Lue keskustelun säännöt.
Naisten saamat pakit, kuinka yleisiä?
Uthjolb
28.05.2018 |
Kertokaa naiset kuinka usein olette saaneet pakit miehiltä, joista olette olleet kiinnostuneita elämänne aikana?
Kiinnostaa kuinka usein naiset tekevät tai uskaltavat tehdä aloitteita.
Kommentit (191)
en oikeastaan ole lähestynyt ketään, kerran vissiin ja hänellä olikin tyttöystävä joten tietysti peräännyin heti :D
onneks mua ollaan aina lähestytty, muuten oisin jäänyt yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi pyhä jysäys, ihan kuin naiset eivät pakkeja saisi. Yleensä kaupan päälle saa vielä mulkoilut ja huorittelutkin.
Uthjolb kirjoitti:
Kertokaa naiset kuinka usein olette saaneet pakit miehiltä, joista olette olleet kiinnostuneita elämänne aikana?
Kiinnostaa kuinka usein naiset tekevät tai uskaltavat tehdä aloitteita.
Aloitteita mihin? Tämä on nyt aika ratkaisevaa.
En ole koskaan saanut pakkeja miehiltä, joille olen ehdottanut seksiä (kahdesti). Sen sijaan jos olen ehdotaanut treffejä, jotain vakavampaa tms, kaikki aloitteet (kolme) ammuttu alas. Yksi ehdotti sen sijaan seksisuhdetta... en siinäkään olisi saanut mitä halusin, joten aloite epäonnistunut.
Vierailija kirjoitti:
No voi pyhä jysäys, ihan kuin naiset eivät pakkeja saisi. Yleensä kaupan päälle saa vielä mulkoilut ja huorittelutkin.
Voin kertoa, että naisilta tulee myös vastaavaa verbaalista palautetta. Ilmeisesti siksi, että osa miehistä ei usko kerrasta, ettei kiinnosta jutella.
M35
En ole tainnut kuin kerran saada pakit, kun miehelle selvisi, että hän ei tapailuvaiheessa ollut se "ykkössijalla" oleva uros. Parempi tosin, että itse antoi pakit. Se olisi ollut edessä kumminkin, koska en ollut juuri alun jälkeen kiinnostunut hänestä, tykkäsi liikaa alkoholista. Myös ainoassa parisuhteessani koskaan eroaloite tuli mieheltä, mutta en tiedä, voiko sen laskea tähän. Jatkoimme lisäksi ystävinä.
Olen tapaillut lähes sataa miestä, suurin osa alkujaan Tinder-deittejä. Lähestyn kyllä oikeassa elämässäkin vaikka ja missä tilanteissa, (kerran olin kirkossa turistina ja menin juttelemaan sieltä bongaamalleni työntekijälle) mutta en ole tainnut pakkeja saada sillä suunnalla. Yleensä minä olen se pakkien antaja, koska jostakin syystä en tunnu vetävän kunnon miehiä puoleeni. Tai sitten meistä tulee kavereita, koska mies on muuten todella mukava, mutta esim välimatka tai elämäntilanne estää yhteisen tulevaisuuden rakentamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoina (16-18 v) lähestyin yli viittä, alle 10 miestä kehen olin ihastunut; kaikilta pakit. Vanhempana 25 v eteen päin baarista olen lähestynyt kahta miestä, toiselta sain seksiä, toiselta pakit. Enää en lähesty yhtäkään miestä. Olen sitten ilman kun en kenellekkään kelpaa.
Tuolla logiikalla kaikki miehet lopettaisivat aloitteiden teon viimeistään 17-vuotiaina.
Vierailija kirjoitti:
En ole tainnut kuin kerran saada pakit, kun miehelle selvisi, että hän ei tapailuvaiheessa ollut se "ykkössijalla" oleva uros. Parempi tosin, että itse antoi pakit. Se olisi ollut edessä kumminkin, koska en ollut juuri alun jälkeen kiinnostunut hänestä, tykkäsi liikaa alkoholista. Myös ainoassa parisuhteessani koskaan eroaloite tuli mieheltä, mutta en tiedä, voiko sen laskea tähän. Jatkoimme lisäksi ystävinä.
