Pakkopaluu Helsinkiin miehen työllisyyden takia - miten tästä pettymyksestä voi toipua?
Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.
Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.
Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?
Kiitoksia mielipiteistä!
Kommentit (284)
Tervetuloa Helsinkiin! Lisäämällä asumisbudjettiin sen rahan, joka nyt menee miehesi matkoihin, saatte jo jonkin verran kompensoitua asumiskustannuksia. Helsingissä on paljon todella kivoja vehreitä ja luonnonläheisiä asuinalueita, joissa hinnat eivät ole pilvissä kuten keskustassa. Ja huom! Joukkoliikenne pelaa, joten bensaan ei mene rahaa. Ja pihasta jauhajat, kyllä aika monella esim. Pakilassa, Oulunkylässä, Tapanilassa, Laajasalossa ym. on oma piha! Lapsesi kiittävät myöhemmin päätöstäsi. Oma mieheni on kotoisin Joensuusta ja hänen koko (akateeminen) kaveriporukkansa muutti Helsinkiin heti kun mahdollista. Täällä on Joensuuhun verrattuna niin paljon enemmän mahdollisuuksia, jos on yhtään esim. kansainvälisesti suuntautunut tai kiinnostunut luomaan kunnolla uraa.
Mikä tässä pääkaupunkiseudulla /Uudellamaalla on niin pahaa ettei täällä voisi onnellisena asua? Asennekysymys. Monet esim. Keskisen Uudenmaan paikkakunnista on rauhallisia 'maalaiskaupunkeja' etuna että työt ja huvitukset Hgissä on lähellä. Savolainen olen itse enkä pätkääkään ole kaivannut asumaan takaisin korkean työttömyyden alueille. Kiva siellä on joskus lomalla käydä piipahtamassamutta koti on jo täällä etelässä.
Nim. Piha, puutarha kasvimaineen ja riippumatto Uudellamaalla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on ollut Brysselissä töissä yli kymmenen vuotta. Tulee viikonlopuksi kotiin Helsinkiin. En halunnut jättää hyvää työpaikkaani, eikä lapset koulujaan ja kavereitaan. Hyvin on sujunut, koska olemme molemmat tyytyväisiä elämäämme.
Aika raskasta. Miten tuollaista jaksaa?
En tajua miksi Helsinkiä pidetään kalliina. Olen asunut ympäri Suomea, ja tämä on yksi halvemmista. Asuminen on joo kallista, mutta se kompensoituu muulla. Halpaa ruokaa löytää Prismoista, monet s-marketit myös paljon halvempia kuin muualla (jos ette usko, verratkaa foodiesta). Kilpailua paljon, joten palvelut huomattavasti halvempia, oli sitten kyseessä esim kampaaja, hieroja, putkimies. Kenkien rikkoutuessa ei tarvitse ostaa niitä kylän ainoan vaatekaupan sopivia ylihintaan, vaan voi verrata ja kierrellä. Autoa et tarvitse kunhan valitset alueen oikein (ei toiselle puolelle kaupunkia työpaikasta), 55€ kuukaudessa lipusta on paljon vähemmän kuin auton kulut. Myös vuokra-asuntoja löytää kohtuuhintaan, kunhan jaksaa odottaa hyvää tilaisuutta ja olla sitten nopea ja valmistautunut.
Itse teidän tilanteessa joko muuttaisin puoliväliin, tai lähemmäs Helsinkiä ja etsisin itselleni uusia töitä. Mies voisi sitten kulkea päivittäin kotiin ja sun ei tarvitsisi asua kaupungissa. Esim Nummela, Tuusula jne? Toinen on että muuttaisit Helsinkiin muutamaksi vuodeksi ja sitten taas myöhemmin vaihto maaseudulle. Tai että lapset Helsinkiin, ja sinä kävisit sen 4 päivää siellä töissä ja viikonlopuiksi Helsinkiin perheen luo.
Nykyhinnoilla ei yhden hengen kannata ajaa autolla hki-joensuu väliä vaan junalla pääsee edullisemmin ja mukavammin. Aamuviiden junalla ehtii ennen kymmentä keskustaan ja pääkaupunkiseudulla ei autoa tarvitse kun julkinenliikenne toimii.
