Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla, että joku saa tuollaisen yhtälön toimimaan, mutta paljon se vaatii kompromisseja ja molempien hyväksyntää sille, ettei kumpikaan elä oikein oman näköistä elämää. On niin paljon helpompaa, jos elämäntavat ovat molemmilla samanlaiset.

Eli molemmilla pitää olla sama (korkeahko) tulotaso.

Laitauusi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita naamakuva kirjoitti:

Vuosi sitten uusi kuvasi sekoitti pääni kolmeksi päiväksi. Melkein kävelin päin seiniä ennenkuin tokenin.

Tasan vuosi sitten?

Kyllä

Tarkistin. Päivää vaille vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää hänessä muutama asia. Yksi on, lähtisikö hän kanssani matkustelemaan. Hän ei vaikuta pitävän matkustamisesta. Toiseksi luulen, että hän on rahankäytön osalta säästäväisempi ja pihimpi kuin minä (itsekään en kyllä tuhlaile tai elä yli varojeni). Siihen liittyen voisi tulla keskusteluita. Kolmas asia on, että meillä on hyvin erilaiset elämäntaipaleet tähän asti. Se voi olla rikkaus, ja toivon että olisikin. Joskus erilaisuudesta voi kuitenkin seurata myös vaikeuksia ymmärtää asioita toisen kannalta. Hän on kyllä onneksi empaattinen ihminen.

Muuten hänessä ei mietitytä mikään. Hän onvain ihana.

Kohdassa yksi aivan oikea havainto. Matkustelen aika vähän. Osin taloudellisista syistä. Etenkin aurinkolomat ovat minulle turn-off. Vaatii lempeää keskustelua ja suunnittelua. Toisaalta en ole mustasukkainen, jos toinen matkustelee yksin. Kohdassa kaksi myös tarkka havainto, valitettavasti. En ole kovin varakas ja se saa minut elämään säästeliäästi. En kuitenkaan puutu toisen rahankäyttöön. Kohta kolme. Meillä on hieman ikäeroa ja aika erilainen koulutus ja työhistoria. Lapsetkin hieman eri vaiheessa elämää. En näkisi kuitenkaan tätä ongelmana. Uskoisin, että meillä on ollut aika samantyyppiset lähtökohdat elämälle.

Eivätkö nuo matkustelun ja rahankäytön erilaiset näkemykset ole parisuhteen kannalta aika isoja asioita? Kyllä itse ainakin toivoisin matkaseuraa siitä rakkaastani, ei se ole sama asia mennä matkalle yksin eikä niitä elämyksiä voi sitten yhdessä muistellakaan. Toki joskus noinkin, mutta kyllähän lomat haluaisi kumppaninsa kanssa jakaa.

Myös rahankäytön osalta voi olla hankalaa, jos toinen haluaa esim. syödä ulkona tai ostaa luomua tai satsata sisustukseen ja toinen taas haluaa säästää. Vaikkei toisen rahankäyttöön puuttuisi, niin ovathan nuo aika isoja asioita arjessa pitkään jatkuessa. Syökö toinen sitten ulkona yksin ja toinen kokkaa kotona? Varmaan joustoa on molempiin suuntiin, niin hyvä kuitenkin tunnustaa, jos molemmat haluavat elämältä ihan eri asioita. Ei elämä kuitenkaan pelkkää kompromissiakaan voi olla. Maailmassa löytyy myös niitä, joiden kiinnostuksen kohteet ovat enemmän samanlaisia.

Kyllähän pihi ja höveli, matkustelija ja kotihiirikin voi muodostaa sulavia kompromisseja ja tasapainoisen, onnellisen elämän vaikka kuulostaakin äkkiseltään hankalalta.

Tunnenkin kaksi pariskuntaa, joilla molemmilla on noin ja molemmat parit ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä eikä loppua näy.

Se vaan tietysti, ettei se matkailu olisi koko elämä ja identiteetti, tai tuhlailu tai pennien laskeminen ja pihistely.

