Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Ööööö...

On outoja kohtaamisia ja sit on 🤨.

Soppamies, sä särjit äsken sen viimeisenkin rippeen mun vanhasta sydämestäni.

Ei mua kiinnosta matkustella ulkomailla ja en ole ikinä käynyt edes ulkomailla. Jos olisin päässyt ulkomaan matkustelun makuun, niin ehkä sitten kiinnostaisi. Nyt ei vaan kiinnosta, enkä edes osaa kieliä. Halvaksi tulisi mun kanssa seurustelu. :)

S/S Poseidon kirjoitti:

Ei mulla käynyt edes mielessä, että olisit jo noin nuorena naimisissa. Mietiskelin sängyssä aamuyöhön asti ja tulin tulokseen, että parempi jättää tähän kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ihan itseni kannalta on parempi, että ei nähdä enää. Olen vähän vihainen itselleni, että sallin tunteiden kasvaa näin suuriksi, mutta ehkä naureskelen tälle vielä joku päivä. Kiitos kaikesta, annoit tietämättäsi tosi paljon. Toivon kaikkea hyvää elämääsi. :)

Ps. Koska mulla on vahva aavistus, että luet tätä aihetta niin lisätään, että en jää foorumeille kaipailemaan. Tämä olkoon viimeinen viestini. Jos sattuisit lukemaan niin haluan vielä pyytää anteeksi jos olen vahingossa imenyt sinutkin näille foorumeille tunnisteilla. Tajuamattani olen saattanut tehdä tuhoa mikä ei ollut koskaan tarkoitukseni.

Ja sitten seuraava uusi kohde...., meneeks niin?

S/S Poseidon kirjoitti:

Ei mulla käynyt edes mielessä, että olisit jo noin nuorena naimisissa. Mietiskelin sängyssä aamuyöhön asti ja tulin tulokseen, että parempi jättää tähän kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ihan itseni kannalta on parempi, että ei nähdä enää. Olen vähän vihainen itselleni, että sallin tunteiden kasvaa näin suuriksi, mutta ehkä naureskelen tälle vielä joku päivä. Kiitos kaikesta, annoit tietämättäsi tosi paljon. Toivon kaikkea hyvää elämääsi. :)

Ps. Koska mulla on vahva aavistus, että luet tätä aihetta niin lisätään, että en jää foorumeille kaipailemaan. Tämä olkoon viimeinen viestini. Jos sattuisit lukemaan niin haluan vielä pyytää anteeksi jos olen vahingossa imenyt sinutkin näille foorumeille tunnisteilla. Tajuamattani olen saattanut tehdä tuhoa mikä ei ollut koskaan tarkoitukseni.

Paras onkin lopettaa haikailu kun se on yksipuolista.

Vierailija kirjoitti:

S/S Poseidon kirjoitti:

Ei mulla käynyt edes mielessä, että olisit jo noin nuorena naimisissa. Mietiskelin sängyssä aamuyöhön asti ja tulin tulokseen, että parempi jättää tähän kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ihan itseni kannalta on parempi, että ei nähdä enää. Olen vähän vihainen itselleni, että sallin tunteiden kasvaa näin suuriksi, mutta ehkä naureskelen tälle vielä joku päivä. Kiitos kaikesta, annoit tietämättäsi tosi paljon. Toivon kaikkea hyvää elämääsi. :)

Ps. Koska mulla on vahva aavistus, että luet tätä aihetta niin lisätään, että en jää foorumeille kaipailemaan. Tämä olkoon viimeinen viestini. Jos sattuisit lukemaan niin haluan vielä pyytää anteeksi jos olen vahingossa imenyt sinutkin näille foorumeille tunnisteilla. Tajuamattani olen saattanut tehdä tuhoa mikä ei ollut koskaan tarkoitukseni.

Paras onkin lopettaa haikailu kun se on yksipuolista.

Olisikin ollut, silloin tämä olisi niin paljon helpompaa. Miksi sä ylipäätänsä kommentoit tollasta? Oletkohan se avio"mies" joka käy täällä kommentoimassa kaikkiin anonyymeihin viesteihin, että jätä vaimoni rauhaan? Ihan uutisvälähdys sulle, että menetät sen vaimosi kyllä ennemmin tai myöhemmin kun kohdalle sattuu vähän itsekkäämpi tapaus.