Ei Helsinki ole kalliimpi jos suostuu asumaan kehä 1:sen ulkopuolella. Esim. Malminkartano, Maunula tai Oulunkylä menee vallan mainiosti Joensuusta kun vähän siristää silmiä. Jos mies suostuu kulkemaan niin on hyvinkäästä ja hämeenlinnasta lähtien kaikki saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa Helsinkiin! Lisäämällä asumisbudjettiin sen rahan, joka nyt menee miehesi matkoihin, saatte jo jonkin verran kompensoitua asumiskustannuksia. Helsingissä on paljon todella kivoja vehreitä ja luonnonläheisiä asuinalueita, joissa hinnat eivät ole pilvissä kuten keskustassa. Ja huom! Joukkoliikenne pelaa, joten bensaan ei mene rahaa. Ja pihasta jauhajat, kyllä aika monella esim. Pakilassa, Oulunkylässä, Tapanilassa, Laajasalossa ym. on oma piha! Lapsesi kiittävät myöhemmin päätöstäsi. Oma mieheni on kotoisin Joensuusta ja hänen koko (akateeminen) kaveriporukkansa muutti Helsinkiin heti kun mahdollista. Täällä on Joensuuhun verrattuna niin paljon enemmän mahdollisuuksia, jos on yhtään esim. kansainvälisesti suuntautunut tai kiinnostunut luomaan kunnolla uraa.
Joukkoliikenne eli olet kuin jalkapaketissa sidottuna julkisen liikenteen aikatauluihin ja reitteihin. Kyllä huomaa kuinka vihreiden aivopesu on läpäissyt kansan kun joukkoliikennettä eli omasta liikkumisen vapaudesta luopumista pidetään ihanteellisena.
Ongelma on just tuo asuminen. Joensuussa voi asua keskustassa kohtuu hintaan. Jos olisi paljon rahaa, Helsinki olisi ihan parasta ja kerrostaloasunto meren ääressä unelma. Mutta Joensuun keskustakolmion hinnalla saa vain yksiön!
Muuttakaa lähemmäs Helsinkiä, mutta sen ulkopuolelle. Esim. Järvenpää, Porvoo, Lahti, Kotka, Kouvola, Hämeenlinna, Riihimäki... Kaikkialta noista löytyy palvelut, halvempaa asumista, omaa rauhaa sekä lyhyt matka Pk-seudulle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missäpäin Itä-Suomea asutte ja mitä mies tekee ammatikseen?
Keskisuuri kaupunki Pohjois-Karjalassa. On ammatissa, jossa vakituisen viran saaminen täältä seudulta (tai ylipäätään mistään nykypäivänä) on kyllä lähes mahdotonta. Sen kyllä tiedostan minäkin enkä siis siinä mielessä miestäni syytäkään. Irtisanoutumiseen toki piilee todella isot riskit. Tiedän myös, että mies on todella hyvä työssään, ja että työ on miehelleni yksi elämän tärkeimpiä asioita.
Täällä hiljattain kirjoitti samasta aiheesta joku miesopettaja, nelipäiväinen viikko Helsingissä, perhe Itä-Suomessa. Oliko ukkosi kirjoitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missäpäin Itä-Suomea asutte ja mitä mies tekee ammatikseen?
Keskisuuri kaupunki Pohjois-Karjalassa. On ammatissa, jossa vakituisen viran saaminen täältä seudulta (tai ylipäätään mistään nykypäivänä) on kyllä lähes mahdotonta. Sen kyllä tiedostan minäkin enkä siis siinä mielessä miestäni syytäkään. Irtisanoutumiseen toki piilee todella isot riskit. Tiedän myös, että mies on todella hyvä työssään, ja että työ on miehelleni yksi elämän tärkeimpiä asioita.
Ja silti jääräpäisesti kieltäydyt muuttamasta lähemmäs miehen työpaikkaa. Onko kotikaupunkisi ja haluat olla lähellä lapsuudenkotiasi. Tehkää kompromissi ja muuttakaa jonnekin, jossa työmatka on kohtuullinen, teille jää yhteistä aikaa eivät lapset muutosta rikki mene. Heillekin voi aueta vaikka mitä mahdollisuuksia.