Ihminen ja ihmissuhteet on kuitenkin ihan muuta kuin mitä TEKEE, vaikka tekeminenkin on osa elämää.

Voi toki olla, että joku saa tuollaisen yhtälön toimimaan, mutta paljon se vaatii kompromisseja ja molempien hyväksyntää sille, ettei kumpikaan elä oikein oman näköistä elämää. On niin paljon helpompaa, jos elämäntavat ovat molemmilla samanlaiset.

Miksi kaikki pitäisikään tehdä yhdessä?

Ja vaikka tekisikin kaiken yhdessä, niin voihan sitä tehdä tasaisesti molempien juttuja?

Miksei ”meidän elämä” voisi olla harmoninen kokonaisuus molempien näköistä elämää?

Henkinen puoli on kuitenkin oleellisempaa kuin mitkään tekemiset, ja tottakai sen henkisen puolen pohjalta kumpuaa suvaitsevaisuus toisen sellaisiakin tekemisiä kohtaan, mitkä ei itseä niin kiinnosta.

Pitää vaan miettiä mikä on oikeasti tärkeää.

Voihan sitä joskus saada omankin nautinnon vaikka siitä, kun näkee rakkaansa olevan onnellinen jotain asiaa tehdessään/jossain ollessaan, vaikka ei itse siitä niin välittäisikään.

Toisen onni kasvaa molempien onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää hänessä muutama asia. Yksi on, lähtisikö hän kanssani matkustelemaan. Hän ei vaikuta pitävän matkustamisesta. Toiseksi luulen, että hän on rahankäytön osalta säästäväisempi ja pihimpi kuin minä (itsekään en kyllä tuhlaile tai elä yli varojeni). Siihen liittyen voisi tulla keskusteluita. Kolmas asia on, että meillä on hyvin erilaiset elämäntaipaleet tähän asti. Se voi olla rikkaus, ja toivon että olisikin. Joskus erilaisuudesta voi kuitenkin seurata myös vaikeuksia ymmärtää asioita toisen kannalta. Hän on kyllä onneksi empaattinen ihminen.

Muuten hänessä ei mietitytä mikään. Hän onvain ihana.

Kohdassa yksi aivan oikea havainto. Matkustelen aika vähän. Osin taloudellisista syistä. Etenkin aurinkolomat ovat minulle turn-off. Vaatii lempeää keskustelua ja suunnittelua. Toisaalta en ole mustasukkainen, jos toinen matkustelee yksin. Kohdassa kaksi myös tarkka havainto, valitettavasti. En ole kovin varakas ja se saa minut elämään säästeliäästi. En kuitenkaan puutu toisen rahankäyttöön. Kohta kolme. Meillä on hieman ikäeroa ja aika erilainen koulutus ja työhistoria. Lapsetkin hieman eri vaiheessa elämää. En näkisi kuitenkaan tätä ongelmana. Uskoisin, että meillä on ollut aika samantyyppiset lähtökohdat elämälle.

Eivätkö nuo matkustelun ja rahankäytön erilaiset näkemykset ole parisuhteen kannalta aika isoja asioita? Kyllä itse ainakin toivoisin matkaseuraa siitä rakkaastani, ei se ole sama asia mennä matkalle yksin eikä niitä elämyksiä voi sitten yhdessä muistellakaan. Toki joskus noinkin, mutta kyllähän lomat haluaisi kumppaninsa kanssa jakaa.

Myös rahankäytön osalta voi olla hankalaa, jos toinen haluaa esim. syödä ulkona tai ostaa luomua tai satsata sisustukseen ja toinen taas haluaa säästää. Vaikkei toisen rahankäyttöön puuttuisi, niin ovathan nuo aika isoja asioita arjessa pitkään jatkuessa. Syökö toinen sitten ulkona yksin ja toinen kokkaa kotona? Varmaan joustoa on molempiin suuntiin, niin hyvä kuitenkin tunnustaa, jos molemmat haluavat elämältä ihan eri asioita. Ei elämä kuitenkaan pelkkää kompromissiakaan voi olla. Maailmassa löytyy myös niitä, joiden kiinnostuksen kohteet ovat enemmän samanlaisia.

