Lue keskustelun säännöt.
Eikö tällainen ihminen halua kumppania?
29.05.2018 |
Henkilö siis
- ei käy missään tapahtumissa tms.
- käy yöelämässä noin kerran vuodessa
- ollut Tinderissä nyt neljä vuotta, ja tavannut sen kautta kolme ihmistä
- avaa Tinderin äärimmäisen harvoin (arviolta noin joka kolmas kuukausi), koska ei vaan kiinnosta swipettää siellä
- preferoi vapaa-ajallaan yksinoloa ja läheisimpien ystävien kanssa kökkimistä, käy mieluiten vain nk. naistenilloissa
- matkustaa mieluiten yksin ja matkoilla pysyttelee yleensä paljon syrjäseuduilla ja porukoiden laitamilla
Henkilöllä ikää siis 25v, eikä ole ruma tai lihava.
Ei ole käynyt ikinä treffeillä, ollut lomaromanssia, lähtenyt baarista kenenkään matkaan tai ottanut mukaansa jotain (nk. baaripano).
Ei miespuolisia ystäviä.
Jokunen ihastus on ollut ja niiden kanssa jotain säätöä ja fyysistä kanssakäymistä.
Onko tällainen ihminen vaan jotenkin sellainen, ettei halua kumppania?
Siis todella halua, vaikka fantasioisikin rakkaudesta?
Tai ei koe sitä niin tärkeäksi, että tekisi sen eteen jotain ja menisi mukavuusalueen ulkopuolelle?
Pitäisikö pariutumishalun ajaa ihminen ns. huntille?
Onko tämä aivan normaalia?
Kommentit (11)
Aivan normaalia, jos tuo ihminen viihtyy hyvin omassa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä parisuhtees niin kiehtoo? Miksi kaikkien pitäisi haluta sitä?
Ei hän varmaan kovin vahvasti ainakaan kumppania kaipaa, kun ei etsi. Monet naiset on sellaisia, että voivat olla yksinkin varsin tyytyväisiä, joten kumppaniasia voidaan jättää tilaan "jos tulee vastaan, saa tulla, mutta jos ei löydy kumppania niin sekin on ok".
Ja on meitäkin jotka emme oikeasti halua ollenkaan kumppania, vaan olemme tietoisesti valinneet yksin elämisen.
M25 kirjoitti:
Mikä siinä parisuhtees niin kiehtoo? Miksi kaikkien pitäisi haluta sitä?
Seksitön elämä voi olla aika raskasta, ja jos haluaa vaikkapa lapsia on kumppanin löytäminen oleellista.
Vierailija kirjoitti:
M25 kirjoitti:
Mikä siinä parisuhtees niin kiehtoo? Miksi kaikkien pitäisi haluta sitä?
Seksitön elämä voi olla aika raskasta, ja jos haluaa vaikkapa lapsia on kumppanin löytäminen oleellista.
Aseksuaaleja ja/tai vapaaehtoisesti lapsettomia on aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M25 kirjoitti:
Mikä siinä parisuhtees niin kiehtoo? Miksi kaikkien pitäisi haluta sitä?
Seksitön elämä voi olla aika raskasta, ja jos haluaa vaikkapa lapsia on kumppanin löytäminen oleellista.
Mutta nykyään on aika paljon meitä, jotka emme halua lapsia. Seksiksikin monelle naiselle riittää masturboimalla hankittu orgasmi silloin kun sillä tavalla alapäätä kutkuttaa että jotain laukaisua tarvii.
Ei se aina niin mene, että jos jotain todella haluaa, sen eteen tekee sitten kaikkensa. Moni haaveilee todella paljon bikinifitness-vartalosta, mutta ei silti käy salilla, vaan kerran kuussa kävelylenkillä.
Jostain syystä hän ei vain ole valmis, ainakaan tällä hetkellä, panostamaan asiaan sen enempää. Ja eikös sitä aina sanota, että ei sitä kumppania etsimällä löydä, kenties hän toivoo löytävänsä sen vaikka niiltä yksin tekemiltään lomamatkoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M25 kirjoitti:
Mikä siinä parisuhtees niin kiehtoo? Miksi kaikkien pitäisi haluta sitä?
Seksitön elämä voi olla aika raskasta, ja jos haluaa vaikkapa lapsia on kumppanin löytäminen oleellista.
Aseksuaaleja ja/tai vapaaehtoisesti lapsettomia on aika paljon.
Aloituksen henkilö ei ole aseksuaali ja haaveilee vauvasta.
Ehkä hän on sellainen haaveilija sitten vain.
Missäs tää tyttö vaikuttaa? :) Kuulostaa kivalle ja tasapainoiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin paljon minulta ja ikäkin täsmää. Omasta puolesta sanoisin, etten juuri edes mieti kumppaniasiaa. Olen tyytyväinen näin ja todella harvoin, siis harvemmin kuin kerran kuussa tulee fiilis, että oikeasti kaipaisin kumppania. Asenteeni on enemmänkin se, että jos tulee, niin on tullakseen. En halua tuhlata mukavaa elämääni tekemällä asioita, joista en pidä vain jotta ehkä saattaisin löytää ihmisen jonka kanssa ehkä voisin elää yhdessä ja vain ehkä olla onnellisempi kuin yksikseen.
Ja toisaalta myös pidän aika epätodennäköisenä, että löytäisin minulle sopivan miehen esimerkiksi baarista, kun en siellä tykkää käydä enkä haluaisi miehenkään notkuvan baareissa.
Itse olen eläämääni tyytyväinen näinkin.
Pitäisikö vaan hankkia jotain treffejä ja panoja, käydä bileissä jne. vaikka se tuntuisikin tylsältä ja uuvuttavalta?
Siinä toivossa, että jos joskus vaikka tärppäisikin?