"So let it be written, so let it be done" - Ramses

Vuosi sitten uusi kuvasi sekoitti pääni kolmeksi päiväksi. Melkein kävelin päin seiniä ennenkuin tokenin.

Tiedän ettei ole järkeä tutustua enempää ja taidat sinäkin sen tietää. En silti saa sua mielestä vaikka kuinka haluaisin. Sun seurassa on vain niin hyvä ja helppo olla, hassua että joku voikin tuntua niin siltä kliseiseltä "toiselta puoliskolta". Usein epäilen olevani tunteideni kanssa yksin, kunnes sitten taas katsot mua silmiin.. Susta en saa selvyyttä. Lähtisitpä kaveriksi vaikka lenkille..

T. Kunnanjohtajan vaimon serkun tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää hänessä muutama asia. Yksi on, lähtisikö hän kanssani matkustelemaan. Hän ei vaikuta pitävän matkustamisesta. Toiseksi luulen, että hän on rahankäytön osalta säästäväisempi ja pihimpi kuin minä (itsekään en kyllä tuhlaile tai elä yli varojeni). Siihen liittyen voisi tulla keskusteluita. Kolmas asia on, että meillä on hyvin erilaiset elämäntaipaleet tähän asti. Se voi olla rikkaus, ja toivon että olisikin. Joskus erilaisuudesta voi kuitenkin seurata myös vaikeuksia ymmärtää asioita toisen kannalta. Hän on kyllä onneksi empaattinen ihminen.

Muuten hänessä ei mietitytä mikään. Hän onvain ihana.

Kohdassa yksi aivan oikea havainto. Matkustelen aika vähän. Osin taloudellisista syistä. Etenkin aurinkolomat ovat minulle turn-off. Vaatii lempeää keskustelua ja suunnittelua. Toisaalta en ole mustasukkainen, jos toinen matkustelee yksin. Kohdassa kaksi myös tarkka havainto, valitettavasti. En ole kovin varakas ja se saa minut elämään säästeliäästi. En kuitenkaan puutu toisen rahankäyttöön. Kohta kolme. Meillä on hieman ikäeroa ja aika erilainen koulutus ja työhistoria. Lapsetkin hieman eri vaiheessa elämää. En näkisi kuitenkaan tätä ongelmana. Uskoisin, että meillä on ollut aika samantyyppiset lähtökohdat elämälle.

Eivätkö nuo matkustelun ja rahankäytön erilaiset näkemykset ole parisuhteen kannalta aika isoja asioita? Kyllä itse ainakin toivoisin matkaseuraa siitä rakkaastani, ei se ole sama asia mennä matkalle yksin eikä niitä elämyksiä voi sitten yhdessä muistellakaan. Toki joskus noinkin, mutta kyllähän lomat haluaisi kumppaninsa kanssa jakaa.

Myös rahankäytön osalta voi olla hankalaa, jos toinen haluaa esim. syödä ulkona tai ostaa luomua tai satsata sisustukseen ja toinen taas haluaa säästää. Vaikkei toisen rahankäyttöön puuttuisi, niin ovathan nuo aika isoja asioita arjessa pitkään jatkuessa. Syökö toinen sitten ulkona yksin ja toinen kokkaa kotona? Varmaan joustoa on molempiin suuntiin, niin hyvä kuitenkin tunnustaa, jos molemmat haluavat elämältä ihan eri asioita. Ei elämä kuitenkaan pelkkää kompromissiakaan voi olla. Maailmassa löytyy myös niitä, joiden kiinnostuksen kohteet ovat enemmän samanlaisia.

Laita naamakuva kirjoitti:

Vuosi sitten uusi kuvasi sekoitti pääni kolmeksi päiväksi. Melkein kävelin päin seiniä ennenkuin tokenin.

Tasan vuosi sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään puistattaa sellanen asenne, että eletään vain matkoilla.

Muuten ollaan jossain ”sitku”-tilassa ja arki on tylsää, oman pään sisällä on tylsää ja jännyyttä elämään tulee lähinnä ulkopuolelta juurikin matkustelun tai vaikka uusien ihmisten muodossa.

