Siskoni 30v kuoli vähän aikaa sitten yllättäen

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihmiset kirjoittavat ettei kukaan halua olla päihderiippuvainen. Kuitenkin jokainen itse valitsee aloittaa päihteiden käytön. Oli elämä millaista tahansa niin aina voi valita. Vaikka omassa ystäväpiirissä on paljonkin huumeiden (lähinnä viihdekäyttöä) en ikinä ole itse kokeillut mitään sillä en halua riippuvuutta tai kuolla epäpuhtaisiin mökkeihin.

Terveisin koko elämänsä kaksisuuntaista sairastanut.

Ole iloinen, ettet tiedä millaista on elää sellaista elämää, jossa päihteet tuntuvat ratkaisulta? Typerintä on verrata toisten ratkaisuja omasta elämäntilanteesta käsin.  Addiktion määritelmä nimen omaan on, että EI VOI valita ja tilanteessa, jossa ihminen käyttäytyy terveytensä kannalta epäedullisesti, eikä pysty itse muuttamaan käytöstään, hän tarvitsee asiantuntevaa apua. Päihteiden pariin ajautuvat ihmiset, joilla on vaikeita tunne-elämän ongelmia, joita ei tunnisteta ajoissa. Muutenkin psykiatrinen hoito on vielä lastenkengissä verrattuna somaattisten sairauksien hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuuskin on sairaus, ei kukaan valitse, että alanpa nyt päihdeongelmaiseksi. Monella tosiaan on taustalla myös mielenterveysongelma, jota ei ole hoidettu, ja ainoa helpotus on ollut päihteet.

Se hetki kun aloittaa sen päihteidenkäytön on ihan oma valinta

Mutta kuten ap siskostaan kertoi, taustalla oli todennäköisesti hoitamaton mielenterveysongelma. Ei kaikki aloita ihan vain elämyksiä saadakseen, osalla kyse on hetken helpotuksesta pänsisäiseen kaaokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

Tuo on aika inhottava asenne ja mun mielestä ihmisten kannattaisi vähän työstää sitä omaa kuolemanpelkoa tietoisesti. Mä sairastuin aggressiiviseen kohdunkaulan syöpään alle 30v. ja nuoret ihmiset ovat välillä halunneet tietää, mitä tein "väärin" - enkö käynyt papa-kokeissa, aloitinko yhdynnät nuorena. Ei, olen ihan samanlainen kuin muutkin ja huolehdin terveydestäni hyvin, niin nyt vaan voi käydä.

Tää on niin totta. Missä tahansa traagisessa tapauksessa pitää aina etsiä syyllinen. Ajatuksella, ettei minulle voisi noin käydä kun olen niin hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

Tuo on aika inhottava asenne ja mun mielestä ihmisten kannattaisi vähän työstää sitä omaa kuolemanpelkoa tietoisesti. Mä sairastuin aggressiiviseen kohdunkaulan syöpään alle 30v. ja nuoret ihmiset ovat välillä halunneet tietää, mitä tein "väärin" - enkö käynyt papa-kokeissa, aloitinko yhdynnät nuorena. Ei, olen ihan samanlainen kuin muutkin ja huolehdin terveydestäni hyvin, niin nyt vaan voi käydä.

Tää on niin totta. Missä tahansa traagisessa tapauksessa pitää aina etsiä syyllinen. Ajatuksella, ettei minulle voisi noin käydä kun olen niin hyvä ihminen.

Näin käy, koska ihmiset yleisesti ottaen eivät ole kovinkaan kypsiä eivätkä tasapainossa itsensä kanssa. Ihmisyys on heikkoa, mutta muutakaan meillä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuuskin on sairaus, ei kukaan valitse, että alanpa nyt päihdeongelmaiseksi. Monella tosiaan on taustalla myös mielenterveysongelma, jota ei ole hoidettu, ja ainoa helpotus on ollut päihteet.

