Äitini on päättänyt erottaa veljeni ja tämän avovaimon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin kiittelisin itseäni siitä, että olen suvussa, jossa on noin kiinteät suhteet läheisiin. Suurimmassa osassa sukuja serkkuja ei pätkän vertaa kiinnosta veljesi avovaimo ja tämän asiat.

Toiseksi pysähtyisin miettimään, että miten se äiti nyt voi olla remontissa noin paljon mukana, kun tavallisesti ratkaisut tehdään rautakaupassa tyyliin maksaja päättää.

Kolmanneksi pohtisin, että miksi ihmeessä minä tiedän tämän kaiken. Ei kai siksi, että asun äidin peräkamarissa?

Neljänneksi kummastelisin sitä, että mitä ihmeen merkitystä sillä oikeastaan on, kenelle äiti soittaa ja mitä kertoo. Ei suvulla ole mitään sananvaltaa veljesi ja tämän avovaimon elämässä, joten mitä tuosta muka seuraa.

Paitsi mielikuvituksessasi.

Ai miten äitini voi olla noin paljon remontissa mukana? Ihan helposti. Hän tunkee itsensä väkisin mukaan tälläisiin "tapahtumiin". Meille yritti järjestää itsensä "auttamaan muutossa" (ensimmäisessä muutossa oli mukana, mikä oli virhe kun päätti minun puolestani jokaisen huonekalun ja tavaran sijainnin jne. kun omat ratkaisuni olivat "tyhmiä" sekä heitti omasta mielestään tarpeettomia asioita pois...) ja jouduin kieltämään äitiäni tulemasta viisi kertaa, muuttopäivänä kuitenkin tunki meille ja hermostui kun olimme saaneet melkein kaiken jo muutettua...

Minä osaan ennakoida äitini toimia, veljeni antaa helpommin periksi kun ei halua riidellä ja ajattelee että on kiva kun äiti haluaa olla avuksi. :)

Mistä minä tiedän tämän kaiken? Äitini laittaa viestiä päivittäin sekä soittelee näitä haukkumispuheluitaan, keskustelen veljeni ja tämän avovaimon kanssa sekä myös sen muun suvun, jolle äitini myös soittelee.

Ja omalta kohdaltani tiedän, miten helposti kun moni sukulainen puhuu negatiivisesti tai epäilee avopuolison motiiveja jne. sitä alkaa itsekin helposti siihen uskoa...

Onko sulla omaa elämää lainkaan?

Olen sivusta seurannut vuosikaudet ja kerran oikein törkeästi, miten tällainen mustamaalaaja toimii.

Onnistuessaan kyllä pystyy erottamaan pariskunnat. Ei siedä ihmisiä, jotka kokee itseään fiksummiksi. Tämä vaivannee ap:n muoriakin remonttiasiassa. Ei kestä, ettei häneltä kysytty neuvoja ja mielipiteitä.

Omalla anopillani oli vastaavan kaltaista vaivaa. Olisi halunnut "auttaa" rahallisesti asunnon ostossa - no ei todella suostuttu - oli jo nähty miehen veljen rakennusprojektissa, mitä tällaisesta taloudellisesta sekaantumisesta seuraa.

Esim. sisustusasioissa keskeistä on hinta. Jos siis ei näytä kalliilta (=ei ole hänen tuntemaansa "disainia") pitää kertoa hinta, että saa arvostusta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin kiittelisin itseäni siitä, että olen suvussa, jossa on noin kiinteät suhteet läheisiin. Suurimmassa osassa sukuja serkkuja ei pätkän vertaa kiinnosta veljesi avovaimo ja tämän asiat.

Toiseksi pysähtyisin miettimään, että miten se äiti nyt voi olla remontissa noin paljon mukana, kun tavallisesti ratkaisut tehdään rautakaupassa tyyliin maksaja päättää.

Kolmanneksi pohtisin, että miksi ihmeessä minä tiedän tämän kaiken. Ei kai siksi, että asun äidin peräkamarissa?

Neljänneksi kummastelisin sitä, että mitä ihmeen merkitystä sillä oikeastaan on, kenelle äiti soittaa ja mitä kertoo. Ei suvulla ole mitään sananvaltaa veljesi ja tämän avovaimon elämässä, joten mitä tuosta muka seuraa.

Paitsi mielikuvituksessasi.

