Oletko joskus ollut vegaani mutta palannut takaisin sekasyöjäksi?

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa tähän väliin näin pitkän linjan vegaanina että jos vegaaniruokavaliolla tulee nälkä tai terveysongelmia niin syy on silloin omassa ruoanlaitossa eikä vegaaniruokavaliossa. Ymmärrän toki että jos on tottunut laittamaan liharuokia niin voi olla opettelemista vegaaniruoissa. Itse tein 90-luvulla niin että kun muutin omilleni niin opettelin suoraan laittamaan kasvisruokaa. En siis minäkään osaisi liharuokia tehdä jos pitäisi yhtäkkiä opetella.

Vegaaniruokaa ei voi syyttää epämonipuoliseksi, päinvastoin, monenlaisia makuja löytyy. Olen aina kauhistellut miten yksipuolisesti peruslihaani syö, makkaraa, pitsaa, makaronilaatikkoa ja lihamureketta, siitä koostuu monen perheen ruoat. Itse pidän erilaisista, herkullisista makuvivahteista ja vegaaniruoissa niitä löytyy aina uusia.

Elät harhoissa. Sekaani voi syödä kaikkea mitä sinäkin ja kaikkea muutakin.

Sinkkumies

En vegaani, mutta kasvissyöjä. Valitettavasti kiitos suolistosairauden joka on pahentunut hitaasti meni ruokavalio niin suppeaksi, että lääkärin suosituksesta otin kanan, kalan ja kananmunat takaisin. Olin lopulta sellaisella ruokavaliolla, että päivässä tuli joku 700 kaloria, koska niin monesta asiasta tuli vatsaoireita.

Vierailija kirjoitti:

En vegaani, mutta kasvissyöjä. Valitettavasti kiitos suolistosairauden joka on pahentunut hitaasti meni ruokavalio niin suppeaksi, että lääkärin suosituksesta otin kanan, kalan ja kananmunat takaisin. Olin lopulta sellaisella ruokavaliolla, että päivässä tuli joku 700 kaloria, koska niin monesta asiasta tuli vatsaoireita.

See tarmokkuus on osa ihmiselle kuluuvaa, muttta sehän siinä on ongelma kun jos ei ole kokeemusta ja ihminen ei kykene käsittämäään mitä on tekemässä ja ennenkaikkea elimistö ei ole tottunut siiihen, niin se tulee takaisin takaiskuuna ikäänkuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa tähän väliin näin pitkän linjan vegaanina että jos vegaaniruokavaliolla tulee nälkä tai terveysongelmia niin syy on silloin omassa ruoanlaitossa eikä vegaaniruokavaliossa. Ymmärrän toki että jos on tottunut laittamaan liharuokia niin voi olla opettelemista vegaaniruoissa. Itse tein 90-luvulla niin että kun muutin omilleni niin opettelin suoraan laittamaan kasvisruokaa. En siis minäkään osaisi liharuokia tehdä jos pitäisi yhtäkkiä opetella.

Vegaaniruokaa ei voi syyttää epämonipuoliseksi, päinvastoin, monenlaisia makuja löytyy. Olen aina kauhistellut miten yksipuolisesti peruslihaani syö, makkaraa, pitsaa, makaronilaatikkoa ja lihamureketta, siitä koostuu monen perheen ruoat. Itse pidän erilaisista, herkullisista makuvivahteista ja vegaaniruoissa niitä löytyy aina uusia.

Elät harhoissa. Sekaani voi syödä kaikkea mitä sinäkin ja kaikkea muutakin.

Sinkkumies

Ite elät, aika moni sekaani ei voi syödä vegaaniruokaa, katsos kun asennevamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vegaani, mutta kasvissyöjä. Valitettavasti kiitos suolistosairauden joka on pahentunut hitaasti meni ruokavalio niin suppeaksi, että lääkärin suosituksesta otin kanan, kalan ja kananmunat takaisin. Olin lopulta sellaisella ruokavaliolla, että päivässä tuli joku 700 kaloria, koska niin monesta asiasta tuli vatsaoireita.

See tarmokkuus on osa ihmiselle kuluuvaa, muttta sehän siinä on ongelma kun jos ei ole kokeemusta ja ihminen ei kykene käsittämäään mitä on tekemässä ja ennenkaikkea elimistö ei ole tottunut siiihen, niin se tulee takaisin takaiskuuna ikäänkuin.

