Lue keskustelun säännöt.
Ei löydy kummeja...
Surullinen syntymättömän lapseni puolesta
23.05.2018 |
Olen viimeisillään raskaana. Laskettuun aikaan on aikaa enää pari viikkoa.. Olen todella ahdistunut siitä, etten löydä tulevalle lapselleni kummeja. Raskausaikana muutenkin suurin osa ystävistä hylkäsi. Elävät vilkasta yliopistoelämää bileineen, eikä minun seurani ilmeisesti enää kiinnosta, kun menenkin elämässä eri polkua (olen kihloissa, ostimme asunnon ja saan lapsen). Tiedän että olen nuori, ja muut ikäiseni haluavat elää toisenlaista elämää, mutta itse en kyllä hyviä ystäviä hylkäisi.. Paha mieli siis ollut siitäkin että raskausaika on mennyt yksin ja ilman tukea. Paras ystäväni jäi kuitenkin, mutta kun häntä pyysin lapseni kummiksi, tuli kieltäytyminen. En minä ketään siihen tehtävään halua pakottaakaan, mutta kyllä tuli paha mieli kieltäytymisestä, pakko myöntää... Nyt kysyin siskoani, joka jäi miettimään. Ei kuulemma olisi varaa ostaa hienoja lahjoja, joita haluaisi. Miksi ihmiset luulevat että kummin tehtävä on toimia vain lahjojenkantajana?? Ahdistaa sekin miten jotkut ajattelevat että kummin pitäisi olla jokin uskonnollinen opastaja ja rukoilla lapsen puolesta, ja kieltäytyvät koska eivät sellaista halua olla. Minä ja mieheni emme usko, vaikka kirkkoon kuulutaankin. Emme kuitenkaan koe että kirkosta tarvitsisi erotakaan. Onhan näitä tapakristittyjä paljonkin. Mutta, itse siis ajattelen että kummin tehtävä on enemmänkin vain olla läsnä lapsen elämässä, käydä joskus kylässä kyselenässä kuulumisia tai vaikka lähettää joskus kortti. Jokainen voi itse olla juuri sellainen kummi kuin haluaa. Ei siitä paineita tarvitsisi ottaa...
Nyt tuntuu etten uskalla enää kysyä ketään koska pettymys kieltäytymisestä olisi suuri.. Vaihtoehdotkin käyvät jo vähiin. Miehen puoleltakaan ei tahdo löytyä ketään. Minkä vuoksi nykyään kukaan ei halua ryhtyä kummiksi? Kertokaa nyt kieltäytyjät mikä siinä tuntuu niin hirveältä? Itse en ole koskaan kummiksi päässyt vaikka kovasti haluaisin. Minulle olisi kunnia asia jos joku siihen tehtävään minua kysyisi. Olisin todella iloinen. Nyt tuntuu ettei kukaan välitä tulevasta lapsestamme. Itselläni on kummit, joiden kanssa edelleen viihdyn. Lapsena sain heiltä synttärilahjat ja joululahjat kyllä, mutta tärkeimmäksi koin aina heidän kanssaan vietetyt lyhyetkin hetket. Edelleen ovat tärkeitä minulle ja yhteyttä pidetään. Samaa toivoisin lapselleni...
Kommentit (131)
Jos ajattelee koko meikäläistä kir&koa ja usko&toa, niin on se kyllä niin vieras ja kaukainen, että saa kiemurtelemaan vaivautuneena, jos niitä oppeja tosissaan miettii.
Alkaen naisen väheksynnästä. On us konnossa hyviäkin ajatuksia, mutta on sen varjolla tehty ja tehdään hirmutekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kiusatko viimeisillään raskaana olevaa naista.
En lukenut ihan kokonaan aloitusta. Mutta jos ei kummeja löydy, ei voi mitään. Ihmisillä on oikeus kieltäytyä. Kerro papille avoimesti ettei löydy. Mutta aika keskiaikaista kirkolta, jos jää kastaminen tuon takia. Nykyaika on mikä on.
Ei täällä kukaan kiusaa.
Täällä ap ihmettelee kun muut ei halua leikkiä kotia hänen aikataulullaan ja säännöillään, vaan törkeästi viettävät opiskelijaelämää (joka muuten on elämän hauskimpia vaiheita!). Muut koettavat saada häntä ymmärtämään.Näin ja aloittajan mielestä heistä tulee rappioalkoholisteja, koska aloittajan joku serkunkumminkaima on alkoholisti.