Jotenkin sellasta elämysnarkomaniaa

Eikö kaikki voi tehdä mikä on heidän mielestä kivaa. Jokaisella on huvinsa.

Tottakai voi tehdä, vaikka toivoisinkin ihmisten miettivän ekologista puolta asiassa.

Henkilökohtaisesti ärsyttää se, kun matkustelu tuntuu olevan itseisarvo ja on vaikea löytää ihmistä joka preferoisi muita asioita kuin elämyksiä.

Esim. Tinderissä perus miehen profiili sisältää viisi kuvaa, joista yhdessä henkilö snoukkaa jossain Alpeilla, toisessa sukeltaa tropiikissa, kolmannessa surffaa, neljännessä trekkaa vuorella ja viidennessä ölisee tuoppi kädessä muiden possepojujen kanssa rantabaarissa.

Sama homma jos tapaa uuden ihmisen vaikka kaverin luona; hirveä ”mä oon ollu siel ja tehnyt sitä”-selitys ja matkustelujutut, eli tollasta tylsimyksen yritystä vaikuttaa jotenkin jännittävältä persoonalta.

Eikä noissa aktiviteeteissa tietenkään mitään väärää ole, mutta jos ja kun ei ole mitään muuta ja asenne naisiinkin on sellainen ”täytyy nyt tehdä vaikutusta tässä”, niin ei voisi vähempää kiinnostaa.

Siinähän hengailee vaan sen ihmisen egon kanssa.

Tai sitten minussa on jotain pahasti vikana, kun vedän tuollaisia puoleeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään puistattaa sellanen asenne, että eletään vain matkoilla.

Muuten ollaan jossain ”sitku”-tilassa ja arki on tylsää, oman pään sisällä on tylsää ja jännyyttä elämään tulee lähinnä ulkopuolelta juurikin matkustelun tai vaikka uusien ihmisten muodossa.

Jotenkin sellasta elämysnarkomaniaa

Eikö kaikki voi tehdä mikä on heidän mielestä kivaa. Jokaisella on huvinsa.

Tottakai voi tehdä, vaikka toivoisinkin ihmisten miettivän ekologista puolta asiassa.

Henkilökohtaisesti ärsyttää se, kun matkustelu tuntuu olevan itseisarvo ja on vaikea löytää ihmistä joka preferoisi muita asioita kuin elämyksiä.

Esim. Tinderissä perus miehen profiili sisältää viisi kuvaa, joista yhdessä henkilö snoukkaa jossain Alpeilla, toisessa sukeltaa tropiikissa, kolmannessa surffaa, neljännessä trekkaa vuorella ja viidennessä ölisee tuoppi kädessä muiden possepojujen kanssa rantabaarissa.

Sama homma jos tapaa uuden ihmisen vaikka kaverin luona; hirveä ”mä oon ollu siel ja tehnyt sitä”-selitys ja matkustelujutut, eli tollasta tylsimyksen yritystä vaikuttaa jotenkin jännittävältä persoonalta.

Eikä noissa aktiviteeteissa tietenkään mitään väärää ole, mutta jos ja kun ei ole mitään muuta ja asenne naisiinkin on sellainen ”täytyy nyt tehdä vaikutusta tässä”, niin ei voisi vähempää kiinnostaa.

Siinähän hengailee vaan sen ihmisen egon kanssa.

Tai sitten minussa on jotain pahasti vikana, kun vedän tuollaisia puoleeni.

Ainakaan tuollainen ylemmyydentuntoinen nenänvartta pitkin katselu viehättää hyvin harvoja. Jos olisit itse rento ja kiva tyyppi, vetäisit sellaisia luultavasti myös puoleesi. Kannattaa joskus suhtautua elämään avoimesti ilman ennakkoluuloja. Voit yllättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää hänessä muutama asia. Yksi on, lähtisikö hän kanssani matkustelemaan. Hän ei vaikuta pitävän matkustamisesta. Toiseksi luulen, että hän on rahankäytön osalta säästäväisempi ja pihimpi kuin minä (itsekään en kyllä tuhlaile tai elä yli varojeni). Siihen liittyen voisi tulla keskusteluita. Kolmas asia on, että meillä on hyvin erilaiset elämäntaipaleet tähän asti. Se voi olla rikkaus, ja toivon että olisikin. Joskus erilaisuudesta voi kuitenkin seurata myös vaikeuksia ymmärtää asioita toisen kannalta. Hän on kyllä onneksi empaattinen ihminen.