Se hetki kun aloittaa sen päihteidenkäytön on ihan oma valinta

Mutta kuten ap siskostaan kertoi, taustalla oli todennäköisesti hoitamaton mielenterveysongelma. Ei kaikki aloita ihan vain elämyksiä saadakseen, osalla kyse on hetken helpotuksesta pänsisäiseen kaaokseen.

Ja jos aloittaisikin pelkästään huvittelumielessä, niin voidaanko nuorta ihmistä loputtomiin syyttää siitä, ettei hän välttämättä täysin kykene ymmärtämään tekojensa seurauksia? Seuraukset saattavat täysimittaisesti avautua vasta huomattavasti myöhemmin ja silloin huumepoliisin irtautuminen on hankalaa. Nuoren aivot ovat yhä hyvin keskeneräiset. Aikuisuuden aivot saavuttavat vasta 25 vuoden iässä.

Minun veljeni käyttää huumeita ja pelkään sitä päivää, kun saan tietää hänen kuolleen. Tottakai minä toivon, että hän ei kuolisi, mutta veli on yrittänyt niin monta kertaa päästä aineista eroon, että minä en jotenkin enää jaksa toivoa parannusta. Olen pettynyt niin monta kertaa. 

Veli ajautui huumeiden pariin mielenterveysongelmien takia. On aina ollut tavallista herkempi ja sanoi suoraan, ettei jotenkin jaksa elää näin kovassa maailmassa. Tämä on hänelle liian kova paikka nykyään. Pieninä hetkinä veljen oikea persoona tulee esiin, mutta huumeet ovat muuten muuttaneet häntä paljon. Silti hän on minulle kovin rakas. 

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

tässä on alaston totuus! (kiitos siitä)

ihminen on itsekäs olento. pohjimmiltaan ajattelemme kaikki asiat lähinnä itsemme kautta. 3-kymppinen rintasyöpäpotilas koskettaa - ei sen ihmisen takia - vaan oman pelon takia: tuo voi käydä minullekin. 3-kymppinen narkkari ei pelota, koska itsellä ei ole päihdeongelmaa. Molemmista ihmisistä ulkopuolinen kuulija välittää yhtä vähän (ei ollenkaan).

Tottakai läheiset välittävät molemmista, sekä päihdepotilaasta että syöpäpotilaasta. Sen sijaan ulkopuoliset eivät. Ei naistenlehtiä yms. lueta siksi, että tunnettaisiin empatiaa niitä haastateltuja kohtaan, vaan jotta voidaan peilata omaa elämää, omia iloja, pelkoja, suruja.

Otan osaa..

Tiedän tunteen kun ihmiset ei ole niin myötätuntoisia kuolleita sukulaisiani kohtaan kun kerron heidän olleen alkoholisteja. Miettivät heti että ok oma vika...

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa ap.

Mutta noin yleisesti, kiivaasti väitetään ettei päihteille voi mitään ja helpotusta haetaan ja systeemi auttaa, mutta miten se ei koskaan ole yhtään sen syy, kuka omaa kehoaan ja elämäänsä pilaa?

Eli ei voida satavarmasti sanoa ettei nämä naapureiden kauhut voisi mitään sille että huvittaa vaan bilettää.

Apua on saatavilla niille jotka ottaa avun vastaan. Ja aivan varmasti huumeiden ja päihteidenkäyttäjiä hoidetaan paremmin kuin hiljaisia mielenterveyskuntoutujia, joista arvioidaan etteivät ole vaaraksi.

Jos päihteetön mt-kuntoutuja tekee itsemurhan, häntäkään surra.

Juuri näin. Oman mieheni kuollut yliannostukseen (itsemurha) ja todellakin apua on tarjolla, jokaisen oma tahto on se ratkaiseva tekijä. Näissä tapauksissa tahdon voimalla (aina sitä vaan ei ole) voi tehdä ihmeitä, toisin kuin monen muun sairauden esim. syövän kanssa. Minusta tärkeintä on saada ihmiset tajuamaan tämä, eikä katumaan sitä mitä itse olisi voinut tehdä, sillä ei ole merkitystä, jos toinen ei halua ottaa apua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa ap.

