Lue keskustelun säännöt.
Pakkopaluu Helsinkiin miehen työllisyyden takia - miten tästä pettymyksestä voi toipua?
24.05.2018 |
Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.
Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.
Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?
Kiitoksia mielipiteistä!
Kommentit (284)
Onko sinun helpompi saada alasi työ pk-seudulta?
Bähän ihmettelen, miksi puhut koko ajan Helsingistä asuinpaikkana. Ei teidän tarvitse asua Helsingissä, jotta voitte käydä diellä töissä. Voitte asua jossain maalaismaisista ympäryskunnista. Katsokaa vaikka maataloa peltojen keskeltä Vihdistä tai Kirkkonummelta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle löytyy töitä molemmista paikoista, mutta miehellesi vain pk-seudulta, on tilanne mielestäni täysin selvä: asetutte pk-seudulle. Et voi pakottaa miestäsi työttömäksi. Lapset kyllä sopeutuvat uuteen asuinpaikkaan ja kouluun.
Näin.
Ap kuulostaa vähän itsekkäältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle löytyy töitä molemmista paikoista, mutta miehellesi vain pk-seudulta, on tilanne mielestäni täysin selvä: asetutte pk-seudulle. Et voi pakottaa miestäsi työttömäksi. Lapset kyllä sopeutuvat uuteen asuinpaikkaan ja kouluun.
Näin.
Ap kuulostaa vähän itsekkäältä.
Niin, sehän ei olekaan itsekästä mieheltä, että vaatii ap:ta asumaan jossain Helsingin hevonper*seessä, missä tämä ei halua asua.
Ap ja miehensä ovat pas*kassa tilanteessa. Jompi kumpi väistämättä häviää, voi valita vain huonon ja vielä huonomman välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle löytyy töitä molemmista paikoista, mutta miehellesi vain pk-seudulta, on tilanne mielestäni täysin selvä: asetutte pk-seudulle. Et voi pakottaa miestäsi työttömäksi. Lapset kyllä sopeutuvat uuteen asuinpaikkaan ja kouluun.
Näin.
Ap kuulostaa vähän itsekkäältä.
Onhan se itsekästä repiä myös lapset kouluista ja kaveripiiristä. Tossa yhtälössä ainoastaan työpaikat ovat epävarmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun helpompi saada alasi työ pk-seudulta?
Bähän ihmettelen, miksi puhut koko ajan Helsingistä asuinpaikkana. Ei teidän tarvitse asua Helsingissä, jotta voitte käydä diellä töissä. Voitte asua jossain maalaismaisista ympäryskunnista. Katsokaa vaikka maataloa peltojen keskeltä Vihdistä tai Kirkkonummelta tms.
Lue kommentti 85 ja ajattele aivoilla, mitä siinä sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
No mikäs siinä Helsingissä on vikana?
Syntyperäisenä ensimmäisen polven turkulaisena olen sitä mieltä että:
Ainakin minun mielestäni Helsinki on ihan nasta mesta muuten, paitsi että siellä on lähes kaikki ihan sairaan kallista, eritoten asuminen, mutta myös elintarvikkeet ym; paitsi että vanhat, ja etenkin jo elinkaarensa loppupuolella olevat autonlouskut ovat halvempia kuin muualla maassa.
Ja minun mielestäni myös Tampere on samoin ihan nasta mesta.
Minä en ymmärrä mitä ihmeen maanpäällisiä taivaita nuo periferiat ja kuutostukialueet joillekin ihmisille ovat. Itse en ainakaan sellaisissa viihtyisi. AP tosin ei asu ihan missään autiomaassa, jos kysymyksessä on sentään Joensuu, kuten muutama tuossa yllä on arvaillut.
Kaupungeissa on mukavaa. Jos minulla olisi rahaa ja hyvät tulot, hankkiutuisin asumaan johonkin vielä Helsinkiäkin suurempaan cityyn jossain muussa maassa.
