Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria ja ihmisten suvaitsemattomuus
29.05.2018 |
Olen polyamorisesti/monisuhteisesti suuntautunut. Oma perheeni ja tuttavapiirini on ollut asian suhteen suvaitsevaista ja ymmärtäväistä, joten en ole aiemmin tajunnutkaan miten negatiivisesti ihmiset voivat suhtautua tähän. Nyt olen lyhyen ajan sisällä törmännyt useita kertoja siihen, että tämä herättääkin ihmisissä suorastaan aggressiivista tuomitsemista ja ihmeellistä vastaanvänkäämistä (uusissa harrastuspiireissä ym. missä asiasta on tullut puhetta).
Mua ihmetyttää ehkä eniten tuo vastaanvänkääminen, eli siis mulle väitetään, että en voi rakastaa useampaa ihmistä yhtäaikaa romanttisesti. En kuulemma vaan oo ikinä ollut oikeasti rakastunut, kunhan tapaan sen oikean niin moiset hömpötykset unohtuu jne. Ei suostuta uskomaan, että suhteissani on tunteet mukana eikä ne oo pelkkää seksiä. Väitetään kivenkovaa, että kyse on silti pettämisestä, vaikka kuinka olisi kaikkien osapuolten suostumus, koska periaatteellisesti kuulemma vaan näin on.
Onko tuommoinen asenne oikeasti yleinen? Oonko elänyt jossain kuplassa kun oon tottunut, että ihmiset uskoo kyllä että mä itse tiedän millainen oon ja mikä mulle sopii ja mitä tunnen? Oon hämmentynyt. Ei mulle oo tullut mieleen väittää vaikka onnellisesti yksisuhteisille ihmisille, että odottakaa vaan, kyllä te vielä tajuatte, että toi on joku vaihe vaan, ja oikeesti ootte tekin polyja.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
En minä haluais antaa kieltä naiselle, jossa on saattanut olla hetki sitten sen toisen aviomiehen kakkainen vehje...
Tässähän ei ollutkaan kyse sinusta. Monissakaan asioissa ei oikeastaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polyamoriaan ja moniavioisuuteen liittyy ongelmallisia, uskonnollisia piirteitä. Moniavioisuus on yleistä muslimimaissa ja mormoneilla, jotka eivät ole tunnettuja naisten oikeuksista. Jotenkin vanhanaikaista ja tunkkaista koko homma.
Itse uskon, että jos oikeasti rakastat jotain ihmistä, niin se rakkaus ei koskaan pääty. Siksi en voi mitenkään käsittää väitettä, että romanttisesti voisi rakastaa vain yhtä kerrallaan. Miksi se muutenkaan olisi eri asia romanttisen rakkauden suhteen? Tai riippuu ehkä mitä sillä nyt sitten kukakin tarkoittaa. Ei todellista rakkautta tarvi eikä voi rajoittaa.
On outoa, jos voit muka rakastaa monia läheisenä tai ystävänä. Voit myös tuntea seksuaalista vetoa moneen, mutta et kuitenkaan rakastaa romanttisesti?? Eihän tässä ole mitään logiikkaa! Aivopesun tulosta vain, kun patavanhoillisen kulttuurimme mielestä pitää olla yksiavioinen ja uskollinen. En siis millään tavalla halua moittia niitäkään periaatteita, mutta pitäisi ymmärtää, että ne ovat kulttuurin sanelemia käytäntöjä eikä niistä voi johtaa totuutta.
Rakkaus on aina hyvä asia ja on hienoa, jos jotkut saavat olla kaikkien rakkaidensa kanssa. Me muut sitten kirjoitellaan terveiset-ketjussa niille puuttuville palasille...
Vierailija kirjoitti:
En minä haluais antaa kieltä naiselle, jossa on saattanut olla hetki sitten sen toisen aviomiehen kakkainen vehje...
Käsittääkseni polyamorisissa suhteissa ei yleensä harrasteta ryhmäseksiä, vaan ollaan eri aikoina eri puolison kanssa. Korjatkoon ap jos olen väärässä.
Kyllä mäkin pidän sitä outona mutta jokainen valitsee miten elää. Lapsia tuollaiseen elämään ei kannata hankkia, se olisi sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä itse voisi olla polyamorisessa suhteessa. Olen joskus ollut ihastunut kahteen yhtä aikaa, mutta kyllä jompi kumpi on aina ollut se ykkönen. Tuntuisi epäreilulta olla molempien kanssa suhteessa, toinen olisi tavallaan varalla.
