Polyamoria ja ihmisten suvaitsemattomuus

Vierailija kirjoitti:

Olen useammankin polyamoriajutun lukenut. Mikä hitto siinä aina on, että nämä polyamorianaiset ovat todella rumia? Siis lihavia, finninaamaisia, meikittömiä rumiluksia ihan järjestäin. Onko niin, että kauniin naisen mies ei polyamoriaan vain suostu? Läskillä rumiluksella ei ole niin väliä, kun se ei ole ykkösvalinta kuitenkaan.

No tuo oli aika rumasti sanottu. Kaikki minun tietämäni polyamorikot ovat erikoisia persoonia, ja ulkonäöllisesti myös "erilaisia". Eivät mitenkään rumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ihan monogaminen hetero enkä muista, että uusissa harrastuspiireissä tai vastaavissa olisi koskaan tarvinnut kenellekään sitä kertoa. Yhdestä tuttavastani tiedän, että hän on polyamorikko ja senkin vain siksi, että hän itse tuo sitä esille, muista en tiedä kaikista edes seksuaalista suuntautumista enkä tiedä miksi pitäisikään.

Voi huokaus. Jos olet koskaan kertonut, että teit sitä tai tätä poikaystäväsi kanssa, niin siinähän sitten on jo tullut hierottua naamaan että olet hetero, ja että harrastat suhteita :( 

Jos haluaa kertoa että kävi aviomiehensä ja tyttöystävänsä kanssa retkellä, niin siinä tulee ihan luonnostaan esiin erilaisia asioita suuntautumisesta, vaikka pointti olisi se retki. Vai oletko niitä, joiden mielestä ei saisi koskaan mainita kumppania, ja sanoa vaan että yhden tyypin kanssa? 

Tämä on harvinaisen totta. Jos muutoin kuin "normiheterosti" suuntautunut tahtoo kertoa jotakin elämästään, tapahtumista tai varjele, ongelmista, se on heti korostamista tms.

Tähän vaan ollaan niin tottuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan suhde kahteen mieheen, ja nämä suhteet ovat toimineet erittäin hyvin ja toimivat edelleenkin. Minun tapauksessani tähän sujuvaan monisuhteisuuteen vaikuttaa useampi tekijä:  Olen jo keski-ikäinen, ollut aiemmin pitkässä liitossa ja hankkinut siinä lapseni, jotka ovat kohta aikuisia. En asu kummankaan miehen kanssa enkä myöskään tapaa heitä liian usein. Olemme kaikki itsenäisiä, aktiivisia ja vapaudenhaluisia ihmisiä, emme yritä sitoa toisiamme. Mitään sopimuksia ei ole tehty, mutta siitä huolimatta nämä suhteet jatkuvat, ja itselläni ei ole ainakaan tarvetta löytää enää ketään muita.

Nuorempana en olisi tähän luultavasti pystynyt, ja lasten kannalta tilanne olisi ollut aika vaikea, mutta tässä tilanteessa polyamoria tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta. Perinteinen parisuhde ja jatkuva yhdessäolo alkaisi kyllä ahdistaa kunnolla.

Tarkoituksenani ei ole nyt arvostella henkilökohtaisesti juuri sinua, joten älä loukkaannu. Mutta siis onko sinulla tosiaankin RAKKAUSsuhde näiden molempien miesten kanssa? Miten tämä eroaa siitä kun naisella on muutama hyvä fuckbuddy, joiden kanssa on kivaa myös vähän viettää aikaa seksin jälkeen?

Nämä kaksi miestä ovat minulle lasteni jälkeen rakkaimmat ihmiset tässä maailmassa ja myös parhaimmat ystäväni. Vaikken tapaakaan heitä joka päivä, jaan kuitenkin arkeni heidän kanssaan muulla tavoin. Toinen mies halusi itse tulla mukaan tähän kuvioon muutama vuosi sitten, vaikka tiesi, että minulla oli jo toinen. Itse kyllä epäröin, mutta hän oli loppujen lopuksi vastustamaton. En kyllä mainosta tätä järjestelyä kovin paljon muille. Saatan vain mainita seurassa, että tein "ystäväni" kanssa sitä tai tätä kertomatta, että kyse oli toinen miesystävä kahdesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kuitenkin on vähän outoa tietysti tuomita koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä sen vuoksi, että välillä sieltä löytyy kyseenalaista toimintaa tms. Niinhän aina ihmisten kesken löytyy, joten en usko, että kyseessä on varsinaisesti heterous, polyamoria, tai muukaan vastaava, vaan semmoinen nyt on ihmisluonto ylipäätään. Noin yleensä:-)

Oliko tämä vastaus johonkin kommenttiin?