No noi on sun haaveita. Mä olen asunut paitsi Helsingissä myös suuressa cityssä toisessa maassa ja silti mieluiten asun siellä missä asun nyt: periferiassa paljon Joensuuta pienemmässä paikassa. Kompromisseja se vaati työn suhteen, mutta päätin, etten elä sitten kun-elämää eli sitten kun olen eläkkeellä. Ja kyllä, Helsinki on nasta mesta - se oli nasta mulle nuorena asua ja nasta nykyäänkin käydä. Mutta: se ei oo mun kaupunkin. Mun juuret ei ole siellä, mun sukuni ei ole asunut siellä 1500-luvulta lähtien kuten on asunut täällä. Ja siksi asuminen "jossain lähellä Helsinkiä" ei ole myöskään vaihtoehto, koska siihen pätee tuo sama. Ja siksi mä en koskaan halunnut pysyvää parisuhdettakaan helsinkiläismiesten kanssa, koska tiesin, että harva viihtyy siellä, minne mä tiesin ennen pitkää palaavani.
Ketjun lukuisat ehdotukset siitä, että kompromissina voisi muuttaa jonnekin lähemmäs Helsinkiä mutta ei Helsinkiin tai että Helsingistäkin löytyy luonnonläheisiä alueita, kertovat siitä, miten vailla juuria ja sukuhistoriallista syvyyttä suurin osa suomalaisista on. Oletetaan, että pointtina on haluta vain jonnekin ei-kaupunkimaiseen ympäristöön ja mikä tahansa paikka käy.
Roskaa. Suurimmalla osalla suomalaisia juuret ja sukuhistoriallinen syvyys on sitä, että 50 sukupolvea on kierretty samaa kumpua ja puoliso löytynyt viiden kilometrin säteeltä. Ap:lla todennäköisesti iskä ja äiskä ja Öllölän täti ja kouluaikaiset kaverit asuu nykypaikkakunnalla ja sen takia hänenkin pitää pysyä siellä. Tällaista se itäsuomalainen joviaalisuus oikeasti ei ole. Avioliitto ja perhe-elämä on kompromissejä ja ap ei sellaiseen halua suostua, vaan haluaa omat toiveensa läpi ja vääntää lapsiakin samaan suuntaan. Se on rumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
No mikäs siinä Helsingissä on vikana?
Syntyperäisenä ensimmäisen polven turkulaisena olen sitä mieltä että:
Ainakin minun mielestäni Helsinki on ihan nasta mesta muuten, paitsi että siellä on lähes kaikki ihan sairaan kallista, eritoten asuminen, mutta myös elintarvikkeet ym; paitsi että vanhat, ja etenkin jo elinkaarensa loppupuolella olevat autonlouskut ovat halvempia kuin muualla maassa.
Ja minun mielestäni myös Tampere on samoin ihan nasta mesta.
Minä en ymmärrä mitä ihmeen maanpäällisiä taivaita nuo periferiat ja kuutostukialueet joillekin ihmisille ovat. Itse en ainakaan sellaisissa viihtyisi. AP tosin ei asu ihan missään autiomaassa, jos kysymyksessä on sentään Joensuu, kuten muutama tuossa yllä on arvaillut.
Kaupungeissa on mukavaa. Jos minulla olisi rahaa ja hyvät tulot, hankkiutuisin asumaan johonkin vielä Helsinkiäkin suurempaan cityyn jossain muussa maassa.
No noi on sun haaveita. Mä olen asunut paitsi Helsingissä myös suuressa cityssä toisessa maassa ja silti mieluiten asun siellä missä asun nyt: periferiassa paljon Joensuuta pienemmässä paikassa. Kompromisseja se vaati työn suhteen, mutta päätin, etten elä sitten kun-elämää eli sitten kun olen eläkkeellä. Ja kyllä, Helsinki on nasta mesta - se oli nasta mulle nuorena asua ja nasta nykyäänkin käydä. Mutta: se ei oo mun kaupunkin. Mun juuret ei ole siellä, mun sukuni ei ole asunut siellä 1500-luvulta lähtien kuten on asunut täällä. Ja siksi asuminen "jossain lähellä Helsinkiä" ei ole myöskään vaihtoehto, koska siihen pätee tuo sama. Ja siksi mä en koskaan halunnut pysyvää parisuhdettakaan helsinkiläismiesten kanssa, koska tiesin, että harva viihtyy siellä, minne mä tiesin ennen pitkää palaavani.
