Lue keskustelun säännöt.
Pakkopaluu Helsinkiin miehen työllisyyden takia - miten tästä pettymyksestä voi toipua?
24.05.2018 |
Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.
Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.
Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?
Kiitoksia mielipiteistä!
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Lapset saa hyppiä omassa pihassa omalla tramboliinilla ja leikkiä omalla hiekkalaatikolla. Kesällä omalle pihalle on kiva laittaa teltta pystyyn, jossa lapset saavat leikkiä ja nukkua öitä.
Talvella omiin puskiin ja puihin voi ripustaa kauniit valot ja koristaa pihan jäälyhdyillä ja roihuilla. Omaan lipputankoon saa vetää viirin ja lipun.
Kriisitilanteissakin omakotitaloasujat pärjäävät paremmin. Useimmissa omakotitaloissa on uuni ja takka.
Nyt tämä on ajankohtaista, kun Ruotsissakin jaetaan lehdyköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset saa hyppiä omassa pihassa omalla tramboliinilla ja leikkiä omalla hiekkalaatikolla. Kesällä omalle pihalle on kiva laittaa teltta pystyyn, jossa lapset saavat leikkiä ja nukkua öitä.
Talvella omiin puskiin ja puihin voi ripustaa kauniit valot ja koristaa pihan jäälyhdyillä ja roihuilla. Omaan lipputankoon saa vetää viirin ja lipun.
Asun Helsingissä Marjaniemessä ja minulla on kaikki yllämainitut meren rannassa.
Mä kirjoitin tuossa aikaisemmin, että mun veli tehnyt tuota lähes 30 vuotta. Hänelle työnantaja maksaa asumisen siellä kulloisellakin paikkakunnalla missä ovat. Joskus hotelli, joskus kimppakämppä muiden kanssa. Veljelle maksetaan päiväraha, joten palkkaan tulee merkittävä lisäys. Mutta ymmärrän rahaongelman, jos miehelle ei makseta asuntoa, vaan joutuu itse maksamaan sen.
Mutta aika rankkaa miettiä eroa, jos ainoastaan miehen työ on syynä.
29/43
Hesalaiset eivät ehkä ymmärrä mutta stadilaiset kylläkin
Vierailija kirjoitti:
Mä kirjoitin tuossa aikaisemmin, että mun veli tehnyt tuota lähes 30 vuotta. Hänelle työnantaja maksaa asumisen siellä kulloisellakin paikkakunnalla missä ovat. Joskus hotelli, joskus kimppakämppä muiden kanssa. Veljelle maksetaan päiväraha, joten palkkaan tulee merkittävä lisäys. Mutta ymmärrän rahaongelman, jos miehelle ei makseta asuntoa, vaan joutuu itse maksamaan sen.
Mutta aika rankkaa miettiä eroa, jos ainoastaan miehen työ on syynä.
Ymmärrän kyllä, että puolisot voivat välimatkan takia etääntyä toisistaan. Siitä rakkaasta miehestä tulee vähitellen vieras. Totutaan yksinhuoltajan arkeen ja yhteisiä kokemuksia ei välimatkan vuoksi synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
max kirjoitti:
29/43
Hesalaiset eivät ehkä ymmärrä mutta stadilaiset kylläkin
Ai kato ku Hesalainen kommentoi ;D
Kyllä lapsille varmasti tekee pahempaa teidän ero kuin Helsinkiin muuttaminen. Itse selvisin kyllä aivan hyvin ainakin 12-vuotiaana muualle muutosta, mutta olihan se toki haikeaa aluksi. Vanhempien ero olisi ollut perseestä. Ei kai teidän parisuhteella edes huonosti mene?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vastaisin, että tee niin kuin parhaalta tuntuu. Sikäli ymmärrän miestäsi, että työstä ei kannata luopua, jos ei ole mitään tilalle. Toisen pakottaminenkaan tuskin on mikään ratkaisu. Tuottaa pitkällä juoksulla vain katkeruutta. Sama tietty sinulla. Ero tai lievempi vaihtoehto on erilleen muuttaminen. On kai mahdollista nähdä välillä kuitenkin. Itse viihdyn täällä Helsingissä, mutta jos et viihdy, niin et viihdy. Minkäs sille voi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missäpäin Itä-Suomea asutte ja mitä mies tekee ammatikseen?