Oli, viestiin 49, jossa kirjoittaja kertoi, että hänestä kokemusperäisesti polyamoria on epäilyttävää, koska polyamorisiksi itseään kutsuvat ovat monenlaista joukkoa. Niin tätä kommentoin, että eiköhän kaikki ihmiset, kutsuivat nyt itseään heteroiksi tai poluamorisiksi, ole monenlaista joukkoa ja siten epäilyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan suhde kahteen mieheen, ja nämä suhteet ovat toimineet erittäin hyvin ja toimivat edelleenkin. Minun tapauksessani tähän sujuvaan monisuhteisuuteen vaikuttaa useampi tekijä:  Olen jo keski-ikäinen, ollut aiemmin pitkässä liitossa ja hankkinut siinä lapseni, jotka ovat kohta aikuisia. En asu kummankaan miehen kanssa enkä myöskään tapaa heitä liian usein. Olemme kaikki itsenäisiä, aktiivisia ja vapaudenhaluisia ihmisiä, emme yritä sitoa toisiamme. Mitään sopimuksia ei ole tehty, mutta siitä huolimatta nämä suhteet jatkuvat, ja itselläni ei ole ainakaan tarvetta löytää enää ketään muita.

Nuorempana en olisi tähän luultavasti pystynyt, ja lasten kannalta tilanne olisi ollut aika vaikea, mutta tässä tilanteessa polyamoria tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta. Perinteinen parisuhde ja jatkuva yhdessäolo alkaisi kyllä ahdistaa kunnolla.

Tarkoituksenani ei ole nyt arvostella henkilökohtaisesti juuri sinua, joten älä loukkaannu. Mutta siis onko sinulla tosiaankin RAKKAUSsuhde näiden molempien miesten kanssa? Miten tämä eroaa siitä kun naisella on muutama hyvä fuckbuddy, joiden kanssa on kivaa myös vähän viettää aikaa seksin jälkeen?

Nämä kaksi miestä ovat minulle lasteni jälkeen rakkaimmat ihmiset tässä maailmassa ja myös parhaimmat ystäväni. Vaikken tapaakaan heitä joka päivä, jaan kuitenkin arkeni heidän kanssaan muulla tavoin. Toinen mies halusi itse tulla mukaan tähän kuvioon muutama vuosi sitten, vaikka tiesi, että minulla oli jo toinen. Itse kyllä epäröin, mutta hän oli loppujen lopuksi vastustamaton. En kyllä mainosta tätä järjestelyä kovin paljon muille. Saatan vain mainita seurassa, että tein "ystäväni" kanssa sitä tai tätä kertomatta, että kyse oli toinen miesystävä kahdesta.

Vaikka itse elän ihan tavallisessa monogamiaheterosuhteessa - tai ehkäpä oikeastaan juuri siksi - minä pidän paljon "oudompana" elämää, jossa huvikseen nussitaan siellä täällä ilman tunteita.

Voin kuvitella, että elämääni tulisi ihminen, joka on yhtä vastustamaton kuin mieheni. En kuitenkaan usko, että päätyisin polyamoriasuhteeseen, sillä en luule mieheni koskaan haluavan sellaista. Suostuminen ei riitä, vaan pitäisi haluta, että asia voisi kohdallani tapahtua ja tätä en siis usko. Joten varmaankin valitsisin kuitenkin mieheni, sillä hänelle olen lupaukseni antanut ja toinen olisi vieras ihminen. Hyväksi kysymykseksi sitten jää, eikö siinä tapahtuisi niin, että minä haluaisin jotakin muuta, mutta mieheni vuoksi suostun johonkin toiseen. Kyllä varmaankin niinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useammankin polyamoriajutun lukenut. Mikä hitto siinä aina on, että nämä polyamorianaiset ovat todella rumia? Siis lihavia, finninaamaisia, meikittömiä rumiluksia ihan järjestäin. Onko niin, että kauniin naisen mies ei polyamoriaan vain suostu? Läskillä rumiluksella ei ole niin väliä, kun se ei ole ykkösvalinta kuitenkaan.

No tuo oli aika rumasti sanottu. Kaikki minun tietämäni polyamorikot ovat erikoisia persoonia, ja ulkonäöllisesti myös "erilaisia". Eivät mitenkään rumia.

