Lue keskustelun säännöt.
Ei löydy kummeja...
Surullinen syntymättömän lapseni puolesta
23.05.2018 |
Olen viimeisillään raskaana. Laskettuun aikaan on aikaa enää pari viikkoa.. Olen todella ahdistunut siitä, etten löydä tulevalle lapselleni kummeja. Raskausaikana muutenkin suurin osa ystävistä hylkäsi. Elävät vilkasta yliopistoelämää bileineen, eikä minun seurani ilmeisesti enää kiinnosta, kun menenkin elämässä eri polkua (olen kihloissa, ostimme asunnon ja saan lapsen). Tiedän että olen nuori, ja muut ikäiseni haluavat elää toisenlaista elämää, mutta itse en kyllä hyviä ystäviä hylkäisi.. Paha mieli siis ollut siitäkin että raskausaika on mennyt yksin ja ilman tukea. Paras ystäväni jäi kuitenkin, mutta kun häntä pyysin lapseni kummiksi, tuli kieltäytyminen. En minä ketään siihen tehtävään halua pakottaakaan, mutta kyllä tuli paha mieli kieltäytymisestä, pakko myöntää... Nyt kysyin siskoani, joka jäi miettimään. Ei kuulemma olisi varaa ostaa hienoja lahjoja, joita haluaisi. Miksi ihmiset luulevat että kummin tehtävä on toimia vain lahjojenkantajana?? Ahdistaa sekin miten jotkut ajattelevat että kummin pitäisi olla jokin uskonnollinen opastaja ja rukoilla lapsen puolesta, ja kieltäytyvät koska eivät sellaista halua olla. Minä ja mieheni emme usko, vaikka kirkkoon kuulutaankin. Emme kuitenkaan koe että kirkosta tarvitsisi erotakaan. Onhan näitä tapakristittyjä paljonkin. Mutta, itse siis ajattelen että kummin tehtävä on enemmänkin vain olla läsnä lapsen elämässä, käydä joskus kylässä kyselenässä kuulumisia tai vaikka lähettää joskus kortti. Jokainen voi itse olla juuri sellainen kummi kuin haluaa. Ei siitä paineita tarvitsisi ottaa...
Nyt tuntuu etten uskalla enää kysyä ketään koska pettymys kieltäytymisestä olisi suuri.. Vaihtoehdotkin käyvät jo vähiin. Miehen puoleltakaan ei tahdo löytyä ketään. Minkä vuoksi nykyään kukaan ei halua ryhtyä kummiksi? Kertokaa nyt kieltäytyjät mikä siinä tuntuu niin hirveältä? Itse en ole koskaan kummiksi päässyt vaikka kovasti haluaisin. Minulle olisi kunnia asia jos joku siihen tehtävään minua kysyisi. Olisin todella iloinen. Nyt tuntuu ettei kukaan välitä tulevasta lapsestamme. Itselläni on kummit, joiden kanssa edelleen viihdyn. Lapsena sain heiltä synttärilahjat ja joululahjat kyllä, mutta tärkeimmäksi koin aina heidän kanssaan vietetyt lyhyetkin hetket. Edelleen ovat tärkeitä minulle ja yhteyttä pidetään. Samaa toivoisin lapselleni...
Kommentit (131)
Minä en suostu kummiksi, koska en pysty antamaan lupausta siitä, että olisin seuraavat 18 vuotta läsnä, antaisin aikaa ja tulisin perhejuhliin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi kummilapsi, olin 16v kun kummityttöni syntyi. Hänen ollessa 3v muutin yliopisto-opiskelujen perässä n. 2h ajomatkan päähän, jolloin tapaamiset väistämättä jäivät vähemmälle.
Kummeus alkoi vaan tuntumaan raskaalta taakalta, kun näitä ”kummin velvollisuuksia” oli monta vuotta hankala toteuttaa. Nyt yläasteelle menevän kummitytön kanssa on ihana viettää aikaa, ja tää yhteen kummilapseen panostaminen on mulle hyvä vaihtoehto :) Yhdelle on varaa ostaa vähän kalliimpiakin juttuja ja maksaa harrastuksia ja olla se ”spesiaali aikuinen” muutenkin kun kortteja lähettämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin kummia edes tarvitaan? Minulla ei ole kummia. En ole koskaan sellaista kaivannut.
Lapsi ei saa kastetta ilman kummeja. Se ainakin itselle oli kynnyskysymys, koska ehdottomasti halusin vauvan kastettavan enkä antaa vain nimeä kuin koiralle.
