Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen miehen jatkuvat mielialavaihtelut, tulen itsekin kohta hulluksi!
19.05.2023 |
Otsikossa tulikin jo suurin ongelma, mutta apua kaivataan kipeästi. Alan olla oikeasti ihan loppu ja mietin onko, kenenkään muun kotona vastaavaa :(
Olemme seurustelleet miehen kanssa nelisen vuotta, asuneet saman katon alla niistä kaksi. Mies on iältään ihan reippaasti aikuinen, 42-vuotias. Mistään parikymppisestä tapauksesta ei siis ole kyse. Viimeisen noin vuoden aikana tuntuu, että miehen mieliala ja tuuli kääntyy jatkuvasti. Tässä hyvin kuvaava esimerkki tältä päivältä:
Heräämme aamulla hyvässä hengessä, molemmilla töistä ylimääräinen vapaapäivä. Minulla on omiin opiskeluihini liittyviä hommia, joita teen aamupäivän aikana. Mies käy vielä hyväntuulisena höpöttelemässä omat päivän suunnitelmansa ja ehdottaa yhteistä tekemistä, kun olen valmis. Tämä minulle ok.
No, kun olen saanut opiskelut opiskeltua ja laittauduttua, menen kertomaan miehelle että olen valmis lähtöön silloin kun hän on. Vastaukseksi muminaa, ei meinaa nostaa katsettaan puhelimeta. Ehdotan vielä kävisimmekö yhdessä myöhäisellä lounaalla, taaskaan ei mitään sanallista vastausta vaan epämääräistä muminaa. Lopulta pääsemme lähtemään ja palaamme kaupan kautta kotiin. Kaupassa mies on ollut kireä kuin viulun kieli, mutta ajomatkalla hän ehdottaakin taas omana normaalina itsenään, että kutsutaanko joku kaveri viikonlopun aikana grillaamaan.
Nyt olemme sitten palanneet kotiin, mies istuu sohvalla taas katse kiinni puhelimessa ja vain mutisee vastauksia. Alkaa itseä turhauttaa ja itkettää niin paljon, että voi aikuisen miehen kanssa olla näin suurta myrskyä siitä, millainen olotila on. Hän on lisäksi suht hallitseva persoona, jonka energiat kyllä tarttuvat myös minuun, vaikka yritänkin, etten antaisi tuollaisen pilata omaa päivääni ja oloani. Aika mahdotonta se tuntuu olevan.
On henkisesti todella kuluttavaa miettiä, miten paljon omaan arkeen miehen mielialan heittelyt voivat vaikuttaa. Etenkin, kun ne tuntuvat tulevan täysin ilma mitään selvää ulkoista syytä. Joskus yritän varoa käytöstäni, jotten laukaisisi miehessä tällaista pahaa reaktiota, mutta kun en osaa todellakaan sanoa, mistä milloinkin se voi lähteä liikkelle. Varmaan oikeasti mistä vain. Voin käsi sydämellä rehellisesti sanoa, etten ole tässä esimerkkipäivässäni tiuskinut tai ollut muutoinkaan inhottava hänelle, en kertaakaan. Sillä ei tunnu olevan mitään väliä.
Ja kyllä, olen yrittänyt monesti kysyä ja puhua miehelleni. Joskus todennut jopa suoraan, että vaikutat niin ärsyyntyneeltä minuun, että koen tarvetta pysyä omassa kodissani pois hänen tieltään. Tästäkään ei ikinä synny juuri muuta keskustelua saati anteeksipyyntöä.
Kaipaan kipeästi kommentteja ja muiden kokemuksia aiheesta. Onko teilläkin nelikymppinen mies seonnut yhtäkkiä ja heittäytynyt täysin tunteiden vietäväksi ja on yhtäkkiä aivan mahdoton ennakoida? Haluan vielä korostaa, että kun suhteemme alkoi ja vielä pitkään sen jälkeen hän oli käytökseltään ihan normaali, tämä piirre hänessä on ilmaantunut vasta kesken suhteemme ja tuntuu pahentuneen muutamien viime kuukausien aikana. En ensisijaisesti epäile pettämistä, koska mies on toisaalta hyvin aloitteellinen tekemään meille tulevaisuuden suunnitelmia mutta ei kai sekään ole mahdotonta. Pohdin myös, onko mies jollain tapaa nyt seonnut vai paljastaa yhtäkkiä todellisen luontonsa?
Kommentit (21)
Kuulostaa ihan alkoholistilta mutta tuossa ei siitä taida olla kysymys, mutta tuo mielialojen vaihtelu. Joko opit olemaan välittämättä tai sitten sairastut tuossa itse kun alat kävellä kuin munankuorilla toisen mielialoja tuntosarvet pystyssä aistien ( eli ihan samaa settiä missä muutkin läheistiippuvaiset elävät).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen tilanne jää helposti ihan lukkoon, kun sinä haluat välttää konfliktia ja siksi tyydyt siihen että mies ei anna vastauksia. Se on tietenkin häneltä epäreilua, mutta aikuisille ihmisille ei ole mitään reiluuspoliisia, joka tulisi ja pakottaisi hänet puhumaan.