Totta tuo on. Rumia ja lihavia, googlaa esim. polyamorinen nainen, niin jopas tulee melkoisia terhikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan suhde kahteen mieheen, ja nämä suhteet ovat toimineet erittäin hyvin ja toimivat edelleenkin. Minun tapauksessani tähän sujuvaan monisuhteisuuteen vaikuttaa useampi tekijä:  Olen jo keski-ikäinen, ollut aiemmin pitkässä liitossa ja hankkinut siinä lapseni, jotka ovat kohta aikuisia. En asu kummankaan miehen kanssa enkä myöskään tapaa heitä liian usein. Olemme kaikki itsenäisiä, aktiivisia ja vapaudenhaluisia ihmisiä, emme yritä sitoa toisiamme. Mitään sopimuksia ei ole tehty, mutta siitä huolimatta nämä suhteet jatkuvat, ja itselläni ei ole ainakaan tarvetta löytää enää ketään muita.

Nuorempana en olisi tähän luultavasti pystynyt, ja lasten kannalta tilanne olisi ollut aika vaikea, mutta tässä tilanteessa polyamoria tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta. Perinteinen parisuhde ja jatkuva yhdessäolo alkaisi kyllä ahdistaa kunnolla.

Tarkoituksenani ei ole nyt arvostella henkilökohtaisesti juuri sinua, joten älä loukkaannu. Mutta siis onko sinulla tosiaankin RAKKAUSsuhde näiden molempien miesten kanssa? Miten tämä eroaa siitä kun naisella on muutama hyvä fuckbuddy, joiden kanssa on kivaa myös vähän viettää aikaa seksin jälkeen?

Nämä kaksi miestä ovat minulle lasteni jälkeen rakkaimmat ihmiset tässä maailmassa ja myös parhaimmat ystäväni. Vaikken tapaakaan heitä joka päivä, jaan kuitenkin arkeni heidän kanssaan muulla tavoin. Toinen mies halusi itse tulla mukaan tähän kuvioon muutama vuosi sitten, vaikka tiesi, että minulla oli jo toinen. Itse kyllä epäröin, mutta hän oli loppujen lopuksi vastustamaton. En kyllä mainosta tätä järjestelyä kovin paljon muille. Saatan vain mainita seurassa, että tein "ystäväni" kanssa sitä tai tätä kertomatta, että kyse oli toinen miesystävä kahdesta.

Vaikka itse elän ihan tavallisessa monogamiaheterosuhteessa - tai ehkäpä oikeastaan juuri siksi - minä pidän paljon "oudompana" elämää, jossa huvikseen nussitaan siellä täällä ilman tunteita.

Voin kuvitella, että elämääni tulisi ihminen, joka on yhtä vastustamaton kuin mieheni. En kuitenkaan usko, että päätyisin polyamoriasuhteeseen, sillä en luule mieheni koskaan haluavan sellaista. Suostuminen ei riitä, vaan pitäisi haluta, että asia voisi kohdallani tapahtua ja tätä en siis usko. Joten varmaankin valitsisin kuitenkin mieheni, sillä hänelle olen lupaukseni antanut ja toinen olisi vieras ihminen. Hyväksi kysymykseksi sitten jää, eikö siinä tapahtuisi niin, että minä haluaisin jotakin muuta, mutta mieheni vuoksi suostun johonkin toiseen. Kyllä varmaankin niinkin.

Mutta eihän polyamoriassa ole kyse tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan suhde kahteen mieheen, ja nämä suhteet ovat toimineet erittäin hyvin ja toimivat edelleenkin. Minun tapauksessani tähän sujuvaan monisuhteisuuteen vaikuttaa useampi tekijä:  Olen jo keski-ikäinen, ollut aiemmin pitkässä liitossa ja hankkinut siinä lapseni, jotka ovat kohta aikuisia. En asu kummankaan miehen kanssa enkä myöskään tapaa heitä liian usein. Olemme kaikki itsenäisiä, aktiivisia ja vapaudenhaluisia ihmisiä, emme yritä sitoa toisiamme. Mitään sopimuksia ei ole tehty, mutta siitä huolimatta nämä suhteet jatkuvat, ja itselläni ei ole ainakaan tarvetta löytää enää ketään muita.

Nuorempana en olisi tähän luultavasti pystynyt, ja lasten kannalta tilanne olisi ollut aika vaikea, mutta tässä tilanteessa polyamoria tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta. Perinteinen parisuhde ja jatkuva yhdessäolo alkaisi kyllä ahdistaa kunnolla.