Ap on provo tai tärähtänyt ihmisraasu.
Kyllä on v-mäistä velat joiden palsta tämä onkin.
En osaa ratkaista ap:n ongelmaa, mutta mulla on 3 kummilasta, jotka ovat syntyneet aika lailla samoihin aikoihin kuin omat lapseni. Samoin omien lasteni kummeilla on ollut pieniä lapsia kun omani syntyivät. Näinpä elämä on ollut hyvin täynnä kaikilla osapuolilla. Näin ollen kummius on muodostunut hyvin paineettomaksi ja kevyeksi, keneltäkään ei odoteta oikeastaan mitään. Sairastelujen, unettomuuden ja työstressien takia voi mennä kuukausia, että nähdään lasten kanssa. Synttäreillä käydään ja lahjat viedään ja joukukortit lähetetään, ja lähetetään toisillemme kuvia ja videoita. Ilman lapsia nähdään useammin, koska tosiaan ollaan hyviä ystäviä. Nyt kun lapset alkavat olla isompia, niin on alettu viedä heitä esim. teatteriin tai konserttiin, ja se varmaan tästä lähtee enenevästi menemään siihen suuntaan.
Mä jotenkin näen kummiuden nykyään sellaisena "olet minulle tärkeä ihminen" -merkkinä, en minään vastuuna tai vaatimuksena. Olisi kiva jos kummin ja lasten välit muodostuisivat läheisiksi, mutta elämä menee miten menee, ja lapset eivät mielestäni erityisesti tarvitse jatkuvasti elämässään olevaa kummia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sun paras ystävä kieltäytyi?
Jos te ette usko, niin miksi te kuulutte kirkkoon? En oikein jaksa käsittää tätä.Jaa niin, vain poikkeusluvalla (kirkkoherran mielivalta, ilmeisesti), voi lapsen kastaa ilman kahta kummia, ihan vain tiedoksesi. Ja kummien pitää olla konfirmoituja ev.lut.-kirkon jäseniä.
Täälläpäin ei ole trendinä kirkosta eroaminen niinkuin ehkä eteläsuomessa.. Kukaan lähipiirissäni ei ole uskovainen, mutta suurin osa kylläkin kirkon jäseniä edelleen. En tiedä, olen kyllä eroamista itsekin miettinyt mutta en koe että tarvitsee. Kirkollisvero on kuitenkin mikroskooppisen pieni osa tuloja, en koe että se on minulta pois.. Tehdäänhän sillä rahalla hyvääkin..
No saatahan snä kuulua kirkkoon jos kerran haluat. Mutta ei lasta siihen ole pakko liittää ja vielä väkisin vääntää joku sellainen kummiksi joka suostuu kun ei kehtaa sanoa ei.
Ja siis ihan oikeastiko ei ole mitenkään kiusallista papille vakuutella, että tahtoo kasvattaa lapsensa Jumalan oppien mukaan ja Jeesuksen sovitustyön vuoksi hänkin saa syntinsä anteeksi ja perisyntiä siinä nyt pyhän hengen nimeen pois pestään jos ette kerran itse sellaiseen usko? Rukoilla ja veisata sellaisen jumaluuden nimiin lapsenne puolesta joka ei teille ole tosi vain koska on tapana? Olla mukana tuollaisessa teatterissa, jotta saat toteutettua jonkun kuvitelman siitä mitä kummit lapsesi elämään antavat? Että pappi pitää olla ja ristiäiset, vaikka mihinkään ei uskotakaan?
No onhan tuo kummi aika turha virka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuuttomia ja lapsen tasolle jämähtäneet nämä nykyajan uuspakanallis-pseudovasemmistolaiset vihernyyhkysivarit ja femalesbot. Pimeä nousee.
Outoja ja epäasiallisia vastauksia oli turhan monta.
Kirkkoherran luvalla yksikin kummi riittää. Ja tosiaan myös isovanhemmat voivat toimia kummeina, ja hätätapauksessa voi kysyä vaikka seurakunnan työntekijöitäkin.
Kannattaa avoimesti puhua kummiehdokkaiden kanssa mitä toivoo kummiudelta, ja voi myös sanoa ettei kummiudelta tarvitse ottaa paineita, jokainen voi olla kummi omalla tavallaan. Sillä tavalla kuin omaan luonteeseen, elämäntilanteeseen ja olosuhteisiin nähden sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sun paras ystävä kieltäytyi?