Siksi sinun on tehtävä se itse. Herkästi tahtoo käydä niin että ei uskalla vaatia, kun pelkää että toinen menee suoraan johonkin "erotaan sitten!" -draamailuun, alkaa huutaa, sanoo ettei rakasta enää tms. Mutta jos joudut pelkäämään sellaista, niin ei suhteessa, sellaisena kuin se TODELLISUUDESSA, juuri nyt on, ole paljon menetettävää. On turhaa odottaa hengitystä pidätellen että vanhat hyvät ajat palaisivat itsestään.
Tee miehelle selväksi että olet valmis puhumaan vaikeistakin asioista ja jos häntä painaa joku asia mikä ei sinänsä liity sinuun niin voit mieluusti jakaa senkin, mutta tämmöistä sekoilua ei voi olla että mielialat vaihtelee päivän sisällä ennalta-arvaamattomasti ja se vaikuttaa siihen miten sinua kohtaan käyttäydytään.
Olisiko sitä että vieraskoreus alkaa karista? Tunnette toisenne jo sen verran hyvin, että mies ei jaksa enää esittää mukavaa koko ajan.
Voisko olla toinen nainen kuvioissa.
Meillä miehellä on aina hyvä mieli silloin kun minulla on huono, ja kun olen hyvällä tuulella on mies naama norsuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on aina hyvä mieli silloin kun minulla on huono, ja kun olen hyvällä tuulella on mies naama norsuna.
Miksi tällaisia katellaan?
häh häh hää. nytpä tiedät miltä kaikista naisten kanssa parisuhteessa olevista miehistä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pistäisin ennemmin kunnon riidan käyntiin tuollaisen kanssa kuin hiljaa hissuttelisin. Oppiipahan olemaan. Parhaimmillaan puhdistaa ilmaa.
Meillä sama kuin AP:llä. Riita ei auta...sitä on kokeiltu monta kertaa, kun itsellä alkaa käytös keittämään. Meillä mies kylläkin ajoittain vaipuu totaaliseen synkkyyteen, taustalla sillä on ilmeisesti huoli raha-asioista sekä työstressiä. Se ärsyttävä puoli on, että hänellä ei ole todellista pohjaa tuolle synkkyydelle. Vaikka rahasta on ajoittain tiukkaa, meillä on säästöjä ja hän työskentelee alalla, jossa hänen ei koskaan tarvitse edes käydä työhaastattelussa, kun revitään saman tien töihin ja asuntolainaakaan ei ole kovin paljon. Niin on todella raskasta haistella, että mistä nyt tuulee. Joo, ja hän syö jo mielialalääkkeitä ja käy jo terapeutilla, niin että ne eivät ole vastaus. Meillä on kaksi teini-ikäistä lasta, ja on senkin takia ärsyttävää, että koko perheen ilta saattaa mennä pilalle, kun toinen leukapielet kireinä mutisee jotain. Harmittaa lasten puolesta. Lisäksi pelkään, että hän joskus sekoaa totaalisesti ja tappaa itsensä. On muutaman kerran uhannnut tehdä niin, kun ollaan riidelty. Pelkään sitä nykyään aina kun hän on tuollaisella tuulella. En enää jaa hänelle omia murheitani, jotta en kuormittaisi häntä enempää. Meillä on näitä mielialakohtauksia lukuunottamatta ollut ihan hyvä avioliitto, mutta jatkuva pelko, että sekoaako hän, on alkanut pilaamaan sitä. Olen välillä miettinyt eroa, mutta hän on yhä elämäni rakkaus, ja yleisesti menee ihan hyvin vielä..., mutta alan olla myös hajalla ja koen välillä tuskaa, että hän pilaa meidän elämän näin, sen sijaan, että kantaisi vastuun itsestään aikuisena ja perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaa minullekin tuli mieleen. Tosin ihmettelin myös AP.n kommenttia että häntä alkoi itkettää.
Oli mitä vain, selvästikään tuossa suhteessa ei ole hyvä olla. Miettisin tosissani eroa.
Minulla on kokemusta kahdesta samanlaisesta miehestä, molemmilla on persoonallisuushäiriö. Ihan turhaa tuollaiseen tuhlaa elämäänsä, tai koittaa miellyttää, ei tuollainen ole normaalia ja tervettä käytöstä.
Ihan kuin mun ex mies. Hän oli välillä kuin neiti ja pahempi kiukkupussi kun mun bff silloin kun sillä on menkat xDd......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero tuollaisesta tulee, koska jos opit olemaan välityämättä, niin siitä se vasta kynnyskysymys tule, kun et välitäkään enää.
Selvä epävakaus.Todella raskas kumppani.Rasittava.Ei ikinä enään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin kannattaisi olla hoitosuhde jonnekin, varsinkin tällä mielenterveysongelmaisella mutta läheisetkin hyötyisivät siitä koska se kuormittaa heitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Et sä tuolle mitään voi. Epävakaan ihmisen mielialat vaihtelee eikä se hänellekään kivaa ole.
