Lue keskustelun säännöt.
Pakkopaluu Helsinkiin miehen työllisyyden takia - miten tästä pettymyksestä voi toipua?
24.05.2018 |
Olen todella romuna ja haluaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Eli tilanteemme on se, että joudumme näillä näkymin luovuttamaan realiteettien edessä ja palaamaan 4 Itä-Suomessa vietetyn vuoden jälkeen Helsinkiin ensi syksynä. Syynä tähän on se, että mieheni ei ole onnistunut löytämään mielekästä työtä täällä eikä ole valmis irtisanoutumaan omasta vakituisesta työstään Helsingissä (on käynyt viimeiset 3 vuotta 4 päivää viikossa töissä Helsingissä). Myös talous alkaa olla pahasti kuralla tämän järjestelyn takia.
Minulla täällä on vakituinen työ ja lapsetkin ovat molemmat jo koulussa, joten heidän repiminen koulu- ja kaveriympyröistä tuntuu hirveältä.
Teidän, että jokainen perhe on erilainen ja ihmiset tekevät päätöksiään omien arvojensa pohjalta, mutta mitä teidän mielestä meidän tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun pakottaa mieheni luopumaan työstään, jotta saadaan asua täällä vai pitäisikö vastaavasti meidän muiden luopu Itä-Suomesta vain mieheni työn takia (minulle löytyy töitä molemmista)? Vai - tätäkin olen rehellisuuden nimissä miettinyt - pitäisikö minun sanoa miehelleni, että hän on vapaa valitsemaan asuinpaikkansa, mutta minä ja lapset pysymme täällä?
Kiitoksia mielipiteistä!
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en missään tapauksessa muuttaisi Helsinkiin. Tervetuloa Porvooseen! Loviisakin on ihan hyvä vaihtoehto, mutta lasten kannalta Porvoo, jossa hyvät harrastusmahdollisuudet ja paljon kouluja.
Ei ikinä Loviisaan. 🤢 Porvoo on pikkukaupunki, ei todellakaan tarpeeksi tekemistä. Kyllä noista Helsinki on paras.
Narkomaattisten aineiden saatavuus ja käyttökulttuurikin Häslingissä paras. Sinne vaan, hyviä kansalaisia niistä lapsista siellä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matemaattisten aineiden opettaja on FM, filosofian maisteri. Nyt on massatyöttömyys.
Kiitos oikaisusta, tuota mietinkin että onko ne FM:ä vai ei ja muistelin että mikäs se sedän tutkinto olikaan.
Nyt on tosiaan työttömyyttä mutta nuo on ihan todellisia haussa olevia matemaattisten aineiden opettajan paikkoja kyseisessä läänissä. Naapurissa Kuopijossa olisi varmaan lisää paikkoja....onhan jostain Kuopioista kuitenkin huomattavasti lyhyempi matka hurauttaa viikonlopuksi Jojen kaupunkiin kuin Helsingistä?
Paikkoja siis on - ja jos on ammatissaan hyvä ja pätevä, niin luultavasti periferiasta töitä myös löytää. Tämä on oma kokemukseni. Nimenomaan periferiassa on pulaa pätevistä akateemisista.
Helsinkiin muuttoa en kyllä suosittele. Luultavasti sillä miehelläkin on siellä oloon muitakin syitä kuin vain "rakas työ" (jota löytyy siis muualtakin). Eiköhän siellä ole jo "hoito"?
Todennäköisesti edesssä on avioero ennenpitkää. Ei vain olla vielä kasvettu ja kypsytty siihen vaiheeseen.
Ehdottomasti kannattaa jäädä Joensuuhun. Lapsilla on paremmat mahdollisuudet harrastaa Joensuussa kuin Helsingissä! Tämä on tosiasia! Helsingissä on toki jotain erikoisia harrasteita tyyliin "caipoiraa harrastavien lasten balettikoulu" mutta jos pysytään vähän tavanomaisissa harrasteissa, niin Joensuussa lapsi pääsee sujuvasti harrastuksiin, niihin ei ole valtavia jonoja ja varauslistoja eikä maksa mansikoita!
Esim sopii selvittää mitä maksaa vaikkapa ratsastusharrastus Helsingissä vs Joensuussa.
