Äitini on päättänyt erottaa veljeni ja tämän avovaimon...
Mä en oikein tiedä, pysyttelisinkö erossa koko sotkusta vai pitäiskö tilanteelle tehdä jotain. Ja jos pitäisi, niin mitä...
Veljeni on ollut avopuolisonsa kanssa monta vuotta jo yhdessä. Alkuun tämä nainen oli äitini mielestä aivan ihana, tämän suku oli ihana jne.
Pari vuotta meni hyvin, mutta sitten äitini alkoi esittää negatiivisia kommentteja ja haukkua tätä naista mm. koska ei juhlissa ita osaa keskusteluun tarpeeksi, kuulemma juo liikaa (äitini ihan oma keksintö), elää veljeni siivellä (tämäkin äitini oma keksintö), on kiittämätön jne.
No nyt tilanne sitten räjähti käsiin, kun veljeni ja avopuolisonsa remontoivat asuntonsa eikä äitini ymmärrä heidän sisustusratkaisujaan. Äitini mm. yritti puuttua asunnon kaappeihin, kylppärin laattoihin, seinien väriin, huoneratkaisuihin, verhoihin, kodinkoneisiin... Ja kun äitini ratkaisut eivät kelvanneet, aloitti hän vihakampanjan tätä veljeni avovaimoa vastaan.
Tähän mennessä äitini on käännyttänyt jo useamman sukulaista tätä naista vastaan soittelemalla haukkumispuheluita pitkin sukua.
Veljeni ei varmaan tästä ole tietoinen. Muuten tiedän äitini kyllä "varoitelleen" ja kritisoineen veljeni avopuolisoa myös veljelleni, mikä on aiheuttanut riitoja, ja huomaan veljeni alkaneen suhtautua epäilevästi avopuolisoonsa...
Kuvio on minulle jo tuttu, sillä äitini on savustanut samalla tavalla pois myös minun "epäkelpoja" miesystäviäni sekä sekaantunut oman veljensä suhteisiin samoin seurauksin...
Mitä te tekisitte minun asemassani?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on, että veli tietää totuuden tilanteesta, ettei käy niin että äiti saa käännettyä hänet avovaimoa vastaan.
Jos suhde on kunnossa, ei mennyt vuosisata ole voinut synnyttää äitiä joka hetkauttaisi sitä suuntaan tai toiseen. Eiköhän aviomies tunne vaimonsa.
Silläkään ei ole mitään merkitystä mitä suku veljen vaimosta ajattelee. Ei niin yhtään mitään. Minä esimerkiksi en ole missään tekemisissä mieheni suvun kanssa. Epäilemättä ne jotain siitä ajattelevat, mutta se ei vaikuta minun ja mieheni väleihin mitenkään.
Jos mies on niin heikko vellihousu että antaa äitinsä sekaantua asioihinsa ja vaikuttaa parisuhteeseensa, on veljen vaimolle vaan hyväksi päästä vätyksestä eroon.
AP:lle sanoisin että huolehdi vaan omista asioistasi. Veljesi on aikuinen mies ja huolehtii omistaan.
Ikävä kyllä se ei aina mene noin. Mustamaalaaminen ja epäilyksen kylväminen voi onnistua niin salakavalasti, että pariskunnan välille on lyöty kiila ennen kuin kumpikaan on huomannut. Siksi ap:n veljen on hyvä tietää missä mennään, ettei näin pääse käymään. Olisihan se sääli, että äiti onnistuisi etäännyttämään poikansa ja tämän puolison koko perheestä, vaikka muut ilmeisesti ovat normaaleja. Nimittäin miehetkin useimmiten haluavat olla sukunsa kanssa tekemisissä, vaikka vaimon mielestä ei pitäisi. Enkä ymmärrä, mitä haittaa siitä olisi että ap ilmaisisi veljelleen, että on ikäänkuin heidän puolellaan tässä.