Kyllähän pihi ja höveli, matkustelija ja kotihiirikin voi muodostaa sulavia kompromisseja ja tasapainoisen, onnellisen elämän vaikka kuulostaakin äkkiseltään hankalalta.

Tunnenkin kaksi pariskuntaa, joilla molemmilla on noin ja molemmat parit ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä eikä loppua näy.

Se vaan tietysti, ettei se matkailu olisi koko elämä ja identiteetti, tai tuhlailu tai pennien laskeminen ja pihistely.

Ihminen ja ihmissuhteet on kuitenkin ihan muuta kuin mitä TEKEE, vaikka tekeminenkin on osa elämää.

Voi toki olla, että joku saa tuollaisen yhtälön toimimaan, mutta paljon se vaatii kompromisseja ja molempien hyväksyntää sille, ettei kumpikaan elä oikein oman näköistä elämää. On niin paljon helpompaa, jos elämäntavat ovat molemmilla samanlaiset.

Miksi kaikki pitäisikään tehdä yhdessä?

Ja vaikka tekisikin kaiken yhdessä, niin voihan sitä tehdä tasaisesti molempien juttuja?

Miksei ”meidän elämä” voisi olla harmoninen kokonaisuus molempien näköistä elämää?

Henkinen puoli on kuitenkin oleellisempaa kuin mitkään tekemiset, ja tottakai sen henkisen puolen pohjalta kumpuaa suvaitsevaisuus toisen sellaisiakin tekemisiä kohtaan, mitkä ei itseä niin kiinnosta.

Pitää vaan miettiä mikä on oikeasti tärkeää.

Voihan sitä joskus saada omankin nautinnon vaikka siitä, kun näkee rakkaansa olevan onnellinen jotain asiaa tehdessään/jossain ollessaan, vaikka ei itse siitä niin välittäisikään.

Toisen onni kasvaa molempien onneksi.

Viisaita sanoja. Respect.

Laita naamakuva kirjoitti:

Vuosi sitten uusi kuvasi sekoitti pääni kolmeksi päiväksi. Melkein kävelin päin seiniä ennenkuin tokenin.

Oliko naamakuva silloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää hänessä muutama asia. Yksi on, lähtisikö hän kanssani matkustelemaan. Hän ei vaikuta pitävän matkustamisesta. Toiseksi luulen, että hän on rahankäytön osalta säästäväisempi ja pihimpi kuin minä (itsekään en kyllä tuhlaile tai elä yli varojeni). Siihen liittyen voisi tulla keskusteluita. Kolmas asia on, että meillä on hyvin erilaiset elämäntaipaleet tähän asti. Se voi olla rikkaus, ja toivon että olisikin. Joskus erilaisuudesta voi kuitenkin seurata myös vaikeuksia ymmärtää asioita toisen kannalta. Hän on kyllä onneksi empaattinen ihminen.

Muuten hänessä ei mietitytä mikään. Hän onvain ihana.

Kohdassa yksi aivan oikea havainto. Matkustelen aika vähän. Osin taloudellisista syistä. Etenkin aurinkolomat ovat minulle turn-off. Vaatii lempeää keskustelua ja suunnittelua. Toisaalta en ole mustasukkainen, jos toinen matkustelee yksin. Kohdassa kaksi myös tarkka havainto, valitettavasti. En ole kovin varakas ja se saa minut elämään säästeliäästi. En kuitenkaan puutu toisen rahankäyttöön. Kohta kolme. Meillä on hieman ikäeroa ja aika erilainen koulutus ja työhistoria. Lapsetkin hieman eri vaiheessa elämää. En näkisi kuitenkaan tätä ongelmana. Uskoisin, että meillä on ollut aika samantyyppiset lähtökohdat elämälle.