Mutta noin yleisesti, kiivaasti väitetään ettei päihteille voi mitään ja helpotusta haetaan ja systeemi auttaa, mutta miten se ei koskaan ole yhtään sen syy, kuka omaa kehoaan ja elämäänsä pilaa?

Eli ei voida satavarmasti sanoa ettei nämä naapureiden kauhut voisi mitään sille että huvittaa vaan bilettää.

Apua on saatavilla niille jotka ottaa avun vastaan. Ja aivan varmasti huumeiden ja päihteidenkäyttäjiä hoidetaan paremmin kuin hiljaisia mielenterveyskuntoutujia, joista arvioidaan etteivät ole vaaraksi.

Jos päihteetön mt-kuntoutuja tekee itsemurhan, häntäkään surra.

Juuri näin. Oman mieheni kuollut yliannostukseen (itsemurha) ja todellakin apua on tarjolla, jokaisen oma tahto on se ratkaiseva tekijä. Näissä tapauksissa tahdon voimalla (aina sitä vaan ei ole) voi tehdä ihmeitä, toisin kuin monen muun sairauden esim. syövän kanssa. Minusta tärkeintä on saada ihmiset tajuamaan tämä, eikä katumaan sitä mitä itse olisi voinut tehdä, sillä ei ole merkitystä, jos toinen ei halua ottaa apua vastaan.

Kyse ei ole ehkä siitä ettei ihminen haluaisi ottaa apua vastaan, vaan siitä, että pahoinvointi on niin suurta, että ihminen ei hahmota sitä, että häntäkin ehkä voitaisiin auttaa. Hänen todellisuudessaan tilanne on toivoton ja kuolema ainoa vaihtoehto.

- toinen itsemurhan tehneen omainen

Ihan törkeää käytöstä olet joutunut kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

tässä on alaston totuus! (kiitos siitä)

ihminen on itsekäs olento. pohjimmiltaan ajattelemme kaikki asiat lähinnä itsemme kautta. 3-kymppinen rintasyöpäpotilas koskettaa - ei sen ihmisen takia - vaan oman pelon takia: tuo voi käydä minullekin. 3-kymppinen narkkari ei pelota, koska itsellä ei ole päihdeongelmaa. Molemmista ihmisistä ulkopuolinen kuulija välittää yhtä vähän (ei ollenkaan).

Tottakai läheiset välittävät molemmista, sekä päihdepotilaasta että syöpäpotilaasta. Sen sijaan ulkopuoliset eivät. Ei naistenlehtiä yms. lueta siksi, että tunnettaisiin empatiaa niitä haastateltuja kohtaan, vaan jotta voidaan peilata omaa elämää, omia iloja, pelkoja, suruja.

 

Karu fakta on myös se, että todella moni ihminen on jollain tavalla päihderiippuvaisen uhri. Tämä seikka väkisinkin vaikuttaa käsitykseen päihderiippuvaisista. Harva se päivä saa lukea, kuinka huumeriippuvainen törttöili liikenteessä, kuinka tutuilta varastettiin sitä ja tätä, kuinka neuloja löytyi luonnosta lojumasta jne. jne. Tämän vuoksi päihderiippuvaisiin on erittäin vaikea suhtautua empatialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

tässä on alaston totuus! (kiitos siitä)

ihminen on itsekäs olento. pohjimmiltaan ajattelemme kaikki asiat lähinnä itsemme kautta. 3-kymppinen rintasyöpäpotilas koskettaa - ei sen ihmisen takia - vaan oman pelon takia: tuo voi käydä minullekin. 3-kymppinen narkkari ei pelota, koska itsellä ei ole päihdeongelmaa. Molemmista ihmisistä ulkopuolinen kuulija välittää yhtä vähän (ei ollenkaan).

Tottakai läheiset välittävät molemmista, sekä päihdepotilaasta että syöpäpotilaasta. Sen sijaan ulkopuoliset eivät. Ei naistenlehtiä yms. lueta siksi, että tunnettaisiin empatiaa niitä haastateltuja kohtaan, vaan jotta voidaan peilata omaa elämää, omia iloja, pelkoja, suruja.

