Lue keskustelun säännöt.
Pakkopaluu Helsinkiin miehen työllisyyden takia - miten tästä pettymyksestä voi toipua?
24.05.2018 |
Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.
Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.
Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?
Kiitoksia mielipiteistä!
Kommentit (284)
mielipide_ttr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan. Olen siis itse Itä-Suomesta kotoisin, joten ymmärrän, minkälaista siellä on asua ja viettää lapsuus. Kyse on kuitenkin siitä, että mies ei (ymmärrettävästi) jaksa kuormittavaa etätyötä. Olisi varmaan hienoa olla lapsia ja perhettä lähellä arkena. Mies ei voi saada töitä Itä-Suomesta, mutta Ap voi saada Helsingistä eli molemmille olisi työ Helsingissä. Lapsiperheille esim. Kirkkonummi on hyvä vaihtoehto, junalla pääsee suoraan Helsinkiin. Ap siis miettii, että lapsille olisi parempi ylikuormittunut isä, joka on viikot pois, työtön isä tai vanhempien ero kuin muuttaa yhdessä pääkaupunkiseudulle? Lapset sopeutuvat muuttoon luultavasti nopeasti, joten Ap tuntuu mielestäni todella itsekkäältä ihmiseltä. Siis nimenomaan jos miettii vaihtoehtoja lasten ja miehen näkökulmasta.
Isä on FM, matikanope?
Kyllä on muitakin vaihtoehtoja työllistyä, esim. ammattikouluun ja vastaaviin. voi olla tuntiopena ja vähentää siellä Hgissä (oma virka siis ilmeisesti) tunteja niin, että tekee vain 3 päivää/vko.
Vinkki: kokeilisi yhden lukuvuoden nyt jollakin paremmalla järjestelyllä ja sitten koko ajan hakisi lisää tunteja 200 km sääteltä kotoanne.
Voi antaa yksityistunteja kotoa lähialueilla.
Se oli eri tapaus, se matikanope. Tämän perheen isällä on joku spesiaalivirka tyyliin observatorion yli-intendentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että lääkäri ihmettelee, mihin tarvitaan virkaa. Lääkäreillä ei ole mitään käsitystä muiden alojen todellisuudesta, kun lääkärit löytävät aina hyvin palkattua työtä mistä tahansa päin maasta. Virka voi jopa haitata rahastamisen mahdollisuuksia.
Muilla aloilla viran puuttuminen tarkoittaa usein työttömyyttä, soviteltua päivärahaa ja lyhyitä pätkätöitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki, jotka eivät halua asua Helsingissä, muuttaisivat sinne missä haluavat asua maakunnissa työllistyisi taas opettajat, kauppiaat, yrittäjät, palveluammattilaiset, maakuntapolitiikka, turismi jne. Helsinki kutistuisi ja halpenisi, kaunistuisikin ehkä. Ja kehitys koko maan tasolla lähtisi uuteen suuntaan. Onnellinen ihminen on luova, ketterä, yhteistyökykyinen, tuottelias ja inhimillinen. Linkolan kommenteissa on arvoa, jota urakiipijä ei heti hoksaa. Kiinalaiset, korealaiset, japanilaiset yms. ihmistiiviiden, saastuneidenkin alueiden turistit tulevat Lappiin haukkomaan henkeä - luonto, puhdas ilma, elintila, maisema, hiljaisuus, aito ruoka vaikuttavat organismiin parantavasti, kadotettua hyvinvointia palauttavasti. Juha Hurme puhuu tästä monitahoisesti myös.
Suomalaisista vähintään 20% on jo perusolemukseltaan HSP. Tällöin toimintakyky kärsii tai tuhoutuu metelissä, saasteissa, hajuissa, tungoksessa, tiukassa aikataulutuksessa, homeasunnoissa, cyberman tyyppisessä suorittamisessa ja kilpailussa. Potentiaali pääsee oikeuksiinsa ja kasvamaan harmoniassa ja elävässä ympäristössä.
Se, että kestää asumisen Helsingissä, ei ole järkevä lähtökohta. Aika suomalainen pärjäämisen ja raatamisen pakko kylläkin. Esim. Keuruulle on perustettu vuosia sitten ekokylä, johon asujat tulevat nimenomaan elämään yhdessä omaa elämäänsä ja kasvamaan, tuottamaan ruokansa ja mitä heillä onkaan tehtävänään.
