Oletko joskus ollut vegaani mutta palannut takaisin sekasyöjäksi?
Kommentit (273)
En vegaani, mutta olin kasvissyöjä 2 vuotta. Vatsa ei kestänyt.
En ole itse palannut vegaanista sekasyöjäksi, mutta tunnen muutamia entisiä vegaaneja. Lopettivat laiskuudesta, mielenterveysongelmien takia (kai se rajoitettu ruokavalio voi lisätä joillekin ahdistusta jos ahdistukseen on taipuvainen) tai ihan vain sen takia että kiinnostus lopahti. Kaikista ei ole muuttamaan ruokavaliotaan ja elämäntapojaan pysyvästi.
Olin vegaani puolitoista vuotta, ja aloin syömään kalaa, munia ja maitotuotteita pienessä määrin sillä olin yhdessä vaiheessa koko ajan kipeänä, kolme flunssaa neljässä kuukaudessa, joten halusin testata johtuiko huono vastustuskysy vegaaniruokavaliosta.
Olin vegaani, mutta jouduin lopettamaan, koska en moraaliselta kannalta voinut syödä paremmin kuin omat lapseni ja päiväkotiin ei saanut vegaaniruokaa.
Eihän kaikki vegaanit ole ideologisesti sellaisia. Tuttavalla on hyvin heikot munuaiset ja jatkuvasti niiden kanssa ongelmia joten hän kokeilee vegaaniruokavaliota ja mahdollisimman vähän ylimääräistä suolaa, josko ehkäisisi sairaalareissuja paremmin.
Kokeilin joskus olla viikon vegaanisella ruokavaliolla mutta totesin ettei ole mun juttu. En halua kuitenkaan epämonipuolistaa ruokavaliotani enkä ole mikään niin suuri eläinystävä että haluaisin sitoutua ehdottomaan kasvisruokavalioon. Kasvisruokia tulee säännöllisesti syötyä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Olin vegaani, mutta jouduin lopettamaan, koska en moraaliselta kannalta voinut syödä paremmin kuin omat lapseni ja päiväkotiin ei saanut vegaaniruokaa.
Typerä johtopäätös.
Olen. Liian suuri houkutus muihin ruokiin.
Eilen olin. Söin hernekeittoa, jossa oli vain vähän lihaa.
Sinkkumies
Tänään paistetaan kanaa! Jee!
Sinkkumies
Jatkuva nälkä, tyhjä ja ahdistava olo. Vatsavaivat. Hiilarihimot. Nivelsäryt. Lihominen. Kaikki vaan oli niin helveellisen hankalaa vegaanina. Siitä siirryin ensin lakto-ovoksi ja kun sekään ei tuonut toivottua helpotusta, oli pakko ryhtyä lchf sekaaniksi. Elämäni paras, eettisesti ja ekologisesti kestävämpi päätös.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva nälkä, tyhjä ja ahdistava olo. Vatsavaivat. Hiilarihimot. Nivelsäryt. Lihominen. Kaikki vaan oli niin helveellisen hankalaa vegaanina. Siitä siirryin ensin lakto-ovoksi ja kun sekään ei tuonut toivottua helpotusta, oli pakko ryhtyä lchf sekaaniksi. Elämäni paras, eettisesti ja ekologisesti kestävämpi päätös.
Minkälaisia ruokia tää niinkuin käytännössä tarkoittaa?
Sinkkumies
Olin vegaani pari vuotta. Sitten muutin Etelä-Eurooppaan ja täällä on vaikeaa olla jopa kasvissyöjä. Olen kuitenkin ollut lakto-ovo-vegetaristi jo 16 vuotta, joten siitä nyt en enää lähde joustamaan. Olisin mielelläni siis edelleen vegaani, mutten vain jaksa, koska en sitten voisi ikinä käydä missään kylässä tai ravintolassa ilman, että siitä tulee hankalaa.
En ollut vegaani, vaan kasvissyöjä kymmenen vuotta. Halusin välillä syödä niin kuin muutkin, ettei aina tarvitsisi varmistaa että jossakin on minulle sopivaa ruokaa tarjolla. Halusin myöskin vaihtelua ja syödä vaikka oikeaa grillimakkaraa ja lihapullia.
Kyllästyin myös selittelemään syytä sille, miksi olen kasvissyöjä. En keksinyt sellaista neutraalia vastausta siihen, josta lihaa syövä vastapuoli ei saisi sellaista kuvaa että luulen olevani jotenkin häntä parempi ihminen.
Viiden vuoden lihansyönnin jälkeen palasin taas kasvissyöjäksi. Nykyään suosin vegaanisia vaihtoehtoja, mutta jonkin verran syön vielä maitotuotteita ja joskus jopa kananmunaa.
Pakko sanoa tähän väliin näin pitkän linjan vegaanina että jos vegaaniruokavaliolla tulee nälkä tai terveysongelmia niin syy on silloin omassa ruoanlaitossa eikä vegaaniruokavaliossa. Ymmärrän toki että jos on tottunut laittamaan liharuokia niin voi olla opettelemista vegaaniruoissa. Itse tein 90-luvulla niin että kun muutin omilleni niin opettelin suoraan laittamaan kasvisruokaa. En siis minäkään osaisi liharuokia tehdä jos pitäisi yhtäkkiä opetella.
Vegaaniruokaa ei voi syyttää epämonipuoliseksi, päinvastoin, monenlaisia makuja löytyy. Olen aina kauhistellut miten yksipuolisesti peruslihaani syö, makkaraa, pitsaa, makaronilaatikkoa ja lihamureketta, siitä koostuu monen perheen ruoat. Itse pidän erilaisista, herkullisista makuvivahteista ja vegaaniruoissa niitä löytyy aina uusia.
Meillä alkaa olla kaikki perinteeet ja kaikki selaiset joita ihmiinen tarvitseee lähelleen ne on kohta kaikki haudattu sotekuopppaan.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa tähän väliin näin pitkän linjan vegaanina että jos vegaaniruokavaliolla tulee nälkä tai terveysongelmia niin syy on silloin omassa ruoanlaitossa eikä vegaaniruokavaliossa.
Minäkin olen vegaani, ja muita parempi ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa tähän väliin näin pitkän linjan vegaanina että jos vegaaniruokavaliolla tulee nälkä tai terveysongelmia niin syy on silloin omassa ruoanlaitossa eikä vegaaniruokavaliossa. Ymmärrän toki että jos on tottunut laittamaan liharuokia niin voi olla opettelemista vegaaniruoissa. Itse tein 90-luvulla niin että kun muutin omilleni niin opettelin suoraan laittamaan kasvisruokaa. En siis minäkään osaisi liharuokia tehdä jos pitäisi yhtäkkiä opetella.
Vegaaniruokaa ei voi syyttää epämonipuoliseksi, päinvastoin, monenlaisia makuja löytyy. Olen aina kauhistellut miten yksipuolisesti peruslihaani syö, makkaraa, pitsaa, makaronilaatikkoa ja lihamureketta, siitä koostuu monen perheen ruoat. Itse pidän erilaisista, herkullisista makuvivahteista ja vegaaniruoissa niitä löytyy aina uusia.
Tuoo onkin mielenkiintoinen esilletulo että tosiaan kyse on siiitä mutta ihan yhtälaillahan se ruoanlaitto koskee niiin vegaania kuin sekasyöjäääkin.
Kerran olin melkein viikon vegaani. Jatkuva näläntunne ajoi takaisin.