Jos te ette usko, niin miksi te kuulutte kirkkoon? En oikein jaksa käsittää tätä.Jaa niin, vain poikkeusluvalla (kirkkoherran mielivalta, ilmeisesti), voi lapsen kastaa ilman kahta kummia, ihan vain tiedoksesi. Ja kummien pitää olla konfirmoituja ev.lut.-kirkon jäseniä.
Täälläpäin ei ole trendinä kirkosta eroaminen niinkuin ehkä eteläsuomessa.. Kukaan lähipiirissäni ei ole uskovainen, mutta suurin osa kylläkin kirkon jäseniä edelleen. En tiedä, olen kyllä eroamista itsekin miettinyt mutta en koe että tarvitsee. Kirkollisvero on kuitenkin mikroskooppisen pieni osa tuloja, en koe että se on minulta pois.. Tehdäänhän sillä rahalla hyvääkin..
No saatahan snä kuulua kirkkoon jos kerran haluat. Mutta ei lasta siihen ole pakko liittää ja vielä väkisin vääntää joku sellainen kummiksi joka suostuu kun ei kehtaa sanoa ei.
Ja siis ihan oikeastiko ei ole mitenkään kiusallista papille vakuutella, että tahtoo kasvattaa lapsensa Jumalan oppien mukaan ja Jeesuksen sovitustyön vuoksi hänkin saa syntinsä anteeksi ja perisyntiä siinä nyt pyhän hengen nimeen pois pestään jos ette kerran itse sellaiseen usko? Rukoilla ja veisata sellaisen jumaluuden nimiin lapsenne puolesta joka ei teille ole tosi vain koska on tapana? Olla mukana tuollaisessa teatterissa, jotta saat toteutettua jonkun kuvitelman siitä mitä kummit lapsesi elämään antavat? Että pappi pitää olla ja ristiäiset, vaikka mihinkään ei uskotakaan?
Tästä tulee mieleen kaverini. Hän kuuluu kirkkoon ja lapset tietenkin kastettiin. Jos joku erehtyy hänelle sanomaan olevansa uskovainen, niin kaverini alkaa pilkata ja sanoa mitä mieltä hän moisesta on! Hänen mielestään ei jumalaa ole olemassakaan ja siihen uskovat ovat tärähtäneitä. Hieman ristiriitaista..
Kummiksi kannattaa kysyä sellaista henkilöä, joka ilman kummiuttakin tulisi olemaan lapsen elämässä mukana ja joka muistaisi lasta jouluna ja merkkipäivinä. Näin kummiudesta ei aiheudu ylimääräistä vaivaa ja kustannuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa joku jaksaa tuon stoorin lukea ja vastata..
Ap
Siskosi lähisukulaisena olisi luonnollinen kummi, joka todennäköisesti pysyisi lapsen elämässä. Selitä hänelle, että kummi olisi lapsen ikioma aikuisystävä, jonka ei tarvitseisi panostaa kalliisiin lahjoihin vaan olla joskus olemassa lapselle.
Ethän rajoita kummipyyntöjä kirkkoon kuuluville?
Seuraan lasteni ja lastenlasten "kummielämää" ja keskeistä on tuo tärkeiden asioiden jakaminen, ei kalliit lahjat. Tässä siis sisarukset ovat toistensa lasten kummeja. Ei siinä suuret rahat liiku, mutta ovat keskenään paljon tekemisissä ja kummit ovat huomaavaisia lasten tärkeissä jutuissa nimenomaan kummeina. Osa kuuluu kirkkoon, osa ei.
Ovatko omat kummisi jo niin iäkkäitä, etteivät voisi olla kummeina seuraavassakin polvessa? Kysypä heiltäkin.
Löydät kyllä kivan kummin tai pari lapsellesi :)
Onnea vauvan syntymän johdosta!