Olisin kyllä toiminut miehenä täysin samoin. En ala yhdestäkään naisesta kisaamaan. Ihan vapaasti voi silloin ottaa sen toisen.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tainnut kuin kerran saada pakit, kun miehelle selvisi, että hän ei tapailuvaiheessa ollut se "ykkössijalla" oleva uros. Parempi tosin, että itse antoi pakit. Se olisi ollut edessä kumminkin, koska en ollut juuri alun jälkeen kiinnostunut hänestä, tykkäsi liikaa alkoholista. Myös ainoassa parisuhteessani koskaan eroaloite tuli mieheltä, mutta en tiedä, voiko sen laskea tähän. Jatkoimme lisäksi ystävinä.
Olisin kyllä toiminut miehenä täysin samoin. En ala yhdestäkään naisesta kisaamaan. Ihan vapaasti voi silloin ottaa sen toisen.
M35
En mä tuota irl-tuttavuuksien kanssa harrasta, mutta multa menisi ikä ja terveys, jos kävisin jokaisen kiinnostavan Tinder-matchin yksitellen läpi ja varaisin aikaa vaikka 2 viikkoa per mies. En sinänsä edes laske niitä Tinder-treffien ekaa muutamaa tapaamista deittailuksi, kunhan otan selvää, onko se mies edes sitä, mitä profiilissa sanottiin. Usein siinä vain on joku paketin pilaava ominaisuus (myöhästyy joka tapaamiselta, valehdellut jotakin tietoja itsestään jolloin tulee pakit ihan periaatteesta, päihteisiin menevä, jättänyt lukion kesken eikä vieläkään mitään koulutusta tai työtä jne), jonka takia on helpompaa lempata, kun mitään tunteita ei vielä ole suuremmin pelissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tainnut kuin kerran saada pakit, kun miehelle selvisi, että hän ei tapailuvaiheessa ollut se "ykkössijalla" oleva uros. Parempi tosin, että itse antoi pakit. Se olisi ollut edessä kumminkin, koska en ollut juuri alun jälkeen kiinnostunut hänestä, tykkäsi liikaa alkoholista. Myös ainoassa parisuhteessani koskaan eroaloite tuli mieheltä, mutta en tiedä, voiko sen laskea tähän. Jatkoimme lisäksi ystävinä.
Olisin kyllä toiminut miehenä täysin samoin. En ala yhdestäkään naisesta kisaamaan. Ihan vapaasti voi silloin ottaa sen toisen.
M35
En mäkään naisena aio olla miehelle mikään varavaihtoehto. Jos mies haaveilee muista naisista, saa ihna vapaasti häipyä, en olisi ikinä sellaisen miehen kanssa, joka vain tyytyisi minuun. Tietysti oikeasti ihastuessa tätä ongelmaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut pakit 5 kertaa. Siis ihan niin, että olen toiselle tunnustanut että olen ihastunut ja haluaisin enemmän kun vain olla kavereita. Ja olin siis ihan aidosti tosi ihastunut noina kaikkina kertoina. Ei mitään sellaisia nopeita ihastuksia.
Minulla on ollut kaksi parisuhdetta, toinen tälläkin hetkellä täydessä voimassa :) Ensimmäinen päättyi minun aloitteestani. Nykyinen mieheni on ainut kenet olen halunnut ja olen saanutkin. Ikävä sanoa, mutta ensimmänen miesystäväni ei ollut sellainen kun aidosti olisin halunnut. Osittain siksi aikanaan päätin suhteen. On kieltämättä syönyt jonkun verran itsetuntoa, kun niin monelta on tullut pakit. Mutta toisaalta sillä ei ole enää mitään merkitystä.