Miteenkäs jos puhutaan enrgia ravintoaineeista eli proteiiinista ja hiilihydraateista, oleen miettinytt sitä ettäå millä tavoin esimm härkis vaikutttaaa hiilihydraaattien saantiin ja tulisiiko härkiiståä nauttia enemmän suhteeessa sekasyööjän energiaravinnnon saantiin?

Olin ennen vegaani. Luovuin siitä samalla kun asuinympäristöni muuttui. Yliopisto-opiskelijana oli älyttömän helppoa olla vegaani - vegaaniruokaa sai opiskelijaruokalasta, suuri osa kavereistani oli vegaaneja, kaupoista sai kaikkea mitä ruokavalioon tarvitsi. Sitten paluumuutin kotiseudulleni pienellä paikkakunnalle. Laitan itse edelleen enimmäkseen vegaaniruokaa, mutta töissä ja kylässä voin syödä muutakin. Koen sekasyönnin sosiaalisesti helpommaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vegaani, mutta kasvissyöjä. Valitettavasti kiitos suolistosairauden joka on pahentunut hitaasti meni ruokavalio niin suppeaksi, että lääkärin suosituksesta otin kanan, kalan ja kananmunat takaisin. Olin lopulta sellaisella ruokavaliolla, että päivässä tuli joku 700 kaloria, koska niin monesta asiasta tuli vatsaoireita.

See tarmokkuus on osa ihmiselle kuluuvaa, muttta sehän siinä on ongelma kun jos ei ole kokeemusta ja ihminen ei kykene käsittämäään mitä on tekemässä ja ennenkaikkea elimistö ei ole tottunut siiihen, niin se tulee takaisin takaiskuuna ikäänkuin.

Miteenkäs jos puhutaan enrgia ravintoaineeista eli proteiiinista ja hiilihydraateista, oleen miettinytt sitä ettäå millä tavoin esimm härkis vaikutttaaa hiilihydraaattien saantiin ja tulisiiko härkiiståä nauttia enemmän suhteeessa sekasyööjän energiaravinnnon saantiin?

Erillisteen ainesosien välttelyhän aiheutttaa taas sotkee limistöää ja luo sitä eneemmän immuuniksii. Voisii ehkä jopaa puhua etttä voisii valtapeliihengessä tehdä ja ohjailla ihmisiää näideen systeeemien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa tähän väliin näin pitkän linjan vegaanina että jos vegaaniruokavaliolla tulee nälkä tai terveysongelmia niin syy on silloin omassa ruoanlaitossa eikä vegaaniruokavaliossa. Ymmärrän toki että jos on tottunut laittamaan liharuokia niin voi olla opettelemista vegaaniruoissa. Itse tein 90-luvulla niin että kun muutin omilleni niin opettelin suoraan laittamaan kasvisruokaa. En siis minäkään osaisi liharuokia tehdä jos pitäisi yhtäkkiä opetella.

Vegaaniruokaa ei voi syyttää epämonipuoliseksi, päinvastoin, monenlaisia makuja löytyy. Olen aina kauhistellut miten yksipuolisesti peruslihaani syö, makkaraa, pitsaa, makaronilaatikkoa ja lihamureketta, siitä koostuu monen perheen ruoat. Itse pidän erilaisista, herkullisista makuvivahteista ja vegaaniruoissa niitä löytyy aina uusia.

Elät harhoissa. Sekaani voi syödä kaikkea mitä sinäkin ja kaikkea muutakin.

Sinkkumies

Ite elät, aika moni sekaani ei voi syödä vegaaniruokaa, katsos kun asennevamma.

Monissa huippuruuissa on hyvä kasvispohja, mutta huom. vain pohja. Se loppu sitten täydennetään erinomaisilla lihoilla, joilloin siitä tuleekin vasta exellent. Kumpikaan yksinään ei tätä täytä, vaan vasta lopputulos!

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen vegaani. Luovuin siitä samalla kun asuinympäristöni muuttui. Yliopisto-opiskelijana oli älyttömän helppoa olla vegaani - vegaaniruokaa sai opiskelijaruokalasta, suuri osa kavereistani oli vegaaneja, kaupoista sai kaikkea mitä ruokavalioon tarvitsi. Sitten paluumuutin kotiseudulleni pienellä paikkakunnalle. Laitan itse edelleen enimmäkseen vegaaniruokaa, mutta töissä ja kylässä voin syödä muutakin. Koen sekasyönnin sosiaalisesti helpommaksi. 

