Ei löydy kummeja...
Olen viimeisillään raskaana. Laskettuun aikaan on aikaa enää pari viikkoa.. Olen todella ahdistunut siitä, etten löydä tulevalle lapselleni kummeja. Raskausaikana muutenkin suurin osa ystävistä hylkäsi. Elävät vilkasta yliopistoelämää bileineen, eikä minun seurani ilmeisesti enää kiinnosta, kun menenkin elämässä eri polkua (olen kihloissa, ostimme asunnon ja saan lapsen). Tiedän että olen nuori, ja muut ikäiseni haluavat elää toisenlaista elämää, mutta itse en kyllä hyviä ystäviä hylkäisi.. Paha mieli siis ollut siitäkin että raskausaika on mennyt yksin ja ilman tukea. Paras ystäväni jäi kuitenkin, mutta kun häntä pyysin lapseni kummiksi, tuli kieltäytyminen. En minä ketään siihen tehtävään halua pakottaakaan, mutta kyllä tuli paha mieli kieltäytymisestä, pakko myöntää... Nyt kysyin siskoani, joka jäi miettimään. Ei kuulemma olisi varaa ostaa hienoja lahjoja, joita haluaisi. Miksi ihmiset luulevat että kummin tehtävä on toimia vain lahjojenkantajana?? Ahdistaa sekin miten jotkut ajattelevat että kummin pitäisi olla jokin uskonnollinen opastaja ja rukoilla lapsen puolesta, ja kieltäytyvät koska eivät sellaista halua olla. Minä ja mieheni emme usko, vaikka kirkkoon kuulutaankin. Emme kuitenkaan koe että kirkosta tarvitsisi erotakaan. Onhan näitä tapakristittyjä paljonkin. Mutta, itse siis ajattelen että kummin tehtävä on enemmänkin vain olla läsnä lapsen elämässä, käydä joskus kylässä kyselenässä kuulumisia tai vaikka lähettää joskus kortti. Jokainen voi itse olla juuri sellainen kummi kuin haluaa. Ei siitä paineita tarvitsisi ottaa...
Nyt tuntuu etten uskalla enää kysyä ketään koska pettymys kieltäytymisestä olisi suuri.. Vaihtoehdotkin käyvät jo vähiin. Miehen puoleltakaan ei tahdo löytyä ketään. Minkä vuoksi nykyään kukaan ei halua ryhtyä kummiksi? Kertokaa nyt kieltäytyjät mikä siinä tuntuu niin hirveältä? Itse en ole koskaan kummiksi päässyt vaikka kovasti haluaisin. Minulle olisi kunnia asia jos joku siihen tehtävään minua kysyisi. Olisin todella iloinen. Nyt tuntuu ettei kukaan välitä tulevasta lapsestamme. Itselläni on kummit, joiden kanssa edelleen viihdyn. Lapsena sain heiltä synttärilahjat ja joululahjat kyllä, mutta tärkeimmäksi koin aina heidän kanssaan vietetyt lyhyetkin hetket. Edelleen ovat tärkeitä minulle ja yhteyttä pidetään. Samaa toivoisin lapselleni...
Kommentit (131)
Itseäni harmittaa, että tuli aikanaan kastettua lapset. Myöhemmin sitten viisastuessani erosin kirkosta, kun tajusin että tavan vuoksi ei jäseneksi tarvitse jäädä. En myöskään halunnut, että lapset joutuvat osallistumaan koulussa uskonnonopetukseen. Voi olla, että tekin myöhemmin olette vaan tyytyväisiä, jos ette nyt lasta kirkon jäsenyyteen "pakota".
Ristiäisissä annettava lupaus nolottaa, jos ei oikeasti ole uskovainen. Ja harvat on.
Se on kiusallista ja falskia. Valehtelua.
Kummi-instituutio pitäisi todella päivittää nykyaikaiseksi. Tai siitä voisi luopua.
Ei kirkkovihkimisessäkään puhuta uskonnosta.