Eivätkö nuo matkustelun ja rahankäytön erilaiset näkemykset ole parisuhteen kannalta aika isoja asioita? Kyllä itse ainakin toivoisin matkaseuraa siitä rakkaastani, ei se ole sama asia mennä matkalle yksin eikä niitä elämyksiä voi sitten yhdessä muistellakaan. Toki joskus noinkin, mutta kyllähän lomat haluaisi kumppaninsa kanssa jakaa.

Myös rahankäytön osalta voi olla hankalaa, jos toinen haluaa esim. syödä ulkona tai ostaa luomua tai satsata sisustukseen ja toinen taas haluaa säästää. Vaikkei toisen rahankäyttöön puuttuisi, niin ovathan nuo aika isoja asioita arjessa pitkään jatkuessa. Syökö toinen sitten ulkona yksin ja toinen kokkaa kotona? Varmaan joustoa on molempiin suuntiin, niin hyvä kuitenkin tunnustaa, jos molemmat haluavat elämältä ihan eri asioita. Ei elämä kuitenkaan pelkkää kompromissiakaan voi olla. Maailmassa löytyy myös niitä, joiden kiinnostuksen kohteet ovat enemmän samanlaisia.

Kyllähän pihi ja höveli, matkustelija ja kotihiirikin voi muodostaa sulavia kompromisseja ja tasapainoisen, onnellisen elämän vaikka kuulostaakin äkkiseltään hankalalta.

Tunnenkin kaksi pariskuntaa, joilla molemmilla on noin ja molemmat parit ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä eikä loppua näy.

Se vaan tietysti, ettei se matkailu olisi koko elämä ja identiteetti, tai tuhlailu tai pennien laskeminen ja pihistely.

Ihminen ja ihmissuhteet on kuitenkin ihan muuta kuin mitä TEKEE, vaikka tekeminenkin on osa elämää.

Voi toki olla, että joku saa tuollaisen yhtälön toimimaan, mutta paljon se vaatii kompromisseja ja molempien hyväksyntää sille, ettei kumpikaan elä oikein oman näköistä elämää. On niin paljon helpompaa, jos elämäntavat ovat molemmilla samanlaiset.

Miksi kaikki pitäisikään tehdä yhdessä?

Ja vaikka tekisikin kaiken yhdessä, niin voihan sitä tehdä tasaisesti molempien juttuja?

Miksei ”meidän elämä” voisi olla harmoninen kokonaisuus molempien näköistä elämää?

Henkinen puoli on kuitenkin oleellisempaa kuin mitkään tekemiset, ja tottakai sen henkisen puolen pohjalta kumpuaa suvaitsevaisuus toisen sellaisiakin tekemisiä kohtaan, mitkä ei itseä niin kiinnosta.

Pitää vaan miettiä mikä on oikeasti tärkeää.

Voihan sitä joskus saada omankin nautinnon vaikka siitä, kun näkee rakkaansa olevan onnellinen jotain asiaa tehdessään/jossain ollessaan, vaikka ei itse siitä niin välittäisikään.

Toisen onni kasvaa molempien onneksi.

Oi jos olisit se mies jota kaipaan. Rakastuisin sinuun vielä nykyistäkin kovemmin. T. Alkuperäisen viestin kirjoittanut nainen

Lisäys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S/S Poseidon kirjoitti:

Ei mulla käynyt edes mielessä, että olisit jo noin nuorena naimisissa. Mietiskelin sängyssä aamuyöhön asti ja tulin tulokseen, että parempi jättää tähän kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ihan itseni kannalta on parempi, että ei nähdä enää. Olen vähän vihainen itselleni, että sallin tunteiden kasvaa näin suuriksi, mutta ehkä naureskelen tälle vielä joku päivä. Kiitos kaikesta, annoit tietämättäsi tosi paljon. Toivon kaikkea hyvää elämääsi. :)

Ps. Koska mulla on vahva aavistus, että luet tätä aihetta niin lisätään, että en jää foorumeille kaipailemaan. Tämä olkoon viimeinen viestini. Jos sattuisit lukemaan niin haluan vielä pyytää anteeksi jos olen vahingossa imenyt sinutkin näille foorumeille tunnisteilla. Tajuamattani olen saattanut tehdä tuhoa mikä ei ollut koskaan tarkoitukseni.