Tarkoituksenani ei ole nyt arvostella henkilökohtaisesti juuri sinua, joten älä loukkaannu. Mutta siis onko sinulla tosiaankin RAKKAUSsuhde näiden molempien miesten kanssa? Miten tämä eroaa siitä kun naisella on muutama hyvä fuckbuddy, joiden kanssa on kivaa myös vähän viettää aikaa seksin jälkeen?

Nämä kaksi miestä ovat minulle lasteni jälkeen rakkaimmat ihmiset tässä maailmassa ja myös parhaimmat ystäväni. Vaikken tapaakaan heitä joka päivä, jaan kuitenkin arkeni heidän kanssaan muulla tavoin. Toinen mies halusi itse tulla mukaan tähän kuvioon muutama vuosi sitten, vaikka tiesi, että minulla oli jo toinen. Itse kyllä epäröin, mutta hän oli loppujen lopuksi vastustamaton. En kyllä mainosta tätä järjestelyä kovin paljon muille. Saatan vain mainita seurassa, että tein "ystäväni" kanssa sitä tai tätä kertomatta, että kyse oli toinen miesystävä kahdesta.

Vaikka itse elän ihan tavallisessa monogamiaheterosuhteessa - tai ehkäpä oikeastaan juuri siksi - minä pidän paljon "oudompana" elämää, jossa huvikseen nussitaan siellä täällä ilman tunteita.

Voin kuvitella, että elämääni tulisi ihminen, joka on yhtä vastustamaton kuin mieheni. En kuitenkaan usko, että päätyisin polyamoriasuhteeseen, sillä en luule mieheni koskaan haluavan sellaista. Suostuminen ei riitä, vaan pitäisi haluta, että asia voisi kohdallani tapahtua ja tätä en siis usko. Joten varmaankin valitsisin kuitenkin mieheni, sillä hänelle olen lupaukseni antanut ja toinen olisi vieras ihminen. Hyväksi kysymykseksi sitten jää, eikö siinä tapahtuisi niin, että minä haluaisin jotakin muuta, mutta mieheni vuoksi suostun johonkin toiseen. Kyllä varmaankin niinkin.

Mutta eihän polyamoriassa ole kyse tuosta.

No ei olekaan. Tämä olikin vastaus ihmettelyyn, onko kirjoittajalla todellakin rakkaussuhde kahteen mieheen ja miksi hän ei vain ole "kuin muutkin" ja pidä paria fuck buddya.

Sun kannattaisi ehkä lukea myös ne lainatut viestit, ennen kuin huomauttelet. Voisit olla tekemättä tälläisiä möläyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen polyamorisesti/monisuhteisesti suuntautunut. Oma perheeni ja tuttavapiirini on ollut asian suhteen suvaitsevaista ja ymmärtäväistä, joten en ole aiemmin tajunnutkaan miten negatiivisesti ihmiset voivat suhtautua tähän. Nyt olen lyhyen ajan sisällä törmännyt useita kertoja siihen, että tämä herättääkin ihmisissä suorastaan aggressiivista tuomitsemista ja ihmeellistä vastaanvänkäämistä (uusissa harrastuspiireissä ym. missä asiasta on tullut puhetta).

Mua ihmetyttää ehkä eniten tuo vastaanvänkääminen, eli siis mulle väitetään, että en voi rakastaa useampaa ihmistä yhtäaikaa romanttisesti. En kuulemma vaan oo ikinä ollut oikeasti rakastunut, kunhan tapaan sen oikean niin moiset hömpötykset unohtuu jne. Ei suostuta uskomaan, että suhteissani on tunteet mukana eikä ne oo pelkkää seksiä. Väitetään kivenkovaa, että kyse on silti pettämisestä, vaikka kuinka olisi kaikkien osapuolten suostumus, koska periaatteellisesti kuulemma vaan näin on.

Onko tuommoinen asenne oikeasti yleinen? Oonko elänyt jossain kuplassa kun oon tottunut, että ihmiset uskoo kyllä että mä itse tiedän millainen oon ja mikä mulle sopii ja mitä tunnen? Oon hämmentynyt. Ei mulle oo tullut mieleen väittää vaikka onnellisesti yksisuhteisille ihmisille, että odottakaa vaan, kyllä te vielä tajuatte, että toi on joku vaihe vaan, ja oikeesti ootte tekin polyja.

Mutta ethän sinä rakasta niitä.

Jos moniavioisuus toimisi niin ensinnäkin kukaan ei saisi koskaan tuntea mustasukkaisuutta ja jokaisen pitäisi rakastaa kaikki aivan yhtä paljon.