Ai miten äitini voi olla noin paljon remontissa mukana? Ihan helposti. Hän tunkee itsensä väkisin mukaan tälläisiin "tapahtumiin". Meille yritti järjestää itsensä "auttamaan muutossa" (ensimmäisessä muutossa oli mukana, mikä oli virhe kun päätti minun puolestani jokaisen huonekalun ja tavaran sijainnin jne. kun omat ratkaisuni olivat "tyhmiä" sekä heitti omasta mielestään tarpeettomia asioita pois...) ja jouduin kieltämään äitiäni tulemasta viisi kertaa, muuttopäivänä kuitenkin tunki meille ja hermostui kun olimme saaneet melkein kaiken jo muutettua...

Minä osaan ennakoida äitini toimia, veljeni antaa helpommin periksi kun ei halua riidellä ja ajattelee että on kiva kun äiti haluaa olla avuksi. :)

Mistä minä tiedän tämän kaiken? Äitini laittaa viestiä päivittäin sekä soittelee näitä haukkumispuheluitaan, keskustelen veljeni ja tämän avovaimon kanssa sekä myös sen muun suvun, jolle äitini myös soittelee.

Ja omalta kohdaltani tiedän, miten helposti kun moni sukulainen puhuu negatiivisesti tai epäilee avopuolison motiiveja jne. sitä alkaa itsekin helposti siihen uskoa...

Onko sulla omaa elämää lainkaan?

Äidillähän sitä omaa elämää ei ole... Tuollaisen itsekeskeisen ripustautujan kanssa on todella vaikea elää.

Miks nää on aina että sisko huolissaan veljen asioista? Ei miehet jaksa vouhkata toisten asioista. Elä sinäkin ap vaan omaa elämääsi.

Ap sitten omien lasten asioihin puuttuu... opittu malli. Lopeta ajoissa moinen malli.

Vierailija kirjoitti:

Miks nää on aina että sisko huolissaan veljen asioista? Ei miehet jaksa vouhkata toisten asioista. Elä sinäkin ap vaan omaa elämääsi.

Pitäisikö ap:n sitten vain katsella sivusta, kun äiti tuhoaa toisen elämää?

Vierailija kirjoitti:

Puhu veljellesi. Ja puhu niille sukulaisille, joille tuota mustamaalausta on tehty, ja korjaa äitisi antamat väärät tiedot. Näin minimoit vahingot. Sen jälkeen yritä puhua äidillesi ja pyydä myös veljeäsi puhumaan äidille. Ja tosiaan, olisi hyvä, jos äidillesi löytyisi jotain sisältöä elämään, ettei olisi kaikki aika käytettävissä muiden asioihin puuttumiseen. 

Mä pelkään lähinnä sitä, että jos puhun veljelleni, veljeni suuttuu äidilleni ja äitini aloittaa (taas yhden) vihakampanjan myös minua vastaan.

Muille sukulaisille olenkin vastaillut, että olen itse ymmärtänyt tilanteiden olevan ihan erilaisia, muistutellut että tämän avopuolison suvussa ehkä asiat on tehty eri tavalla eikä tarkoita loukata jne.

Äidilleni olen yrittänyt puhua, mutta ihan hyödytöntä tuntuu olevan. Ei ymmärrä, ettei voi puuttua muiden sisustukseen, harrastuksiin, lastenhankintaan, ruokailuihin ja suuttua kun eivät tee niin kuin hän haluaa.

Harrastuksia äitini ei halua, ystäviä ei montaa ole eikä sellaisia joita useinkaan näkisi ja ainoa sisältö jota hän omaan elämäänsä haluaisi olisi se, että hänen luonaan olisi jatkuvasti lapsenlapsia hoidossa...

Ja ymmärtääkseni tämä on monessa asiassa taustalla, koska äitini on päättänyt uskoa ettei veljeni avopuoliso tahdo lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu veljellesi. Ja puhu niille sukulaisille, joille tuota mustamaalausta on tehty, ja korjaa äitisi antamat väärät tiedot. Näin minimoit vahingot. Sen jälkeen yritä puhua äidillesi ja pyydä myös veljeäsi puhumaan äidille. Ja tosiaan, olisi hyvä, jos äidillesi löytyisi jotain sisältöä elämään, ettei olisi kaikki aika käytettävissä muiden asioihin puuttumiseen. 

Mä pelkään lähinnä sitä, että jos puhun veljelleni, veljeni suuttuu äidilleni ja äitini aloittaa (taas yhden) vihakampanjan myös minua vastaan.

Muille sukulaisille olenkin vastaillut, että olen itse ymmärtänyt tilanteiden olevan ihan erilaisia, muistutellut että tämän avopuolison suvussa ehkä asiat on tehty eri tavalla eikä tarkoita loukata jne.