Joensuussa piirit ovat myös pienemmät ja kriittisessä teini-iässä on vanhemmankin helpompi vähän yrittää seurailla mitä se teini oikein tekee vapaa-ajallaan ja minkälaisissa porukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matemaattisten aineiden opettaja on FM, filosofian maisteri. Nyt on massatyöttömyys.
Kiitos oikaisusta, tuota mietinkin että onko ne FM:ä vai ei ja muistelin että mikäs se sedän tutkinto olikaan.
Nyt on tosiaan työttömyyttä mutta nuo on ihan todellisia haussa olevia matemaattisten aineiden opettajan paikkoja kyseisessä läänissä. Naapurissa Kuopijossa olisi varmaan lisää paikkoja....onhan jostain Kuopioista kuitenkin huomattavasti lyhyempi matka hurauttaa viikonlopuksi Jojen kaupunkiin kuin Helsingistä?
Paikkoja siis on - ja jos on ammatissaan hyvä ja pätevä, niin luultavasti periferiasta töitä myös löytää. Tämä on oma kokemukseni. Nimenomaan periferiassa on pulaa pätevistä akateemisista.
Helsinkiin muuttoa en kyllä suosittele. Luultavasti sillä miehelläkin on siellä oloon muitakin syitä kuin vain "rakas työ" (jota löytyy siis muualtakin). Eiköhän siellä ole jo "hoito"?
Todennäköisesti edesssä on avioero ennenpitkää. Ei vain olla vielä kasvettu ja kypsytty siihen vaiheeseen.
Ehdottomasti kannattaa jäädä Joensuuhun. Lapsilla on paremmat mahdollisuudet harrastaa Joensuussa kuin Helsingissä! Tämä on tosiasia! Helsingissä on toki jotain erikoisia harrasteita tyyliin "caipoiraa harrastavien lasten balettikoulu" mutta jos pysytään vähän tavanomaisissa harrasteissa, niin Joensuussa lapsi pääsee sujuvasti harrastuksiin, niihin ei ole valtavia jonoja ja varauslistoja eikä maksa mansikoita!
Esim sopii selvittää mitä maksaa vaikkapa ratsastusharrastus Helsingissä vs Joensuussa.
Joensuussa piirit ovat myös pienemmät ja kriittisessä teini-iässä on vanhemmankin helpompi vähän yrittää seurailla mitä se teini oikein tekee vapaa-ajallaan ja minkälaisissa porukoissa.
Harmittaa tuo Joensuun ilmestyminen keskusteluun, joku vain yhdisti pohjoiskarjalaisen kaupungin ja Joensuun. Pikkukaupungista on kyse.
Ja mistä ihmeestä ilmestyi tuo matemaattisten aineiden opettaja?
Vierailija kirjoitti:
Onko se niin hirvittävän vaikea ymmärtää, että jotkut kuitenkin rakastavat Helsinkiä kotinaan? Minäkin muutin maalta tänne, 2000 asukkaan pikkukylästä, ja olen tosi onnellinen ja ylpeä kauniista kodistani täällä pääkaupungissa.
Kuulostaa aika säälittävältä. Vaikuttaa, että elämässä ei ole oikein kehumisen arvoisia kohokohtia kuin jotain kaninkoppia Konalassa nostellaan ylpeydenaiheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä ihmeestä ilmestyi tuo matemaattisten aineiden opettaja?
Kyseinen AP kirjoittaja on kuulemma aiemminkin pohtinut aihetta palstalla.
AP voisi sen ammatin ja miksei pikkukaupunginkin kertoa, niin voimme analysoida mikä tilanne on oikeasti.
En nimittäin usko, etteikö töitä mukamas akateemisesti koulutetulle ihmiselle löydy syrjemmästä. Oma kokemukseni on täysin päinvastainen!