Ketjun lukuisat ehdotukset siitä, että kompromissina voisi muuttaa jonnekin lähemmäs Helsinkiä mutta ei Helsinkiin tai että Helsingistäkin löytyy luonnonläheisiä alueita, kertovat siitä, miten vailla juuria ja sukuhistoriallista syvyyttä suurin osa suomalaisista on. Oletetaan, että pointtina on haluta vain jonnekin ei-kaupunkimaiseen ympäristöön ja mikä tahansa paikka käy.
Roskaa. Suurimmalla osalla suomalaisia juuret ja sukuhistoriallinen syvyys on sitä, että 50 sukupolvea on kierretty samaa kumpua ja puoliso löytynyt viiden kilometrin säteeltä. Ap:lla todennäköisesti iskä ja äiskä ja Öllölän täti ja kouluaikaiset kaverit asuu nykypaikkakunnalla ja sen takia hänenkin pitää pysyä siellä. Tällaista se itäsuomalainen joviaalisuus oikeasti ei ole. Avioliitto ja perhe-elämä on kompromissejä ja ap ei sellaiseen halua suostua, vaan haluaa omat toiveensa läpi ja vääntää lapsiakin samaan suuntaan. Se on rumaa.
Suurimmalla osalla suomalaisista irrottautuminen juurista on tapahtunut vain hetki sitten - joko itse tai edeltävä sukupolvi on irrottautunut siitä ketjusta. Muuttanut kaupunkiin ja sopeutunut kulutuskulttuuriin ja unohtanut sen, mistä on lähtöisin. Sitten kun ollaan onnellisia siitä, että ollaan päästy pois Öllölästä, sitä samaa toistetaan muille, että kuule, on se niin ihanaa kun olemma laskeutuneet alas puusta suureen maailmaan ja voimme syödä mäkkärissä/rossossa/michelin ravintolassa (yhteiskuntaryhmästä riippuen) sen sijaan että kaivaisimme kalakukon repusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
No mikäs siinä Helsingissä on vikana?
Syntyperäisenä ensimmäisen polven turkulaisena olen sitä mieltä että:
Ainakin minun mielestäni Helsinki on ihan nasta mesta muuten, paitsi että siellä on lähes kaikki ihan sairaan kallista, eritoten asuminen, mutta myös elintarvikkeet ym; paitsi että vanhat, ja etenkin jo elinkaarensa loppupuolella olevat autonlouskut ovat halvempia kuin muualla maassa.
Ja minun mielestäni myös Tampere on samoin ihan nasta mesta.
Minä en ymmärrä mitä ihmeen maanpäällisiä taivaita nuo periferiat ja kuutostukialueet joillekin ihmisille ovat. Itse en ainakaan sellaisissa viihtyisi. AP tosin ei asu ihan missään autiomaassa, jos kysymyksessä on sentään Joensuu, kuten muutama tuossa yllä on arvaillut.
Kaupungeissa on mukavaa. Jos minulla olisi rahaa ja hyvät tulot, hankkiutuisin asumaan johonkin vielä Helsinkiäkin suurempaan cityyn jossain muussa maassa.
No noi on sun haaveita. Mä olen asunut paitsi Helsingissä myös suuressa cityssä toisessa maassa ja silti mieluiten asun siellä missä asun nyt: periferiassa paljon Joensuuta pienemmässä paikassa. Kompromisseja se vaati työn suhteen, mutta päätin, etten elä sitten kun-elämää eli sitten kun olen eläkkeellä. Ja kyllä, Helsinki on nasta mesta - se oli nasta mulle nuorena asua ja nasta nykyäänkin käydä. Mutta: se ei oo mun kaupunkin. Mun juuret ei ole siellä, mun sukuni ei ole asunut siellä 1500-luvulta lähtien kuten on asunut täällä. Ja siksi asuminen "jossain lähellä Helsinkiä" ei ole myöskään vaihtoehto, koska siihen pätee tuo sama. Ja siksi mä en koskaan halunnut pysyvää parisuhdettakaan helsinkiläismiesten kanssa, koska tiesin, että harva viihtyy siellä, minne mä tiesin ennen pitkää palaavani.
Ketjun lukuisat ehdotukset siitä, että kompromissina voisi muuttaa jonnekin lähemmäs Helsinkiä mutta ei Helsinkiin tai että Helsingistäkin löytyy luonnonläheisiä alueita, kertovat siitä, miten vailla juuria ja sukuhistoriallista syvyyttä suurin osa suomalaisista on. Oletetaan, että pointtina on haluta vain jonnekin ei-kaupunkimaiseen ympäristöön ja mikä tahansa paikka käy.