Mulla oli yliopistossa yksi kaveri uskispiireistä. Ne oli kyllä sulkeutuneita ja suvaitsemattomia. Ja jättäytyivät paljosta pois.
Kun ei alkoholinkäyttö automaattisesti tee ihmisestä alkoholistia.
Mä en tommosta itsensä ylentämistä jaksa sietää.
En myöskään lisääntyneiden ihmisten itsensä ylentämistä.
Se lapsiperheiden ylistäminen ja toisaalta yksinäisten, etenkin lapsettomien naisten dissaus mikä tässä maassa on vallalla, on järkkyä.
Kuten sekin, että naisen oletetaan luontaisesti lumoutuvan vauvoista ja lapsista.
Kummin pitäisi olla tosiaan uskontoon opastava. Älkää kastako lastanne ja antakaa hänen elämäänsä tulla ihmisiä vapaasta tahdostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kiusatko viimeisillään raskaana olevaa naista.
En lukenut ihan kokonaan aloitusta. Mutta jos ei kummeja löydy, ei voi mitään. Ihmisillä on oikeus kieltäytyä. Kerro papille avoimesti ettei löydy. Mutta aika keskiaikaista kirkolta, jos jää kastaminen tuon takia. Nykyaika on mikä on.
Ei täällä kukaan kiusaa.
Täällä ap ihmettelee kun muut ei halua leikkiä kotia hänen aikataulullaan ja säännöillään, vaan törkeästi viettävät opiskelijaelämää (joka muuten on elämän hauskimpia vaiheita!). Muut koettavat saada häntä ymmärtämään.Näin ja aloittajan mielestä heistä tulee rappioalkoholisteja, koska aloittajan joku serkunkumminkaima on alkoholisti.
Aloittajastakin voi tulla alkoholisti tai aloittajan miehestä.
Jotkut ryhtyy pitämään kummia palvelijana.
Tämmönenkin merkillinen piirre tuli ilmi.
Kutsuttiin kylään mökille, kuten ennen. Mutta uutta oli se, että vauvaa piti ruveta heti syöttämään, työntämään mökin ympäri rattaissa, tossa rasia mee poimiin mansikoita jne jne.
Myöhemmin tenavia piti työntää kottikärryissä.
Ja se mikä hämmensi ja tuntui pahalta, niin se että lapsille oli syötetty odotuksia, mitä kummin kanssa sit tehdään.
Niin että pitäkää varanne.
Multa jopa odotettiin, että rupean siivoamaan rannasta kaisloja ja rakentamaan pihalle merirosvolaivaa! En osaa rakentaa edes linnunpönttöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei tämä on VAUVA.fi palsta. Mitä täällä tekee ne jotka haluaa mollata ja kiusata lapsen saavia/saaneita?
Hei tämä on Aihe Vapaa.
Tässä ketjussa keskustellaan kummiudesta.
Siitä on monella lapsettomallakin kokemuksia eivätkä kaikki ne ole hyviä.
Lapsettomia pidetään ilmeisesti hyvinä kummeina koska
o heillä on paljon rahaa eikä mitään tekemistä (?)
o he ovat ilman muuta kiitollisia, kun saavat osallistua lapsiperheilyyn, vaikka edes apulaisena ja lahja-automaattina
o heiltä saa perinnön (?)
Tosi kurjia vastauksia ihan aiheelliseksi aloitukseen. Kyllä sinulla ap on oikeus loukkaantua ja surra tilannetta. Varsinkin kun olisit itse kummiksi halunnut, eikä kukaan ole pyytänyt. Toivottavasti siskosi suostuu. Minä olen oman siskoni lasten kummitäti. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on enemmän tapana kutsua joka lapselle lauma kummeja? Olen itse kummi x 2, mutta en todellakaan kummankaan heistä ainoa, vaan toiselle ehkä 1/3, ja toiselle 1/8?