Ap kuulostaa äidistään kertoessaan kuin tuntisi anoppini. Ripustautui lapsiinsa kuin takiainen, haukkui tutut ja tuntemattomat jos asiat eivät hoituneet hänen haluamallaan tavalla. Minä olin viinaanmenevä narkkarihuora ja vain tilan maiden ja talojen perässä kun poikaansa tutustuin. Tilanne ei muuttunut miksikään kun menimme naimisiin ja saimme lapsen. Anoppi alkoi puhua kylillä kuinka pelkää että sosiaaliviranomaiset vie sen. Kaikki tämä siksi että opiskelin luovalla, taiteellisella alalla kun tapasin mieheni, ja keskeytin opinnot äitiysloman takia. Tilanne ei muuttunut siinäkään vaiheessa kun äitiysloman jälkeen vaihdoin alaa, opiskelin ns. duunariammatin ja sain vakituisen työpaikan heti valmistuttuani. Nyt piti kuuleman hävetä kun ei sukulaisille voinut kertoa että miniä on raksalla apparina. "Tietäähän sen että naisilla ei niissä ympyröissä mitään oikeeta asiaa oo..." se kerrankin sanoi kun tuli kahvipöydässä puhetta minun mahdollisista jatko-opinnoista. Eli narkkarihuorana pysyin anopin kuolemaan asti. Appi onneksi pitää mölyt mahassaan. Tunnelma voi ajoittain olla kireä, mutta eipä tarvitse nolata vanhaa miestä suvun piirissä oikomalla ilmiselviä valheita niin kuin usein tapahtui anopin kanssa.
Meillä siis tarvittiin lehmän hermot ja anopin kuolema ennen kuin tilanne tasaantui. Vaikeinta eivät mulle olleet ne anopin levittämät valheet, vaan se kun näki kuinka ihmiset pikkuhiljaa alkoivat välttelemään häntä. Tuntui aina että se oli minun vikani, vaikka hyvin tiesin että anoppi omalla ilkeilyllään sen ketjureaktion aiheutti.
Suvun juoruakka vauhdissa, pönkittämässä omaa enkelikuvaansa ja kääntäen sukua syrjimään uhriaan. Hirveä ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Miks nää on aina että sisko huolissaan veljen asioista? Ei miehet jaksa vouhkata toisten asioista. Elä sinäkin ap vaan omaa elämääsi.
No meillä mies korjailee äitinsä tuhoja siskojansa enemmän. Siskoista toisella on vähän samaa taipumusta kuin äidillään. Toinen ei jaksa ilmeisesti enää olla juurikaan yhteyksissä.
Ei taida äitis olla mikään järjenjättiläinen😳onneksi itse vaikutat fiksulta.
Ehkä sanoisin veljelle, että äidillä on taas vauhti päällä tai jotain ympäripyöreää.
Ihan tyypillistä anopin toimintaa.
Äitisi on kaamea noita-akka! Mars mars roviolle!
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin veljelleni, mitä äiti puuhailee. Pitäisin myös puhuttelun äidille, että näin ei vaan toimita. Saattaisin myös kertoa sukulaisille, että äidillä on alkavan muistisairauden oireita, eikä hänen puheitaan kannata ottaa tosissaan.
Voi hyvin ollakin muistisairas. Joistakin vanhuksista tulee todelle pahoja suustaan, kun muistisairaus alkaa oireilla.
http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsisti-ja-mustamaalauskampanj…
Kuka mustamaalaa?
Tarkoituksellisen ja tavoitteellisen mustamaalauskampanjan alullepanijat ovat hyvin usein jonkin sortin persoonallisuushäiriöisiä. Narsisteja käsittääkseni usein.
Mustamaalauskampanja liittyy usein narsistin loukattuihin tunteisiin (ja loukkauksilla ei tarvitse olla mitään todellisuuspohjaa) tai kampanjalla halutaan saavuttaa jotain uhrin kannalta hyvin epämiellyttävää esim. lasten huoltajuuskiistat.
Loukatut, narsistiset äidit, saattavat levittää juoruja häikäilettömästi, kun oma, .aikuinen lapsi ei toimi niin kuin mamman mielestä pitäisi toimia. Äiti soittelee sukulaisille ja lapsilleen, kuinka kiittämätön ja itserakas hänen lapsensa on: ” Kaikki olen hänen hyväkseen tehnyt ja tässä kiitos”.