Ainoat varsinaiset pakit olen saanut siinä vaiheessa, kun olisin toivonut panoystävyyden muuttuvan vakavammaksi seurusteluksi. Jo useammatkin sitten, jos lasketaan tilanteet, joissa ennalta tuntematon mies ei vastaa edes jutteluyritykseen vaikkapa baarissa tai muussa julkisemmassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut joskus sellaiset pakit, että tapailun alkuvaiheessa mies on ollut ensin ihan innoissaan ja ylistänyt minua maasta taivaaseen (vähän liiankin innokkaasti), ja sitten yhtäkkiä onkin ilmoittanut, ettei ole valmis tapailuun. Siitä jäi vähän sellainen tunne, että mitä hittoa oikein tapahtui.
Ehkä aluksi olin miehen mielestä viehättävä, mutta sitten hän muuttikin mielensä nähtyään minut ilman meikkiä tai jotain. Kyseinen tyyppi oli vähän pinnallisen oloinen tuuliviiri, joten pidän tätä hyvin mahdollisena.
Pari viikkoa myöhemmin hän oli jonkun toisen kanssa.
En ole ruma enkä tyhmä, silti pakkeja tullut useita. Eihän ne kivalta tunnu, mutta jossain vaiheessa päätin, että pyydän silti miehiä treffeille, jos siltä tuntuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tälläsiä laskee... Riippuu varmaan aika paljon määritelmästäkin. Seksipakit? Ei kiinnosta jutella -pakit? Baaripakit? Deittipakit? Tapailupakit? Seurustelupakit?
Tapailupakit monestikin (eli toinen haluaa lopettaa tapailun), kuten myös seurustelu-. Toisaalta oon sinnikkäistä sinnikkäin eli minähän nyt voisin tapailla melkein vaikka puujumalaa kuutamolla, uskoen samalla, että kyllä se siitä muuttuu vielä joku kaunis päivä. :D Mun tapoihin kun ei pahemmin kuulu luovuttaa eli sanoa toiselle, että tää oli tässä.
Mitä tässä tarkoitetaan pakeilla? Olen 35 ja nainen ja tehnyt elämässäni kaikki johonkin johtaneet aloitteet. Yhteensä näitä on ollut kymmenkunta ja lopputuloksena vaihtelevasti yhdet treffit, tapailu, pelkkä seksi tai seurustelu. En ole muistaakseni koskaan saanut pakkeja aloitteelleni, mutta myöhemmässä vaiheessa tutustuessa tilanne on voinut johtaa eri teille - näistäkin tosin vain yksi oli sellainen, jonka menetys oikeasti kirpaisi itseä koska olisin halunnut jatkaa tapailua. Pisin juttu oli vuosikymmenen mittainen parisuhde, jonka alussa minä suorastaan jahtasin miestä.
Olen myös itse antanut pakkeja ja iästäni huolimatta niitä edelleen on välillä tarpeen antaa. Jostain syystä oma miestyyppini (sivistynyt pohtiva runopoika) ei lähesty minua vaan saan torjua näitä kaiken maailman pumpattuja ja sliipattuja melonikainaloita, jotka tulevat leveilemään tuloillaan. Toki tällä ei sinänsä ole väliä, osaan torjua ihan kohteliaasti ja tehdä itse aloitteeni kun (joskus harvoin) jonkun kiinnostavan kohtaan, mutta huvittaa se silti.
Olen ihan perusnätti ja hoikka, pitkät hiukset ja naisellinen pukeutumistyyli, meikkaan ripsivärin verran. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja sitä vastaava vakituinen työpaikka. En ole turhankikattaja vaan vaadin keskustelulta aika paljon, mutta toisin kuin palstalla usein väitetään, ainakaan minua ei ole kukaan mies kyllä koskaan torjunut ”liian lukeneena”.
Aloitteita tekemään vaan, kaikki! Ei nämä ole kuolemanvakavia asioita. Oma tyylini on melko suorasukainen: kävelen jutulle ja jos vastapuoli hetken päästä edelleen kiinnostaa, pyydän sen puhelinnumeron.
Vierailija kirjoitti:
oletteko susirumia vai pää ja peese vaihtanu paikkaa, miten on mahdollista, miehille kelpaa yleensä kuka vain.