Tuoohan kuullostaa ihan älyttömältä (jos edes on tottta). SInuun tulee kunnnella elimistöäsi, harrrasta ennemmin vaikkka joogaa.

Vaihdoin anoreksiasta parannuttuani (tai no "parannuttuani") syömishäiriön ehdottomaan veganismiin. Tätä jatkui 2 vuotta. Nyt olen jälleen anoreksian vuoksi psykiatrisessa hoidossa, sekä fyysinen terveys että mielenterveys vielä rappeutuneempana kuin aiemmin. Ravitsemussuunnitelman mukaan mennään ja saan sen mukaan syöden jatkaa kala-kasvissyöjänä, mutta veganismiin kuulemma ei ole paluuta tai edessä on letkuruokintaan joutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vegaani, mutta kasvissyöjä. Valitettavasti kiitos suolistosairauden joka on pahentunut hitaasti meni ruokavalio niin suppeaksi, että lääkärin suosituksesta otin kanan, kalan ja kananmunat takaisin. Olin lopulta sellaisella ruokavaliolla, että päivässä tuli joku 700 kaloria, koska niin monesta asiasta tuli vatsaoireita.

See tarmokkuus on osa ihmiselle kuluuvaa, muttta sehän siinä on ongelma kun jos ei ole kokeemusta ja ihminen ei kykene käsittämäään mitä on tekemässä ja ennenkaikkea elimistö ei ole tottunut siiihen, niin se tulee takaisin takaiskuuna ikäänkuin.

Olin kasvissyöjä 9 vuotta, että ei kyllä ollut tottumisesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vegaani, mutta kasvissyöjä. Valitettavasti kiitos suolistosairauden joka on pahentunut hitaasti meni ruokavalio niin suppeaksi, että lääkärin suosituksesta otin kanan, kalan ja kananmunat takaisin. Olin lopulta sellaisella ruokavaliolla, että päivässä tuli joku 700 kaloria, koska niin monesta asiasta tuli vatsaoireita.

See tarmokkuus on osa ihmiselle kuluuvaa, muttta sehän siinä on ongelma kun jos ei ole kokeemusta ja ihminen ei kykene käsittämäään mitä on tekemässä ja ennenkaikkea elimistö ei ole tottunut siiihen, niin se tulee takaisin takaiskuuna ikäänkuin.

Miteenkäs jos puhutaan enrgia ravintoaineeista eli proteiiinista ja hiilihydraateista, oleen miettinytt sitä ettäå millä tavoin esimm härkis vaikutttaaa hiilihydraaattien saantiin ja tulisiiko härkiiståä nauttia enemmän suhteeessa sekasyööjän energiaravinnnon saantiin?

Energiaravintoaineet on hiilihydraatit ja rasvat, ei suinkaan proteiini, joka on rakennusaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vegaani, mutta kasvissyöjä. Valitettavasti kiitos suolistosairauden joka on pahentunut hitaasti meni ruokavalio niin suppeaksi, että lääkärin suosituksesta otin kanan, kalan ja kananmunat takaisin. Olin lopulta sellaisella ruokavaliolla, että päivässä tuli joku 700 kaloria, koska niin monesta asiasta tuli vatsaoireita.

See tarmokkuus on osa ihmiselle kuluuvaa, muttta sehän siinä on ongelma kun jos ei ole kokeemusta ja ihminen ei kykene käsittämäään mitä on tekemässä ja ennenkaikkea elimistö ei ole tottunut siiihen, niin se tulee takaisin takaiskuuna ikäänkuin.

Olin kasvissyöjä 9 vuotta, että ei kyllä ollut tottumisesta kiinni.

Siiihen olit tottunut kylllä, mutta ett ymmärtänyt mitä olit tekemässsä elimistösii tottumuksillle.