Muuten hänessä ei mietitytä mikään. Hän onvain ihana.

Kohdassa yksi aivan oikea havainto. Matkustelen aika vähän. Osin taloudellisista syistä. Etenkin aurinkolomat ovat minulle turn-off. Vaatii lempeää keskustelua ja suunnittelua. Toisaalta en ole mustasukkainen, jos toinen matkustelee yksin. Kohdassa kaksi myös tarkka havainto, valitettavasti. En ole kovin varakas ja se saa minut elämään säästeliäästi. En kuitenkaan puutu toisen rahankäyttöön. Kohta kolme. Meillä on hieman ikäeroa ja aika erilainen koulutus ja työhistoria. Lapsetkin hieman eri vaiheessa elämää. En näkisi kuitenkaan tätä ongelmana. Uskoisin, että meillä on ollut aika samantyyppiset lähtökohdat elämälle.

Eivätkö nuo matkustelun ja rahankäytön erilaiset näkemykset ole parisuhteen kannalta aika isoja asioita? Kyllä itse ainakin toivoisin matkaseuraa siitä rakkaastani, ei se ole sama asia mennä matkalle yksin eikä niitä elämyksiä voi sitten yhdessä muistellakaan. Toki joskus noinkin, mutta kyllähän lomat haluaisi kumppaninsa kanssa jakaa.

Myös rahankäytön osalta voi olla hankalaa, jos toinen haluaa esim. syödä ulkona tai ostaa luomua tai satsata sisustukseen ja toinen taas haluaa säästää. Vaikkei toisen rahankäyttöön puuttuisi, niin ovathan nuo aika isoja asioita arjessa pitkään jatkuessa. Syökö toinen sitten ulkona yksin ja toinen kokkaa kotona? Varmaan joustoa on molempiin suuntiin, niin hyvä kuitenkin tunnustaa, jos molemmat haluavat elämältä ihan eri asioita. Ei elämä kuitenkaan pelkkää kompromissiakaan voi olla. Maailmassa löytyy myös niitä, joiden kiinnostuksen kohteet ovat enemmän samanlaisia.

Kyllähän pihi ja höveli, matkustelija ja kotihiirikin voi muodostaa sulavia kompromisseja ja tasapainoisen, onnellisen elämän vaikka kuulostaakin äkkiseltään hankalalta.

Tunnenkin kaksi pariskuntaa, joilla molemmilla on noin ja molemmat parit ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä eikä loppua näy.

Se vaan tietysti, ettei se matkailu olisi koko elämä ja identiteetti, tai tuhlailu tai pennien laskeminen ja pihistely.

Ihminen ja ihmissuhteet on kuitenkin ihan muuta kuin mitä TEKEE, vaikka tekeminenkin on osa elämää.

Voi elämä minkä teit, selvittämättömät asiat ja tunteet syö mut elävältä. Totaaliromahdus on tuloillaan. Voi kun voisin skipata tän ajanjakson mun elämästä. Sulle toivon kuitenkin pelkkää aurinkoa🌞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S/S Poseidon kirjoitti:

Ei mulla käynyt edes mielessä, että olisit jo noin nuorena naimisissa. Mietiskelin sängyssä aamuyöhön asti ja tulin tulokseen, että parempi jättää tähän kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ihan itseni kannalta on parempi, että ei nähdä enää. Olen vähän vihainen itselleni, että sallin tunteiden kasvaa näin suuriksi, mutta ehkä naureskelen tälle vielä joku päivä. Kiitos kaikesta, annoit tietämättäsi tosi paljon. Toivon kaikkea hyvää elämääsi. :)

Ps. Koska mulla on vahva aavistus, että luet tätä aihetta niin lisätään, että en jää foorumeille kaipailemaan. Tämä olkoon viimeinen viestini. Jos sattuisit lukemaan niin haluan vielä pyytää anteeksi jos olen vahingossa imenyt sinutkin näille foorumeille tunnisteilla. Tajuamattani olen saattanut tehdä tuhoa mikä ei ollut koskaan tarkoitukseni.