Keskisuuri kaupunki Pohjois-Karjalassa. On ammatissa, jossa vakituisen viran saaminen täältä seudulta (tai ylipäätään mistään nykypäivänä) on kyllä lähes mahdotonta. Sen kyllä tiedostan minäkin enkä siis siinä mielessä miestäni syytäkään. Irtisanoutumiseen toki piilee todella isot riskit. Tiedän myös, että mies on todella hyvä työssään, ja että työ on miehelleni yksi elämän tärkeimpiä asioita.
Nykyisin kenenkään on todella vaikea löytää töitä mistään. Ajattelin vaan, että Ponsse tai paperi- ja sellutehtaat on suuria työllistäjiä. Merikapteenin on tietysti hyvä asua Helsingissä.
Justiinsa joo. Työllisyys on parhaalla tolalla 30 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missäpäin Itä-Suomea asutte ja mitä mies tekee ammatikseen?
Keskisuuri kaupunki Pohjois-Karjalassa. On ammatissa, jossa vakituisen viran saaminen täältä seudulta (tai ylipäätään mistään nykypäivänä) on kyllä lähes mahdotonta. Sen kyllä tiedostan minäkin enkä siis siinä mielessä miestäni syytäkään. Irtisanoutumiseen toki piilee todella isot riskit. Tiedän myös, että mies on todella hyvä työssään, ja että työ on miehelleni yksi elämän tärkeimpiä asioita.
Nykyisin kenenkään on todella vaikea löytää töitä mistään. Ajattelin vaan, että Ponsse tai paperi- ja sellutehtaat on suuria työllistäjiä. Merikapteenin on tietysti hyvä asua Helsingissä.
Justiinsa joo. Työllisyys on parhaalla tolalla 30 vuoteen.
höpö höpö. Et ole tainnut yrittää hakea töitä vähään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on ollut Brysselissä töissä yli kymmenen vuotta. Tulee viikonlopuksi kotiin Helsinkiin. En halunnut jättää hyvää työpaikkaani, eikä lapset koulujaan ja kavereitaan. Hyvin on sujunut, koska olemme molemmat tyytyväisiä elämäämme.
Tämähän kuulostaa melkein hyvältä idealta jokaiselle, jää riitely ja kompromissit vähemmälle ja on ihanaa nähdä aina sitten viikonloppuisin. Tosin mitäs sitten kun lapset muuttavat kotoa pois? Muutatko Brysseliin?
Mies oli muistaakseni matemaattisten aineiden opettaja tms jolta ei kyllä etätyöt oikein tahdo onnistua. Ap pui tätä asiaa jo aiemmin ja kyllä silloin asetuin sille kannalle, että Helsinkiin mars koko perhe. Miehellä on tolkuttoman pitkä ajomatka perheensä luokse viikonloppuisin, ei se ole mitään oikeaa elämää.
Helsingissä on lapsillekin enemmän mahdollisuuksia. Erikoiskouluja joka lähtöön ja lukion jälkeen voi opiskella melkein mitä vaan. Sinne Itä-Suomeen voi muuttaa takaisin sitten vaikka eläkeläisenä, jos sinne kovasti kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missäpäin Itä-Suomea asutte ja mitä mies tekee ammatikseen?
Keskisuuri kaupunki Pohjois-Karjalassa. On ammatissa, jossa vakituisen viran saaminen täältä seudulta (tai ylipäätään mistään nykypäivänä) on kyllä lähes mahdotonta. Sen kyllä tiedostan minäkin enkä siis siinä mielessä miestäni syytäkään. Irtisanoutumiseen toki piilee todella isot riskit. Tiedän myös, että mies on todella hyvä työssään, ja että työ on miehelleni yksi elämän tärkeimpiä asioita.