Äidilleni olen yrittänyt puhua, mutta ihan hyödytöntä tuntuu olevan. Ei ymmärrä, ettei voi puuttua muiden sisustukseen, harrastuksiin, lastenhankintaan, ruokailuihin ja suuttua kun eivät tee niin kuin hän haluaa.

Harrastuksia äitini ei halua, ystäviä ei montaa ole eikä sellaisia joita useinkaan näkisi ja ainoa sisältö jota hän omaan elämäänsä haluaisi olisi se, että hänen luonaan olisi jatkuvasti lapsenlapsia hoidossa...

Ja ymmärtääkseni tämä on monessa asiassa taustalla, koska äitini on päättänyt uskoa ettei veljeni avopuoliso tahdo lapsia.

Jos äiti aloittaa vihakampanjan myös sinusta, eikö se parhaiten kerro suvulle että se on hän joka ei käy ihan täysillä?

Huhhuh aikuinen ihminen. Jotain ongelmia tuolla äidilläsi selvästi on.

Oot tullu mutsiis. Kumpikaan teistä ei käy ihan täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on, että veli tietää totuuden tilanteesta, ettei käy niin että äiti saa käännettyä hänet avovaimoa vastaan.

Jos suhde on kunnossa, ei mennyt vuosisata ole voinut synnyttää äitiä joka hetkauttaisi sitä suuntaan tai toiseen. Eiköhän aviomies tunne vaimonsa.

Silläkään ei ole mitään merkitystä mitä suku veljen vaimosta ajattelee. Ei niin yhtään mitään. Minä esimerkiksi en ole missään tekemisissä mieheni suvun kanssa. Epäilemättä ne jotain siitä ajattelevat, mutta se ei vaikuta minun ja mieheni väleihin mitenkään.

Jos mies on niin heikko vellihousu että antaa äitinsä sekaantua asioihinsa ja vaikuttaa parisuhteeseensa, on veljen vaimolle vaan hyväksi päästä vätyksestä eroon.

AP:lle sanoisin että huolehdi vaan omista asioistasi. Veljesi on aikuinen mies ja huolehtii omistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu veljellesi. Ja puhu niille sukulaisille, joille tuota mustamaalausta on tehty, ja korjaa äitisi antamat väärät tiedot. Näin minimoit vahingot. Sen jälkeen yritä puhua äidillesi ja pyydä myös veljeäsi puhumaan äidille. Ja tosiaan, olisi hyvä, jos äidillesi löytyisi jotain sisältöä elämään, ettei olisi kaikki aika käytettävissä muiden asioihin puuttumiseen. 

Mä pelkään lähinnä sitä, että jos puhun veljelleni, veljeni suuttuu äidilleni ja äitini aloittaa (taas yhden) vihakampanjan myös minua vastaan.

Muille sukulaisille olenkin vastaillut, että olen itse ymmärtänyt tilanteiden olevan ihan erilaisia, muistutellut että tämän avopuolison suvussa ehkä asiat on tehty eri tavalla eikä tarkoita loukata jne.

Äidilleni olen yrittänyt puhua, mutta ihan hyödytöntä tuntuu olevan. Ei ymmärrä, ettei voi puuttua muiden sisustukseen, harrastuksiin, lastenhankintaan, ruokailuihin ja suuttua kun eivät tee niin kuin hän haluaa.

Harrastuksia äitini ei halua, ystäviä ei montaa ole eikä sellaisia joita useinkaan näkisi ja ainoa sisältö jota hän omaan elämäänsä haluaisi olisi se, että hänen luonaan olisi jatkuvasti lapsenlapsia hoidossa...

Ja ymmärtääkseni tämä on monessa asiassa taustalla, koska äitini on päättänyt uskoa ettei veljeni avopuoliso tahdo lapsia.

Miksi olet missään tekemisissä

a) äitisi ja

b) sukusi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu veljellesi. Ja puhu niille sukulaisille, joille tuota mustamaalausta on tehty, ja korjaa äitisi antamat väärät tiedot. Näin minimoit vahingot. Sen jälkeen yritä puhua äidillesi ja pyydä myös veljeäsi puhumaan äidille. Ja tosiaan, olisi hyvä, jos äidillesi löytyisi jotain sisältöä elämään, ettei olisi kaikki aika käytettävissä muiden asioihin puuttumiseen. 

Mä pelkään lähinnä sitä, että jos puhun veljelleni, veljeni suuttuu äidilleni ja äitini aloittaa (taas yhden) vihakampanjan myös minua vastaan.