Paras onkin lopettaa haikailu kun se on yksipuolista.

Olisikin ollut, silloin tämä olisi niin paljon helpompaa. Miksi sä ylipäätänsä kommentoit tollasta? Oletkohan se avio"mies" joka käy täällä kommentoimassa kaikkiin anonyymeihin viesteihin, että jätä vaimoni rauhaan? Ihan uutisvälähdys sulle, että menetät sen vaimosi kyllä ennemmin tai myöhemmin kun kohdalle sattuu vähän itsekkäämpi tapaus.

"So let it be written, so let it be done" - Ramses

Siis täällä lukenut että jätä vaimoni rauhaan? Ei mielestäni ole ollut. Ja jo se että täällä hänelle kirjottelet kertoo että asia on yksipuolinen. Olisihan sinulla muuten satavarmasti hänen numero viestittelyyn ja soitteluun.

Tajuatko että kuvittelet ja sepustat satuelämääsi sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Vilkas mielikuvitus on hauska ominaisuus mutta mikä sen sekoittaa totuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S/S Poseidon kirjoitti:

Ei mulla käynyt edes mielessä, että olisit jo noin nuorena naimisissa. Mietiskelin sängyssä aamuyöhön asti ja tulin tulokseen, että parempi jättää tähän kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ihan itseni kannalta on parempi, että ei nähdä enää. Olen vähän vihainen itselleni, että sallin tunteiden kasvaa näin suuriksi, mutta ehkä naureskelen tälle vielä joku päivä. Kiitos kaikesta, annoit tietämättäsi tosi paljon. Toivon kaikkea hyvää elämääsi. :)

Ps. Koska mulla on vahva aavistus, että luet tätä aihetta niin lisätään, että en jää foorumeille kaipailemaan. Tämä olkoon viimeinen viestini. Jos sattuisit lukemaan niin haluan vielä pyytää anteeksi jos olen vahingossa imenyt sinutkin näille foorumeille tunnisteilla. Tajuamattani olen saattanut tehdä tuhoa mikä ei ollut koskaan tarkoitukseni.

Paras onkin lopettaa haikailu kun se on yksipuolista.

Olisikin ollut, silloin tämä olisi niin paljon helpompaa. Miksi sä ylipäätänsä kommentoit tollasta? Oletkohan se avio"mies" joka käy täällä kommentoimassa kaikkiin anonyymeihin viesteihin, että jätä vaimoni rauhaan? Ihan uutisvälähdys sulle, että menetät sen vaimosi kyllä ennemmin tai myöhemmin kun kohdalle sattuu vähän itsekkäämpi tapaus.

"So let it be written, so let it be done" - Ramses

Siis täällä lukenut että jätä vaimoni rauhaan? Ei mielestäni ole ollut. Ja jo se että täällä hänelle kirjottelet kertoo että asia on yksipuolinen. Olisihan sinulla muuten satavarmasti hänen numero viestittelyyn ja soitteluun.

Tajuatko että kuvittelet ja sepustat satuelämääsi sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Vilkas mielikuvitus on hauska ominaisuus mutta mikä sen sekoittaa totuuteen?

Oot kyllä ihan oikeassa. Kiitti tosta, sait käännettyä päätöksen olla jättää asia selvittämättä. Oli just sitä mitä tarvitsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S/S Poseidon kirjoitti:

Ei mulla käynyt edes mielessä, että olisit jo noin nuorena naimisissa. Mietiskelin sängyssä aamuyöhön asti ja tulin tulokseen, että parempi jättää tähän kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ihan itseni kannalta on parempi, että ei nähdä enää. Olen vähän vihainen itselleni, että sallin tunteiden kasvaa näin suuriksi, mutta ehkä naureskelen tälle vielä joku päivä. Kiitos kaikesta, annoit tietämättäsi tosi paljon. Toivon kaikkea hyvää elämääsi. :)

Ps. Koska mulla on vahva aavistus, että luet tätä aihetta niin lisätään, että en jää foorumeille kaipailemaan. Tämä olkoon viimeinen viestini. Jos sattuisit lukemaan niin haluan vielä pyytää anteeksi jos olen vahingossa imenyt sinutkin näille foorumeille tunnisteilla. Tajuamattani olen saattanut tehdä tuhoa mikä ei ollut koskaan tarkoitukseni.