Roskaa. Suurimmalla osalla suomalaisia juuret ja sukuhistoriallinen syvyys on sitä, että 50 sukupolvea on kierretty samaa kumpua ja puoliso löytynyt viiden kilometrin säteeltä. Ap:lla todennäköisesti iskä ja äiskä ja Öllölän täti ja kouluaikaiset kaverit asuu nykypaikkakunnalla ja sen takia hänenkin pitää pysyä siellä. Tällaista se itäsuomalainen joviaalisuus oikeasti ei ole. Avioliitto ja perhe-elämä on kompromissejä ja ap ei sellaiseen halua suostua, vaan haluaa omat toiveensa läpi ja vääntää lapsiakin samaan suuntaan. Se on rumaa.
Eikös ap:n miehenkin sitten pitäisi olla valmis kompromisseihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuulostaa siltä, että sulle tuo muutto Helsinkiin ottaisi niin koville, että varmaan kannattaa miettiä, mikä vaihtoehdoistanne on huono, mikä huonompi ja mikä huonoin. Se koko perheen muutto, nykyisen matkatyökuvion jatkaminen vai ehkä jopa se ero.
Pahintahan on se, että katkeroidut ja se heijastuu sitten teidän perheen elämään. Ei sekään ole kivaa, että asutte Helsingissä ja koko ajan mieltäsi kalvaa se, ettet halua olla siellä... alatko ehkä syyttää ennenpitkää miestäsikin siitä, että elämänne on mitä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
No mikäs siinä Helsingissä on vikana?
Syntyperäisenä ensimmäisen polven turkulaisena olen sitä mieltä että:
Ainakin minun mielestäni Helsinki on ihan nasta mesta muuten, paitsi että siellä on lähes kaikki ihan sairaan kallista, eritoten asuminen, mutta myös elintarvikkeet ym; paitsi että vanhat, ja etenkin jo elinkaarensa loppupuolella olevat autonlouskut ovat halvempia kuin muualla maassa.
Ja minun mielestäni myös Tampere on samoin ihan nasta mesta.
Minä en ymmärrä mitä ihmeen maanpäällisiä taivaita nuo periferiat ja kuutostukialueet joillekin ihmisille ovat. Itse en ainakaan sellaisissa viihtyisi. AP tosin ei asu ihan missään autiomaassa, jos kysymyksessä on sentään Joensuu, kuten muutama tuossa yllä on arvaillut.
Kaupungeissa on mukavaa. Jos minulla olisi rahaa ja hyvät tulot, hankkiutuisin asumaan johonkin vielä Helsinkiäkin suurempaan cityyn jossain muussa maassa.
No noi on sun haaveita. Mä olen asunut paitsi Helsingissä myös suuressa cityssä toisessa maassa ja silti mieluiten asun siellä missä asun nyt: periferiassa paljon Joensuuta pienemmässä paikassa. Kompromisseja se vaati työn suhteen, mutta päätin, etten elä sitten kun-elämää eli sitten kun olen eläkkeellä. Ja kyllä, Helsinki on nasta mesta - se oli nasta mulle nuorena asua ja nasta nykyäänkin käydä. Mutta: se ei oo mun kaupunkin. Mun juuret ei ole siellä, mun sukuni ei ole asunut siellä 1500-luvulta lähtien kuten on asunut täällä. Ja siksi asuminen "jossain lähellä Helsinkiä" ei ole myöskään vaihtoehto, koska siihen pätee tuo sama. Ja siksi mä en koskaan halunnut pysyvää parisuhdettakaan helsinkiläismiesten kanssa, koska tiesin, että harva viihtyy siellä, minne mä tiesin ennen pitkää palaavani.
Ketjun lukuisat ehdotukset siitä, että kompromissina voisi muuttaa jonnekin lähemmäs Helsinkiä mutta ei Helsinkiin tai että Helsingistäkin löytyy luonnonläheisiä alueita, kertovat siitä, miten vailla juuria ja sukuhistoriallista syvyyttä suurin osa suomalaisista on. Oletetaan, että pointtina on haluta vain jonnekin ei-kaupunkimaiseen ympäristöön ja mikä tahansa paikka käy.