Nykyisin kenenkään on todella vaikea löytää töitä mistään. Ajattelin vaan, että Ponsse tai paperi- ja sellutehtaat on suuria työllistäjiä. Merikapteenin on tietysti hyvä asua Helsingissä.
Justiinsa joo. Työllisyys on parhaalla tolalla 30 vuoteen.
höpö höpö. Et ole tainnut yrittää hakea töitä vähään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kirjoitin tuossa aikaisemmin, että mun veli tehnyt tuota lähes 30 vuotta. Hänelle työnantaja maksaa asumisen siellä kulloisellakin paikkakunnalla missä ovat. Joskus hotelli, joskus kimppakämppä muiden kanssa. Veljelle maksetaan päiväraha, joten palkkaan tulee merkittävä lisäys. Mutta ymmärrän rahaongelman, jos miehelle ei makseta asuntoa, vaan joutuu itse maksamaan sen.
Mutta aika rankkaa miettiä eroa, jos ainoastaan miehen työ on syynä.
Ymmärrän kyllä, että puolisot voivat välimatkan takia etääntyä toisistaan. Siitä rakkaasta miehestä tulee vähitellen vieras. Totutaan yksinhuoltajan arkeen ja yhteisiä kokemuksia ei välimatkan vuoksi synny.
Joillakin voi käydä toki huonosti, kerron vain mun veljen perheen kokemusta asiasta ja heillä on mennyt kaikki hyvin. Kahdestaan ovat aina tehneet juttuja, reissanneetkin paljon, minä tai siskoni olemme olleet lapsenvahtina kun lapset oli pieniä.
No en missään tapauksessa muuttaisi Helsinkiin. Tervetuloa Porvooseen! Loviisakin on ihan hyvä vaihtoehto, mutta lasten kannalta Porvoo, jossa hyvät harrastusmahdollisuudet ja paljon kouluja.
No mikäs siinä Helsingissä on vikana?
Syntyperäisenä ensimmäisen polven turkulaisena olen sitä mieltä että:
Ainakin minun mielestäni Helsinki on ihan nasta mesta muuten, paitsi että siellä on lähes kaikki ihan sairaan kallista, eritoten asuminen, mutta myös elintarvikkeet ym; paitsi että vanhat, ja etenkin jo elinkaarensa loppupuolella olevat autonlouskut ovat halvempia kuin muualla maassa.
Ja minun mielestäni myös Tampere on samoin ihan nasta mesta.
Minä en ymmärrä mitä ihmeen maanpäällisiä taivaita nuo periferiat ja kuutostukialueet joillekin ihmisille ovat. Itse en ainakaan sellaisissa viihtyisi. AP tosin ei asu ihan missään autiomaassa, jos kysymyksessä on sentään Joensuu, kuten muutama tuossa yllä on arvaillut.
Kaupungeissa on mukavaa. Jos minulla olisi rahaa ja hyvät tulot, hankkiutuisin asumaan johonkin vielä Helsinkiäkin suurempaan cityyn jossain muussa maassa.
Jos teillä on nyt jo tiukkaa rahasta, niin mikä on suunnitelma, että miten pärjäätte, jos mies jättää työnsä?
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on nyt jo tiukkaa rahasta, niin mikä on suunnitelma, että miten pärjäätte, jos mies jättää työnsä?
Hyvä kysymys, samaa mietin.
Tai sitten muutatte Helsinkiin ja asutte siellä neljä vuotta ja jos olet edelleen sitä mieltä, että homma ei kerta kaikkiaan toimi niin sitten muutatte takaisin Joensuuhun?
Tässä on tietysti se riski, että olet selvästi puolesi jo valinnut. Jos muuttaisit Helsinkiin, et ehkä antaisi teidän perheelle aitoa mahdollisuutta vaan olisit jo etukäteen päättänyt, että et viihdy.
Teitä on perheessä muitakin. Onko lapsilta kysytty mitään?