Kyllä aikuisia tukihenkilöitä lapselle saa muutenkin. Niitä tulee matkan varrella.
Vapaaehtoinen tukihenkilöys on kivaa. Vapaasti on kiva antaa lahja.
Mutta monet vanhemmat opettavat jo pienelle lapselle, että kummilta saa lahjoja.
Joten ne on ovella käsi ojossa.
Siinä ei ole enää mitään hauskaa kummin kannalta.
Ihan sairasta edellyttää, että joku muu kuin lapsen huoltaja olisi velvollinen rahoittamaan lapsen elämää.
Joten onko ihme, että kummiksi ei löydy halukkaita?
Kiitos kaikille jotka ovat asiallisia vastauksia laittaneet! :) siskoni laittoi juuri viestiä, että tahtoo olla lapsemme kummi. Hän siis, joka mietti ettei ole varaa ostaa kalliita lahjoja.
Tarkennan nyt vielä, kun niin moni on kirjoitellut tuosta kummin tehtävästä olla vain lahjamasiina... En todellakaan odota lahjontaa niiltä joita kummiksi pyytäisin. Mielestäni jokainen saa toteuttaa kummipestin juuri niinkuin itse kokee hyväksi. En odota mitään erityistä, eikä lapsikaan, ellei vanhemmat siihen opeta. Kunhan joskus voi kyläillä tai kortin lähettää muistamiseksi. Ja joku mainitsi että kummina sitä pitää vaan antaa eikä mitään saa takaisinpäin. Eikö se sitten tunnu hyvälle miten lapsi ilahtuu vaikka kummin näkemisestä? Ja myös kummi voi saada tukea lapsen vanhemmilta jos se on tarpeen. Erikoista miten eri tavalla jotkut ajattelevat kummiudesta.. Taitaa olla maantieteellisiäkin eroja ajattelussa.. Täällä pohjoisessa kun asun..
Jospa miehen puolelta löytyy sopiva kummi vielä.. Saisi ristiäiset aikaan:)
Niin ja vaikka ollaan tapakristittyjä vain, niin en kyllä silti näe ristiäisiä mitenkään "viattoman lapsen uskoon pakottamisena". Ei hänestä tule uskoon pakotettua, en ole minäkään eikä mieheni. Tavallista elämää elämme niin kuin muutkin. Ei uskonto näy meillä mitenkään. Jännä miten jotkut jotka kirkosta eronneet niin ahdistuu siitä että joku on kirkossa vain tavan vuoksi.. Samalla viivallahan sitä silloin ollaan😅
Mutta huhhuh mitä kuraa voikaan täällä saada niskaan.. Toivoisin että ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen myös netissä.. Tuskin kukaan kasvotusten tuollaisia laukoisi...🤔 inhottavaa tehdä oletuksia ihmisestä jota ei tunne eikä ole koskaan nähnyt.
Ap
Tosi kurjaa :( Kummius on kuitenkin traditio ja tuntuuhan se pahalta, jos siihen valitsema ihminen kohteliaasti kieltäytyy. Vaikea kyllä ymmärtää siskoasi ja parasta ystävääsi. Jos asia on sinulle tärkeä, niin saisi olla heillekin tärkeä. Olisiko mahdollista keskustella uudestaan sen siskon kanssa asiasta niin, että kerrot, mitä asia sinulle merkitsee?
Minä olen itse vela, mutta olin todella otettu kun veljeni pyysi minut lapsensa kummiksi. Haluan olla lapselle läheinen ja luotettava aikuinen ihminen vanhempiensa rinnalla.
Isovanhemmathan voivat myös olla kummeja käsittääkseni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin kummia edes tarvitaan? Minulla ei ole kummia. En ole koskaan sellaista kaivannut.
Lapsi ei saa kastetta ilman kummeja. Se ainakin itselle oli kynnyskysymys, koska ehdottomasti halusin vauvan kastettavan enkä antaa vain nimeä kuin koiralle.
Ap on provo tai tärähtänyt ihmisraasu.