Roskaa. Suurimmalla osalla suomalaisia juuret ja sukuhistoriallinen syvyys on sitä, että 50 sukupolvea on kierretty samaa kumpua ja puoliso löytynyt viiden kilometrin säteeltä. Ap:lla todennäköisesti iskä ja äiskä ja Öllölän täti ja kouluaikaiset kaverit asuu nykypaikkakunnalla ja sen takia hänenkin pitää pysyä siellä. Tällaista se itäsuomalainen joviaalisuus oikeasti ei ole. Avioliitto ja perhe-elämä on kompromissejä ja ap ei sellaiseen halua suostua, vaan haluaa omat toiveensa läpi ja vääntää lapsiakin samaan suuntaan. Se on rumaa.
Eikös ap:n miehenkin sitten pitäisi olla valmis kompromisseihin?
Haloo. Ap:n mies on ainoa, joka on kompromissannut tähän asti. Vähentänyt töitään ja palkkaa ja käynyt Itä-Suomesta töissä Helsingissä.
Nyt on ap:n vuoro joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
No mikäs siinä Helsingissä on vikana?
Syntyperäisenä ensimmäisen polven turkulaisena olen sitä mieltä että:
Ainakin minun mielestäni Helsinki on ihan nasta mesta muuten, paitsi että siellä on lähes kaikki ihan sairaan kallista, eritoten asuminen, mutta myös elintarvikkeet ym; paitsi että vanhat, ja etenkin jo elinkaarensa loppupuolella olevat autonlouskut ovat halvempia kuin muualla maassa.
Ja minun mielestäni myös Tampere on samoin ihan nasta mesta.
Minä en ymmärrä mitä ihmeen maanpäällisiä taivaita nuo periferiat ja kuutostukialueet joillekin ihmisille ovat. Itse en ainakaan sellaisissa viihtyisi. AP tosin ei asu ihan missään autiomaassa, jos kysymyksessä on sentään Joensuu, kuten muutama tuossa yllä on arvaillut.
Kaupungeissa on mukavaa. Jos minulla olisi rahaa ja hyvät tulot, hankkiutuisin asumaan johonkin vielä Helsinkiäkin suurempaan cityyn jossain muussa maassa.
No noi on sun haaveita. Mä olen asunut paitsi Helsingissä myös suuressa cityssä toisessa maassa ja silti mieluiten asun siellä missä asun nyt: periferiassa paljon Joensuuta pienemmässä paikassa. Kompromisseja se vaati työn suhteen, mutta päätin, etten elä sitten kun-elämää eli sitten kun olen eläkkeellä. Ja kyllä, Helsinki on nasta mesta - se oli nasta mulle nuorena asua ja nasta nykyäänkin käydä. Mutta: se ei oo mun kaupunkin. Mun juuret ei ole siellä, mun sukuni ei ole asunut siellä 1500-luvulta lähtien kuten on asunut täällä. Ja siksi asuminen "jossain lähellä Helsinkiä" ei ole myöskään vaihtoehto, koska siihen pätee tuo sama. Ja siksi mä en koskaan halunnut pysyvää parisuhdettakaan helsinkiläismiesten kanssa, koska tiesin, että harva viihtyy siellä, minne mä tiesin ennen pitkää palaavani.
Ketjun lukuisat ehdotukset siitä, että kompromissina voisi muuttaa jonnekin lähemmäs Helsinkiä mutta ei Helsinkiin tai että Helsingistäkin löytyy luonnonläheisiä alueita, kertovat siitä, miten vailla juuria ja sukuhistoriallista syvyyttä suurin osa suomalaisista on. Oletetaan, että pointtina on haluta vain jonnekin ei-kaupunkimaiseen ympäristöön ja mikä tahansa paikka käy.
Roskaa. Suurimmalla osalla suomalaisia juuret ja sukuhistoriallinen syvyys on sitä, että 50 sukupolvea on kierretty samaa kumpua ja puoliso löytynyt viiden kilometrin säteeltä. Ap:lla todennäköisesti iskä ja äiskä ja Öllölän täti ja kouluaikaiset kaverit asuu nykypaikkakunnalla ja sen takia hänenkin pitää pysyä siellä. Tällaista se itäsuomalainen joviaalisuus oikeasti ei ole. Avioliitto ja perhe-elämä on kompromissejä ja ap ei sellaiseen halua suostua, vaan haluaa omat toiveensa läpi ja vääntää lapsiakin samaan suuntaan. Se on rumaa.