Siis onko ap jättänyt opiskelut opiskelematta? Ei ihme, että kaverit ovat kaikonneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mieheni kanssa yhdeksän kummilasta. Jouluina ostamme pienemmät lahjat, max 20€, sillä täytyy ostaa kaikille kerralla. Syntymäpäivinä sitten kalliimpi, max 50€ lahja. Hyvin ovat rahat riittäneet, vaikka vain mieheni käy töissä. omia lapsia 3. Haluaisin olla enemmän läsnä kummilasten elämässä, mutta valitettavasti osaa muistetaan vain lahjoilla. :/
Kummius on muuttunut ja erityisesti vanhempien odotukset kummeja kohtaan. Olen kuuskymppinen ja lapsuudessani kummini osallistuivat vain ristiäisiini, rippijuhliini ja ylioppilasjuhliini. Jos olisin mennyt naimisiin, olisivat varmasti osallistuneet häihinikin. Maantieteelliset etäisyydet olivat pitkiä eikä kaikilla ollut edes omaa autoa, joten synttäreille eivät kauempana asuvat kummit koskaan tulleet. Synttärimuistamiseksi riitti postitse lähetetty onnittelukortti ja jouluna joulukortti. Kummini eivät ottaneet koskaan yökylään eivätkä vieneet Linnanmäelle tms paikkoihin. Kummeja tapasin silloin, kun vanhempani kyläilivät heidän kanssaan sekä sukujuhlissa. Kummius oli siis huomattavasti helpompaa kuin nykyisin. Vaikka ap:n odotukset eivät mitään aivan mahdottomia olekaan, niin esimerkiksi tuo läsnäoleminen lapsen elämässä on odotus, joka varmasti vähentää ihmisten halukkuutta ryhtyä kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
No itse en halua kummiksi eikä kukaan ystävistänikään halua kummiksi. Vaikka olisi kyseessä siskon tai parhaan kaverin lapsi. Kun ei halua niin ei halua. Kummit ei ole tätä päivää.
Joo ei.
Olin kummina mut onneksi pääsin siitä avioerossa.
Kummin tehtävä: ostaa lahjoja, antaa rahaa.
Mitä kummi saa? - Moitteita, jos lahjat ei kelpaa tai rahaa tulee liian vähän.
- No thanks!
Ai niin. Kummilapsi voi osoittautua ku&ipääksi. Silti siitä on pakko muka tykätä.
Kummius muuttaa suhteen lapsen vsnhempiin yksipuoliseksi hyväksikäyttösuhteeksi.
Ärsyttävää, etenkin jos kummi on varattomampi.
Kummin asiat ei kiinnosta tippaakaan.
Kummi ei saa apua, tukea eikä muuta kuin kynnen kokoisia fotoja lapsesta. Niillä ei tee mitään.
Aina kun tavataan, pitäisi "muistaa" kummilasta. Ts olla lahja tai antaa rahaa.
Itse en saanut kummeilta kuin muutaman lahjan ikinä. Yleensä tuli postikortteja.
Mutta nykyajan vaatimukset on kohtuuttomat.
Kummille pitäisi maksaa nykyoloissa palkkaa tai kirkko saisi suorittaa kummikorvausta.
Mulla ei ole varaa eikä halua sitoutua moiseen.
Yhdet pyysi kummiksi, mutta ei ristiäisiin. En tietenkään mennyt.
Jos mua pyydettäisi kummiksi ja haluttaisi aidosti osallistumaan koska olen hyvä tyyppi ja arvostettu ystävä, suostuisin varmaan.
Mutta maksajan rooli ei kutsu.
Vierailija kirjoitti:
Kummius muuttaa suhteen lapsen vsnhempiin yksipuoliseksi hyväksikäyttösuhteeksi.
Ärsyttävää, etenkin jos kummi on varattomampi.
Kummin asiat ei kiinnosta tippaakaan.
Kummi ei saa apua, tukea eikä muuta kuin kynnen kokoisia fotoja lapsesta. Niillä ei tee mitään.Aina kun tavataan, pitäisi "muistaa" kummilasta. Ts olla lahja tai antaa rahaa.
Itse en saanut kummeilta kuin muutaman lahjan ikinä. Yleensä tuli postikortteja.
Mutta nykyajan vaatimukset on kohtuuttomat.Kummille pitäisi maksaa nykyoloissa palkkaa tai kirkko saisi suorittaa kummikorvausta.
Mulla ei ole varaa eikä halua sitoutua moiseen.
Yhdet pyysi kummiksi, mutta ei ristiäisiin. En tietenkään mennyt.Jos mua pyydettäisi kummiksi ja haluttaisi aidosti osallistumaan koska olen hyvä tyyppi ja arvostettu ystävä, suostuisin varmaan.
Mutta maksajan rooli ei kutsu.
Tämähän olisi hyvä toteuttaa vaikka niin, että kummiksi ryhtyvä saisi kirkollisverovapauden kummilapsensa konfirmaatiopäivään asti.
Itse ainakin kieltäytyisin kummin tehtävistä. Olen pari kertaa jo tehnytkin niin.
M35
Isovanhemmat voivat olla lapsenlapsensa kummeja.