Muille sukulaisille olenkin vastaillut, että olen itse ymmärtänyt tilanteiden olevan ihan erilaisia, muistutellut että tämän avopuolison suvussa ehkä asiat on tehty eri tavalla eikä tarkoita loukata jne.

Äidilleni olen yrittänyt puhua, mutta ihan hyödytöntä tuntuu olevan. Ei ymmärrä, ettei voi puuttua muiden sisustukseen, harrastuksiin, lastenhankintaan, ruokailuihin ja suuttua kun eivät tee niin kuin hän haluaa.

Harrastuksia äitini ei halua, ystäviä ei montaa ole eikä sellaisia joita useinkaan näkisi ja ainoa sisältö jota hän omaan elämäänsä haluaisi olisi se, että hänen luonaan olisi jatkuvasti lapsenlapsia hoidossa...

Ja ymmärtääkseni tämä on monessa asiassa taustalla, koska äitini on päättänyt uskoa ettei veljeni avopuoliso tahdo lapsia.

Jos äiti aloittaa vihakampanjan myös sinusta, eikö se parhaiten kerro suvulle että se on hän joka ei käy ihan täysillä?

Pitkä tarina lyhyesti: edellisten kertojen perusteella ei.

Omat isovanhempani ovat mulle tärkeitä, mutta äitini onnistui viimeksi melkein tuhoamaan välini heihinkin keksimiensä asioiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu veljellesi. Ja puhu niille sukulaisille, joille tuota mustamaalausta on tehty, ja korjaa äitisi antamat väärät tiedot. Näin minimoit vahingot. Sen jälkeen yritä puhua äidillesi ja pyydä myös veljeäsi puhumaan äidille. Ja tosiaan, olisi hyvä, jos äidillesi löytyisi jotain sisältöä elämään, ettei olisi kaikki aika käytettävissä muiden asioihin puuttumiseen. 

Mä pelkään lähinnä sitä, että jos puhun veljelleni, veljeni suuttuu äidilleni ja äitini aloittaa (taas yhden) vihakampanjan myös minua vastaan.

Muille sukulaisille olenkin vastaillut, että olen itse ymmärtänyt tilanteiden olevan ihan erilaisia, muistutellut että tämän avopuolison suvussa ehkä asiat on tehty eri tavalla eikä tarkoita loukata jne.

Äidilleni olen yrittänyt puhua, mutta ihan hyödytöntä tuntuu olevan. Ei ymmärrä, ettei voi puuttua muiden sisustukseen, harrastuksiin, lastenhankintaan, ruokailuihin ja suuttua kun eivät tee niin kuin hän haluaa.

Harrastuksia äitini ei halua, ystäviä ei montaa ole eikä sellaisia joita useinkaan näkisi ja ainoa sisältö jota hän omaan elämäänsä haluaisi olisi se, että hänen luonaan olisi jatkuvasti lapsenlapsia hoidossa...

Ja ymmärtääkseni tämä on monessa asiassa taustalla, koska äitini on päättänyt uskoa ettei veljeni avopuoliso tahdo lapsia.

Jos äiti aloittaa vihakampanjan myös sinusta, eikö se parhaiten kerro suvulle että se on hän joka ei käy ihan täysillä?

Yleensäkin jos mustamaalaa tai juoruilee toisesta ivalliseen sävyyn, kertoo se huonoa mustamaalaajasta itsestään. Mustamaalaajan seurakuntakaan ei ole neroimmasta päästä.

Sano suoraan äidillesi että tuolla asenteella hän ei karkoita pelkästään miniää vaan todennäköisesti siivoaa myös poikansa ja mahdolliset tulevat lapsenlapsensa ulos elämästään. Sinuna olisin veljeäni kohtaan solidaarinen tällaisen mustamaalamisen suhteen ja sanoisin etten itsekään halua olla tekemisissä jos ilkeily ei välittömästi lopu. Ei muuta kuin kova kovaa vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu veljellesi. Ja puhu niille sukulaisille, joille tuota mustamaalausta on tehty, ja korjaa äitisi antamat väärät tiedot. Näin minimoit vahingot. Sen jälkeen yritä puhua äidillesi ja pyydä myös veljeäsi puhumaan äidille. Ja tosiaan, olisi hyvä, jos äidillesi löytyisi jotain sisältöä elämään, ettei olisi kaikki aika käytettävissä muiden asioihin puuttumiseen. 

Mä pelkään lähinnä sitä, että jos puhun veljelleni, veljeni suuttuu äidilleni ja äitini aloittaa (taas yhden) vihakampanjan myös minua vastaan.