Ilmeisesti olen sitten susiruma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo m35. Huokaus. Joo jos naiset on antaneet sulle pakkeja niin tietty kannattaa lopettaa kaikki lähetyminen ketään naista kohtaan koskaan. Tulkoon pyytämään jos kiinnostaa, vai?
Vinkki: katkeruus ja naisviha ei oo niitä viehättävimpiä ominaisuuksia. Ei myöskään asenne, että naiset olisivat sinulle velkaa jotain - seksiä, kiinnostusta, mitään.
Itse nainen, teen aloitteita, laitan itseni alttiiksi. Viimeksi eilen kun tulin torjutuksi tulin pahalle mielelle ja surulliseksi. Ei sille mitään voi, näin se välillä menee.
Elämä on liian lyhyt että odottaisin juuri Sen Miehen tekevän aloitetta. Jos ei aloitetta kuulu, teen sen itse. Eipä ainakaan tarvitse harmitella jälkeenpäin, että olisiko meillä voinut olla jotain, jos vain olisin uskaltanut. Tässä laittaa itsensä alttiiksi pettymyksille ja torjutuksi tulemiselle. Elämä on. Silti olen iloinen kun kerroin esimerkiksi yhdelle, johon olin todella ihastunut.
Onko se naisvihaa ja katkeruutta jos en tee enää aloitteita? Ok.
Ja ei, eivät tosiaan ole minulle mitään velkaa. Jokainenhan saa valita kumppaninsa.
M35
Ei ole, mutta tyhmää se on, jos parisuhteen haluaa. Se vaan elämässä menee niin, että kaikki hyvät asiat eivät tule itsekseen eikä helpolla, tulee pakkeja, tulee vastoinkäymisiä. Kenellä ne on parisuhteissa, kenelle sattuu kurjat vanhemmat, kenellä terveys rajoittaa, kenellä yt:t vie työt vailla omaa vikaa. Jonkun puoliso kuolee nuorena, toisen lapsi kuolee pienenä, sellaista se vaan on.
Sikäli minusta asenne on tyhmä, että ei ole millään mittareilla liian myöhäistä, itse löysin mieheni ja todellisen rakkauteni sinua vanhempana. Ehdittiin vielä saada perhekin. Niin että pääasiassa itseäsi tuolla asenteellasi vahingoitat. Tottakai sinulla on oikeus vaikka hypätä kaivoon, mutta järkeä siinä ei ole.
Ei varmaan tulekkaan, jään hyvin suurella todennäköisyydellä yksin. Uskoisin, että muutama vuosi ja en oikeastaan enää edes haluakkaan mitään suhdetta. Perheen perustaminenkin alkaa tuntua epätodennäköiseltä ja yhä kaukaisemmalta asialta.
Voittoa ei tällä kertaa valitettavasti tullut tässä arvonnassa.
M35
Jos aloitteella tarkoitetaan sitä, että kysyy "lähdetkö treffeille", en ole tehnyt elämässäni yhtäkään enkä siten saanut pakkejakaan. Yleensä olen tutustunut miehiin ensin kavereina/hyvänpäiväntuttuina ja siinä flirttaillut, ja joko siitä on seurannut jotain tai sitten ei.
En siis muista 35-vuotisesta elämästäni yhtään tilannetta, jossa olisin ollut johonkuhun palavasti rakastunut ja saanut selvät pakit. Toki koulu-/lukioaikoina oli niitä, joita katseli salaa kaukaa, mutta niihin ei koskaan uskaltanut ottaa varsinaista kontaktia.
Kai ne joutuu tyytymään pakkeihin jotka ei saa hyökkääjiä.
En muista, että olisin koskaan saanut pakkeja. Teen kuitenkin aika vähän itse aloitteita.
Mutta pari kertaa on käynyt niin, että mies on olettanut mun olevan aloitteentekijänänä, vaikka olen ihan kohteliaana jutellut miehen kanssa ihan arkisista asioista.