Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria ja ihmisten suvaitsemattomuus
29.05.2018 |
Olen polyamorisesti/monisuhteisesti suuntautunut. Oma perheeni ja tuttavapiirini on ollut asian suhteen suvaitsevaista ja ymmärtäväistä, joten en ole aiemmin tajunnutkaan miten negatiivisesti ihmiset voivat suhtautua tähän. Nyt olen lyhyen ajan sisällä törmännyt useita kertoja siihen, että tämä herättääkin ihmisissä suorastaan aggressiivista tuomitsemista ja ihmeellistä vastaanvänkäämistä (uusissa harrastuspiireissä ym. missä asiasta on tullut puhetta).
Mua ihmetyttää ehkä eniten tuo vastaanvänkääminen, eli siis mulle väitetään, että en voi rakastaa useampaa ihmistä yhtäaikaa romanttisesti. En kuulemma vaan oo ikinä ollut oikeasti rakastunut, kunhan tapaan sen oikean niin moiset hömpötykset unohtuu jne. Ei suostuta uskomaan, että suhteissani on tunteet mukana eikä ne oo pelkkää seksiä. Väitetään kivenkovaa, että kyse on silti pettämisestä, vaikka kuinka olisi kaikkien osapuolten suostumus, koska periaatteellisesti kuulemma vaan näin on.
Onko tuommoinen asenne oikeasti yleinen? Oonko elänyt jossain kuplassa kun oon tottunut, että ihmiset uskoo kyllä että mä itse tiedän millainen oon ja mikä mulle sopii ja mitä tunnen? Oon hämmentynyt. Ei mulle oo tullut mieleen väittää vaikka onnellisesti yksisuhteisille ihmisille, että odottakaa vaan, kyllä te vielä tajuatte, että toi on joku vaihe vaan, ja oikeesti ootte tekin polyja.
Kommentit (176)
Ehkä sun ongelma on se, että kerrot siitä ihmisille, jotka ei vielä tunne sinua niin hyvin tai toisin päin.
Minusta polyamorisuus vaikuttaa välillä aivan kuin joltain ideologialta.
Mutta voisin avata myös sitä, mitä arvelen ihmisillä olevan sitä vastaan.
Olen itse taas niin vanha, että olen jo nähnyt sellaisia ihmisiä, jotka kaksikymppisinä kovasti kohkaavat jotain asiaa, mutta myöhemmin seestyvät. Sen vuoksi joidenkin kohdalla joku intoilu kaksikymppisenä on ohimenevä vaihe. Siinä on tärkeää, että on hakeutunut samanmielisten seuraan ja on ehkä vähän jopa kapinoiva muuta maailmaa vastaan. Tosin en itse ymmärtää, mitä hyödyttää sanoa näin heille, kukin kuitenkin kulkee oman polkunsa.
Toinen juttu, mikä tulee mieleen, on se, että polyamoriaan tai vapaisiin suhteisiin liitetään stereotypia, että kaikki olisi noissa suhteissa jotenkin vapaata. Aivan kuin kaikki olisivat jotain hippejä, jotka menevät ja tulevat vaan sopimatta mistään, ei sääntöjä. Ja riski on myös, että ihan minä hetkenä hyvänsä voi sitten joku napata jonkun kun niitä sääntöjä muka ei ole. Sinähän voit napata jonkun kun kerran saat vapaasti rakastua kehen vaan, se on uhka. Noinhan se ei ole. Tietysti on paikallaan kritisoida sitä, jos joku järjestely vaikuttaa edullisemmalta jollekulle, kuin mitä se on sitten jollekulle muulle. Tv:stähän tuli dokumentti, jossa mies eli polyamorisessa suhteessa, jossa hän ei itse sallinut naisilleen samaa kuin itselleen. Jos mielikuva on tuo, niin tietenkin homma epäilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa se onko kyseessä ehkä myös jonkinlaista parisuhteeseen liittyvien asioiden (riidat, tylsä arki ym.) pakoileminen. Joskus parisuhteessa on aikoja, jolloin toista olla satutettu syvästi ja täytyy kestää se, ettei toinen heti lepy ja pysty antamaan anteeksi. Onko polyamoorikko silloin valmis viettämään aikaa tämän kumppanin kanssa, vaikkei nyt olekaan kivaa, kun voisi hyvin olla jonkun iloisemman kumppaninsa kanssa?
