Siskoni 30v kuoli vähän aikaa sitten yllättäen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

tässä on alaston totuus! (kiitos siitä)

ihminen on itsekäs olento. pohjimmiltaan ajattelemme kaikki asiat lähinnä itsemme kautta. 3-kymppinen rintasyöpäpotilas koskettaa - ei sen ihmisen takia - vaan oman pelon takia: tuo voi käydä minullekin. 3-kymppinen narkkari ei pelota, koska itsellä ei ole päihdeongelmaa. Molemmista ihmisistä ulkopuolinen kuulija välittää yhtä vähän (ei ollenkaan).

Tottakai läheiset välittävät molemmista, sekä päihdepotilaasta että syöpäpotilaasta. Sen sijaan ulkopuoliset eivät. Ei naistenlehtiä yms. lueta siksi, että tunnettaisiin empatiaa niitä haastateltuja kohtaan, vaan jotta voidaan peilata omaa elämää, omia iloja, pelkoja, suruja.

 

Karu fakta on myös se, että todella moni ihminen on jollain tavalla päihderiippuvaisen uhri. Tämä seikka väkisinkin vaikuttaa käsitykseen päihderiippuvaisista. Harva se päivä saa lukea, kuinka huumeriippuvainen törttöili liikenteessä, kuinka tutuilta varastettiin sitä ja tätä, kuinka neuloja löytyi luonnosta lojumasta jne. jne. Tämän vuoksi päihderiippuvaisiin on erittäin vaikea suhtautua empatialla.

Kenties heistä ei olisi tullut päihdeongelmaisia, jos empatiaa olisi löytynyt missä tahansa aiemmassa vaiheessa? Kyllä muakin vituttaa päihdeongelmaisten käytös ja vaikutukset toisiin ihmisiin, mutta enemmän vituttaa yhteiskunnan empatiavaje, jonka takia ihmiset oireilevat kukin omalla tavallaan, päihteillä tai vaikka tunteettomuudella.

Missä vaiheessa sitä empatiaa pitäisi löytyä?

Ihan kenestä tahansa voi tulla päihdeongelmainen. Ihan kenestä tahansa! Ei kukaan halua päihdeongelmaiseksi vapaaehtoisesti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

tässä on alaston totuus! (kiitos siitä)

ihminen on itsekäs olento. pohjimmiltaan ajattelemme kaikki asiat lähinnä itsemme kautta. 3-kymppinen rintasyöpäpotilas koskettaa - ei sen ihmisen takia - vaan oman pelon takia: tuo voi käydä minullekin. 3-kymppinen narkkari ei pelota, koska itsellä ei ole päihdeongelmaa. Molemmista ihmisistä ulkopuolinen kuulija välittää yhtä vähän (ei ollenkaan).

Tottakai läheiset välittävät molemmista, sekä päihdepotilaasta että syöpäpotilaasta. Sen sijaan ulkopuoliset eivät. Ei naistenlehtiä yms. lueta siksi, että tunnettaisiin empatiaa niitä haastateltuja kohtaan, vaan jotta voidaan peilata omaa elämää, omia iloja, pelkoja, suruja.

 

Karu fakta on myös se, että todella moni ihminen on jollain tavalla päihderiippuvaisen uhri. Tämä seikka väkisinkin vaikuttaa käsitykseen päihderiippuvaisista. Harva se päivä saa lukea, kuinka huumeriippuvainen törttöili liikenteessä, kuinka tutuilta varastettiin sitä ja tätä, kuinka neuloja löytyi luonnosta lojumasta jne. jne. Tämän vuoksi päihderiippuvaisiin on erittäin vaikea suhtautua empatialla.

Kenties heistä ei olisi tullut päihdeongelmaisia, jos empatiaa olisi löytynyt missä tahansa aiemmassa vaiheessa? Kyllä muakin vituttaa päihdeongelmaisten käytös ja vaikutukset toisiin ihmisiin, mutta enemmän vituttaa yhteiskunnan empatiavaje, jonka takia ihmiset oireilevat kukin omalla tavallaan, päihteillä tai vaikka tunteettomuudella.