Tuo ei ole minun kirjoittamani.. En tuomitse ketään, toiset haluavat kasteen, toiset ei. Ei kiistellä nyt siitä..
AP
P.S. en ole tärähtänyt, kaikki inkkarit kyllä ihan visusti kanootissa
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa, että tuli aikanaan kastettua lapset. Myöhemmin sitten viisastuessani erosin kirkosta, kun tajusin että tavan vuoksi ei jäseneksi tarvitse jäädä. En myöskään halunnut, että lapset joutuvat osallistumaan koulussa uskonnonopetukseen. Voi olla, että tekin myöhemmin olette vaan tyytyväisiä, jos ette nyt lasta kirkon jäsenyyteen "pakota".
On muuten iso ero et ja uskonnon opetuksessa. Ainakin ensimmäisellä ja toisella luokalla. Olen vertaillut omani ja kaverini lasten välillä näitä. Et oppilaille puhutaan paljon laajemmin asioista ja yhteiskunnallisiakin asioita käydään jo läpi noin pienten kanssa. Uskonnon opetuksessa taas ollut jeesuksen tekemisiä ja vaiheita jne.
Vierailija kirjoitti:
Mutta huhhuh mitä kuraa voikaan täällä saada niskaan.. Toivoisin että ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen myös netissä.. Tuskin kukaan kasvotusten tuollaisia laukoisi...🤔 inhottavaa tehdä oletuksia ihmisestä jota ei tunne eikä ole koskaan nähnyt.
Ap
Siinä vaiheessa kun aletaan arvostelemaan muiden tapaa elää niin sama toimii toisinpäin. Arvostelit itsekin lapsettomien nuorten ystäviesi tapaa olla normaali nuori, jota kiinnostaa juhliminen. Mikään talon ostaminen tai lapsen saaminen ei ole merkki aikuisuudesta, minulla on myös ne molemmat ja en silti arvostele ihmisiä, jotka haluavat eri asioita.
Kummiudesta saa kieltäytyä jos haluaa ilman sen kummempia analyyseja tai aihe vapaalle- kirjoittelua.
Niin ja vielä se kun niin moni kokee että kummin tehtävä on niin yksipuolista. (Pitää rahoittaa lapsen elämää, lahjoa kalliisti, ei kiitosta mistään, ei yhteydenpitoa lapsen puolelta vanhempana...) Miksi kummin pitäisi muka rahoittaa lapsen elämää? Ei ainakaan täälläpäin tapana. Enkä todellakaan sellaista ottaisi edes vastaan. Lapsen elatus kuuluu vanhemmille. Lahjoja ei tarvitse antaa jos ei halua tai raaski. Kyllä lapsi saa lahjan vanhemmiltaan synttäreinä ja jouluna. Ja itse ainakin pidän yhteyttä omiin kummeihini edelleen. Käyn kylässä kun sielläpäin ajelen. Laitetaan välillä whatsapp viestejä. Lähetän kortin jos käyn matkoilla, samoin heiltä tulee joskus kortti. Ja joulukortit minulla on ollut tapana askarrella ja lähettää heille, ja myös muille läheisille.
Sillehän en mitään voi jos joku muu velvoittaa lapsensa kummeja liikaan.. Surullista jos sellainen on johtanut siihen ettei kukaan enää halua kummiksi ryhtyä, koska kokee sen taakkana... Niin sen ei pitäisi olla. En halua kummipyynnöllä ketään kuormittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta huhhuh mitä kuraa voikaan täällä saada niskaan.. Toivoisin että ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen myös netissä.. Tuskin kukaan kasvotusten tuollaisia laukoisi...🤔 inhottavaa tehdä oletuksia ihmisestä jota ei tunne eikä ole koskaan nähnyt.
Ap
Siinä vaiheessa kun aletaan arvostelemaan muiden tapaa elää niin sama toimii toisinpäin. Arvostelit itsekin lapsettomien nuorten ystäviesi tapaa olla normaali nuori, jota kiinnostaa juhliminen. Mikään talon ostaminen tai lapsen saaminen ei ole merkki aikuisuudesta, minulla on myös ne molemmat ja en silti arvostele ihmisiä, jotka haluavat eri asioita.