Empatiaan ja mielikuvitukseen kykenevä ihminen pystyy saamaan kiksit myös muiden onnistumisesta ja valinnoista, eläytymään juttuihin, kuin ne olisivat tapahtuneet itselle - onnistujafiilis aina. Tässä piilee hyvien leffojen, kirjojen, taiteen, lapsuuden ja hullujen voima.
Ap, muista miksi olet alunperin perustanut kotisi sinne missä se nyt on. Jos olet saavuttanut onnen, ole siitä kiitollinen äläkä haaskaa sitä kultaisen vasikan imussa. Jokainen tanssii sen ympärillä, mikä kenetkin lumoaa. Vapaus on olotila.
Mitä tulee lapsiin, vanhemmilla on vastuu lastensa elinolosuhteiden luomisesta kasvulle ja hyvinvoinnille otollisiksi. Asenne, että kaverit voi korvata ja kyllä muuallakin pärjäät, kun asennoidut niin ja uurastat sen eteen on todistetusti tapahtuvaa toimintaa. Seuraukset myös. Tutkit sitä minkä tieteenalan vinkkelistä tahansa.
Sitä tulet niittämän, mitä olet kylvänyt. Kaikessa. Maailma on sellainen, millaisia valintoja teemme. Niinkuin Helsingistä näkee.
Eli toivot jonkinlaista perheiden massarikkoutumista? Toinen vanhempi muuttaa mihin haluaa, koska saa sieltä töitä ja se joka ei saa, jää Helsinkiin. Olemme mieheni kanssa ehkä "onnekkaita" että tällä hetkellä ei kummallekaan ole töitä häävisti pk-seudun ulkopuolella, ainakin jos oma ura ja sen kehitys on lainkaan kiinnostavia asioita. Voihan sitä toki tehdä vain jotain ja työpaikan saatuaan taistella kynsin ja hampain että saa olla samassa hommassa vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän haluaisi asua myös Itä-Suomessa, mutta työtilanne ei sitä salli. Kyse ei ole mistään seurusteluvaiheen huonosta tutustumisesta vaan siitä, missä on työ. Helsinki ei ole mikään helvetti vaan erinomainen paikka kasvattaa lapset, viettää perhe-elämää ja tehdä töitä.
Suosittelen ap:lle, että näet tilanteen hyvät puolet: reissaaminen ja turha rahanmeno loppuu, pääsette elämään oikeaa perhe-elämää ja lapsille aukeaa hienot mahdollisuudet.
Kuule kun kaikki vaan ei koe Helsinkiä samoin kuin sinä.
Ihminen pystyy oikeasti muutamaan vain omaa asennettaan ja käyttäytymistään.
Kannattaisi opetella joustavammaksi. Pk-seudussa on omat, kiistatta hyvät puolensa ja niistä voi ottaa parhaat puolet irti - tai sitten vain olla naama rytyssä ja valittaa.
Voin samaistua tunteeseen, vaikken itse oikeasti ole vaarassa joutua takaisin pääkaupunkiseudulle. Töitä siellä olisi, kun taas omassa kotikaupungissani on vain sijaisuutta ja pätkää, mutta silti en aio muuttaa takaisin.
Aina kun käyn Helsingissä pikaisesti, nousee vanha tuttu ahdistus pintaan. Olen siellä asunut ja oli siinä hyvätkin hetkensä, mutta elämä kaikkineen oli liian kuormittavaa, kallista, vaikeaa, jatkuvia arjen ja käytännön vaikeuksia, ikään kuin elämässä ei olisi isompiakin ongelmia joihin tarvitaan energiaa. Tyyliin pesutupa aina täynnä, bussit aina täynnä, liian pitkä työmatka, liian kallis asunto, melskaavat naapurit, liikaa ihmisiä joka puolella, likaisuus, rahaa saa olla työntämässä koko ajan johonkin reikään, puolisoa ei näe koskaan kun molemmilla päivät ja työmatkat venyy, eteenpäin ei tahdo päästä elämässä (oman asunnon syrjään) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksessä on kuitenkin sinun elämäsi. Tulisitko katkeraksi jos joutuisit pakolla muuttamaan? Olisikko onnellinen? Onnettomasta äidistä kärsii koko perhe. Oletko valmis uhraamaan oman onnesi ja terveytesi miehesi vuoksi? Elätkö omaa vai miehesi elämää?
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksessä on kuitenkin sinun elämäsi. Tulisitko katkeraksi jos joutuisit pakolla muuttamaan? Olisikko onnellinen? Onnettomasta äidistä kärsii koko perhe. Oletko valmis uhraamaan oman onnesi ja terveytesi miehesi vuoksi? Elätkö omaa vai miehesi elämää?
