Lue keskustelun säännöt.
En kykene tuntemaan kateutta -- mikä minussa on vikana?
26.05.2018 |
Olen omasta mielestäni ruma ja itsetuntoni on huono, mutten kadehdi ketään. En ole mustasukkainenkaan, vaikka olen ollut viimeisimmät 1,5 vuotta varattuun ihastunut sinkkunainen. Sanotaan, että suomalaiset ovat erittäin kateellinen kansa, mutta tässä asiassa olen epätyypillinen suomalainen.
Mulla on ollut tämä "ominaisuuteni" jostain noin 6-vuotiaasta lähtien. Aivan pienenä kadehdin joidenkin kauneutta ja lähinnä tietynlaisia tummia kiharoita hiuksia tai nättejä vaatteita. Sittemmin olen ollut kykenemätön kadehtimaan ketään, sillä ajattelen, että ne kauniit piirteet ja muut hyvät asiat ovat vain synnyinlahjoja tai onnenkantamoisia tai oman työn tuloksia.
Mitäpä siinä siis kadehtiminen auttaisi? Niihin omalla työllä saavutettaviin voin vaikuttaa itsekin, jos vain jaksan, ehdin ja viitsin.
Kommentit (29)
Muistan vain sellaisen, että jotkut pitävät sitä kateuden puuttumista hieman outona tai luulevat, että kiellän itseltäni ne tunteet jotenkin patologisesti. Mutta kun en vain tunne sellaista; en monesti edes ajattele sellaista.
Ex-mieheni on taipuvainen kateellisuuteen ja kadehti paljon kaikkea sellaista, joka ei tullut mieleeni edes teoreettisella tasolla kadehtimisen arvoisena. Hassua kyllä, jopa omat leikki-ikäiset lapseni kadehtivat toistensa leluja tai vanhemman antamaa huomiota välillä. Yritän vain aina selittää noita järkiperäisesti heille, ettei syytä kadehtimiseen ole.
Olen kyllä muuten herkkä, empaattinen ja tunteellinen, mutta kyseiset tunteet puuttuvat kokonaan. Kiinnostaisi tietää, liittyykö tämä johonkin muuhun asiaan (traumaan, psyykkiseen häiriöön tai persoonallisuushäiriöön).
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen tarvitse liittyä mihinkään pahaan, trauma ym.
Sinä olet henkisesti kehittynyt viisas ihminen.
Mukava lukea tällaista kirjoitusta.
Hyvää kesää sinulle ap 🌸
Vierailija kirjoitti:
Huolensa kullakin.
Kyllä se kateus voi vielä sinuunkin iskeä. En olisi sinuna kovin huolissani tästä asiasta.
Kuten sanoinkin, pikkulapsena olin kateellinen joistain asioista joskus, mutta se meni ohitse. En ole klassisen kaunis, vaan lähinnä persoonallisen näköinen (=ruma), itsetuntoni on huono ja kaipaisin rakkautta elämääni, mutta en ymmärrä, miten se kadehtiminen tai mustasukkaisuus siinä auttaisi mitään. En vain tunne sellaista. Ajattelen aina, että muilla ihmisillä on vain käynyt hyvä tuuri tai aitten ovat tehneet jotain asioiden eteen.
Enemmänkin nuorempana opin vähättelemään itseäni, sillä joskus jouduin aiheettomasti kateuden kohteeksi, mikä oli todella ikävää ja niin turhaa. Edelleenkin pidän kynttilää mieluiten vakan alla ja pukeudun peittävästi sekä olen hiljaa isommassa porukassa. En halua briljeerata millään tiedoilla tai koulutuksilla, sillä en halua tulla huomion keskipisteeksi tai kateuden kohteeksikaan. Mutta en minä muitakaan kadehdi.
Aidosti uskon, että ihmisen elämään vaikuttaa sattuma ja oma työn teko asioiden hyväksi. Sille sattumalle ei paljoakaan voi mitään. Työntekoon puolestaan voi paljonkin vaikuttaa.
Ehkä olet vähän kuin koski joka sitoo tunteet tekoihin. Eli jos on ongelma niin se tulee korjattava, ja ongelmien kanssa ei kykene elämään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vähän kuin koski joka sitoo tunteet tekoihin. Eli jos on ongelma niin se tulee korjattava, ja ongelmien kanssa ei kykene elämään.
Kauheessa kännissä pystyy elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitse liittyä mihinkään pahaan, trauma ym.
Sinä olet henkisesti kehittynyt viisas ihminen.
Mukava lukea tällaista kirjoitusta.
Hyvää kesää sinulle ap 🌸
Paljon kiitoksia! ❤ En koe olevani kovinkaan kehittynyt henkisesti, mutta mukavaa, että tykkäsit kirjoituksestani. Mukavaa kesää sinulle myöskin! 🌹
Kuulostaa siltä että olet ns tyytynyt osaasi etkä ajattele itse olevasi niiden arvoinen?
Kerroit siis että olet ruma ja olet tyytynyt olemaan ihastunut varattuun mieheen.