Paras onkin lopettaa haikailu kun se on yksipuolista.

Olisikin ollut, silloin tämä olisi niin paljon helpompaa. Miksi sä ylipäätänsä kommentoit tollasta? Oletkohan se avio"mies" joka käy täällä kommentoimassa kaikkiin anonyymeihin viesteihin, että jätä vaimoni rauhaan? Ihan uutisvälähdys sulle, että menetät sen vaimosi kyllä ennemmin tai myöhemmin kun kohdalle sattuu vähän itsekkäämpi tapaus.

"So let it be written, so let it be done" - Ramses

Siis täällä lukenut että jätä vaimoni rauhaan? Ei mielestäni ole ollut. Ja jo se että täällä hänelle kirjottelet kertoo että asia on yksipuolinen. Olisihan sinulla muuten satavarmasti hänen numero viestittelyyn ja soitteluun.

Tajuatko että kuvittelet ja sepustat satuelämääsi sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Vilkas mielikuvitus on hauska ominaisuus mutta mikä sen sekoittaa totuuteen?

Oot kyllä ihan oikeassa. Kiitti tosta, sait käännettyä päätöksen olla jättää asia selvittämättä. Oli just sitä mitä tarvitsin.

Sitähän ei koskaan oikeasti selvittämättä saa tietää onko eronnut/asumiserossa tai ovatko tunteet oikeasti molemminpuolisia. Aikamoinen mental errori toi aamuinen viesti muutaman tunnin unilla. Kiitos sulle oikeasti, pitäähän sitä asiat selvittää niin ei jää mitään hampaankoloon.

Paikkakunta? =)

Vierailija kirjoitti:

Lisäys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S/S Poseidon kirjoitti:

Ei mulla käynyt edes mielessä, että olisit jo noin nuorena naimisissa. Mietiskelin sängyssä aamuyöhön asti ja tulin tulokseen, että parempi jättää tähän kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ihan itseni kannalta on parempi, että ei nähdä enää. Olen vähän vihainen itselleni, että sallin tunteiden kasvaa näin suuriksi, mutta ehkä naureskelen tälle vielä joku päivä. Kiitos kaikesta, annoit tietämättäsi tosi paljon. Toivon kaikkea hyvää elämääsi. :)

Ps. Koska mulla on vahva aavistus, että luet tätä aihetta niin lisätään, että en jää foorumeille kaipailemaan. Tämä olkoon viimeinen viestini. Jos sattuisit lukemaan niin haluan vielä pyytää anteeksi jos olen vahingossa imenyt sinutkin näille foorumeille tunnisteilla. Tajuamattani olen saattanut tehdä tuhoa mikä ei ollut koskaan tarkoitukseni.

Paras onkin lopettaa haikailu kun se on yksipuolista.

Olisikin ollut, silloin tämä olisi niin paljon helpompaa. Miksi sä ylipäätänsä kommentoit tollasta? Oletkohan se avio"mies" joka käy täällä kommentoimassa kaikkiin anonyymeihin viesteihin, että jätä vaimoni rauhaan? Ihan uutisvälähdys sulle, että menetät sen vaimosi kyllä ennemmin tai myöhemmin kun kohdalle sattuu vähän itsekkäämpi tapaus.

"So let it be written, so let it be done" - Ramses

Siis täällä lukenut että jätä vaimoni rauhaan? Ei mielestäni ole ollut. Ja jo se että täällä hänelle kirjottelet kertoo että asia on yksipuolinen. Olisihan sinulla muuten satavarmasti hänen numero viestittelyyn ja soitteluun.

Tajuatko että kuvittelet ja sepustat satuelämääsi sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Vilkas mielikuvitus on hauska ominaisuus mutta mikä sen sekoittaa totuuteen?

Oot kyllä ihan oikeassa. Kiitti tosta, sait käännettyä päätöksen olla jättää asia selvittämättä. Oli just sitä mitä tarvitsin.