Sitoutumiskammoa? Eikö ajatuksena useinkin ole, että polyamorikko nimenomaan sitoutuu useaan ihmiseen? Toisin kuin esimerkiksi avoimissa suhteissa, joissa välttämättä ei sitouduta muihin kuin yhteen.
Eihän se tarkoita, ettei olisi kykenevä sitoutumaan, vaikka ihmisiä olisi mukana kuvioissa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin pidän sitä outona mutta jokainen valitsee miten elää. Lapsia tuollaiseen elämään ei kannata hankkia, se olisi sairasta.
Se on niin hauska huomio, että jokainen joka sanoo mihinkään perusteeksi "se on sairasta" ei oikeasti osaa perustella mielipidettään oikeilla argumenteilla.
Vai pystytkö mitenkään? Miksi se olisi sairasta jos vanhemmat rakastavat useita ihmisiä niin että kaikki osapuolet ovat tietoisia asiasta?
Jossain Etelä-Euroopassa tämä ongelma on ratkaistu toisenlaisella kulttuurisella käytännöllä. On puoliso ja on rakastaja (tai useampikin). Ainakin jos rakastaja on nimensä veroinen eikä vain joku seksisuhde ja jos toiminta näin on yleinen käytäntö, jolloin kaikki puolisot voivat pitää rakastajaa. Sopisi oikeastaan moneen tilanteeseen varmaan aika hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumiskammoa? Eikö ajatuksena useinkin ole, että polyamorikko nimenomaan sitoutuu useaan ihmiseen? Toisin kuin esimerkiksi avoimissa suhteissa, joissa välttämättä ei sitouduta muihin kuin yhteen.
Eihän se tarkoita, ettei olisi kykenevä sitoutumaan, vaikka ihmisiä olisi mukana kuvioissa enemmän.
Näinpä. Enemmän tuossa polyamoriassa sitoudutaan, kuin siinä että vaihdetaan parin vuoden välein se johon ollaan sitoutuneita.
Enpä osaa sanoa, mikä yleinen mielipide polyamoriaan on, vaikka aihe on itsellenikin omakohtainen. Olen päällisin puolin ihan perinteisessä heteronormatiivisessa avioliitossa (ja on lapset, omakotitalo, perheautot jne.). Mutta emme oikeasti ole monogamisia. En tiedä onko polyamorinenkaan ihan oikea termi itselleni, joten käyttäisin mieluiten vaikka tuota monisuhteista. Haluaisin itsekin tulla "kaapista ulos", mutta en ole vielä uskaltanut.
Osittain johtuu varmaan siitäkin, että meillä on lapsia, enkä halua, että esim. heitä ruvetaan kiusaamaan tai joku kyseenalaistaa meidän vanhemmuutemme sen takia, ettei parisuhdemallimme ole se perinteisin. Lasten elämäänkään tämä ei juuri näy, eivätkä lapset oikeastaan asiasta tiedä. Ovat toki vielä aika pieniäkin (alle kouluikäisiä), joten tuskin täysin ymmärtäisivätkään, vaikka kertoisimme. Kyllähän meillä on käynyt myös meidän molempien muita kumppaneita, mutta meille tullessaan he käyttäytyvät kuin ketkä tahansa ystävämme. Tai, jos jompi kumpi meistä lähtee treffeille tai toisen kumppanin luokse, toteamme vain lapsillemme, että menemme sinne kaverin luokse. Asiaa ei siis mitenkään salailla, muttei myöskään alleviivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumiskammoa? Eikö ajatuksena useinkin ole, että polyamorikko nimenomaan sitoutuu useaan ihmiseen? Toisin kuin esimerkiksi avoimissa suhteissa, joissa välttämättä ei sitouduta muihin kuin yhteen.
Eihän se tarkoita, ettei olisi kykenevä sitoutumaan, vaikka ihmisiä olisi mukana kuvioissa enemmän.
Tätä samaa ihmettelin! Siinähän ei kaveria vaihdeta kuin paitaa, vain koska sattuu rakastumaan uuteen. Kumppanin jatkuva vaihtaminenko on sitten sitoutumista? Tai pettäminen? Huh, ajattelen kyllä ihan päinvastoin.
Ehkä tää polyjuttu kiehtookin mua juuri siksi, kun arvostan sitoutumista ja uskollisuutta, mutta toisaalta en ole mustasukkainen ja ajattelen rakkaudesta ja parisuhteesta jotenkin eri tavalla kuin useimmat. Siis ettei se ole omistamista, vaan jakamista.