Noudatin samaa kaavaa häissäni kaasojen suhteen, kutsuin muutamia tyyppejä sen mukaan, että heillä voisi ehkä olla porukalla mukavaa? Ja kaikki suostui paitsi yksi, joka oli muuttamassa ulkomaille. He saivat sitten tahtonsa mukaan osallistua häävalmisteluun tai olla osallistumatta, itse kannoin sulhasen kanssa kaiken vastuun järjestelyistä, en pyytänyt muuta apua kuin itse hääpäivänä pitopalvelun kanssa kommunikointia ja sen sellaista. Sekin siltä varalta, että tulee jotain ns. tilanteita, mihin ei morsiamena repeä kun juhlat on jo käynnissä. Koko porukka osallistui kuitenkin ihanasti ja hyvä fiilis kaikille ja juhlat meni yli odotusten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kummia löydy omasta tuttavapiiristä, voi kysellä seurakunnasta kummeja lapselle.
Toi nyt vasta naurettavaa on!
Onko se vähän kuin kaupungin edunvalvoja?
Kuka nyt tuntemattoman kummiksi suostuisi?Miksei vanhemmat voi itse ryhtyä lapsen kummeiksi, jos se on kastamisen edellytys, että kummit pitää olla?
Typerä, vanhentunut systeemi.
Kukaan ei nykyään hevillä suostu kummiksi.
Siitä on luvassa niin paljon riesaa ja kuluja.
Etenkin jos lapsi on esikoinen, ei yhtään tiedä, millaiseksi äiti muuttuu.Joistain naisista tulee omahyväisiä, itsekeskeisiä ääliöitä kun lapsi on muutaman kuukauden vanha. He alkavat vähätellä lapsettomia avoimesti. Se vaiva ei parane, vaan pahenee kun lapsi kasvaa ja niitä tulee lisää. Semmosta ei jaksa kuunnella ja välit voi muuttua viileiksi tai jopa katketa.
Tosi kiva sitten, jos olet sitoutunut kummiksi.Kuluja? Riesaa?
Olen ollut riparilla isosena ja minulla on 9 kummilasta. Euroakaan ei ole tarvinnut maksaa siitä, että olen mahdollistanut konfirmaation nuorille, jotka kastettiin vasta rippileirin aikana tai heti sen jälkeen.
Tajunnet, että tuo on poikkeuksellinen tilanne?
Ei, en tajua. Kummina oleminen ei maksa mitään kenellekään, ei ole kummiveroa tms. Jokainen aikuinen päättää itse rahoistaan ja siitä, miten paljon aikaa antaa kummilapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kummia löydy omasta tuttavapiiristä, voi kysellä seurakunnasta kummeja lapselle.
Toi nyt vasta naurettavaa on!
Onko se vähän kuin kaupungin edunvalvoja?
Kuka nyt tuntemattoman kummiksi suostuisi?Miksei vanhemmat voi itse ryhtyä lapsen kummeiksi, jos se on kastamisen edellytys, että kummit pitää olla?
Typerä, vanhentunut systeemi.
Kukaan ei nykyään hevillä suostu kummiksi.
Siitä on luvassa niin paljon riesaa ja kuluja.
Etenkin jos lapsi on esikoinen, ei yhtään tiedä, millaiseksi äiti muuttuu.Joistain naisista tulee omahyväisiä, itsekeskeisiä ääliöitä kun lapsi on muutaman kuukauden vanha. He alkavat vähätellä lapsettomia avoimesti. Se vaiva ei parane, vaan pahenee kun lapsi kasvaa ja niitä tulee lisää. Semmosta ei jaksa kuunnella ja välit voi muuttua viileiksi tai jopa katketa.
Tosi kiva sitten, jos olet sitoutunut kummiksi.Kuluja? Riesaa?
Olen ollut riparilla isosena ja minulla on 9 kummilasta. Euroakaan ei ole tarvinnut maksaa siitä, että olen mahdollistanut konfirmaation nuorille, jotka kastettiin vasta rippileirin aikana tai heti sen jälkeen.
Tajunnet, että tuo on poikkeuksellinen tilanne?
Ei, en tajua. Kummina oleminen ei maksa mitään kenellekään, ei ole kummiveroa tms. Jokainen aikuinen päättää itse rahoistaan ja siitä, miten paljon aikaa antaa kummilapselle.
Et selvästi ole kummi.
Näin ja aloittajan mielestä heistä tulee rappioalkoholisteja, koska aloittajan joku serkunkumminkaima on alkoholisti.