Sitähän ei koskaan oikeasti selvittämättä saa tietää onko eronnut/asumiserossa tai ovatko tunteet oikeasti molemminpuolisia. Aikamoinen mental errori toi aamuinen viesti muutaman tunnin unilla. Kiitos sulle oikeasti, pitäähän sitä asiat selvittää niin ei jää mitään hampaankoloon.

Paikkakunta? =)

Liian pieni paikkakunta mainitakseni. Aika keskellä Suomea.

Rakastan sinua.

Jos me olisimme nainen "me", niin mitä odottaisit/haluaisit rakastelultamme?

Vierailija kirjoitti:

Jos me olisimme nainen "me", niin mitä odottaisit/haluaisit rakastelultamme?

Haluaisin kertoa sen sinulle kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A olit niin kaunis kun viimeks näimme. Halusin koskea sinuun, mutta jänistin viime hetkellä. Olit tänä aamuna ensimmäisenä mielessäni..

Sinä jäit vaivaamaan mieltäni. Mitä ihmettä meidän välillä on, vai onko mitään muuta kuin kuvitelmaani? Olisinpa uskaltanut sanoa jotain, kun näimme.

En edes kaipaa ketään, enkä varmasti A:ta. Käsitätkö miten tyhmää on vastata tuntemattomien viesteihin? Tekisi mieli läpsäyttää teidät hereille.

Mikä oli sinun pointtisi tässä asiassa oikeasti? Mustasukkaisuus, kun täällä kaivataan A kirjaimella alkavaa naista ja päätit näpäyttää?

Ei pitäisi sun maailmaasi keikuttaa mihinkään suuntaan mutta keikuttaapa kuitenkin

: ) Nainen on naiselle susi taas kerran tuli se todennettua  :D

Oman elämänsä sherlock :D Mä käytin kirjainta A koska se on yleinen täällä. Satuin vilkaisemaan ketjuun ja ällistyin typeryydestänne, joten päätin huvittaa itseäni.

Kaipaus ja rakkaus voi olla kaunista, mutta tuntemattomille vastaaminen on likaista ja jotenkin vammaista.

Mulla on se ketä kaipaan ja vähän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Laita naamakuva kirjoitti:

Vuosi sitten uusi kuvasi sekoitti pääni kolmeksi päiväksi. Melkein kävelin päin seiniä ennenkuin tokenin.

Oliko naamakuva silloin?

Joo kaverin kanssa.

Sille yhelle punakesämekkoselle, lyhet tummat hiukset, nappikuulokkeet päässä tanssahtelit hämeensillalla torstaina vähä viiden jälkeen keskustorin suuntaan. Kun näin sut, kaikki pysähty. Ihanku sun edellä ois kulkenu paineaalto. Olisin lähteny perään muttei jalat kantanu. Oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää hänessä muutama asia. Yksi on, lähtisikö hän kanssani matkustelemaan. Hän ei vaikuta pitävän matkustamisesta. Toiseksi luulen, että hän on rahankäytön osalta säästäväisempi ja pihimpi kuin minä (itsekään en kyllä tuhlaile tai elä yli varojeni). Siihen liittyen voisi tulla keskusteluita. Kolmas asia on, että meillä on hyvin erilaiset elämäntaipaleet tähän asti. Se voi olla rikkaus, ja toivon että olisikin. Joskus erilaisuudesta voi kuitenkin seurata myös vaikeuksia ymmärtää asioita toisen kannalta. Hän on kyllä onneksi empaattinen ihminen.

Muuten hänessä ei mietitytä mikään. Hän onvain ihana.

Kohdassa yksi aivan oikea havainto. Matkustelen aika vähän. Osin taloudellisista syistä. Etenkin aurinkolomat ovat minulle turn-off. Vaatii lempeää keskustelua ja suunnittelua. Toisaalta en ole mustasukkainen, jos toinen matkustelee yksin. Kohdassa kaksi myös tarkka havainto, valitettavasti. En ole kovin varakas ja se saa minut elämään säästeliäästi. En kuitenkaan puutu toisen rahankäyttöön. Kohta kolme. Meillä on hieman ikäeroa ja aika erilainen koulutus ja työhistoria. Lapsetkin hieman eri vaiheessa elämää. En näkisi kuitenkaan tätä ongelmana. Uskoisin, että meillä on ollut aika samantyyppiset lähtökohdat elämälle.