Eikö mies voi vaikka perustaa omaa yritystä tai saada töitä lähempää kuin Helsingistä? Joensuusta on esim. Kuopioon vain kaksi tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä pääkaupunkiseudulla /Uudellamaalla on niin pahaa ettei täällä voisi onnellisena asua? Asennekysymys. Monet esim. Keskisen Uudenmaan paikkakunnista on rauhallisia 'maalaiskaupunkeja' etuna että työt ja huvitukset Hgissä on lähellä. Savolainen olen itse enkä pätkääkään ole kaivannut asumaan takaisin korkean työttömyyden alueille. Kiva siellä on joskus lomalla käydä piipahtamassamutta koti on jo täällä etelässä.
Nim. Piha, puutarha kasvimaineen ja riippumatto Uudellamaalla
Kyllähän Uudeltamaaltakin löytyy lähemmäs sata tuhatta työtöntä. Miksi pitäisi asua ruuhka-Suomessa, jos enemmän kiehtoo kaunis Itä-Suomi? Kiireetön elämänmeno ja mutkattomampi elämä. Olen asunut pääradan varressa, enkä kaipaa takaisin. Löytääkö ap sitten töitä Helsingistä, sitä ei tiedä.
Jos sinulle löytyy töitä molemmista paikoista, mutta miehellesi vain pk-seudulta, on tilanne mielestäni täysin selvä: asetutte pk-seudulle. Et voi pakottaa miestäsi työttömäksi. Lapset kyllä sopeutuvat uuteen asuinpaikkaan ja kouluun.
Ukolle alanvaihto ja pysytte Itä-Suomessa.
Voisiko mies irtisanoutua nykyisestä työstään ja etsiä uuden työn Helsingistä, mutta sellaisen, jossa on esim. 80 pros. etätyömahdollisuus? Kävisi Hesassa yhden päivän viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa lähemmäs Helsinkiä, mutta ei ihan Helsinkiin. Tadaa, kompromissi!
Jonnekkin random-paikkakunnalle jonne ei mitään yhteyksiä? Sama kai silloin olisi asua Helsingissä. -eri
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
No mikäs siinä Helsingissä on vikana?
Syntyperäisenä ensimmäisen polven turkulaisena olen sitä mieltä että:
Ainakin minun mielestäni Helsinki on ihan nasta mesta muuten, paitsi että siellä on lähes kaikki ihan sairaan kallista, eritoten asuminen, mutta myös elintarvikkeet ym; paitsi että vanhat, ja etenkin jo elinkaarensa loppupuolella olevat autonlouskut ovat halvempia kuin muualla maassa.
Ja minun mielestäni myös Tampere on samoin ihan nasta mesta.
Minä en ymmärrä mitä ihmeen maanpäällisiä taivaita nuo periferiat ja kuutostukialueet joillekin ihmisille ovat. Itse en ainakaan sellaisissa viihtyisi. AP tosin ei asu ihan missään autiomaassa, jos kysymyksessä on sentään Joensuu, kuten muutama tuossa yllä on arvaillut.
Kaupungeissa on mukavaa. Jos minulla olisi rahaa ja hyvät tulot, hankkiutuisin asumaan johonkin vielä Helsinkiäkin suurempaan cityyn jossain muussa maassa.
No noi on sun haaveita. Mä olen asunut paitsi Helsingissä myös suuressa cityssä toisessa maassa ja silti mieluiten asun siellä missä asun nyt: periferiassa paljon Joensuuta pienemmässä paikassa. Kompromisseja se vaati työn suhteen, mutta päätin, etten elä sitten kun-elämää eli sitten kun olen eläkkeellä. Ja kyllä, Helsinki on nasta mesta - se oli nasta mulle nuorena asua ja nasta nykyäänkin käydä. Mutta: se ei oo mun kaupunkin. Mun juuret ei ole siellä, mun sukuni ei ole asunut siellä 1500-luvulta lähtien kuten on asunut täällä. Ja siksi asuminen "jossain lähellä Helsinkiä" ei ole myöskään vaihtoehto, koska siihen pätee tuo sama. Ja siksi mä en koskaan halunnut pysyvää parisuhdettakaan helsinkiläismiesten kanssa, koska tiesin, että harva viihtyy siellä, minne mä tiesin ennen pitkää palaavani.
Paitsi että kriisitilanteessa ei kannata asua itärajan tuntumassa.