Minä olisin onnellinen, kun perheeni saa olla yhdessä, vanhemmilla on hyvät työpaikat, lapsilla on ulottuvillaan paljon kavereita, monipuoliset harrastukset ja parhaat koulut ja perhe tulee taloudellisesti hyvin toimeen.
Nyt näyttää siltä, että ap on onnellinen vain, kun perhe elää sitä elämää, jonka ap on asettanut tavoitteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos itse joutuisin olemaan erossa perheestäni 4pv/vk vuosien ajan, kulkea kahden kaupungin väliä 2krt/vk ja maksamaan kuluja molemmista, jos kolutusta ja toiveita vastaava työpaikka olisi helsingissä jossa se puolisokin saisi työpaikan, niin se asumispaikka olisi sillä selvä.
tämä nyt vain kuulostaa siltä että aplla on elämää suurempi ongelma asua jossain toisessa paikassa kuin lapsuudenseutu ja ero olisi parempi kuin muuttaa tuohon vauvapalstan vihaamaan pääkaupunkiimme. se on vaan kaupunki! ei oikeesti voi olla noin vaikeaa. jos kyseessä on oi niin kamala paluumuutto, niin älkää muuttako samalle seudulle! tai muuttakaa lähikaupunkiin jos se Iso H on niin kamala paikka!
Istukaa alas.
laskekaa
sinun palkko nykyinen asunto +kulut=?
miehen palkka helsingissä +kalliimpi asunto+=
lapset kyl saa kavereita.
onko työpaikka 100% varma..jos irtisanotaan koeajalla niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan. Olen siis itse Itä-Suomesta kotoisin, joten ymmärrän, minkälaista siellä on asua ja viettää lapsuus. Kyse on kuitenkin siitä, että mies ei (ymmärrettävästi) jaksa kuormittavaa etätyötä. Olisi varmaan hienoa olla lapsia ja perhettä lähellä arkena. Mies ei voi saada töitä Itä-Suomesta, mutta Ap voi saada Helsingistä eli molemmille olisi työ Helsingissä. Lapsiperheille esim. Kirkkonummi on hyvä vaihtoehto, junalla pääsee suoraan Helsinkiin. Ap siis miettii, että lapsille olisi parempi ylikuormittunut isä, joka on viikot pois, työtön isä tai vanhempien ero kuin muuttaa yhdessä pääkaupunkiseudulle? Lapset sopeutuvat muuttoon luultavasti nopeasti, joten Ap tuntuu mielestäni todella itsekkäältä ihmiseltä. Siis nimenomaan jos miettii vaihtoehtoja lasten ja miehen näkökulmasta.
Samaa mieltä. Ap on jopa niin itsekäs, että kehtaa valittaa joutuvansa vastaamaan kodista ja perheestä silloin kun mies on hankkimassa elantoa koko perheelle viikoilla.
Onhan ap itsekin töissä. Ihan samalla tavalla hän hankkii elantoa koko perheelle kaiket viikot ja vielä hoitaa kodin ja lapset siihen päälle, koska mies ei halua vaihtaa työpaikkaa lähemmäs kotia.
Minä en lähtisi repimään lapsia juuriltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.
AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.
"Antaa vähän periksi" on aika vähättelevästi sanottu. Parisuhteeseen kuuluu se, että kumpikaan ei joudu tekemään liian suuria uhrauksia. Ja ap:lle tuo kuulostaisi olevan todella suuri uhraus... jollekin toiselle se olisi pieni. Mutta ap on nyt tässä se suhteen toinen osapuoli, ei me muut.
Mies on tehnyt väliaikaisen uhrauksena, nyt on vaimon vuoro. Työnhakua voi kyllä jatkaa vieläkin, mutta perhe voi asua Helsingissä yhdessä sen aikaa.
Minkä uhrauksen mies on tehnyt? Hän on jatkanut omaa Helsinki-elämäänsä koko tämän ajan.
Tuo kommentti toivottavasti kuvastaa lähinnä omaa katkeruuttasi. Kaikki miehet tuskin haluavat olla erossa omista perheistään. Tiedän miehiä jotka katuvat sellaista päätöstä syvästi, ja lasten äidin pitäisi mielestäni tehdä kaikkensa että lapset saisivat olla isänsä kanssa, kunhan isä ei heitä vahingoita tai mitään. Erossa olemisesta kärsii myös lapsi.