Varsinkin kun mennään yliopistokaupungeista pois, on tarve usein jopa huutava!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia näin muutaman sivun jälkeen. Eikö kukaan enää tiedä mitä parisuhteessa ja perheessä tiiminä eläminen tarkoittaa? Jos on sitoutunut toiseen, ei ole enää mitään "minä haluan, sinä haluat" -sontaa, vaan perheen päätökset tehdään yhdessä. Jos mies on jo uhrannut kolme vuotta elämästään asumalla viikot erossa perheestä, ehkä AP voi nyt antaa vähän periksi kun kerran töitä hänelle löytyy molemmilta paikkakunnilta. Lapset selviää muutosta, eivät ole ensimmäisiä ja sadat ja tuhannet muut lapset ovat sopeutuneet. Miehelle työ on tärkeää ja se on ihailtavaa että hän haluaa jatkaa, vaikka voisi irtisanoutua ja istua kotona kuten niin monet itäsuomalaiset miehet tekevät.
AP on selvästi laittanut Itä-Suomen miehen edelle ja päättänyt että asiat tehdään kuten hän haluaa tai tulee ero. Parisuhde on varmasti jo kärsinyt menneestä kolmesta vuodesta.
"Antaa vähän periksi" on aika vähättelevästi sanottu. Parisuhteeseen kuuluu se, että kumpikaan ei joudu tekemään liian suuria uhrauksia. Ja ap:lle tuo kuulostaisi olevan todella suuri uhraus... jollekin toiselle se olisi pieni. Mutta ap on nyt tässä se suhteen toinen osapuoli, ei me muut.
Mies on tehnyt väliaikaisen uhrauksena, nyt on vaimon vuoro. Työnhakua voi kyllä jatkaa vieläkin, mutta perhe voi asua Helsingissä yhdessä sen aikaa.
Minkä uhrauksen mies on tehnyt? Hän on jatkanut omaa Helsinki-elämäänsä koko tämän ajan.
Tuo kommentti toivottavasti kuvastaa lähinnä omaa katkeruuttasi. Kaikki miehet tuskin haluavat olla erossa omista perheistään. Tiedän miehiä jotka katuvat sellaista päätöstä syvästi, ja lasten äidin pitäisi mielestäni tehdä kaikkensa että lapset saisivat olla isänsä kanssa, kunhan isä ei heitä vahingoita tai mitään. Erossa olemisesta kärsii myös lapsi.
On ammatteja joissa ei kykitä kotinurkissa. Merille lähdetään yleensä muutaman kuukauden reissulle kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa sotketaan kaikki. Vähän aikaisemmin eräs matemaattisten aineiden opettaja mietti, mitä tehdä, kun perhe asui kaukana ja hän ei löydä sieltä koulutustaan vastaavaa työtä.
Ao taas kertoi, että hänen miehellään on ammatti, jota ei voi harjoittaa muualla kuin Helsingissä ja mitään mielekästä vaihtoehtoa ei ole siellä Pohjois-Karjalasta löytynyt.
Jotenkin en ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan. Olen siis itse Itä-Suomesta kotoisin, joten ymmärrän, minkälaista siellä on asua ja viettää lapsuus. Kyse on kuitenkin siitä, että mies ei (ymmärrettävästi) jaksa kuormittavaa etätyötä. Olisi varmaan hienoa olla lapsia ja perhettä lähellä arkena. Mies ei voi saada töitä Itä-Suomesta, mutta Ap voi saada Helsingistä eli molemmille olisi työ Helsingissä. Lapsiperheille esim. Kirkkonummi on hyvä vaihtoehto, junalla pääsee suoraan Helsinkiin. Ap siis miettii, että lapsille olisi parempi ylikuormittunut isä, joka on viikot pois, työtön isä tai vanhempien ero kuin muuttaa yhdessä pääkaupunkiseudulle? Lapset sopeutuvat muuttoon luultavasti nopeasti, joten Ap tuntuu mielestäni todella itsekkäältä ihmiseltä. Siis nimenomaan jos miettii vaihtoehtoja lasten ja miehen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläkö on jo asunto Helsingissä että voi viikot asua Hesassa? Ja viikonlopuksi kotiin.