Missä vaiheessa sitä empatiaa pitäisi löytyä?

Syntymästä kuolemaan? Ehkä jo odotusaikana.

Otan osaa suruusi 💔

Liikuttavaa yp, et poistit viestin opetusvideo x 1000 huumeiden vastustus! Liikuttavaa.

Nyt sitten monta ymmärtäväistä ja kannustavaa osanottoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

tässä on alaston totuus! (kiitos siitä)

ihminen on itsekäs olento. pohjimmiltaan ajattelemme kaikki asiat lähinnä itsemme kautta. 3-kymppinen rintasyöpäpotilas koskettaa - ei sen ihmisen takia - vaan oman pelon takia: tuo voi käydä minullekin. 3-kymppinen narkkari ei pelota, koska itsellä ei ole päihdeongelmaa. Molemmista ihmisistä ulkopuolinen kuulija välittää yhtä vähän (ei ollenkaan).

Tottakai läheiset välittävät molemmista, sekä päihdepotilaasta että syöpäpotilaasta. Sen sijaan ulkopuoliset eivät. Ei naistenlehtiä yms. lueta siksi, että tunnettaisiin empatiaa niitä haastateltuja kohtaan, vaan jotta voidaan peilata omaa elämää, omia iloja, pelkoja, suruja.

 

Karu fakta on myös se, että todella moni ihminen on jollain tavalla päihderiippuvaisen uhri. Tämä seikka väkisinkin vaikuttaa käsitykseen päihderiippuvaisista. Harva se päivä saa lukea, kuinka huumeriippuvainen törttöili liikenteessä, kuinka tutuilta varastettiin sitä ja tätä, kuinka neuloja löytyi luonnosta lojumasta jne. jne. Tämän vuoksi päihderiippuvaisiin on erittäin vaikea suhtautua empatialla.

Kenties heistä ei olisi tullut päihdeongelmaisia, jos empatiaa olisi löytynyt missä tahansa aiemmassa vaiheessa? Kyllä muakin vituttaa päihdeongelmaisten käytös ja vaikutukset toisiin ihmisiin, mutta enemmän vituttaa yhteiskunnan empatiavaje, jonka takia ihmiset oireilevat kukin omalla tavallaan, päihteillä tai vaikka tunteettomuudella.

Missä vaiheessa sitä empatiaa pitäisi löytyä?

Syntymästä kuolemaan? Ehkä jo odotusaikana.

Ja siltikin narkki ottaa sen annoksen ja juoppo laittaa säästöt kurkusta alas. Vaikka miten koittaisi myötäelää ja samaistua. Kunnon manipuloiva yksilö vie lisäksi rahat ja terveyden.

Anteeksi, mutta päihderiippuvuus ei ole "kuoli yllättäen". Hoitamaton riippuvuus on kuolema ennemmin tai myöhemmin. Siksi päihdetausta on sellainen tieto, että ilmeeni muuttuisi. Ei se tee hänestä sen vähempää ihmistä. Sinä vain sanoit ensin väärin. Tietysti nuoren ihmisen kuolema ns. saappaat jalassa sai ensin haukkomaan henkeä. Päihderiippuvuussairaus ei ole sama tilanne. Syöpään kuoleminenkaan ei ole yllättävää. Anoreksiaan kuoleminen ei ole yllättävää. Surullista toki. Että elämä meni niin.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta päihderiippuvuus ei ole "kuoli yllättäen". Hoitamaton riippuvuus on kuolema ennemmin tai myöhemmin. Siksi päihdetausta on sellainen tieto, että ilmeeni muuttuisi. Ei se tee hänestä sen vähempää ihmistä. Sinä vain sanoit ensin väärin. Tietysti nuoren ihmisen kuolema ns. saappaat jalassa sai ensin haukkomaan henkeä. Päihderiippuvuussairaus ei ole sama tilanne. Syöpään kuoleminenkaan ei ole yllättävää. Anoreksiaan kuoleminen ei ole yllättävää. Surullista toki. Että elämä meni niin.