Mies itse on valinnut olla olemtatta lähellä lapsiaan, asettanut MIELEKKÄÄN työn sen edelle.
Ja vaimo on asettanut kotiseudun parisuhteensa ja perheensä hyvinvoinnin edelle, jopa niin että on valmis rikkomaan perheen sen takia.
Aikuisten parisuhteessa ei lasketa sitä kuka tekee mitä vaan keksitään ratkaisu joka on paras kaikille tai ainakin vähiten huono.
Aivan. Mutta kukapa sen kertoo, mikä tässä tilanteessa on se vähiten huono ratkaisu? Osa ymmärtää vahvasti miestä, osa naista. He vain itse tietävät, miten suuri uhraus jääminen vaimon kotiseudulle/muutto Helsinkiin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos siltä tuntuu, että pystyt eroamaan, niin eroa. Täällä Hesassa ei ole helppoa lapsilla eikä aikuisilla, vain hörhöillä.
Vierailija kirjoitti:
No, jos siltä tuntuu, että pystyt eroamaan, niin eroa. Täällä Hesassa ei ole helppoa lapsilla eikä aikuisilla, vain hörhöillä.
Maksukykyiset kantasuomalaiset ovat alueelta poistumassa ja tilalle tulee sosiaaliturvapaikanhakijoita muslimimaista. Helsinki on todellinen suomineidon pärsreikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi kaltaisiin vaikeisiin kriiseihin kannattaa kokeilla päihteiden käytön aloittamista. Juomisen voi aloittaa vaikka heti ja hiljalleenn alat järjestellä itsellesi erilaisia reseptejä, joilla saat voimakkaita kipulääkkeitä. Niitä kun käytät yhdessä alkoholin kanssa niin kuvailemasi vaikeudet unohtuvat tuota pikaa.
Työkaverini on muuttamassa takaisin kotiseudulleen. Hän muutti miehen perässä kaupunkiimme heidän lastensa kanssa.
Ovat nyt asuneet vuoden ja ero on tulossa, koska miehellä on ollut toinen nainen koko ajan täällä, kun on ollut reissutöissä toisella paikkakunnalla.
On ollut raskasta muuttaa lasten kanssa ja omaisuuden kanssa isän työn takia ja nyt raskasta muuttaa takaisin, kun isä ei ollutkaan sitä, mitä kuviteltiin.
Helsinki on hyvä paikka, kunhan ette eksy niille slummialueille. Voittaa Itä-Suomen mennen tullen.
Mitä ihmettä se ukkosi tekee työkseen, ellei itä-suomesta vastaavaa työtä löydy?
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini on muuttamassa takaisin kotiseudulleen. Hän muutti miehen perässä kaupunkiimme heidän lastensa kanssa.
Ovat nyt asuneet vuoden ja ero on tulossa, koska miehellä on ollut toinen nainen koko ajan täällä, kun on ollut reissutöissä toisella paikkakunnalla.
On ollut raskasta muuttaa lasten kanssa ja omaisuuden kanssa isän työn takia ja nyt raskasta muuttaa takaisin, kun isä ei ollutkaan sitä, mitä kuviteltiin.
Ja tämä liittyy Ap:n tilanteeseen miten? Kun jonkun mies on pettävä sika, niin kenenkään ei kannata luottaa aviomieheensä ja lastensa isään, vaan miettiä mahdollisimman itsekäs ratkaisu, jos mies onkin samanlainen kuin sinun "tuttusi" mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi jatkua kuten nyt, mies 4 pvää/vko töissä Helsingisssä? Minulla tuli myös mieleen, että onko jotain ongelmaa parisuhteessa kun ero on yhtenä vaihtoehtona?
Keskeisin syy tähän on raha. Toinen on se, että luonnollisesti minulle tämä on todella raskas järjestely, kun suurimman osan ajasta vastaan yksin lapsista. Ja varmaan aika monella tässä tilanteessa erokin käy mielessä, kun yhteistä aikaa on niin vähän. Että siinä mielessä en ymmärrä syyllistämistä.
-Alkuperäinen kirjoittaja
Miehellesihän se sen sijaan on yhtä juhlaa ettei näe lapsiaan kuin viikonloppuisin ja 10h viikossa menee autossa tai junassa istuskeluun, normaalien työmatkojen lisäksi.
En ole koskaan edes käynyt Konalassa :D. Ihmeellisiä kuvitelmia ihmisillä on Helsingissä asumisesta.