Mä olin 8vuotias kun muutimme Imatralta Uudellemaalle ja mä en tykännyt, mun lapsuus loppui siihen. Kulttuuri Uudellamaalla oli ihan erilainen, huumori oli vittuilua, kavereita oli vaikea saada sen ikäisenä. Äiti oli kyllä YH että sekin vaikutti, teki pitkiä päiviä hesassa ja mä olin mm.kesät yksin kerrostalossa kun en uskaltanut liikkua yksin mihinkään. Että kyllä voi vaikuttaa lasten elämään suuresti, riippuu tietysti kuinka paljon vanhemmat osallistuu ja saako kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan. Olen siis itse Itä-Suomesta kotoisin, joten ymmärrän, minkälaista siellä on asua ja viettää lapsuus. Kyse on kuitenkin siitä, että mies ei (ymmärrettävästi) jaksa kuormittavaa etätyötä. Olisi varmaan hienoa olla lapsia ja perhettä lähellä arkena. Mies ei voi saada töitä Itä-Suomesta, mutta Ap voi saada Helsingistä eli molemmille olisi työ Helsingissä. Lapsiperheille esim. Kirkkonummi on hyvä vaihtoehto, junalla pääsee suoraan Helsinkiin. Ap siis miettii, että lapsille olisi parempi ylikuormittunut isä, joka on viikot pois, työtön isä tai vanhempien ero kuin muuttaa yhdessä pääkaupunkiseudulle? Lapset sopeutuvat muuttoon luultavasti nopeasti, joten Ap tuntuu mielestäni todella itsekkäältä ihmiseltä. Siis nimenomaan jos miettii vaihtoehtoja lasten ja miehen näkökulmasta.
Samaa mieltä. Ap on jopa niin itsekäs, että kehtaa valittaa joutuvansa vastaamaan kodista ja perheestä silloin kun mies on hankkimassa elantoa koko perheelle viikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ei töitä mukamas löydy. Yksi kymmenestä tismalleen nykyistä työtä vastaava paikka auki Pohjois-Karjalassa.
https://paikat.te-palvelut.fi/tpt/9591565?searchPhrase=opettaja&locatio…
Matemaattisten aineiden opettaja on käsittääkseni Suomessa yliopistotutkinnon suorittanut LM? Sillä pohjalla voi kyllä harkita hakea muunkinlaisia akateemisia töitä, varsinkin jos esimerkiksi ohjelmointi luonnistuu (kuten usein luonnistuu).
Eiköhän kyse liene vain asenteesta ja haluttomuudesta muuttaa muijan perässä.
Matemaattisten aineiden opettaja on FM, filosofian maisteri. Nyt on massatyöttömyys.
Jos virkoja joskus on auki niin me menee sitä työtä jo 10 v hoitaneelle sijaiselle
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on just tuo asuminen. Joensuussa voi asua keskustassa kohtuu hintaan. Jos olisi paljon rahaa, Helsinki olisi ihan parasta ja kerrostaloasunto meren ääressä unelma. Mutta Joensuun keskustakolmion hinnalla saa vain yksiön!
Joensuussa merenrantakolmiota et saa millään hinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen ja perheet ovat erilaisia. Itse apna laittaisin perheen yhdessä pysymisen kaiken edelle.
Olen asunut suurimman osan aikuisiästä pk-seudulla. Miehen ja lasten takia täällä olen. Viihdynkö - no jaa, yritän katsoa asian hyviä puolia.
Jos olisin sinkku, muuttaisin noin Jyväskylän kokoiseen kaupunkiin. Kaikkea ei voi saada elämässä. On tehtävä kompromisseja. Kaverit tulivat neljän vuoden jälkeen paluupostissa Pirkanmaalta takaisin, ei ollut töitä toiselle. Asumismukavuudessa menettää mutta ainakin perhe on yhdessä.
Jos kaikki, jotka eivät halua asua Helsingissä, muuttaisivat sinne missä haluavat asua maakunnissa työllistyisi taas opettajat, kauppiaat, yrittäjät, palveluammattilaiset, maakuntapolitiikka, turismi jne. Helsinki kutistuisi ja halpenisi, kaunistuisikin ehkä. Ja kehitys koko maan tasolla lähtisi uuteen suuntaan. Onnellinen ihminen on luova, ketterä, yhteistyökykyinen, tuottelias ja inhimillinen. Linkolan kommenteissa on arvoa, jota urakiipijä ei heti hoksaa. Kiinalaiset, korealaiset, japanilaiset yms. ihmistiiviiden, saastuneidenkin alueiden turistit tulevat Lappiin haukkomaan henkeä - luonto, puhdas ilma, elintila, maisema, hiljaisuus, aito ruoka vaikuttavat organismiin parantavasti, kadotettua hyvinvointia palauttavasti. Juha Hurme puhuu tästä monitahoisesti myös.