Pohdiskelee muka ylempi toimihenkilö nainen! Jännää, toki!

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta päihderiippuvuus ei ole "kuoli yllättäen". Hoitamaton riippuvuus on kuolema ennemmin tai myöhemmin. Siksi päihdetausta on sellainen tieto, että ilmeeni muuttuisi. Ei se tee hänestä sen vähempää ihmistä. Sinä vain sanoit ensin väärin. Tietysti nuoren ihmisen kuolema ns. saappaat jalassa sai ensin haukkomaan henkeä. Päihderiippuvuussairaus ei ole sama tilanne. Syöpään kuoleminenkaan ei ole yllättävää. Anoreksiaan kuoleminen ei ole yllättävää. Surullista toki. Että elämä meni niin.

No jos ap:lle tuli yllätyksenä kuolema. Eli ei ollut juuri nyt osannut odottaa, että näin kävisi.

Ilmeisesti todella on varsin epäempaattisia ihmisiä. Tai vaan tosi törttöjä, jotka ei ollenkaan ajattele toisen tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta päihderiippuvuus ei ole "kuoli yllättäen". Hoitamaton riippuvuus on kuolema ennemmin tai myöhemmin. Siksi päihdetausta on sellainen tieto, että ilmeeni muuttuisi. Ei se tee hänestä sen vähempää ihmistä. Sinä vain sanoit ensin väärin. Tietysti nuoren ihmisen kuolema ns. saappaat jalassa sai ensin haukkomaan henkeä. Päihderiippuvuussairaus ei ole sama tilanne. Syöpään kuoleminenkaan ei ole yllättävää. Anoreksiaan kuoleminen ei ole yllättävää. Surullista toki. Että elämä meni niin.

No jos ap:lle tuli yllätyksenä kuolema. Eli ei ollut juuri nyt osannut odottaa, että näin kävisi.

Ilmeisesti todella on varsin epäempaattisia ihmisiä. Tai vaan tosi törttöjä, jotka ei ollenkaan ajattele toisen tunteita.

Siinä tapauksessa ap voisi vähän miettiä, miltä sanavalinta "yllättäen" ulkopuoliselle kuulostaa. Siis viimeistään ennen kuin vetää herneen nenään. Toki suosittelen suremaan rauhassa, mutta tällaiseen turhaan suuttumukseen on riittänyt energiaa?

Aihe on minulle valitettavasti läheinen. Päihderiippuvuus on hidas kuolema. Kyseessä on sairaus (joka ei btw empatialla parane). Toki läheisen kuolema on suru ja shokki. Ei silti yllättävää. Vai oliko sittenkin sen verran etäinen sisko, ettei ap ole kunnolla saanut sisäistettyä siskon sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta päihderiippuvuus ei ole "kuoli yllättäen". Hoitamaton riippuvuus on kuolema ennemmin tai myöhemmin. Siksi päihdetausta on sellainen tieto, että ilmeeni muuttuisi. Ei se tee hänestä sen vähempää ihmistä. Sinä vain sanoit ensin väärin. Tietysti nuoren ihmisen kuolema ns. saappaat jalassa sai ensin haukkomaan henkeä. Päihderiippuvuussairaus ei ole sama tilanne. Syöpään kuoleminenkaan ei ole yllättävää. Anoreksiaan kuoleminen ei ole yllättävää. Surullista toki. Että elämä meni niin.

Pohdiskelee muka ylempi toimihenkilö nainen! Jännää, toki!

Alempi toimihenkilö. Mutta wtf?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä kun luin otsikon ahdistuin heti, koska oman ikätoverin kuolema tuntuu aina ahdistavalta. Mutta jotenkin helpottaa jos kuulee, että kuolema johtuu päihteistä tai itsemurhasta. Omalla kohdallani se on lähinnä kuolemanpelkoa, kolmekymppinen joka kuoli syöpään on paljon ahdistavampi ajatus kuin kolmekymppinen, joka kuoli päihteisiin tai itsemurhaan. En väheksy tai pidä ihmistä yhtään sen huonompana, heijastan vaan sen omaan elämääni.

tässä on alaston totuus! (kiitos siitä)

ihminen on itsekäs olento. pohjimmiltaan ajattelemme kaikki asiat lähinnä itsemme kautta. 3-kymppinen rintasyöpäpotilas koskettaa - ei sen ihmisen takia - vaan oman pelon takia: tuo voi käydä minullekin. 3-kymppinen narkkari ei pelota, koska itsellä ei ole päihdeongelmaa. Molemmista ihmisistä ulkopuolinen kuulija välittää yhtä vähän (ei ollenkaan).