Eivätkö nuo matkustelun ja rahankäytön erilaiset näkemykset ole parisuhteen kannalta aika isoja asioita? Kyllä itse ainakin toivoisin matkaseuraa siitä rakkaastani, ei se ole sama asia mennä matkalle yksin eikä niitä elämyksiä voi sitten yhdessä muistellakaan. Toki joskus noinkin, mutta kyllähän lomat haluaisi kumppaninsa kanssa jakaa.

Myös rahankäytön osalta voi olla hankalaa, jos toinen haluaa esim. syödä ulkona tai ostaa luomua tai satsata sisustukseen ja toinen taas haluaa säästää. Vaikkei toisen rahankäyttöön puuttuisi, niin ovathan nuo aika isoja asioita arjessa pitkään jatkuessa. Syökö toinen sitten ulkona yksin ja toinen kokkaa kotona? Varmaan joustoa on molempiin suuntiin, niin hyvä kuitenkin tunnustaa, jos molemmat haluavat elämältä ihan eri asioita. Ei elämä kuitenkaan pelkkää kompromissiakaan voi olla. Maailmassa löytyy myös niitä, joiden kiinnostuksen kohteet ovat enemmän samanlaisia.

Kyllähän pihi ja höveli, matkustelija ja kotihiirikin voi muodostaa sulavia kompromisseja ja tasapainoisen, onnellisen elämän vaikka kuulostaakin äkkiseltään hankalalta.

Tunnenkin kaksi pariskuntaa, joilla molemmilla on noin ja molemmat parit ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä eikä loppua näy.

Se vaan tietysti, ettei se matkailu olisi koko elämä ja identiteetti, tai tuhlailu tai pennien laskeminen ja pihistely.

Ihminen ja ihmissuhteet on kuitenkin ihan muuta kuin mitä TEKEE, vaikka tekeminenkin on osa elämää.

Voi toki olla, että joku saa tuollaisen yhtälön toimimaan, mutta paljon se vaatii kompromisseja ja molempien hyväksyntää sille, ettei kumpikaan elä oikein oman näköistä elämää. On niin paljon helpompaa, jos elämäntavat ovat molemmilla samanlaiset.

Miksi kaikki pitäisikään tehdä yhdessä?

Ja vaikka tekisikin kaiken yhdessä, niin voihan sitä tehdä tasaisesti molempien juttuja?

Miksei ”meidän elämä” voisi olla harmoninen kokonaisuus molempien näköistä elämää?

Henkinen puoli on kuitenkin oleellisempaa kuin mitkään tekemiset, ja tottakai sen henkisen puolen pohjalta kumpuaa suvaitsevaisuus toisen sellaisiakin tekemisiä kohtaan, mitkä ei itseä niin kiinnosta.

Pitää vaan miettiä mikä on oikeasti tärkeää.

Voihan sitä joskus saada omankin nautinnon vaikka siitä, kun näkee rakkaansa olevan onnellinen jotain asiaa tehdessään/jossain ollessaan, vaikka ei itse siitä niin välittäisikään.

Toisen onni kasvaa molempien onneksi.

Oi jos olisit se mies jota kaipaan. Rakastuisin sinuun vielä nykyistäkin kovemmin. T. Alkuperäisen viestin kirjoittanut nainen

Olen nainen ;(

Vierailija kirjoitti:

Jos me olisimme nainen "me", niin mitä odottaisit/haluaisit rakastelultamme?