Kummiudesta saa kieltäytyä jos haluaa ilman sen kummempia analyyseja tai aihe vapaalle- kirjoittelua.
Ei siinä mitään jos joskus käy baarissa tai keikalla, olenhan minäkin joskus käynyt. Lähinnä noissa "kavereissa" haittaa se että biletys vaan lisääntyy kokoajan. Se ei jää enää viikonloppuun vaan on keskiviikkobileetkin. Ja outoa että minut on unohdettu samantien kun kuulivat että olen raskaana. Ei olisi minulla peruste 6 vuotisen ystävyyden päättämiselle, jos kaverini saisi lapsen. Nuori saa olla ja hauskaa pitää, mutta voi silti ajatella kypsemmin.
Onneksi minulla on perheeni ja tuo paras ystäväni, vaikka kummin tehtävästä kieltäytyikin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta huhhuh mitä kuraa voikaan täällä saada niskaan.. Toivoisin että ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen myös netissä.. Tuskin kukaan kasvotusten tuollaisia laukoisi...🤔 inhottavaa tehdä oletuksia ihmisestä jota ei tunne eikä ole koskaan nähnyt.
Ap
Siinä vaiheessa kun aletaan arvostelemaan muiden tapaa elää niin sama toimii toisinpäin. Arvostelit itsekin lapsettomien nuorten ystäviesi tapaa olla normaali nuori, jota kiinnostaa juhliminen. Mikään talon ostaminen tai lapsen saaminen ei ole merkki aikuisuudesta, minulla on myös ne molemmat ja en silti arvostele ihmisiä, jotka haluavat eri asioita.
Kummiudesta saa kieltäytyä jos haluaa ilman sen kummempia analyyseja tai aihe vapaalle- kirjoittelua.
Ei siinä mitään jos joskus käy baarissa tai keikalla, olenhan minäkin joskus käynyt. Lähinnä noissa "kavereissa" haittaa se että biletys vaan lisääntyy kokoajan. Se ei jää enää viikonloppuun vaan on keskiviikkobileetkin. Ja outoa että minut on unohdettu samantien kun kuulivat että olen raskaana. Ei olisi minulla peruste 6 vuotisen ystävyyden päättämiselle, jos kaverini saisi lapsen. Nuori saa olla ja hauskaa pitää, mutta voi silti ajatella kypsemmin.
Onneksi minulla on perheeni ja tuo paras ystäväni, vaikka kummin tehtävästä kieltäytyikin
Vierailija kirjoitti:
Tosi kurjaa :( Kummius on kuitenkin traditio ja tuntuuhan se pahalta, jos siihen valitsema ihminen kohteliaasti kieltäytyy. Vaikea kyllä ymmärtää siskoasi ja parasta ystävääsi. Jos asia on sinulle tärkeä, niin saisi olla heillekin tärkeä. Olisiko mahdollista keskustella uudestaan sen siskon kanssa asiasta niin, että kerrot, mitä asia sinulle merkitsee?
Minä olen itse vela, mutta olin todella otettu kun veljeni pyysi minut lapsensa kummiksi. Haluan olla lapselle läheinen ja luotettava aikuinen ihminen vanhempiensa rinnalla.
Isovanhemmathan voivat myös olla kummeja käsittääkseni?
Kummiksi ei valita, vaan pyydetään.
Pyyntöön saa vastata juu tai ei.
Liian vieraan ihmisen lasten kummiksi ryhtymisestä ei hyvä seuraa.
Sen huomaa sitten myöhemmin.
AP on fiksu, kun kyselee kummia hyvissä ajoin.
Etsikää joku autiotalo, jolla on synkkä historia. Menkää sinne yöllä.