Miten ajan saa jaettua tasaisesti kaikkien kumppanien kanssa? Mitä jos aikataulut menee niin paljon ristiin, ettei esim. Tompan kanssa näkeminen meinaa onnistua mitenkään? Ja onhan Tompalla oikeus tästä suuttuua, koska vaikka Tomppa hyväksyisikin kaikki kumppaninsa poikaystävät, niin on ehkä ihan normaalia haluta tyttöystävältään edes joskus aikaa.
Olisi mielenkiintoista tietää onko polyamorikot prosentuaalisesti enemmän työttöminä? Tämä selittäisi miten heillä on aikaa vaalia parisuhteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä haluais antaa kieltä naiselle, jossa on saattanut olla hetki sitten sen toisen aviomiehen kakkainen vehje...
Tässähän ei ollutkaan kyse sinusta. Monissakaan asioissa ei oikeastaan ole.
Ei pidäkään olla. Sillä sitten kun minä isken, niin peräsuolet lentävät puiden oksille asti.
Mielenkiintoinen linkki ja vielä mielenkiintoisempaa oli katsoa nykyiset kuulumiset Facebookista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polyamoriset eivät edes ymmärrä mitä tarkoittaa rakastaa. Sekin opitaan kotona niin luulen että polyamoriset eivät tule tasapainoisista perheistä.
Tietääkö kukaan, että polysuhde vaikka samalla kokoonpanolla 1n+2m olisi oikeasti kestänyt vuosikausia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kokemusperäisesti polyamoria on epäilyttävää, koska polyamorisiksi itseään kutsuvat ovat monenlaista joukkoa. Eniten on tullut vastaan sellaista itsekästä toimintaa, että on se oma ykkösturvasuhde, jonka lisäksi on kivaa rakastua ja harrastaa seksiä muidenkin kanssa välittämättä siitä, että nämäkin rakastuvat, kun annetaan ymmärtää, että elämässä on tilaa muillekin suhteille. Sitä tilaa ei kuitenkaan ole eikä kommunikaatiosta huolehdita yhtään niin hyvin, kuin mitä toimiva polykuvio edellyttää. Joillain polyamoria varmasti toimii, en epäile ollenkaan. En kyllä tajua yhtään miten lasten hankkiminen ristiin, asuminen, kustannusten jakaminen, muutot toiselle paikkakunnalle esim. työn perässä ym. onnistuu, mutta varmaan joillain onnistuu.
Ainahan ihmiset kaikkea paheksuu, mitä itse eivät tee, se on ymmärrettävää. Mutta on jännä löytää itsestään ne paheksunnan kipupisteet:-). Sillä mua ei ajatuksen tasolla vaivaa tippaakaan homous, polyt, transseksuaalisuus, jne jne mutta huomasin, että muhun kolahti täällä käyty kotikurisuhde-juttu. Kun en voinut ollenkaan käsittää!
Enkä voinut käsittää, että en voi käsittää. Mutta niinpäs vaan oli.
Eli tavallaan näin omasta kantista, tavallinen normi heterosuhde, joka on kuitenkin voimakkaasti avoimuuteen kallellaan (kumpikaan ei ainakaan juuri nyt mitään tee toisten kanssa, mutta siihen olisi periaatteellinen mahdollisuus ilman, että suhde automaattisesti siihen kaatuisi), ehkä kuitenkin voin ymmärtääkin pelkoa siitä, että polysuhde ei olisi sitä "aidosti", eli että kumminkin suhteessa olisi vähän ykköspolyt ja heidän vähän vähemmän tasa-arvoiset kakkospartnerinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen linkki ja vielä mielenkiintoisempaa oli katsoa nykyiset kuulumiset Facebookista.