Kumpikin on täysin mahdottomia. 

Rakkaus ei ole vaan tunne vaan myös päätös ja sen toteutus tosielämässä.

Vierailija
</p>

<p>Mutta ethän sinä rakasta niitä.
</p>

<p>Jos moniavioisuus toimisi niin ensinnäkin kukaan ei saisi koskaan tuntea mustasukkaisuutta ja jokaisen pitäisi rakastaa kaikki aivan yhtä paljon.
</p>

<p>Kumpikin on täysin mahdottomia. 
</p>

<p>Rakkaus ei ole vaan tunne vaan myös päätös ja sen toteutus tosielämässä.[/quote kirjoitti:

Olet väärässä. Mustasukkaisuus on vain opittu tunne, jonka juuret johtaa epävarmuuteen ja huonoon itsetuntoon, mustasukkaisuutta vahvistaa huono itsetuntemus ja käsitys toisen ihmisen rajoista verrattuna omaan.

Mustasukkaisuus opitaan lapsena, kun meitä vertaillaan sisaruksiin, ikätovereihin ja ylipäätään muihin ihmisiin. Kun meille annetaan ymmärtää, että omistamalla voimme hallita ja vaikuttaa ja meistä tulee vaikuttavia ihmisiä. Kun opimme, että meitä arvostellaan enemmän tekojemme ja sen mukaan, mitä meillä on kun sen mukaan, keitä olemme. Kun opimme, että meitä ei nähdä ilman pätemistä.

Oikeaan rakkauteen ei koskaan kuulu mustasukkaisuus, se on toista alentava tunne, joka kertoo, että toinen on meille jotakin velkaa vain saadakseen olla kanssamme. Me säätelemme rakkauttamme mustasukkaisuuden keinoin.

Se, että osaa rakastaa ilman mustasukkaisuutta ei tosin ole tekemisissä mitenkään sen kanssa, kuinka montaa rakastaa yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kuitenkin on vähän outoa tietysti tuomita koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä sen vuoksi, että välillä sieltä löytyy kyseenalaista toimintaa tms. Niinhän aina ihmisten kesken löytyy, joten en usko, että kyseessä on varsinaisesti heterous, polyamoria, tai muukaan vastaava, vaan semmoinen nyt on ihmisluonto ylipäätään. Noin yleensä:-)

Oliko tämä vastaus johonkin kommenttiin?

Oli, viestiin 49, jossa kirjoittaja kertoi, että hänestä kokemusperäisesti polyamoria on epäilyttävää, koska polyamorisiksi itseään kutsuvat ovat monenlaista joukkoa. Niin tätä kommentoin, että eiköhän kaikki ihmiset, kutsuivat nyt itseään heteroiksi tai poluamorisiksi, ole monenlaista joukkoa ja siten epäilyttäviä.

Niin arvelinkin, kirjoitin kommentissani kuitenkin aivan vilpittömin aikein myös:

"Joillain polyamoria varmasti toimii, en epäile ollenkaan. En kyllä tajua yhtään miten lasten hankkiminen ristiin, asuminen, kustannusten jakaminen, muutot toiselle paikkakunnalle esim. työn perässä ym. onnistuu, mutta varmaan joillain onnistuu."

Eli en "tuominnut koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä" omien kokemusteni takia, kuten kommentissasi kirjoitit. Ajattelen, että monet ovat varsin epäkypsiä ja itsekkäitä nuorena intoillessaan polyamoriasta, mikä johtaa niihin kokemuksiin, joita minulla on ollut, mutta vastuullisilla ihmisillä voi tottakai toimia. Halusin vain tarkentaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kuitenkin on vähän outoa tietysti tuomita koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä sen vuoksi, että välillä sieltä löytyy kyseenalaista toimintaa tms. Niinhän aina ihmisten kesken löytyy, joten en usko, että kyseessä on varsinaisesti heterous, polyamoria, tai muukaan vastaava, vaan semmoinen nyt on ihmisluonto ylipäätään. Noin yleensä:-)

Oliko tämä vastaus johonkin kommenttiin?

Oli, viestiin 49, jossa kirjoittaja kertoi, että hänestä kokemusperäisesti polyamoria on epäilyttävää, koska polyamorisiksi itseään kutsuvat ovat monenlaista joukkoa. Niin tätä kommentoin, että eiköhän kaikki ihmiset, kutsuivat nyt itseään heteroiksi tai poluamorisiksi, ole monenlaista joukkoa ja siten epäilyttäviä.