Tottakai läheiset välittävät molemmista, sekä päihdepotilaasta että syöpäpotilaasta. Sen sijaan ulkopuoliset eivät. Ei naistenlehtiä yms. lueta siksi, että tunnettaisiin empatiaa niitä haastateltuja kohtaan, vaan jotta voidaan peilata omaa elämää, omia iloja, pelkoja, suruja.

 

Karu fakta on myös se, että todella moni ihminen on jollain tavalla päihderiippuvaisen uhri. Tämä seikka väkisinkin vaikuttaa käsitykseen päihderiippuvaisista. Harva se päivä saa lukea, kuinka huumeriippuvainen törttöili liikenteessä, kuinka tutuilta varastettiin sitä ja tätä, kuinka neuloja löytyi luonnosta lojumasta jne. jne. Tämän vuoksi päihderiippuvaisiin on erittäin vaikea suhtautua empatialla.

Kenties heistä ei olisi tullut päihdeongelmaisia, jos empatiaa olisi löytynyt missä tahansa aiemmassa vaiheessa? Kyllä muakin vituttaa päihdeongelmaisten käytös ja vaikutukset toisiin ihmisiin, mutta enemmän vituttaa yhteiskunnan empatiavaje, jonka takia ihmiset oireilevat kukin omalla tavallaan, päihteillä tai vaikka tunteettomuudella.

Kenties ei olisi, kenties olisi, ken tietää. En minäkään ole aina empatiaa saanut ja silti en ole sotkeutunut yhteenkään päihteeseen, ikinä. Ehkä päihdeasia on tavallaan nykyajan evoluutiota, ehkä ei, ken tietää. Jossitella aina voi, mutta empatiaa on erittäin vaikea antaa niille, jotka tekevät maailmasta vain pahemman paikan elää. Päihdeongelmaisista joutuu aina myös ympäristö kärsimään. Oma empatiani suuntautuu syyttömiä sivullisia kohtaan.

Jaa.

Monelle ulkopuoliselle tilannetta tulee varmasti ajateltua eri näkökulmasta, varsinkin jos siskosi ei ollut kyseiselle henkilölle läheinen. Aika moni ulkopuolinen olisi varmaankin sitä mieltä, että päihdeongelmaisen kuolema ei ole samalla tavalla yllättävä kuin terveen ja päihteettömän saman ikäisen kuolema. Tästä huolimatta ovat varmasti oikeasti pahoillaan asiasta ja toivovat ettei näin olisi käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ihminen olisi city arvottomampi. Tiedän tunteen. Otan osaa suruusi.

Juuri näin. Samanlainen lapsi hän on aikoinaan ollut kuin kuka tahansa muukin normaali lapsi. Eikä siitä edes ole niin kauaa aikaa. Koulussakin pärjäsi ihan hyvin, kävi jopa lukion ja opiskeli itselleen ammatin. Jossain vaiheessa alkoi vaan pää rakoilla. Mukaan tuli kannabis ja sen jälkeen kaikenmaailman muut kokeilut. Epäiltiin skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta diagnoosia oli hankala tehdä kun huumeet olivat mukana kuviossa. Monet kerrat hän rimpuili ja yritti tosissaan päästä eroon huumeista, mutta aina kun retkahtaminen tapahtui, mentiin entistä syvemmälle. Voi sitä tuskaa ja häpeää, kun ei ollut töitä, ei rahaa, pelkkiä karhukirjeitä tuli toisensa perään ja kämppäkin meni alta. Vuosia kului, eikä kohta kaveripiirissä ollut muita kuin toisia päihdeongelmaisia. Toivo paremmasta huomisesta hiipui, kunnes sitä ei enää ollut. Tieto tapaturmaisesta kuolemasta tuli.