Suomalaisista vähintään 20% on jo perusolemukseltaan HSP. Tällöin toimintakyky kärsii tai tuhoutuu metelissä, saasteissa, hajuissa, tungoksessa, tiukassa aikataulutuksessa, homeasunnoissa, cyberman tyyppisessä suorittamisessa ja kilpailussa. Potentiaali pääsee oikeuksiinsa ja kasvamaan harmoniassa ja elävässä ympäristössä.
Se, että kestää asumisen Helsingissä, ei ole järkevä lähtökohta. Aika suomalainen pärjäämisen ja raatamisen pakko kylläkin. Esim. Keuruulle on perustettu vuosia sitten ekokylä, johon asujat tulevat nimenomaan elämään yhdessä omaa elämäänsä ja kasvamaan, tuottamaan ruokansa ja mitä heillä onkaan tehtävänään.
Empatiaan ja mielikuvitukseen kykenevä ihminen pystyy saamaan kiksit myös muiden onnistumisesta ja valinnoista, eläytymään juttuihin, kuin ne olisivat tapahtuneet itselle - onnistujafiilis aina. Tässä piilee hyvien leffojen, kirjojen, taiteen, lapsuuden ja hullujen voima.
Ap, muista miksi olet alunperin perustanut kotisi sinne missä se nyt on. Jos olet saavuttanut onnen, ole siitä kiitollinen äläkä haaskaa sitä kultaisen vasikan imussa. Jokainen tanssii sen ympärillä, mikä kenetkin lumoaa. Vapaus on olotila.
Mitä tulee lapsiin, vanhemmilla on vastuu lastensa elinolosuhteiden luomisesta kasvulle ja hyvinvoinnille otollisiksi. Asenne, että kaverit voi korvata ja kyllä muuallakin pärjäät, kun asennoidut niin ja uurastat sen eteen on todistetusti tapahtuvaa toimintaa. Seuraukset myös. Tutkit sitä minkä tieteenalan vinkkelistä tahansa.
Sitä tulet niittämän, mitä olet kylvänyt. Kaikessa. Maailma on sellainen, millaisia valintoja teemme. Niinkuin Helsingistä näkee.
Minä olen korkeakoulutettu 3 lapsen äiti. Olen käynyt yht 5 vuoden ajan (pienemmissä jaksoissa) töissä Hgissä Itä-Suomesta. Ehkä vieläkin teen jonkin 1-2 vuoden jakson tulevaisuudessa
Plussat:
ammatillisesti kehityin valtavasti
innostavat kollegat Hgissä
perheellä sujui hyvin pitkiäkin aikoja (turvallinen tukiverkko ja isovanhemmat)
mies oli tyytyväinen järjestelyyn (ei halunnut muuttaa)
Koskaan en ollut erossa perheestä yhtäjaksoisesti kuin max 3-4 päivää, pitkiä vapaita ja viikonloppuja myös vastapainoksi, etäisyys noin 250 km Hgistä
Miinukset:
kuluttavaa pitkän päälle
su-ilta/ma-aamu ahdisti lähteä
kallista (vuokrasimme kämpän Hgistä, vuokra yli 1000 e)
ikävä lapsia
Tässä pari asiaa, jotka kannattaa selvittää:
1. Työnantajan puolelta jouston mahdollisuus (etätyöpäivät esim. aina 2 päivää/vko tai peräti etä-viikko 1/kk).
2. Siirto saman työnantajan eri tehtäviin - joustavampiin (työaika) tehtäviin
3. Voi hakea uutta työpaikkaa, joka joustaa (pieneltä Itä-Suomen paikkakunnaltamme käy kymmeniä ihmisiä ruuhka-Suomessa töissä, mutta suurin osa on 1-3 päivää/vko siellä)
4. Matkatyö? alue voi olla koko Suomi tai Itä- ja Keski-Suomi ym
5. "Välivuosi" - muutto 3-6 tai 12 kk ajaksi ja sopien, että palaatte takaisin. Lapsille se olisi kuin seikkailu, vaihto-oppilasvuosi. Näin me olisimme tehneet, jos olisi pitänyt muuttaa.