Yritin, mutta viikon jälkeen olin jo sängynpohjalla väsymyksestä. Pienten lasten äitinä energiatarpeeni kai vain on niin suuri. Nykyään olen kasvissyöjänä ollut pari vuotta(maitotuotteita muttei munaa) ja ihan hyvin jaksan ja väsymystä ei ole, masennusoireita kyllä, mutten tiedä onko ruokavaliosta johtuvaa.

miksei voinut laittaa vaihtoehdoksi lihansyöjäksi? oli pakko modernisoida sekasyöjäksi?

Vierailija kirjoitti:

Yritin, mutta viikon jälkeen olin jo sängynpohjalla väsymyksestä. Pienten lasten äitinä energiatarpeeni kai vain on niin suuri. Nykyään olen kasvissyöjänä ollut pari vuotta(maitotuotteita muttei munaa) ja ihan hyvin jaksan ja väsymystä ei ole, masennusoireita kyllä, mutten tiedä onko ruokavaliosta johtuvaa.

Onn kyllä surulllista tämä mailmanmenooo kun ihmisiillä ei ole aikaaa ja jaksamista liikkua ja syödä sääännöllisesti, monipuoliisesti, terveellisesti ja nukkua sääännöllisesti sekää tarpeeksi. Nuo pikkulapsivuoodet tosin ovat ohi menevä aika.

Söin täysvegaanisesti noin 4kk viime syksynä. Ennen sitä olen jo vuosia ollut lakto-ovo-vege. Tällä hetkellä syön pääasiassa vegaanisesti, mutta silloin tällön sorrun juustoon ja karkkeihin. Sekasyöjää ei kyllä musta enää saisi, yököttää joku iso, lihamainen köntsä nyhtösoijaakin ihan vain koostumuksensa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa tähän väliin näin pitkän linjan vegaanina että jos vegaaniruokavaliolla tulee nälkä tai terveysongelmia niin syy on silloin omassa ruoanlaitossa eikä vegaaniruokavaliossa. Ymmärrän toki että jos on tottunut laittamaan liharuokia niin voi olla opettelemista vegaaniruoissa. Itse tein 90-luvulla niin että kun muutin omilleni niin opettelin suoraan laittamaan kasvisruokaa. En siis minäkään osaisi liharuokia tehdä jos pitäisi yhtäkkiä opetella.

Vegaaniruokaa ei voi syyttää epämonipuoliseksi, päinvastoin, monenlaisia makuja löytyy. Olen aina kauhistellut miten yksipuolisesti peruslihaani syö, makkaraa, pitsaa, makaronilaatikkoa ja lihamureketta, siitä koostuu monen perheen ruoat. Itse pidän erilaisista, herkullisista makuvivahteista ja vegaaniruoissa niitä löytyy aina uusia.

Sano mitä sanot. Mutta mulla ongelmaksi muodostui kasvirasvan yksipuolisuus. Lisäksi se, että en hirveän mielelläni suosi ulkomailta tuotuja ruokia. Elo fennovegaanina oli vaan niin suppeaa, että se teki lopulta elämän ihan mahdottomaksi. Oli pakko ottaa mukaan eläinrasva ja sen myötä myös eläinproteiini.

Ensin heivasin hittoon kaikki siemenöljyt, sillä ne aiheutti minulle suurimman osan ongelmistani. Jo se jeesasi jonkin verran, mutta sitten piti jostain saada jotain rasvaa tilalle. Piti ottaa rasva sitten maitorasvoista ja munista ja myöhemmin kehiin tulivat myös sisäelimet, luu-lihaliemi, rasvainen liha. Syön edelleen tosi paljon kasviksia, varmaan enemmän kuin sekaanit keskimäärin. Ne vaan ei toimi minulla proteiinin eikä rasvanlähteinä, vaan hiilarina ja kuituna. En syö makkaraa, en pizzaa, en makaronilaatikkoa, lihamureketta joskus.

Olen siis se lchf sekaani.

Olisiko yksi syy veganismin lopettamiseen se, että muutos on ollut liian nopea ja elimistö & makutottumukset eivät ehdi mukautua? Pitäisi myös varmistaa, että saa alusta alkaen riittävästi eri ravintoaineita.

Sen jälkeen kun nenä vuosi jatkuvasti, hiukset alkoivat katkeilla ja pyörryin ruokalassa, lopetin kaikenlaisen ruokapelleilyn ja aloin syömään kunnollisesti. Oli aika tuskaa, kun kuukautisetkin kestivät sen normaalin 4-5 päivän sijasta 8-10 päivää.