Myönnän nöyrästi virheeni jos olen väärässä, mutta enpä usko tuon kokoonpanon olevan enää voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kokemusperäisesti polyamoria on epäilyttävää, koska polyamorisiksi itseään kutsuvat ovat monenlaista joukkoa. Eniten on tullut vastaan sellaista itsekästä toimintaa, että on se oma ykkösturvasuhde, jonka lisäksi on kivaa rakastua ja harrastaa seksiä muidenkin kanssa välittämättä siitä, että nämäkin rakastuvat, kun annetaan ymmärtää, että elämässä on tilaa muillekin suhteille. Sitä tilaa ei kuitenkaan ole eikä kommunikaatiosta huolehdita yhtään niin hyvin, kuin mitä toimiva polykuvio edellyttää. Joillain polyamoria varmasti toimii, en epäile ollenkaan. En kyllä tajua yhtään miten lasten hankkiminen ristiin, asuminen, kustannusten jakaminen, muutot toiselle paikkakunnalle esim. työn perässä ym. onnistuu, mutta varmaan joillain onnistuu.
Alapeukuttajille tarkennus: olen siis yrittänyt osallistua tällaisiin kuvioihin ja nämä ovat polyamorisissa yhteyksissä saamiani omakohtaisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan kuitenkin on vähän outoa tietysti tuomita koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä sen vuoksi, että välillä sieltä löytyy kyseenalaista toimintaa tms. Niinhän aina ihmisten kesken löytyy, joten en usko, että kyseessä on varsinaisesti heterous, polyamoria, tai muukaan vastaava, vaan semmoinen nyt on ihmisluonto ylipäätään. Noin yleensä:-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen linkki ja vielä mielenkiintoisempaa oli katsoa nykyiset kuulumiset Facebookista.
Myönnän nöyrästi virheeni jos olen väärässä, mutta enpä usko tuon kokoonpanon olevan enää voimassa.
2012 Sade oli ollut suhteissaan kuusi vuotta toisen kanssa ja seitsemän ja puoli vuotta toisen kanssa, miksi ajattelet, että se olisi äkkiä loppunut?
En ole ainakaan kuullut että olisivat eronneet, tietenkin saattaa olla, että sinä olet läheisempi heidän kanssaan, eikä etäisemmille kavereille ole vielä kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ihan monogaminen hetero enkä muista, että uusissa harrastuspiireissä tai vastaavissa olisi koskaan tarvinnut kenellekään sitä kertoa. Yhdestä tuttavastani tiedän, että hän on polyamorikko ja senkin vain siksi, että hän itse tuo sitä esille, muista en tiedä kaikista edes seksuaalista suuntautumista enkä tiedä miksi pitäisikään.
Voi huokaus. Jos olet koskaan kertonut, että teit sitä tai tätä poikaystäväsi kanssa, niin siinähän sitten on jo tullut hierottua naamaan että olet hetero, ja että harrastat suhteita :(
Jos haluaa kertoa että kävi aviomiehensä ja tyttöystävänsä kanssa retkellä, niin siinä tulee ihan luonnostaan esiin erilaisia asioita suuntautumisesta, vaikka pointti olisi se retki. Vai oletko niitä, joiden mielestä ei saisi koskaan mainita kumppania, ja sanoa vaan että yhden tyypin kanssa?
Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan suhde kahteen mieheen, ja nämä suhteet ovat toimineet erittäin hyvin ja toimivat edelleenkin. Minun tapauksessani tähän sujuvaan monisuhteisuuteen vaikuttaa useampi tekijä: Olen jo keski-ikäinen, ollut aiemmin pitkässä liitossa ja hankkinut siinä lapseni, jotka ovat kohta aikuisia. En asu kummankaan miehen kanssa enkä myöskään tapaa heitä liian usein. Olemme kaikki itsenäisiä, aktiivisia ja vapaudenhaluisia ihmisiä, emme yritä sitoa toisiamme. Mitään sopimuksia ei ole tehty, mutta siitä huolimatta nämä suhteet jatkuvat, ja itselläni ei ole ainakaan tarvetta löytää enää ketään muita.