T. Ap

Ihan kamalaa kyllä. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, oli päihdeongelmaa tai ei. Jokaisen sielulla on oma arvo ja joka kropalla myös. Voimia AP:lle samoiten. Harmillista kun nuoria menee :(

Otan osaa. Lämpimästi. ♥

Ihmisyksilön kuolema on aina kammottavaa, varsinkin, kun sisaresi lähti noin nuorena, ap.

--

Vain muka-hurskaat piilojuopot ja -narkomaanit kauhistelevat ja muuttavat suhtautumistaan, kun kuulevat sisaresi olleen päihdeongelmainen.

Mulla on sukulainen joka luultavasti kuolee hyvin pian päihdeongelmansa aiheuttamaan sairauteen. Ikävää, mutta ei mitenkään odottamatonta. Kuolemaa enemmän surettaa se, miten sukulainen on tuhlannut elämänsä, ei työtä, ei perhettä, ei parisuhdetta, ainoastaan yleenmääräinen alkoholin litkiminen ja ripulointi sekä oksentelu.

Harmi ettei pakkohoitoon voi ihmistä laittaa, mutta koska ei voi, niin eipä tuollaisesta voi kuin pestä kätensä ja hyväksyä tämä hidas itsemurha.

Satutko tietämään minkä huumeen yliannostukseen kuoli? Vai käyttikö kenties sekasin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihmiset kirjoittavat ettei kukaan halua olla päihderiippuvainen. Kuitenkin jokainen itse valitsee aloittaa päihteiden käytön. Oli elämä millaista tahansa niin aina voi valita. Vaikka omassa ystäväpiirissä on paljonkin huumeiden (lähinnä viihdekäyttöä) en ikinä ole itse kokeillut mitään sillä en halua riippuvuutta tai kuolla epäpuhtaisiin mökkeihin.

Terveisin koko elämänsä kaksisuuntaista sairastanut.

Ole iloinen, ettet tiedä millaista on elää sellaista elämää, jossa päihteet tuntuvat ratkaisulta? Typerintä on verrata toisten ratkaisuja omasta elämäntilanteesta käsin.  Addiktion määritelmä nimen omaan on, että EI VOI valita ja tilanteessa, jossa ihminen käyttäytyy terveytensä kannalta epäedullisesti, eikä pysty itse muuttamaan käytöstään, hän tarvitsee asiantuntevaa apua. Päihteiden pariin ajautuvat ihmiset, joilla on vaikeita tunne-elämän ongelmia, joita ei tunnisteta ajoissa. Muutenkin psykiatrinen hoito on vielä lastenkengissä verrattuna somaattisten sairauksien hoitoon.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava on juuri sellainen, joka on altis kokeilemaan huumeita. Maniassa on impulsiivista käytöstä, depressiossa helpotus olisi tervetullutta. Kommentoija kuitenkin teki tietoisen päätöksen olla kokeilematta, koska osasi nähdä nokkaansa pidemmälle ja tajusi, miten kaamean sotkun huumeet vielä tekisi tuon mt-ongelman kanssa. Jokaisella on alussa ollut mahdollisuus valita.

Huumeita kokeilevat tunne-elämältään häiriintyneet, mutta myös vain kokeilunhaluiset, järkevät, uteliaat, vastuuttomat ihmiset. Usein käyttö jääkin viihdekäytöksi, kun kyseessä on rationaalinen ihminen, mutta tietoisen riskin riippuvuuteen ottaa jokainen, joka kokeilee.

Mulla on muu sairaus kuin päihderiippuvuus ja kyllä siitäkin on juotunut ympäristö kärsimään. En toki vie muiden rahoja ilman lupaa, mutta olen mm. nöyrtynyt pyytämään äitiäni auttamaan laskuissa, kun terveyskulut ovat suuret.