Mun isä oli tuollainen ja muistan lapsuudesta, miten sitä oppi olemaan varuillaan ja ns. lukemaan toisen mielialaa, minne se kääntyy.
Jos haluat pysyä suhteessa, joudut kehittämään kykyäsi olla itse reagoimatta noin voimakkaasti toisen mielialaan. Se ei johdu susta, vaan toisesta, joten siihen ai tarvitse juuttua.
Olen itsekin reippaasti täysi-ikäinen mies ja mielialani vaihtelevat suuresti. Esimerkki: jokin vuosia vanha asia saattaa yhtäkkiä saada minut niin raivoihini, että lyön nyrkkiä pöytään. Viiden sekunnin päästä kuitenkin jo rauhoitun. Ailahtelun takia en juurikaan ole ihmisten kanssa tekemisissä. Tai no, muutamien kavereiden kanssa olen mutta heidänkin kanssaan pääsääntöisesti Discordin tai Whatsappin välityksellä. Kun olen kavereiden kanssa fyysisesti tekemisissä niin yleensä olen silloin hiprakassa sillä alkoholin vaikutuksen alaisena mielialani eivät normaalisti ailahtele ja olen muutenkin rauhallisempi kuin selvänä. Ei varmasti tule yllätyksenä, että olen ollut jo vuosia työtön.
Jotain mätää on. Jokin elimellinen sairaus, niitä lukuisia, ne itäisi poissulkea. Hnekinen sairaus, jos ei ihan mielisairaus, niin mielensairaus. Uusi suhdekiemura. Tai varhaiset vaihdevuodet. Silloin ulkoista tulee jopa piruja. Väsyntys, kukkupuuskat, jopa raivokohtauksia, sahaavaa mielialaa, oikuttelua, mennää persii pitkällä riuhtoen väliovia paiksoen, ihan outoa äkkiväärää käytöstä. Ihan kiukuttelua kuin lapsi. " Jos teen tän, sit en tee tuota" Joka asiasta pitäisi alkaa maksamaan rahaa ns. palkkioita. On sulla kurjaa, kaikk myötätuntu sulle sinne. Niin tuttua. Älä liiakaa katso moista, jos ei suostu asiasta puhumaan ja tutkituttamaan testot, muu vernkuva yms ns. keski-ikän tutkimuksia, älä kärsi, lähde. karua mutta totta. Mutta jos yhteistyökykyinen,katsokaa.
Ersäskin mies sanoi, että oli pinna kuin viulunkieli,kaikki ärsytti,mutta kun ne testot saatiin asemiin. kaikki alkoi rullaamaan. Toki alkaa ikä painamaan hänellä kun 50v ja nivelrikkoa jne. Kivaa syksyä sulle, toivon että asiasia selviää ja kerrohan sitten miten män. jep!
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin reippaasti täysi-ikäinen mies ja mielialani vaihtelevat suuresti. Esimerkki: jokin vuosia vanha asia saattaa yhtäkkiä saada minut niin raivoihini, että lyön nyrkkiä pöytään. Viiden sekunnin päästä kuitenkin jo rauhoitun. Ailahtelun takia en juurikaan ole ihmisten kanssa tekemisissä. Tai no, muutamien kavereiden kanssa olen mutta heidänkin kanssaan pääsääntöisesti Discordin tai Whatsappin välityksellä. Kun olen kavereiden kanssa fyysis
Oletko kokeillut piriä alkoholin tilalle? Sillain sievästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin reippaasti täysi-ikäinen mies ja mielialani vaihtelevat suuresti. Esimerkki: jokin vuosia vanha asia saattaa yhtäkkiä saada minut niin raivoihini, että lyön nyrkkiä pöytään. Viiden sekunnin päästä kuitenkin jo rauhoitun. Ailahtelun takia en juurikaan ole ihmisten kanssa tekemisissä. Tai no, muutamien kavereiden kanssa olen mutta heidänkin kanssaan pääsääntöisesti Discordin tai Whatsappin välityksellä. Kun olen kavereiden kanssa fyysis
Oletko kokeillut piriä alkoholin tilalle? Sillain sievästi.
En tietenkään. Piri pistää pään täysin sekaisin enkä halua narkkariksi.
Alue: Aihe vapaa
Et sä tuolle mitään voi. Epävakaan ihmisen mielialat vaihtelee eikä se hänellekään kivaa ole.
Mun isä oli tuollainen ja muistan lapsuudesta, miten sitä oppi olemaan varuillaan ja ns. lukemaan toisen mielialaa, minne se kääntyy.
Jos haluat pysyä suhteessa, joudut kehittämään kykyäsi olla itse reagoimatta noin voimakkaasti toisen mielialaan. Se ei johdu susta, vaan toisesta, joten siihen ai tarvitse juuttua.