Hyvällä tuurilla saatte ainakin nähdä tai kuulla kummia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta huhhuh mitä kuraa voikaan täällä saada niskaan.. Toivoisin että ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen myös netissä.. Tuskin kukaan kasvotusten tuollaisia laukoisi...🤔 inhottavaa tehdä oletuksia ihmisestä jota ei tunne eikä ole koskaan nähnyt.
Ap
Siinä vaiheessa kun aletaan arvostelemaan muiden tapaa elää niin sama toimii toisinpäin. Arvostelit itsekin lapsettomien nuorten ystäviesi tapaa olla normaali nuori, jota kiinnostaa juhliminen. Mikään talon ostaminen tai lapsen saaminen ei ole merkki aikuisuudesta, minulla on myös ne molemmat ja en silti arvostele ihmisiä, jotka haluavat eri asioita.
Kummiudesta saa kieltäytyä jos haluaa ilman sen kummempia analyyseja tai aihe vapaalle- kirjoittelua.
Ei siinä mitään jos joskus käy baarissa tai keikalla, olenhan minäkin joskus käynyt. Lähinnä noissa "kavereissa" haittaa se että biletys vaan lisääntyy kokoajan. Se ei jää enää viikonloppuun vaan on keskiviikkobileetkin. Ja outoa että minut on unohdettu samantien kun kuulivat että olen raskaana. Ei olisi minulla peruste 6 vuotisen ystävyyden päättämiselle, jos kaverini saisi lapsen. Nuori saa olla ja hauskaa pitää, mutta voi silti ajatella kypsemmin.
Onneksi minulla on perheeni ja tuo paras ystäväni, vaikka kummin tehtävästä kieltäytyikin
Monet muuttuu tylsiksi kun saavat lapsia.
Ehkä sun kavereilla on jo kokemusta siitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sun paras ystävä kieltäytyi?
Jos te ette usko, niin miksi te kuulutte kirkkoon? En oikein jaksa käsittää tätä.Jaa niin, vain poikkeusluvalla (kirkkoherran mielivalta, ilmeisesti), voi lapsen kastaa ilman kahta kummia, ihan vain tiedoksesi. Ja kummien pitää olla konfirmoituja ev.lut.-kirkon jäseniä.
Pakanakummius toimii oikein hyin, vaikkei kirkonkirjoissa mainittaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Etsikää joku autiotalo, jolla on synkkä historia. Menkää sinne yöllä.
Hyvällä tuurilla saatte ainakin nähdä tai kuulla kummia.
:D
Vierailija kirjoitti:
Kummius on muinaisjäänne jostain kivikaudelta. Miksi pakkoliität viattoman lapsen kirkkoon?
Näin uskonnottomana, mutta perinteisiä tapoja arvostavana ja sellaisista kiinnostuneena pidän kaikista rituaaleista.
Ohis.
Minä en edes tiedä, kuka tai ketkä minun kummeja ovat.
Kummius on muutenkin niin kankeaa. Pakkolahjoja merkkipäivinä.
Pääasia, että lapsella on ympärillä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät.
On se järkyttävää, jos lapsen kastaminen on kiinni siitä, että pitää saada kaksi ihmistä nakitettua kummiksi!
Kummin pesti pitää tehdä houkuttelevaksi.
Nykyisellään se on pahempi koiranvirka kuin paikka taloyhtiön hallituksessa. Haukut siinäkin saa. Mutta siitä pääsee sentään eroon ja saa palkkion.
Kaasoksikaan ei oikein haluta, vaikka se kestää vaan lyhyen aikaa ja on kivaa.
Kummius on pelkkä kiusallinen riesa.
Avioliitostakin pääsee, kummiudesta ei.
Kun lapsi aikuistuu ja kummi vanhenee, on ihan turha odottaa lapselta mitään apua, huomiota tai vierailuja. Enpä ole kuullut, että kummilapsi kävisi sairaalassa tai vanhainkodissa kummiaan katsomassa.
Kummilapsen velvollisuuksiin kummia kohtaan ei kuulu yhtikäs mitään.
Jotkut tosissaan odottaa, että lapseton kummi testamenttaa omaisuutensa tai osan siitä kummilapselle.