Aluksi olisin onnellinen ihan vaan siitä, että saisimme vihdoin hyväillä ja koskettaa toisiamme. Olen halunnut sinua jo niin pitkään. Haluaisin pitkittää ensimmäisen kertamme nautintoa, vaikka se varmasti olisikin vaikeaa. Haluaisin, että seksuaalisuutta vaalittaisiin suhteessamme, ja että se olisi luonnollinen osa arkeamme. Toivoisin, että voisimme kokeilla uusia juttuja ja välillämme olisi vahva luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiri. Mikään ei olisi noloa tai tyhmää. Rakkaus toisiamme kohtaan pitäisi siitä huolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me olisimme nainen "me", niin mitä odottaisit/haluaisit rakastelultamme?

Aluksi olisin onnellinen ihan vaan siitä, että saisimme vihdoin hyväillä ja koskettaa toisiamme. Olen halunnut sinua jo niin pitkään. Haluaisin pitkittää ensimmäisen kertamme nautintoa, vaikka se varmasti olisikin vaikeaa. Haluaisin, että seksuaalisuutta vaalittaisiin suhteessamme, ja että se olisi luonnollinen osa arkeamme. Toivoisin, että voisimme kokeilla uusia juttuja ja välillämme olisi vahva luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiri. Mikään ei olisi noloa tai tyhmää. Rakkaus toisiamme kohtaan pitäisi siitä huolen.

Edellinen jatkaa vielä, että millaisia odotuksia sinulla mies olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me olisimme nainen "me", niin mitä odottaisit/haluaisit rakastelultamme?

Aluksi olisin onnellinen ihan vaan siitä, että saisimme vihdoin hyväillä ja koskettaa toisiamme. Olen halunnut sinua jo niin pitkään. Haluaisin pitkittää ensimmäisen kertamme nautintoa, vaikka se varmasti olisikin vaikeaa. Haluaisin, että seksuaalisuutta vaalittaisiin suhteessamme, ja että se olisi luonnollinen osa arkeamme. Toivoisin, että voisimme kokeilla uusia juttuja ja välillämme olisi vahva luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiri. Mikään ei olisi noloa tai tyhmää. Rakkaus toisiamme kohtaan pitäisi siitä huolen.

Ihana nainen. Toivottavasti toiveesi toteutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Jos me olisimme nainen "me", niin mitä odottaisit/haluaisit rakastelultamme?

Pitkää kestoa, molempien nautintoa, intohimoa, sopivasti rajuutta, kiihkoa, läheisyyttä, ja rakastelun päätteeksi vielä silittelyä ja hellittelyä ennen kuin siirrymme pesuille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A olit niin kaunis kun viimeks näimme. Halusin koskea sinuun, mutta jänistin viime hetkellä. Olit tänä aamuna ensimmäisenä mielessäni..

Sinä jäit vaivaamaan mieltäni. Mitä ihmettä meidän välillä on, vai onko mitään muuta kuin kuvitelmaani? Olisinpa uskaltanut sanoa jotain, kun näimme.

En edes kaipaa ketään, enkä varmasti A:ta. Käsitätkö miten tyhmää on vastata tuntemattomien viesteihin? Tekisi mieli läpsäyttää teidät hereille.

Mikä oli sinun pointtisi tässä asiassa oikeasti? Mustasukkaisuus, kun täällä kaivataan A kirjaimella alkavaa naista ja päätit näpäyttää?

Ei pitäisi sun maailmaasi keikuttaa mihinkään suuntaan mutta keikuttaapa kuitenkin

: ) Nainen on naiselle susi taas kerran tuli se todennettua  :D

Oman elämänsä sherlock :D Mä käytin kirjainta A koska se on yleinen täällä. Satuin vilkaisemaan ketjuun ja ällistyin typeryydestänne, joten päätin huvittaa itseäni.

Kaipaus ja rakkaus voi olla kaunista, mutta tuntemattomille vastaaminen on likaista ja jotenkin vammaista.

Mulla on se ketä kaipaan ja vähän päälle.

Kyllä, osaat ainakin itseäsi nostattaa, jos et muuta. Loistavaa. Jatka valitsemallasi tiellä, muiden yläpuolella, niin koet aina toiset itseäsi tyhmemmiksi, ja loistat Airamina aina muita kirkkaampana.