Kateus on normaalia ja saa ihmiset tavoittelemaan asioita. Siis terve kateus.
Itsekin tykkään ajatella etten kadehdi mutta kyllä pieni kateuden pisto tulee jos joku saavuttaa jotain mistä itse haaveilen.
Olen itse tyytyväinen elämääni kaikin puolin enkä siis kadehdi mitään toisen kotia tai muuta mutta jos joku voittaisi lotossa jättipotin niin kyllä vähän kirpaisisi 😂 Vaikka toki osaan iloita muiden puolesta kyllä 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet ns tyytynyt osaasi etkä ajattele itse olevasi niiden arvoinen?
Kerroit siis että olet ruma ja olet tyytynyt olemaan ihastunut varattuun mieheen.Kateus on normaalia ja saa ihmiset tavoittelemaan asioita. Siis terve kateus.
Itsekin tykkään ajatella etten kadehdi mutta kyllä pieni kateuden pisto tulee jos joku saavuttaa jotain mistä itse haaveilen.Olen itse tyytyväinen elämääni kaikin puolin enkä siis kadehdi mitään toisen kotia tai muuta mutta jos joku voittaisi lotossa jättipotin niin kyllä vähän kirpaisisi 😂 Vaikka toki osaan iloita muiden puolesta kyllä 😊
Se on totta, että varsinkin ihmissuhteuden saralla en edes oleta, että mulla olisi ns. mitään jakoa. Olen omasta mielestäni erittäin ruma, mutta paradoksaalisesti olen ollut joskus vuosia sitten mallina kuitenkin. En kieltämättä koe, että pystyn jotenkin kontrolloimaan mahdollisuuksiani.
Olen ihastunut varattuun, enkä kykene häntä unohtamaan, mutta koetan vain ajatella, että iloitsen sen varatun ihastukseni puolison puolesta siitä, että hänellä on käynyt hyvä tuuri ja on sattunut nappaamaan sen unelmakumppanini ennen minua.
En edes tiedä, olisinko saanut häntä, vaikka hän olisi ollut vapaa. Ajattelen sen ihastukseni parasta, joten en ole häneen yhteydessä. Ikävöin häntä kuitenkin vain, enkä kykene ihastumaan keneenkään muuhunkaan tällä hetkellä.
Innostun kyllä asioista ja intoudun tavoittelemaan erilaisia päämääriä. En ole kuitenkaan tuhoavalla tavalla kateellinen ne päämäärät saavuttaneita kohtaan, vaan enemmänkin ihailen heidän jaksamistaan ja sinnikkyyttään. En ole silti kateellinen lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet ns tyytynyt osaasi etkä ajattele itse olevasi niiden arvoinen?
Kerroit siis että olet ruma ja olet tyytynyt olemaan ihastunut varattuun mieheen.Kateus on normaalia ja saa ihmiset tavoittelemaan asioita. Siis terve kateus.
Itsekin tykkään ajatella etten kadehdi mutta kyllä pieni kateuden pisto tulee jos joku saavuttaa jotain mistä itse haaveilen.Olen itse tyytyväinen elämääni kaikin puolin enkä siis kadehdi mitään toisen kotia tai muuta mutta jos joku voittaisi lotossa jättipotin niin kyllä vähän kirpaisisi 😂 Vaikka toki osaan iloita muiden puolesta kyllä 😊
Se on totta, että varsinkin ihmissuhteuden saralla en edes oleta, että mulla olisi ns. mitään jakoa. Olen omasta mielestäni erittäin ruma, mutta paradoksaalisesti olen ollut joskus vuosia sitten mallina kuitenkin. En kieltämättä koe, että pystyn jotenkin kontrolloimaan mahdollisuuksiani.
Olen ihastunut varattuun, enkä kykene häntä unohtamaan, mutta koetan vain ajatella, että iloitsen sen varatun ihastukseni puolison puolesta siitä, että hänellä on käynyt hyvä tuuri ja on sattunut nappaamaan sen unelmakumppanini ennen minua.
En edes tiedä, olisinko saanut häntä, vaikka hän olisi ollut vapaa. Ajattelen sen ihastukseni parasta, joten en ole häneen yhteydessä. Ikävöin häntä kuitenkin vain, enkä kykene ihastumaan keneenkään muuhunkaan tällä hetkellä.
Innostun kyllä asioista ja intoudun tavoittelemaan erilaisia päämääriä. En ole kuitenkaan tuhoavalla tavalla kateellinen ne päämäärät saavuttaneita kohtaan, vaan enemmänkin ihailen heidän jaksamistaan ja sinnikkyyttään. En ole silti kateellinen lainkaan.
Ihan ihmeellinen kirjoitus. Hommaa pääkoppasi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet ns tyytynyt osaasi etkä ajattele itse olevasi niiden arvoinen?
Kerroit siis että olet ruma ja olet tyytynyt olemaan ihastunut varattuun mieheen.Kateus on normaalia ja saa ihmiset tavoittelemaan asioita. Siis terve kateus.