Miehesi ajattelutapa vaikuttaa kirjoittamasi perusteella jäykähköltä. Ei vaikuta kovin kompetenssilta kaverilta työmarkkinoilla, kun yksi ainoa työpaikka vain on mahdollinen. Miksi ei hae lähempää kotia töitä esim. 100-150 km päästä muulta paikkakunnalta, voisi käydä lähes päivittäin kotona. Onko mitään takuita, että mies (paitsi jos on virka tmv) pysyy nykyisessä työssä, vai voiko sieltä tulla yt:t ja sitten olette koko porukka tyytymättöminä Hgissä.
Itse olen kotoisin Espoosta, ja siksi minulle pk-seutu läheinen. Sinkkuna ja nuorena parina rakastimme Hgin keskustassa asumista. Koti on nykyisin Itä-Suomessa. Meillä on upea talo järven rannalla pikkukaupungin taajamassa, käki kukkuu kesäillassa kun pulahdan järveen uimaan pitkäntyöpäivän jälkeen. Elintaso on ihan muuta kuin mihin Hgissä olisi varaa. Elämän laatu kuitenkin tärkeimpänä. Lapsilta pitää kysellä, meillä ainakin jo 3 v ilmoitti, ettei lähde minnekään, mutta äidin kämppään voi tulla käymään ja samalla Linnanmäelle tms.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan. Olen siis itse Itä-Suomesta kotoisin, joten ymmärrän, minkälaista siellä on asua ja viettää lapsuus. Kyse on kuitenkin siitä, että mies ei (ymmärrettävästi) jaksa kuormittavaa etätyötä. Olisi varmaan hienoa olla lapsia ja perhettä lähellä arkena. Mies ei voi saada töitä Itä-Suomesta, mutta Ap voi saada Helsingistä eli molemmille olisi työ Helsingissä. Lapsiperheille esim. Kirkkonummi on hyvä vaihtoehto, junalla pääsee suoraan Helsinkiin. Ap siis miettii, että lapsille olisi parempi ylikuormittunut isä, joka on viikot pois, työtön isä tai vanhempien ero kuin muuttaa yhdessä pääkaupunkiseudulle? Lapset sopeutuvat muuttoon luultavasti nopeasti, joten Ap tuntuu mielestäni todella itsekkäältä ihmiseltä. Siis nimenomaan jos miettii vaihtoehtoja lasten ja miehen näkökulmasta.
Isä on FM, matikanope?
Kyllä on muitakin vaihtoehtoja työllistyä, esim. ammattikouluun ja vastaaviin. voi olla tuntiopena ja vähentää siellä Hgissä (oma virka siis ilmeisesti) tunteja niin, että tekee vain 3 päivää/vko.
Vinkki: kokeilisi yhden lukuvuoden nyt jollakin paremmalla järjestelyllä ja sitten koko ajan hakisi lisää tunteja 200 km sääteltä kotoanne.
Voi antaa yksityistunteja kotoa lähialueilla.
Jos virkoja joskus on auki niin me menee sitä työtä jo 10 v hoitaneelle sijaiselle[/quote]
Miksi ihmeessä tarvitaan VIRKA?
kysyy hieman harvinaisemman pienen erikoisalan erikoislääkäri, joka on 52 v ja tyytyväinen elämäänsä 3-4 eri paikkakunnan konsulttina. Mitään saumaa ei ole (virkoja vähän ja seuraava voi vapautua 20 v kuluttua) yliopistosairaalan virkaan alallani, vaikka (väitös)kirjakin on enkä ole mikään pershäiriöinen hankala kollega.
Teen kuitenkin rakastamaani työtä ja olen siinä hyvä. Siksi palveluksiani haluavat eri sairaanhoitopiirit.
Matemaattisten aineiden opettaja on FM, filosofian maisteri. Nyt on massatyöttömyys.