Eikös ap:n miehenkin sitten pitäisi olla valmis kompromisseihin?
Haloo. Ap:n mies on ainoa, joka on kompromissannut tähän asti. Vähentänyt töitään ja palkkaa ja käynyt Itä-Suomesta töissä Helsingissä.
Nyt on ap:n vuoro joustaa.
Ja sittenkö seuraavan neljän vuoden päästä taas ap:n mies joustaisi? Kivaa matkalaukkuelämää.
Ketjun kommentoijista suurin osa kommentoi ap:n tilannetta omien kokemustensa pohjalta. Jos itse viihtyy Helsingissä, ihmettelee miten toinen ei viihdy. Jos itse viihtyy Itä-Suomessa, ymmärtää miksi ap viihtyy. Jos itse on kiljunut onnesta, kun on päässyt pois Itä-Suomesta, ihmettelee miten ap ei kilju.
Mulla huomio kiinnittyy siihen, että ap kokee edessä ehkä häämöttävän muuton pakkomuuttona. Aika vahvasti ilmaistu. Jos lähtökohta on tuo, voiko Helsingissä oppia viihtymään ja elämään niin, ettei koko ajan haikailisia takaisin itään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa Helsinkiin! Lisäämällä asumisbudjettiin sen rahan, joka nyt menee miehesi matkoihin, saatte jo jonkin verran kompensoitua asumiskustannuksia. Helsingissä on paljon todella kivoja vehreitä ja luonnonläheisiä asuinalueita, joissa hinnat eivät ole pilvissä kuten keskustassa. Ja huom! Joukkoliikenne pelaa, joten bensaan ei mene rahaa. Ja pihasta jauhajat, kyllä aika monella esim. Pakilassa, Oulunkylässä, Tapanilassa, Laajasalossa ym. on oma piha! Lapsesi kiittävät myöhemmin päätöstäsi. Oma mieheni on kotoisin Joensuusta ja hänen koko (akateeminen) kaveriporukkansa muutti Helsinkiin heti kun mahdollista. Täällä on Joensuuhun verrattuna niin paljon enemmän mahdollisuuksia, jos on yhtään esim. kansainvälisesti suuntautunut tai kiinnostunut luomaan kunnolla uraa.
Paitsi että tuon rahan mikä kuluu matkustamiseen kodin ja työpaikan välillä, saa sitten verotuksessa takaisin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä jätkä Turusta kirjoitti:
No mikäs siinä Helsingissä on vikana?
Syntyperäisenä ensimmäisen polven turkulaisena olen sitä mieltä että:
Ainakin minun mielestäni Helsinki on ihan nasta mesta muuten, paitsi että siellä on lähes kaikki ihan sairaan kallista, eritoten asuminen, mutta myös elintarvikkeet ym; paitsi että vanhat, ja etenkin jo elinkaarensa loppupuolella olevat autonlouskut ovat halvempia kuin muualla maassa.
Ja minun mielestäni myös Tampere on samoin ihan nasta mesta.
Minä en ymmärrä mitä ihmeen maanpäällisiä taivaita nuo periferiat ja kuutostukialueet joillekin ihmisille ovat. Itse en ainakaan sellaisissa viihtyisi. AP tosin ei asu ihan missään autiomaassa, jos kysymyksessä on sentään Joensuu, kuten muutama tuossa yllä on arvaillut.
Kaupungeissa on mukavaa. Jos minulla olisi rahaa ja hyvät tulot, hankkiutuisin asumaan johonkin vielä Helsinkiäkin suurempaan cityyn jossain muussa maassa.
No noi on sun haaveita. Mä olen asunut paitsi Helsingissä myös suuressa cityssä toisessa maassa ja silti mieluiten asun siellä missä asun nyt: periferiassa paljon Joensuuta pienemmässä paikassa. Kompromisseja se vaati työn suhteen, mutta päätin, etten elä sitten kun-elämää eli sitten kun olen eläkkeellä. Ja kyllä, Helsinki on nasta mesta - se oli nasta mulle nuorena asua ja nasta nykyäänkin käydä. Mutta: se ei oo mun kaupunkin. Mun juuret ei ole siellä, mun sukuni ei ole asunut siellä 1500-luvulta lähtien kuten on asunut täällä. Ja siksi asuminen "jossain lähellä Helsinkiä" ei ole myöskään vaihtoehto, koska siihen pätee tuo sama. Ja siksi mä en koskaan halunnut pysyvää parisuhdettakaan helsinkiläismiesten kanssa, koska tiesin, että harva viihtyy siellä, minne mä tiesin ennen pitkää palaavani.