Mä en tuomitse polyamorisia lähtökohtaisesti, mutta myönnän suhtautuvani heihin ennakkoluuloisesti. Syynä on se, että kyseinen suhdemuoto on omassa kaveripiirissäni yleinen, jopa siinä määrin, että itse yksiavioisen suhteen ystävänä saan nuivaa kohtelua osakseni. Näille polykavereille on mahdotonta ymmärtää, että kaikki eivät ole heidän kaltaisiaan ja he pitävät mieltymystäni osoituksena patakonservatiivisista arvoista eivätkä luonnollisista valinnoistani. Välillä olen myös aistivinani, että jotkut naisista ovat ärtyneitä, kun olen "vienyt" heiltä porukastamme potentiaalisen touhukaverin ryhtymällä perinteiseen parisuhteeseen poikaystäväni kanssa.
Polyissa ärsyttää myös se, että monet polyiksi julistautuvat tekevät sen usein sillä verukkeella, että josko nyt heruisi, edes vähän. Tyyliin "Moi oon Jarmo, oon muuten poly eli jos et tiiä mitä se tarkottaa niin mun vaimolle on ihan ok, että panen muitakin." Polyissa ei siis sinällään ole mitään vikaa, mutta valitettavasti kokemukseni heistä ovat olleet voittopuolisesti negatiivisia. Lisäksi lähes kaikilla polyilyyn liittyy yksiavioisena alkaneen suhteen väljähtyminen tai mielenterveysongelmia, eli tuntuu, ettei kyse ole edes aidosta polyamorisesta suhteesta tai yksilöistä, vaan siitä, että etsitään eksoottista ratkaisua yleisiin ongelmiin. Toivottavasti saan tavata vielä fiksuja, aikuisia polyja ja siten myös toisenlaisia kokemuksia polyamorisista ihmisistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polyamoriset ovat aina jollakin tavalla viallisia. Ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa onnellisia. Moraalisesti rappiolla ja hukassa itsensä kanssa. Hedonismi yleistä mikä näkyy päihdehakuisuutena ja fyysisenä rappiona. Ei tämö nyt uusi ilmiö ole sillä ovat täysin turmel tuneet harrastaneet ennenkin parinvaihtoa.
Hämmentävää, kuinka paljon ulkopuolisia kiinnostaa tuollainen asia, missä ei kuitenkaan satuteta ketään.
Huonokäytöksisiä ihmisiä siellä sun harrastuspiireissä.
Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään suhdekuviot, kunhan eivät hiero niitä naamaani ja kuvittele olevansa jotenkin jänniä persoonia jonkun tuollaisen perusteella (kuten polyamoristit turhan usein....).
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta nämä hienonimiset hömpötykset.
Tässä ollaan totuuden lähteillä. Ei sun tarvitsekaan olla kiinnostunut. Mutta älä nyt myöskään tuomitse hienonnimisiä hömpötyksiä, jos et kerran niitä tunne.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää ehkä eniten tuo vastaanvänkääminen, eli siis mulle väitetään, että en voi rakastaa useampaa ihmistä yhtäaikaa romanttisesti. En kuulemma vaan oo ikinä ollut oikeasti rakastunut, kunhan tapaan sen oikean niin moiset hömpötykset unohtuu jne. Ei suostuta uskomaan, että suhteissani on tunteet mukana eikä ne oo pelkkää seksiä.
Minua kiinnostaa tämä osio sinäänsä, koska itse koen oppivani avomiehestäni koko ajan paljon uutta vaikka olemme seurustelleet jo neljä vuotta. Lisäksi koska käyn töissä, niin aikaa parisuhteelle on tietenkin rajallisesti kun molemmilla on lisäksi ystävät, omat harrastukset ym. Nyt odotan kovasti yhteistä kesälomaamme, koska on harvinaista, että molemmat voimme olla kiireettömästi yhdessä kahden viikon ajan.
Miten ihmeessä jollain riittää aikaa perusteelliseen tutustumiseen ja rakkauden vaalimiseen vaikkapa 3-4 ihmisen kanssa? Ihan siis vain uteliaasti ihmettelen tätä :)
Mulle on ihan sama minkälaisia suhteita ihmisillä on, kunhan asianosaiset ovat suhteessa omasta tahdostaan. Enkä kyllä ymmärrä miten joku jaksaa olla vihamielinen ja aggressivinen toisten suhteista, omassa päässään voi suhtautua asioihin miten haluaa, mutta ei sitä tarvitse kaikille kailottaa.
Ei kiinnosta nämä hienonimiset hömpötykset.