Miksi lopetit vauvan imettämisen rintamaidolla? Minkä ikäinen vauva oli?

Tuosta kielijänteestä: mun kuopuksella todettiin jo sairaalassa kireä kielijänne, mutta koska jostain syystä eivät tehneet siitä merkintää, sitä ei leikattu. Neuvolalääkäri teki lähetteen, mutta koska merkintää ei ollut, eivät tehneet mitään, vaan käskivät odottaa, siihen asti, että lapsi on vuoden ikäinen. Onneksi imetys onnistui rintakumilla 1,5-vuotiaaksi. Kielijänne leikattiin sitten kahden vuoden iässä. 

2kk ikäisenä. Romanikulttuurimme vain tekee imettämisestä niin hankalaa.

2kk, vauva joutui sairaalaan viikoksi, maidon pumppaaminen ei onnistunut..

Vierailija kirjoitti:

Täysimetin 3kk ja osittaisimetin 5kk. Sitten loppui. Imetys oli pakkopullaa ja herätti negatiivisia tunteita. Tuskin oli vauvallekaan ”ihana läheisyyden hetki”. Kellosta katsoin että max. 15min per rinta ja baari kiinni. Enempää en pystynyt.

Kun yritin puhua neuvolassa näistä negatiivisista tunteista, sain ohjeeksi imettää vaan koko ajan - kyllä se helpottaa! Eli en mitään tukea. En muuten mistään netin tukieyhmistäkään kun sielläkin jauhetaan vain samaa mantraa eikä kuunnella. Enää en suostu kuopuksen kohdalla puhumaan imetyksestä neuvolassa ollenkaan enkä hae tukea mistään vertaisryhmistä.

Suosittelen imetyksen tukea. Joskus on kotiin mahdollista saada tukihenkilö heiltä, uskoisin sen olevan hyvä vaihtoehto sinulle. Tsemppiä, kannataa ottaa apua vastaan 💓 noi negatiiviset tunteet voivat liittyä synnytyksen jälkeiseen masennukseen, puhu neuvolassa myös tästä.

Lopetin imettämisen kun lapsi oli 4 kk, tänne saakka mentiin osittaisimetyksellä. Syy lopettamiseen oli, että imettäminen oli täysi katastrofi alusta alkaen seuraavista syistä:

1. Vauva syntyi kiireellisellä sektiolla, kun 2 vuorokautta oksitosiinitipassa ei edistänyt synnytystä mihinkään vauvan virhetarjonnan vuoksi. Kesti siis tovin, ennen kuin sain vauvan viereeni maidon tuottoa stimuloimaan. Ja kun vihdoin sain vauvan, olin sektion takia täysi rampa (olin tipassa, kipupumpussa, katetroituna ja vieläpä epiduraalin halvauttamana toisesta jalasta), liikkuminen ja hyvän imetysasennon löytyminen meni siis heti alusta alkaen päin h*lvettiä huonon liikkuvuuteni ansiosta.

2. Osastolla kätilö löi heti rintakumin kouraan, kun rinnan päät eli nännini olivat kuulemma olemattomat. Kivasti siis vauvan imustimulaatio jäi vaan murto-osaan luomuimusta. Lisäksi rintani ovat niin typerän malliset, että parhaan otteen rinnasta vauva sai ns. kainaloimetyksellä. Tämä taas vaati rasittavaa tyynyshowta, jolla tukea vauva hyvin ja muualla kuin kotona imetys ei tyynyjen puutteen takia onnistunut. Rintakumin kanssa taistelin koko 4 kuukautta ja ai että edelleen vihaan koko sanaa, vaikka lapsi on kohta 2 vuotta.

3. Varmaankin syistä 1. ja 2. johtuen maito ei olenkoskaan noussut kunnolla, ja kun meidät osastolta kotiutettiin, lastenlääkäri käski antaa äidinmaidonkorviketta niin paljon kuin vauva vain jaksaa syödä, koska vauvan paino junnasi paikallaan. Noh, korvike ja pullo kelpasi heti vauvalle ja oma tuotanto hiipui koko ajan.

4. Bonuksena minulla oli hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminys, johon sain lääkkeet vasta kun vauva oli 6 kk neuvolalääkärin sanoin "oho sori, katsoin vasta nyt nuo sun verikoetulokset" jotka oli otettu jo jälkitarkastuksessa.

Joten koko imetyksestä jäi hemmetin negatiivinen maku ja näen punaista joka kerta kun joku sössöttää että se on vain viitsimisesta kiinni.

Up