 

Karu fakta on myös se, että todella moni ihminen on jollain tavalla päihderiippuvaisen uhri. Tämä seikka väkisinkin vaikuttaa käsitykseen päihderiippuvaisista. Harva se päivä saa lukea, kuinka huumeriippuvainen törttöili liikenteessä, kuinka tutuilta varastettiin sitä ja tätä, kuinka neuloja löytyi luonnosta lojumasta jne. jne. Tämän vuoksi päihderiippuvaisiin on erittäin vaikea suhtautua empatialla.

Niinpä. Mä en tunne juurikaan empatiaa päihdeongelmaisia kohtaan, suvussa on niitäkin.

Millä oikeudella ihmisen ensin muussaa aivonsa, sitten häiriköi ja kiusaa ihmisiä, sotkee, tuhoaa, ja sen jälkeen vielä uhriutuu kuinka häntä ei ymmärretä tai auteta eikä apua kuitenkaan oteta vastaan.

Todella ikävää että siskosi ei jaksanut taistella ja hän oli varmasti sinulle rakas ja tärkeä. Mutta ei kannata ihmetellä ettei paljon myötätuntoa heru.

Onki vähän omituinen tyyppi, joka alkaa käydä tämän otsakkeen alla jotain periaatteellista ja asenne-pedagogista keskustelua.

Outo & kipeä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa ap.

Mutta noin yleisesti, kiivaasti väitetään ettei päihteille voi mitään ja helpotusta haetaan ja systeemi auttaa, mutta miten se ei koskaan ole yhtään sen syy, kuka omaa kehoaan ja elämäänsä pilaa?

Eli ei voida satavarmasti sanoa ettei nämä naapureiden kauhut voisi mitään sille että huvittaa vaan bilettää.

Apua on saatavilla niille jotka ottaa avun vastaan. Ja aivan varmasti huumeiden ja päihteidenkäyttäjiä hoidetaan paremmin kuin hiljaisia mielenterveyskuntoutujia, joista arvioidaan etteivät ole vaaraksi.

Jos päihteetön mt-kuntoutuja tekee itsemurhan, häntäkään surra.

Juuri näin. Oman mieheni kuollut yliannostukseen (itsemurha) ja todellakin apua on tarjolla, jokaisen oma tahto on se ratkaiseva tekijä. Näissä tapauksissa tahdon voimalla (aina sitä vaan ei ole) voi tehdä ihmeitä, toisin kuin monen muun sairauden esim. syövän kanssa. Minusta tärkeintä on saada ihmiset tajuamaan tämä, eikä katumaan sitä mitä itse olisi voinut tehdä, sillä ei ole merkitystä, jos toinen ei halua ottaa apua vastaan.

Kyse ei ole ehkä siitä ettei ihminen haluaisi ottaa apua vastaan, vaan siitä, että pahoinvointi on niin suurta, että ihminen ei hahmota sitä, että häntäkin ehkä voitaisiin auttaa. Hänen todellisuudessaan tilanne on toivoton ja kuolema ainoa vaihtoehto.

- toinen itsemurhan tehneen omainen

Yleensä ihminen t.a.ppaa itsensä kännissä hetken mielijohteesta

Eli satuu ns työtapaturma

Isäni ampui itseään haulikolla rintaan

Koska 80-luku..poliisitutkintaa ei tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kuollut narkkari on ilon aihe.

Eikö koske suuhun. Pyydä anteeksi.

ne narkkarit on ryöstäny ja varastanu ja pahoinpidelly muita..

ei ole olemassa kiltti narkkia paitsi SILTSU

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa ap.

Mutta noin yleisesti, kiivaasti väitetään ettei päihteille voi mitään ja helpotusta haetaan ja systeemi auttaa, mutta miten se ei koskaan ole yhtään sen syy, kuka omaa kehoaan ja elämäänsä pilaa?

Eli ei voida satavarmasti sanoa ettei nämä naapureiden kauhut voisi mitään sille että huvittaa vaan bilettää.

