Siskoni 30v kuoli vähän aikaa sitten yllättäen

Älä sitten kerro päihdeongelmasta.

Ihan kuin ihminen olisi arvottomampi. Tiedän tunteen. Otan osaa suruusi.

Otan osaa suruusi.

Pitääkö alapeukuttajan tulla tällaiseen ketjuun haisevine peukaloineen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ihminen olisi arvottomampi. Tiedän tunteen. Otan osaa suruusi.

Juuri näin. Samanlainen lapsi hän on aikoinaan ollut kuin kuka tahansa muukin normaali lapsi. Eikä siitä edes ole niin kauaa aikaa. Koulussakin pärjäsi ihan hyvin, kävi jopa lukion ja opiskeli itselleen ammatin. Jossain vaiheessa alkoi vaan pää rakoilla. Mukaan tuli kannabis ja sen jälkeen kaikenmaailman muut kokeilut. Epäiltiin skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta diagnoosia oli hankala tehdä kun huumeet olivat mukana kuviossa. Monet kerrat hän rimpuili ja yritti tosissaan päästä eroon huumeista, mutta aina kun retkahtaminen tapahtui, mentiin entistä syvemmälle. Voi sitä tuskaa ja häpeää, kun ei ollut töitä, ei rahaa, pelkkiä karhukirjeitä tuli toisensa perään ja kämppäkin meni alta. Vuosia kului, eikä kohta kaveripiirissä ollut muita kuin toisia päihdeongelmaisia. Toivo paremmasta huomisesta hiipui, kunnes sitä ei enää ollut. Tieto tapaturmaisesta kuolemasta tuli.

T. Ap

Karuahan se on. Mutta jos ajatellaan kahta samanikäistä henkilöä ja toinen kuolee vaikka onnettomuudessa/sairaudessa jota ei ole itse edesauttanut ja toinen sitten kuolee vaikka kännissä/huumeissa toikkaroidessaan. Ehkä kuulijasta se kuolema jossa huumeet/alkoholi on mukana on vähemmän surullinen/pelottava koska siihen voi vaikuttaa itse välttämällä noita. Eli ei välttämättä ole kyse siitä että ihminen olisi eriarvoinen vaan siitä miten sen ajattelee omalle kohdalleen. Kuolema johon ei voi vaikuttaa itse on pelottavampi.

Kiitos osanotosta.

T. Ap

^ Hullu!

tulee ajatus oksennukseen kuolemisesta. kerro oikea kuolinsyy niin ei tarvi leikkiä ihmisten tunteilla.  

Otan osaa suruusi. Olen itsekin menettänyt yllättäen sisaruksen. Tyhjyys voi tuntua musertavalta.

Mielestäni se, että sisaresi on kamppaillut ja ollut riippuvaisena huumeista tekee asian surullisemmaksi: lyhyt elämä ja sekin tuskaa täynnä. Kukaan ei omasta halustaan ole alkoholisti tai riippuvainen huumeista.

Tosiasia on, että jotkut uskovat, että ihminen on oman onnensa seppä. Jossain määrin tietenkin näin, mutta ei todellakaan edes puoliksi. Älä jaa kaikkea tuskaasi näille, he ymmärtävät vasta, jos itselle,omille lapsille tai lapsenlapsille sattuu asioita joihin ei voi itse täysin vaikuttaa.

Pidä itsestäsi huolta. Hakeudu rakastavien ihmisten pariin. Niitä muitakaan ei kannata hylätä, mutta pidä pientä taukoa tai vähennä tapaamisia.

Anna surulle aikaa. Anna itsellesi lupa muuttua, jos tämä suru muuttaa Sinua.

Surullista että hukkasi elämän noin

Kannattaa sanoa vaan, että kuoli sydänkohtaukseen tms. se tapaturma, mikä nyt olikaan, jotenkin ympäripyöreästi. Ei se muille ihmisille kuulu, käyttikö huumeita, ehkä haluat kertoa vain niille joihin luotat tarpeeksi että tukevat sinua. Siitä ollaan montaa mieltä kenen syytä päihteiden väärinkäyttö on, mutta pääasia kuitenkin on se menetys ja suru, jonka koet. Otan osaa.

Otan osaa. Onneksi muistat itse siskosi sinä ihmisenä kuka hän oli. Olisiko joitain toisia, keiden kanssa voisit muistella häntä sellaisena kuin hän oli ennen kuin päihteet peittivät hänen persoonallisuutensa? Minä olen menettänyt isäni alkoholi- ja lääkeriippuvuuteen, eli mielenterveysongelmiin. Päihdeongelmat eivät olisi ongelmia, jos ne olisivat noin vain ratkaistavissa. Nykylääketieteessä ei osata auttaa riippuvuuksista kärsiviä, eikä tätä puutetta tunnuta oikein pidettävän ongelmanakaan.

Riippuvuuskin on sairaus, ei kukaan valitse, että alanpa nyt päihdeongelmaiseksi. Monella tosiaan on taustalla myös mielenterveysongelma, jota ei ole hoidettu, ja ainoa helpotus on ollut päihteet.

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

Otan osaa suruusi.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

Tuo on aika inhottava asenne ja mun mielestä ihmisten kannattaisi vähän työstää sitä omaa kuolemanpelkoa tietoisesti. Mä sairastuin aggressiiviseen kohdunkaulan syöpään alle 30v. ja nuoret ihmiset ovat välillä halunneet tietää, mitä tein "väärin" - enkö käynyt papa-kokeissa, aloitinko yhdynnät nuorena. Ei, olen ihan samanlainen kuin muutkin ja huolehdin terveydestäni hyvin, niin nyt vaan voi käydä.

Ymmärrän, siskosi on itse valinnut tiensä, päihdeongelma on kuitenkin loppujen lopuksi jokaisen oma valinta, josta ainoa keino päästä pois on oma tahto raitistua, mikään apu tai hoito ei toimi, jollei todella tahdo muutosta, päihteiden käyttö on helppoa elämää, sillä todellakaan ei tarvitse kantaa vastuuta mistään. Ymmärrän hyvin jos asenteet muuttuvat, sillä nämä ihmiset itse ovat valmiita kuolemaan kaman tähden, välittämättä itsestään tai läheisistään.

Vierailija kirjoitti:

tulee ajatus oksennukseen kuolemisesta. kerro oikea kuolinsyy niin ei tarvi leikkiä ihmisten tunteilla.  

Näin siinä yleensä käy.

Osanottoni :'(