Muille sukulaisille olenkin vastaillut, että olen itse ymmärtänyt tilanteiden olevan ihan erilaisia, muistutellut että tämän avopuolison suvussa ehkä asiat on tehty eri tavalla eikä tarkoita loukata jne.

Äidilleni olen yrittänyt puhua, mutta ihan hyödytöntä tuntuu olevan. Ei ymmärrä, ettei voi puuttua muiden sisustukseen, harrastuksiin, lastenhankintaan, ruokailuihin ja suuttua kun eivät tee niin kuin hän haluaa.

Harrastuksia äitini ei halua, ystäviä ei montaa ole eikä sellaisia joita useinkaan näkisi ja ainoa sisältö jota hän omaan elämäänsä haluaisi olisi se, että hänen luonaan olisi jatkuvasti lapsenlapsia hoidossa...

Ja ymmärtääkseni tämä on monessa asiassa taustalla, koska äitini on päättänyt uskoa ettei veljeni avopuoliso tahdo lapsia.

Miksi olet missään tekemisissä

a) äitisi ja

b) sukusi kanssa?

Koska

a) haluan olla tekemisissä isäni kanssa, eikä se onnistu jos en ole väleissä äitini kanssa.

b) sukuni on tärkeää sekä minulle että lapsilleni. Erityisesti tätini ja isovanhempani.

Auttoiko vastaamaan kysymykseen?

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan äidillesi että tuolla asenteella hän ei karkoita pelkästään miniää vaan todennäköisesti siivoaa myös poikansa ja mahdolliset tulevat lapsenlapsensa ulos elämästään. Sinuna olisin veljeäni kohtaan solidaarinen tällaisen mustamaalamisen suhteen ja sanoisin etten itsekään halua olla tekemisissä jos ilkeily ei välittömästi lopu. Ei muuta kuin kova kovaa vastaan!

Noihin veljeni tuleviin lapsiin vetoaminen voisi toimia, kiitos!

Tuttu tarina. Siskoni anoppi on samaa maata. Siskoni oli ollut miehensä kanssa vuosia, saivat lapsen, menivät naimisiin. Anoppi on kovin "nuorekas", bilettää viikonloppuisin (on sinkku) ja miniäkin kelpasi baariseuraksi. Miniä (eli siskoni) oli hyvä tyyppi jne. Aivan yhtäkkiä, kukaan ei tiedä miksi, anopin käytös muuttui jäätäväksi siskoani kohtaan. Se johti siihen, että anoppi yritti saada poikansa eroamaan siskostani, mm. sepittämällä tarinan, jossa siskoni petti muka miestään. Monien vaiheiden jälkeen siskoni avioliitto pelastui, mutta välit anoppiin oli molempien katkaistava.

Veljelle tulisi kertoa, ja veljen tulisi luetella äidille kaikki ne asiat mitä tämä on valehdellut. Se pitäisi tehdä niin selkeästi, että äiti tajuaisi todellakin jääneensä kiinni.

Lopuksi pitäisi sanoa, että jos tuo jatkuu, suvulle kerrotaan ettei tämän puheisiin enää voi uskoa. Dementia tai vastaava muistisairaus ilmeisesti alkamassa. Jos tuo ei auta, ilmoitus koko suvulle.

Äiti kuulostaa ap:n vastausten perusteella aika hankalalta tapaukselta ihmisenä, eikä muu kuin kiristys auta. Jos sekään.

Minulle kävi noin anopin kanssa. Ensin kaikki oli hyvin ja tulimme toimeen, mutta sitten tuli muutamia oikeasti mitättömiä asioita, joita emme tehneetkään hänen haluamallaan tavalla vaan omalla tyylillämme ja soppa oli valmis. Alkoi iänikuinen valitus kuinka hirveä ihminen olen ja pilaan mieheni elämän. Ja tätä tarinaa kerrottiin tietysti jokaiselle sukulaiselle ja puolitutulle, jotta hekin ymmärtäisivät miten kauhea ihminen olen. Meillä tämä ei vaikuttanut minun ja mieheni väleihin, mutta miehen ja perheensä välit kyllä viilenivät, joten voin hyvin kuvitella, että välit mieheenkin voivat tuossa kiristyä.

Mielestäni ap:n pitäisi puhua veljelleen ja ilmaista selkeästi myös, että mielummin asettuu veljensä kuin äitinsä puolelle. Itse olisin arvostanut suuresti, jos edes yksi miehen sukulaisista olisi sanonut tietävänsä asioiden todellisen laidan ja olevansa minun ja mieheni puolella.