Ketjun lukuisat ehdotukset siitä, että kompromissina voisi muuttaa jonnekin lähemmäs Helsinkiä mutta ei Helsinkiin tai että Helsingistäkin löytyy luonnonläheisiä alueita, kertovat siitä, miten vailla juuria ja sukuhistoriallista syvyyttä suurin osa suomalaisista on. Oletetaan, että pointtina on haluta vain jonnekin ei-kaupunkimaiseen ympäristöön ja mikä tahansa paikka käy.
Roskaa. Suurimmalla osalla suomalaisia juuret ja sukuhistoriallinen syvyys on sitä, että 50 sukupolvea on kierretty samaa kumpua ja puoliso löytynyt viiden kilometrin säteeltä. Ap:lla todennäköisesti iskä ja äiskä ja Öllölän täti ja kouluaikaiset kaverit asuu nykypaikkakunnalla ja sen takia hänenkin pitää pysyä siellä. Tällaista se itäsuomalainen joviaalisuus oikeasti ei ole. Avioliitto ja perhe-elämä on kompromissejä ja ap ei sellaiseen halua suostua, vaan haluaa omat toiveensa läpi ja vääntää lapsiakin samaan suuntaan. Se on rumaa.
Eikös ap:n miehenkin sitten pitäisi olla valmis kompromisseihin?
Haloo. Ap:n mies on ainoa, joka on kompromissannut tähän asti. Vähentänyt töitään ja palkkaa ja käynyt Itä-Suomesta töissä Helsingissä.
Nyt on ap:n vuoro joustaa.
Ap on kantanut suuremman vastuun lapsiperhearjesta ja siten tehnyt myös kompromissin. Nykyinen vaihtoehtohan on ainoa, jossa molemmat tekee kompromisseja.
Jos jommankumman on luovuttava työpaikastaan, niin miksi sen pitää olla ap:n, eli naisen? Miksi mies ei luopuisi työpaikastaan, kun kerran koko muu perhe haluaa asua muualla kuin helsingissä? Mieshän voi ihan itse ottaa sen eron ellei halua ajella ees taas, joko perheestään eron, tai työpaikastaan. Voihan hän myös etsiä töitä lähempää joensuuta, pakkoko sen työn on olla juuri helsingissä? Se tekee omat ratkaisunsa jota tilanne veetuttaa, ei niin että koko maailma pyörähtää kun yhdellä on paha mieli.
Mielestäni tulee asua sellaisessa paikassa tai sen lähistöllä, jossa molemmilla on töitä. Lapset kyllä sopeutuu ja saa kavereita. Mielestäni on todella pahasti ajateltu vaimolta, että miehen pitäisi asua Itä-Suomessa työttömänä, jos hänellä olisi pääkaupunkiseudulla hyvä työpaikka. Lisäksi vielä se, että perheen taloudellinen tilanne olisi silloin heikko. Eri asia, jos perheellä rahaa on huomattavasti käytettävissä ja miehellä ja muullakin perheellä on rahaa tehdä asioita ja harrastaa. Mielestäni tämä tulisi olla mahdollista lähinnä miehellä mikäli vaimo käy töissä ja asuu omilla juurillansa. Muussa tapauksessa mies sitten möllöttäisi päivät työttömänä tai hanttihommissa, jos niitä sattuisi saamaan. Tässä vielä kummallista on se, että jos nainen ei viihdy helsingissä niin miksi eivät muuta jonnekin maaseudulle vaikkapa 20-80 kilometrin päähän Helsingistä. Löytyy kyllä kyliä ja hiljaisia, rauhallisia pikkupaikkoja, jossa ei tiedä, että on edes lähellä Helsinkiä. Molemmilla olisi näppärä työmatka ja perhe saisi nauttia normaalia perhe-elämää molempien vanhempien kanssa (eikä vaan nainen ole lasten kanssa suurimman osan aikaa kuten nyt). Voisihan tulvaisuudessa muuttaa takaisin Itä-Suomeen, jos työasiat MOLEMMILLA siellä natsaisivat. Mieshän ei voi tehdä nyt kompromissiä, koska hänellä ei oleisi töitä ollenkaan. Hänen kompromissinsä olisi työttömyys ja taloudellinen tiukkuus. En ikinä itse suostuisi työttömäksi, jos ei olisi mahdollista saada uutta työpaikkaa.