Paras onkin lopettaa haikailu kun se on yksipuolista.

Olisikin ollut, silloin tämä olisi niin paljon helpompaa. Miksi sä ylipäätänsä kommentoit tollasta? Oletkohan se avio"mies" joka käy täällä kommentoimassa kaikkiin anonyymeihin viesteihin, että jätä vaimoni rauhaan? Ihan uutisvälähdys sulle, että menetät sen vaimosi kyllä ennemmin tai myöhemmin kun kohdalle sattuu vähän itsekkäämpi tapaus.

"So let it be written, so let it be done" - Ramses

Siis täällä lukenut että jätä vaimoni rauhaan? Ei mielestäni ole ollut. Ja jo se että täällä hänelle kirjottelet kertoo että asia on yksipuolinen. Olisihan sinulla muuten satavarmasti hänen numero viestittelyyn ja soitteluun.

Tajuatko että kuvittelet ja sepustat satuelämääsi sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Vilkas mielikuvitus on hauska ominaisuus mutta mikä sen sekoittaa totuuteen?

Oot kyllä ihan oikeassa. Kiitti tosta, sait käännettyä päätöksen olla jättää asia selvittämättä. Oli just sitä mitä tarvitsin.

Sitähän ei koskaan oikeasti selvittämättä saa tietää onko eronnut/asumiserossa tai ovatko tunteet oikeasti molemminpuolisia. Aikamoinen mental errori toi aamuinen viesti muutaman tunnin unilla. Kiitos sulle oikeasti, pitäähän sitä asiat selvittää niin ei jää mitään hampaankoloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää hänessä muutama asia. Yksi on, lähtisikö hän kanssani matkustelemaan. Hän ei vaikuta pitävän matkustamisesta. Toiseksi luulen, että hän on rahankäytön osalta säästäväisempi ja pihimpi kuin minä (itsekään en kyllä tuhlaile tai elä yli varojeni). Siihen liittyen voisi tulla keskusteluita. Kolmas asia on, että meillä on hyvin erilaiset elämäntaipaleet tähän asti. Se voi olla rikkaus, ja toivon että olisikin. Joskus erilaisuudesta voi kuitenkin seurata myös vaikeuksia ymmärtää asioita toisen kannalta. Hän on kyllä onneksi empaattinen ihminen.

Muuten hänessä ei mietitytä mikään. Hän onvain ihana.

Kohdassa yksi aivan oikea havainto. Matkustelen aika vähän. Osin taloudellisista syistä. Etenkin aurinkolomat ovat minulle turn-off. Vaatii lempeää keskustelua ja suunnittelua. Toisaalta en ole mustasukkainen, jos toinen matkustelee yksin. Kohdassa kaksi myös tarkka havainto, valitettavasti. En ole kovin varakas ja se saa minut elämään säästeliäästi. En kuitenkaan puutu toisen rahankäyttöön. Kohta kolme. Meillä on hieman ikäeroa ja aika erilainen koulutus ja työhistoria. Lapsetkin hieman eri vaiheessa elämää. En näkisi kuitenkaan tätä ongelmana. Uskoisin, että meillä on ollut aika samantyyppiset lähtökohdat elämälle.

Eivätkö nuo matkustelun ja rahankäytön erilaiset näkemykset ole parisuhteen kannalta aika isoja asioita? Kyllä itse ainakin toivoisin matkaseuraa siitä rakkaastani, ei se ole sama asia mennä matkalle yksin eikä niitä elämyksiä voi sitten yhdessä muistellakaan. Toki joskus noinkin, mutta kyllähän lomat haluaisi kumppaninsa kanssa jakaa.