Itsekin tykkään ajatella etten kadehdi mutta kyllä pieni kateuden pisto tulee jos joku saavuttaa jotain mistä itse haaveilen.Olen itse tyytyväinen elämääni kaikin puolin enkä siis kadehdi mitään toisen kotia tai muuta mutta jos joku voittaisi lotossa jättipotin niin kyllä vähän kirpaisisi 😂 Vaikka toki osaan iloita muiden puolesta kyllä 😊
Se on totta, että varsinkin ihmissuhteuden saralla en edes oleta, että mulla olisi ns. mitään jakoa. Olen omasta mielestäni erittäin ruma, mutta paradoksaalisesti olen ollut joskus vuosia sitten mallina kuitenkin. En kieltämättä koe, että pystyn jotenkin kontrolloimaan mahdollisuuksiani.
Olen ihastunut varattuun, enkä kykene häntä unohtamaan, mutta koetan vain ajatella, että iloitsen sen varatun ihastukseni puolison puolesta siitä, että hänellä on käynyt hyvä tuuri ja on sattunut nappaamaan sen unelmakumppanini ennen minua.
En edes tiedä, olisinko saanut häntä, vaikka hän olisi ollut vapaa. Ajattelen sen ihastukseni parasta, joten en ole häneen yhteydessä. Ikävöin häntä kuitenkin vain, enkä kykene ihastumaan keneenkään muuhunkaan tällä hetkellä.
Innostun kyllä asioista ja intoudun tavoittelemaan erilaisia päämääriä. En ole kuitenkaan tuhoavalla tavalla kateellinen ne päämäärät saavuttaneita kohtaan, vaan enemmänkin ihailen heidän jaksamistaan ja sinnikkyyttään. En ole silti kateellinen lainkaan.
Ihan ihmeellinen kirjoitus. Hommaa pääkoppasi kuntoon.
Mikä tuossa oli ihmeellistä? Kirjoitin rehellisesti siten kuin tunnen ja koen asioista. Tuo ihmissuhdejuttu on elämäni akuuteimpia surun aiheita tällä hetkellä ja ainoa keino sietää sitä on ollut se, että ikäänkuin myönnän vain ne omalta kannaltani ikävät tosiseikat ja koetan jaksaa siitä huolimatta.
En minäkään tunne kateutta. En voi ymmärtää että minulta olisi jotenkin pois se että jotain toista lykästää. Har mittavasti kavereissa on muutama tällainen kateilija, joille ei viitsi kivoja juttuja kertoa, kun naamasta näkee ettäheitä alkaa harmittamaan heti. OSaavat kyllä sitten olla vahingoniloisia jos jotain ikävää sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voisi kadehtia sinua tuon ominaisuutesi takia, ap. ;)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tunne kateutta. En voi ymmärtää että minulta olisi jotenkin pois se että jotain toista lykästää. Har mittavasti kavereissa on muutama tällainen kateilija, joille ei viitsi kivoja juttuja kertoa, kun naamasta näkee ettäheitä alkaa harmittamaan heti. OSaavat kyllä sitten olla vahingoniloisia jos jotain ikävää sattuu.
Parhaalla kaverillani on vastaavaa piirrettä ja yllätyn siitä lähes joka kerta uudelleen. En käsitä, miten hän saattaa kadehtia joitain aivan pieniäkin juttuja, joita on ehkä tapahtunut jopa menneisyydessä. Tulee sellainen olo, että pitää koko ajan sensuroida itseään, ettei toiselle tule paha mieli. Itse en kuitenkaan ole vastaavista jutuista hänelle kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tunne kateutta. En voi ymmärtää että minulta olisi jotenkin pois se että jotain toista lykästää. Har mittavasti kavereissa on muutama tällainen kateilija, joille ei viitsi kivoja juttuja kertoa, kun naamasta näkee ettäheitä alkaa harmittamaan heti. OSaavat kyllä sitten olla vahingoniloisia jos jotain ikävää sattuu.
Sitäkään en yleisellä tasolla tajua, miksi kaverille sattunut hyvä asia olisi minulta pois. Jos nyt ihan itsekkäästi ajatellaan, niin hyvässä lykyssä se voisi poikia itsellenikin jotain hyvää, jos kaverilla menee hyvin. Joten tavallaan se on minunkin etuni. Ei ainakaan missään nimessä pois minulta. Ja jos pidän jostain ihmisestä, miksi haluaisin sellaiselle jotain ikävää? Tottakai iloitsen kavereitteni menestyksestä ihan vilpittömästi.
T. Ap
Jos oot tehnyt pyhän hengen pilkan!
Kun on itsensä kanssa sinut, terve itsetunto ja elämän arvot kohdallaan ei tarvitse kadehtia. Ole vaan oma itsesi moni kadehtii sinua.
Ap, jos et kykene kateuteen, et ole suomalainen.
Onnitteluni!
Vierailija kirjoitti:
Jos oot tehnyt pyhän hengen pilkan!
Avaisitko tätä hieman lisää? En tiedä, mistä puhut.
Huolensa kullakin.
Kyllä se kateus voi vielä sinuunkin iskeä. En olisi sinuna kovin huolissani tästä asiasta.