Minusta jo, että nainen ajattelee näin tarkoittaa ettei hän rakasta ja arvosta miestä. Hyvä suhde on yhteen hiileen puhaltamista kaikissa tilanteissa. Tässä vaihtoehtona on ero. Itse olen nainen onnellisessa avioliitossa, jossa asuinpaikalla ei ole väliä, jos suhde on kunnossa ja on rakkautta ja ennen kaikkea toisen kunnioitusta.
Niin tässähän oli, että naisella on työ Itä-Suomessa ja saisi helposti töitä myös Helsingistä. Miehellä on työ Helsingissä eikä hän tulisi saanaan töitä Itä-Suomesta. Luultavasti spesifisempi työ. Sen vuoksi mielestäni naisen tulisi tehdä kompromissi. Miehen kompromissi olisi työttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tulee asua sellaisessa paikassa tai sen lähistöllä, jossa molemmilla on töitä. Lapset kyllä sopeutuu ja saa kavereita. Mielestäni on todella pahasti ajateltu vaimolta, että miehen pitäisi asua Itä-Suomessa työttömänä, jos hänellä olisi pääkaupunkiseudulla hyvä työpaikka. Lisäksi vielä se, että perheen taloudellinen tilanne olisi silloin heikko. Eri asia, jos perheellä rahaa on huomattavasti käytettävissä ja miehellä ja muullakin perheellä on rahaa tehdä asioita ja harrastaa. Mielestäni tämä tulisi olla mahdollista lähinnä miehellä mikäli vaimo käy töissä ja asuu omilla juurillansa. Muussa tapauksessa mies sitten möllöttäisi päivät työttömänä tai hanttihommissa, jos niitä sattuisi saamaan. Tässä vielä kummallista on se, että jos nainen ei viihdy helsingissä niin miksi eivät muuta jonnekin maaseudulle vaikkapa 20-80 kilometrin päähän Helsingistä. Löytyy kyllä kyliä ja hiljaisia, rauhallisia pikkupaikkoja, jossa ei tiedä, että on edes lähellä Helsinkiä. Molemmilla olisi näppärä työmatka ja perhe saisi nauttia normaalia perhe-elämää molempien vanhempien kanssa (eikä vaan nainen ole lasten kanssa suurimman osan aikaa kuten nyt). Voisihan tulvaisuudessa muuttaa takaisin Itä-Suomeen, jos työasiat MOLEMMILLA siellä natsaisivat. Mieshän ei voi tehdä nyt kompromissiä, koska hänellä ei oleisi töitä ollenkaan. Hänen kompromissinsä olisi työttömyys ja taloudellinen tiukkuus. En ikinä itse suostuisi työttömäksi, jos ei olisi mahdollista saada uutta työpaikkaa.
Minusta jo, että nainen ajattelee näin tarkoittaa ettei hän rakasta ja arvosta miestä. Hyvä suhde on yhteen hiileen puhaltamista kaikissa tilanteissa. Tässä vaihtoehtona on ero. Itse olen nainen onnellisessa avioliitossa, jossa asuinpaikalla ei ole väliä, jos suhde on kunnossa ja on rakkautta ja ennen kaikkea toisen kunnioitusta.
Elämä nyt on muutakin kuin työtä ja joillekin juuret on tärkeät.
Ketjun lukuisat ehdotukset siitä, että kompromissina voisi muuttaa jonnekin lähemmäs Helsinkiä mutta ei Helsinkiin tai että Helsingistäkin löytyy luonnonläheisiä alueita, kertovat siitä, miten vailla juuria ja sukuhistoriallista syvyyttä suurin osa suomalaisista on. Oletetaan, että pointtina on haluta vain jonnekin ei-kaupunkimaiseen ympäristöön ja mikä tahansa paikka käy.