Niin arvelinkin, kirjoitin kommentissani kuitenkin aivan vilpittömin aikein myös:

"Joillain polyamoria varmasti toimii, en epäile ollenkaan. En kyllä tajua yhtään miten lasten hankkiminen ristiin, asuminen, kustannusten jakaminen, muutot toiselle paikkakunnalle esim. työn perässä ym. onnistuu, mutta varmaan joillain onnistuu."

Eli en "tuominnut koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä" omien kokemusteni takia, kuten kommentissasi kirjoitit. Ajattelen, että monet ovat varsin epäkypsiä ja itsekkäitä nuorena intoillessaan polyamoriasta, mikä johtaa niihin kokemuksiin, joita minulla on ollut, mutta vastuullisilla ihmisillä voi tottakai toimia. Halusin vain tarkentaa :)

Jatkan vielä viestiin 71, että toki on mahdollista olla epäkypsä ja itsekäs myös yksiavioisessa suhteessa. Samat vaikeudet eri paketissa, mutta polyamoriassa on itselleni liikaa porukkaa, joiden kanssa setviä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitoutumiskammoa? Eikö ajatuksena useinkin ole, että polyamorikko nimenomaan sitoutuu useaan ihmiseen? Toisin kuin esimerkiksi avoimissa suhteissa, joissa välttämättä ei sitouduta muihin kuin yhteen.

Eihän se tarkoita, ettei olisi kykenevä sitoutumaan, vaikka ihmisiä olisi mukana kuvioissa enemmän.

Näinpä. Enemmän tuossa polyamoriassa sitoudutaan, kuin siinä että vaihdetaan parin vuoden välein se johon ollaan sitoutuneita.

En oikein usko, että sitoutumisessa tai kyvyssä siihen on kyse siitä, onko suhteessa olija polyamorinen vai yksiavioinen, vaan ihan jokaisen ihmisen omista tunnetaidoista ja tavoitteista pari- tai monisuhteissaan.

Ilman v%&#a kysyn, että käsitänkö oikein, että siinä esim. nyt teidän suhteessa olet rakastunut molempiin (se on jo tullut selväksi), mutta että harrastat myös seksiä molempien kanssa?  En siis tuomitse sinua mitenkään, koska tiedän, että teillä on säännöt selvät, mutta millainen sopimus teillä on? Eli mielenkiinnosta kysyn. Voi muuten olla, että olet sen, ap, jo kertonutkin, mutta en jaksa nyt koko ketjua lukea.

Itselläni on (olen nainen) työkaveri (mies), joka on minulle todella läheinen, ollut jo useamman vuoden ja välillä olen suorastaan ollut rakastunut häneen,  vaikka olen naimisissa, myös hän on. Olemme työasioissa paljon yhteyksissä, myös vapaa-ajalla (silloin puhelimitse), ja samalla puhumme kaikenlaisia syvällisiäkin juttuja ja olemme samalla aaltopituudella. Aviomieheni tietää, että hän on todella tärkeä työkaveri minulle ja tietää, että myös työkaverini pitää minusta. Emme siis vapaa-aikana treffaile eikä meillä ole ikinä ollut minkäänlaista seksuaalista toimintaa tai suukottelua.  Mutta, itse en kykenisi polyamoriaan, koska vakavampi arjen hallinta jo ihan lastenkin vuoksi ei minulta henkisesti onnistuisi. Eli nautin siitä, että minulla on tuollainen ihana, hyvä ystävä, jonka kanssa ei tarvitse jakaa arkea, mutta jonka kanssa omaamme niin samanlaisen arvomaailman, että tuntuu uskomattomalta kohdata tuollainen ihminen maailmassa. Jopa aviomieheni arvot ovat hiukan erilaisia joissakin asioissa kuin itselläni, mutta kompromisseilla puolin ja toisin asiat lutviintuvat, ja että kunnioitetaan toista, vaikka ollaan eri mieltä.

Eli ymmärrän lähtökohtaisesti ap:tä, että voi rakastaa yhtäaikaa kahta ihmistä. Jos sitten ajattelen kolmea tai vielä useampaa, se tuntuu ainakin omalta kohdaltani mahdottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kuitenkin on vähän outoa tietysti tuomita koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä sen vuoksi, että välillä sieltä löytyy kyseenalaista toimintaa tms. Niinhän aina ihmisten kesken löytyy, joten en usko, että kyseessä on varsinaisesti heterous, polyamoria, tai muukaan vastaava, vaan semmoinen nyt on ihmisluonto ylipäätään. Noin yleensä:-)

Oliko tämä vastaus johonkin kommenttiin?