Nuorempana en olisi tähän luultavasti pystynyt, ja lasten kannalta tilanne olisi ollut aika vaikea, mutta tässä tilanteessa polyamoria tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta. Perinteinen parisuhde ja jatkuva yhdessäolo alkaisi kyllä ahdistaa kunnolla.
Olen useammankin polyamoriajutun lukenut. Mikä hitto siinä aina on, että nämä polyamorianaiset ovat todella rumia? Siis lihavia, finninaamaisia, meikittömiä rumiluksia ihan järjestäin. Onko niin, että kauniin naisen mies ei polyamoriaan vain suostu? Läskillä rumiluksella ei ole niin väliä, kun se ei ole ykkösvalinta kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan suhde kahteen mieheen, ja nämä suhteet ovat toimineet erittäin hyvin ja toimivat edelleenkin. Minun tapauksessani tähän sujuvaan monisuhteisuuteen vaikuttaa useampi tekijä: Olen jo keski-ikäinen, ollut aiemmin pitkässä liitossa ja hankkinut siinä lapseni, jotka ovat kohta aikuisia. En asu kummankaan miehen kanssa enkä myöskään tapaa heitä liian usein. Olemme kaikki itsenäisiä, aktiivisia ja vapaudenhaluisia ihmisiä, emme yritä sitoa toisiamme. Mitään sopimuksia ei ole tehty, mutta siitä huolimatta nämä suhteet jatkuvat, ja itselläni ei ole ainakaan tarvetta löytää enää ketään muita.
Nuorempana en olisi tähän luultavasti pystynyt, ja lasten kannalta tilanne olisi ollut aika vaikea, mutta tässä tilanteessa polyamoria tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta. Perinteinen parisuhde ja jatkuva yhdessäolo alkaisi kyllä ahdistaa kunnolla.
Miksi miehiä tarvitsee kaksi? Voihan keski-iässä hyvin olla sellainenkin suhde, jossa ei muutenkaan tavata usein eikä asuta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kuitenkin on vähän outoa tietysti tuomita koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä sen vuoksi, että välillä sieltä löytyy kyseenalaista toimintaa tms. Niinhän aina ihmisten kesken löytyy, joten en usko, että kyseessä on varsinaisesti heterous, polyamoria, tai muukaan vastaava, vaan semmoinen nyt on ihmisluonto ylipäätään. Noin yleensä:-)
Oliko tämä vastaus johonkin kommenttiin?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan suhde kahteen mieheen, ja nämä suhteet ovat toimineet erittäin hyvin ja toimivat edelleenkin. Minun tapauksessani tähän sujuvaan monisuhteisuuteen vaikuttaa useampi tekijä: Olen jo keski-ikäinen, ollut aiemmin pitkässä liitossa ja hankkinut siinä lapseni, jotka ovat kohta aikuisia. En asu kummankaan miehen kanssa enkä myöskään tapaa heitä liian usein. Olemme kaikki itsenäisiä, aktiivisia ja vapaudenhaluisia ihmisiä, emme yritä sitoa toisiamme. Mitään sopimuksia ei ole tehty, mutta siitä huolimatta nämä suhteet jatkuvat, ja itselläni ei ole ainakaan tarvetta löytää enää ketään muita.
Nuorempana en olisi tähän luultavasti pystynyt, ja lasten kannalta tilanne olisi ollut aika vaikea, mutta tässä tilanteessa polyamoria tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta. Perinteinen parisuhde ja jatkuva yhdessäolo alkaisi kyllä ahdistaa kunnolla.
Tarkoituksenani ei ole nyt arvostella henkilökohtaisesti juuri sinua, joten älä loukkaannu. Mutta siis onko sinulla tosiaankin RAKKAUSsuhde näiden molempien miesten kanssa? Miten tämä eroaa siitä kun naisella on muutama hyvä fuckbuddy, joiden kanssa on kivaa myös vähän viettää aikaa seksin jälkeen?
Onhan joidenkin mielestä suhde eläimeenkin sallittua. Ei sitä tarvitse erikseen selittää miksi se on sairasta.