Myös rahankäytön osalta voi olla hankalaa, jos toinen haluaa esim. syödä ulkona tai ostaa luomua tai satsata sisustukseen ja toinen taas haluaa säästää. Vaikkei toisen rahankäyttöön puuttuisi, niin ovathan nuo aika isoja asioita arjessa pitkään jatkuessa. Syökö toinen sitten ulkona yksin ja toinen kokkaa kotona? Varmaan joustoa on molempiin suuntiin, niin hyvä kuitenkin tunnustaa, jos molemmat haluavat elämältä ihan eri asioita. Ei elämä kuitenkaan pelkkää kompromissiakaan voi olla. Maailmassa löytyy myös niitä, joiden kiinnostuksen kohteet ovat enemmän samanlaisia.

Kyllähän pihi ja höveli, matkustelija ja kotihiirikin voi muodostaa sulavia kompromisseja ja tasapainoisen, onnellisen elämän vaikka kuulostaakin äkkiseltään hankalalta.

Tunnenkin kaksi pariskuntaa, joilla molemmilla on noin ja molemmat parit ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä eikä loppua näy.

Se vaan tietysti, ettei se matkailu olisi koko elämä ja identiteetti, tai tuhlailu tai pennien laskeminen ja pihistely.

Ihminen ja ihmissuhteet on kuitenkin ihan muuta kuin mitä TEKEE, vaikka tekeminenkin on osa elämää.

Voi toki olla, että joku saa tuollaisen yhtälön toimimaan, mutta paljon se vaatii kompromisseja ja molempien hyväksyntää sille, ettei kumpikaan elä oikein oman näköistä elämää. On niin paljon helpompaa, jos elämäntavat ovat molemmilla samanlaiset.

KAIPAAKO KUKAAN MUA? Oon E.

Vierailija kirjoitti:

Laita naamakuva kirjoitti:

Vuosi sitten uusi kuvasi sekoitti pääni kolmeksi päiväksi. Melkein kävelin päin seiniä ennenkuin tokenin.

Tasan vuosi sitten?

Kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S/S Poseidon kirjoitti:

Ei mulla käynyt edes mielessä, että olisit jo noin nuorena naimisissa. Mietiskelin sängyssä aamuyöhön asti ja tulin tulokseen, että parempi jättää tähän kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ihan itseni kannalta on parempi, että ei nähdä enää. Olen vähän vihainen itselleni, että sallin tunteiden kasvaa näin suuriksi, mutta ehkä naureskelen tälle vielä joku päivä. Kiitos kaikesta, annoit tietämättäsi tosi paljon. Toivon kaikkea hyvää elämääsi. :)

Ps. Koska mulla on vahva aavistus, että luet tätä aihetta niin lisätään, että en jää foorumeille kaipailemaan. Tämä olkoon viimeinen viestini. Jos sattuisit lukemaan niin haluan vielä pyytää anteeksi jos olen vahingossa imenyt sinutkin näille foorumeille tunnisteilla. Tajuamattani olen saattanut tehdä tuhoa mikä ei ollut koskaan tarkoitukseni.

Paras onkin lopettaa haikailu kun se on yksipuolista.

Olisikin ollut, silloin tämä olisi niin paljon helpompaa. Miksi sä ylipäätänsä kommentoit tollasta? Oletkohan se avio"mies" joka käy täällä kommentoimassa kaikkiin anonyymeihin viesteihin, että jätä vaimoni rauhaan? Ihan uutisvälähdys sulle, että menetät sen vaimosi kyllä ennemmin tai myöhemmin kun kohdalle sattuu vähän itsekkäämpi tapaus.

"So let it be written, so let it be done" - Ramses

Siis täällä lukenut että jätä vaimoni rauhaan? Ei mielestäni ole ollut. Ja jo se että täällä hänelle kirjottelet kertoo että asia on yksipuolinen. Olisihan sinulla muuten satavarmasti hänen numero viestittelyyn ja soitteluun.

Tajuatko että kuvittelet ja sepustat satuelämääsi sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Vilkas mielikuvitus on hauska ominaisuus mutta mikä sen sekoittaa totuuteen?

Oot kyllä ihan oikeassa. Kiitti tosta, sait käännettyä päätöksen olla jättää asia selvittämättä. Oli just sitä mitä tarvitsin.

Ole hyvä vaan. Ilo olla avuksi 😇