Apua on saatavilla niille jotka ottaa avun vastaan. Ja aivan varmasti huumeiden ja päihteidenkäyttäjiä hoidetaan paremmin kuin hiljaisia mielenterveyskuntoutujia, joista arvioidaan etteivät ole vaaraksi.

Jos päihteetön mt-kuntoutuja tekee itsemurhan, häntäkään surra.

Juuri näin. Oman mieheni kuollut yliannostukseen (itsemurha) ja todellakin apua on tarjolla, jokaisen oma tahto on se ratkaiseva tekijä. Näissä tapauksissa tahdon voimalla (aina sitä vaan ei ole) voi tehdä ihmeitä, toisin kuin monen muun sairauden esim. syövän kanssa. Minusta tärkeintä on saada ihmiset tajuamaan tämä, eikä katumaan sitä mitä itse olisi voinut tehdä, sillä ei ole merkitystä, jos toinen ei halua ottaa apua vastaan.

Kyse ei ole ehkä siitä ettei ihminen haluaisi ottaa apua vastaan, vaan siitä, että pahoinvointi on niin suurta, että ihminen ei hahmota sitä, että häntäkin ehkä voitaisiin auttaa. Hänen todellisuudessaan tilanne on toivoton ja kuolema ainoa vaihtoehto.

- toinen itsemurhan tehneen omainen

Yleensä ihminen t.a.ppaa itsensä kännissä hetken mielijohteesta

Eli satuu ns työtapaturma

Isäni ampui itseään haulikolla rintaan

Koska 80-luku..poliisitutkintaa ei tehty.

Minun puolisoni oli täysin raitis eikä käyttäynyt huumeita. Hän oli vesiselvänä tehdessään itsemurhan. Lääkkeitä ei käytetty. Tekotapaa en halua mainita, mutta hetken mielijohteesta ei ollut selvästikään kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kuollut narkkari on ilon aihe.

Eikö koske suuhun. Pyydä anteeksi.

ne narkkarit on ryöstäny ja varastanu ja pahoinpidelly muita..

ei ole olemassa kiltti narkkia paitsi SILTSU

Tarvitseeko tuollaista tulla sanomaan toisen suruketjuun. Olisi hyvä osata pitää mölyt mahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

tässä on alaston totuus! (kiitos siitä)

ihminen on itsekäs olento. pohjimmiltaan ajattelemme kaikki asiat lähinnä itsemme kautta. 3-kymppinen rintasyöpäpotilas koskettaa - ei sen ihmisen takia - vaan oman pelon takia: tuo voi käydä minullekin. 3-kymppinen narkkari ei pelota, koska itsellä ei ole päihdeongelmaa. Molemmista ihmisistä ulkopuolinen kuulija välittää yhtä vähän (ei ollenkaan).

Tottakai läheiset välittävät molemmista, sekä päihdepotilaasta että syöpäpotilaasta. Sen sijaan ulkopuoliset eivät. Ei naistenlehtiä yms. lueta siksi, että tunnettaisiin empatiaa niitä haastateltuja kohtaan, vaan jotta voidaan peilata omaa elämää, omia iloja, pelkoja, suruja.

 

Karu fakta on myös se, että todella moni ihminen on jollain tavalla päihderiippuvaisen uhri. Tämä seikka väkisinkin vaikuttaa käsitykseen päihderiippuvaisista. Harva se päivä saa lukea, kuinka huumeriippuvainen törttöili liikenteessä, kuinka tutuilta varastettiin sitä ja tätä, kuinka neuloja löytyi luonnosta lojumasta jne. jne. Tämän vuoksi päihderiippuvaisiin on erittäin vaikea suhtautua empatialla.

Kenties heistä ei olisi tullut päihdeongelmaisia, jos empatiaa olisi löytynyt missä tahansa aiemmassa vaiheessa? Kyllä muakin vituttaa päihdeongelmaisten käytös ja vaikutukset toisiin ihmisiin, mutta enemmän vituttaa yhteiskunnan empatiavaje, jonka takia ihmiset oireilevat kukin omalla tavallaan, päihteillä tai vaikka tunteettomuudella.

^