Oli, viestiin 49, jossa kirjoittaja kertoi, että hänestä kokemusperäisesti polyamoria on epäilyttävää, koska polyamorisiksi itseään kutsuvat ovat monenlaista joukkoa. Niin tätä kommentoin, että eiköhän kaikki ihmiset, kutsuivat nyt itseään heteroiksi tai poluamorisiksi, ole monenlaista joukkoa ja siten epäilyttäviä.

Niin arvelinkin, kirjoitin kommentissani kuitenkin aivan vilpittömin aikein myös:

"Joillain polyamoria varmasti toimii, en epäile ollenkaan. En kyllä tajua yhtään miten lasten hankkiminen ristiin, asuminen, kustannusten jakaminen, muutot toiselle paikkakunnalle esim. työn perässä ym. onnistuu, mutta varmaan joillain onnistuu."

Eli en "tuominnut koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä" omien kokemusteni takia, kuten kommentissasi kirjoitit. Ajattelen, että monet ovat varsin epäkypsiä ja itsekkäitä nuorena intoillessaan polyamoriasta, mikä johtaa niihin kokemuksiin, joita minulla on ollut, mutta vastuullisilla ihmisillä voi tottakai toimia. Halusin vain tarkentaa :)

Jatkan vielä viestiin 71, että toki on mahdollista olla epäkypsä ja itsekäs myös yksiavioisessa suhteessa. Samat vaikeudet eri paketissa, mutta polyamoriassa on itselleni liikaa porukkaa, joiden kanssa setviä ongelmia.

Niin juuri tämä hämmästyttikin tavallaan minua. Olet siis kohdannut polyamoristen kanssa täsmälleen samanlaisia ongelmia kuin kaikilla muillakin on. Mutta vain heidän kohdallaan se tuntuu olevan sinulle "liikaa tuollaista porukkaa". Kyllä väitän, että jo ihan määrällisesti enemmän törmäät päivittäin tapaheteroihin yksiavioisiin, jotka ovat epäkypsiä ja itsekkäitä. Sen vuoksi en ymmärrä, edelleenkään, miksi juuri polyamoriset tämä tekee epäilyttäväksi.

Ellei sitten tarkoituksesi ollut sanoa, että heistä enemmistö, suurin osa, on mielestäsi "tuota porukkaa"?

Suurin syy miksi olen hyvin epäluuloinen polyamoriaa vastaan on se että omassa tuttavapiirissäni näissä kuvioissa on aina altavastaaja. Kaikkein tavallisin tilanne on se että A on rakastunut B:hen ja haluisi seurustella mutta B sanoo ettei yksi riitä, johon A tyytyy. A on täysin yksiavioinen B:n kanssa, mutta B panee sivussa kaikkia muitakin. A tyytyy tilanteeseen vaikkei pidä siitä. Vaikka B kuinka perustelisi tilannetta itselleen sillä että oli täysin avoin aikeistaan, en pidä tätä moraalisesti hyväksyttävänä kun hän on tietoinen A:n tunteista. Yleensä A on se kämppis tai kihlattu.

Toinen tavallinen kuvio on tilanne missä A ja B ovat seksisuhteessa mutta päättävät jossain vaiheessa jatkaa suhdetta polyamorisena. Tunteet tulevat peliin myöhemmin jommallekummalle, jonka jälkeen tilanteesta on kuitenkin vaikea perääntyä.

Uskoisin että polyamoria toimii parhaiten varttuneempien keskuudessa, mutta omassa 20-40v kaveripiirissä nämä kuviot ovat lähinnä surullisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kuitenkin on vähän outoa tietysti tuomita koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä sen vuoksi, että välillä sieltä löytyy kyseenalaista toimintaa tms. Niinhän aina ihmisten kesken löytyy, joten en usko, että kyseessä on varsinaisesti heterous, polyamoria, tai muukaan vastaava, vaan semmoinen nyt on ihmisluonto ylipäätään. Noin yleensä:-)

Oliko tämä vastaus johonkin kommenttiin?

Oli, viestiin 49, jossa kirjoittaja kertoi, että hänestä kokemusperäisesti polyamoria on epäilyttävää, koska polyamorisiksi itseään kutsuvat ovat monenlaista joukkoa. Niin tätä kommentoin, että eiköhän kaikki ihmiset, kutsuivat nyt itseään heteroiksi tai poluamorisiksi, ole monenlaista joukkoa ja siten epäilyttäviä.

