja ollut paljon enemmän kuin mikään aikaisempi.

Minusta se on lopulta myös valinta, kuka se todellinen elämän rakkaus on.

Ehkä en sittenkään ole tarpeeksi syvällinen mies sinun makuusi?