Niin arvelinkin, kirjoitin kommentissani kuitenkin aivan vilpittömin aikein myös:

"Joillain polyamoria varmasti toimii, en epäile ollenkaan. En kyllä tajua yhtään miten lasten hankkiminen ristiin, asuminen, kustannusten jakaminen, muutot toiselle paikkakunnalle esim. työn perässä ym. onnistuu, mutta varmaan joillain onnistuu."

Eli en "tuominnut koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä" omien kokemusteni takia, kuten kommentissasi kirjoitit. Ajattelen, että monet ovat varsin epäkypsiä ja itsekkäitä nuorena intoillessaan polyamoriasta, mikä johtaa niihin kokemuksiin, joita minulla on ollut, mutta vastuullisilla ihmisillä voi tottakai toimia. Halusin vain tarkentaa :)

Jatkan vielä viestiin 71, että toki on mahdollista olla epäkypsä ja itsekäs myös yksiavioisessa suhteessa. Samat vaikeudet eri paketissa, mutta polyamoriassa on itselleni liikaa porukkaa, joiden kanssa setviä ongelmia.

Niin juuri tämä hämmästyttikin tavallaan minua. Olet siis kohdannut polyamoristen kanssa täsmälleen samanlaisia ongelmia kuin kaikilla muillakin on. Mutta vain heidän kohdallaan se tuntuu olevan sinulle "liikaa tuollaista porukkaa". Kyllä väitän, että jo ihan määrällisesti enemmän törmäät päivittäin tapaheteroihin yksiavioisiin, jotka ovat epäkypsiä ja itsekkäitä. Sen vuoksi en ymmärrä, edelleenkään, miksi juuri polyamoriset tämä tekee epäilyttäväksi.

Ellei sitten tarkoituksesi ollut sanoa, että heistä enemmistö, suurin osa, on mielestäsi "tuota porukkaa"?

Eiköhän edellinen tarkoittanut sitä, että jos jo yhden kumppanin kanssa asioiden setviminen on usein haasteellista, niin useamman kanssa se vasta onkin haasteellista. Saada homma käytännössä toimimaan. Ei siis tarkoittanut sitä, että ne henkilöt itsessään olisivat jotenkin sen hankalampia kuin muutkaan.

Haluaisin viettää kirkkohäät kahden vaimoni kanssa, mutta kirkko ei suvaitse polyamoriaa.

Meellä muija meinaa pistää vähän kampoihin polyamorian suhteen. Mutta arvatkaa välitänkö? En tosi kyllä hyvällä kattelis jos muija ravais vieraissa miehissä, mutta naiset olis ok jos nuo meiän piirit sen hyväksyis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitoutumiskammoa? Eikö ajatuksena useinkin ole, että polyamorikko nimenomaan sitoutuu useaan ihmiseen? Toisin kuin esimerkiksi avoimissa suhteissa, joissa välttämättä ei sitouduta muihin kuin yhteen.

Eihän se tarkoita, ettei olisi kykenevä sitoutumaan, vaikka ihmisiä olisi mukana kuvioissa enemmän.

Tätä samaa ihmettelin! Siinähän ei kaveria vaihdeta kuin paitaa, vain koska sattuu rakastumaan uuteen. Kumppanin jatkuva vaihtaminenko on sitten sitoutumista? Tai pettäminen? Huh, ajattelen kyllä ihan päinvastoin.

Ehkä tää polyjuttu kiehtookin mua juuri siksi, kun arvostan sitoutumista ja uskollisuutta, mutta toisaalta en ole mustasukkainen ja ajattelen rakkaudesta ja parisuhteesta jotenkin eri tavalla kuin useimmat. Siis ettei se ole omistamista, vaan jakamista.

Jotenkin on huvittavaa, että polyamoristen suhteita verrataan sarjamonogaamisiin suhteisiin eli siihen, että on peräkkäisiä yksiavioisia suhteita. Kaikki ihmiset ei toimi näin vaan on myös olemassa monogaamisia suhteita , joissa eletään siihen asti yhdessä kunnes kuolema erottaa ja vieläpä ihan pettämättä.

Joskus oli tvssä ohjelmaa polyista ja siinä haastatelluista ryhmistä mielestäni kävi selkeästi ilmi, että useimmissa porukoissa oli aina joku joka suostui järjestelyyn vain koska ei oikein muutakaan voinut. Ihmettelen kyllä miten tuo järjestely toimii kaikille tasapuolisesti niin, ettei tosiaan kukaan tunne esim. kateutta ja mustasukkaisuutta.