Lue keskustelun säännöt.
Ei löydy kummeja...
Surullinen syntymättömän lapseni puolesta
23.05.2018 |
Olen viimeisillään raskaana. Laskettuun aikaan on aikaa enää pari viikkoa.. Olen todella ahdistunut siitä, etten löydä tulevalle lapselleni kummeja. Raskausaikana muutenkin suurin osa ystävistä hylkäsi. Elävät vilkasta yliopistoelämää bileineen, eikä minun seurani ilmeisesti enää kiinnosta, kun menenkin elämässä eri polkua (olen kihloissa, ostimme asunnon ja saan lapsen). Tiedän että olen nuori, ja muut ikäiseni haluavat elää toisenlaista elämää, mutta itse en kyllä hyviä ystäviä hylkäisi.. Paha mieli siis ollut siitäkin että raskausaika on mennyt yksin ja ilman tukea. Paras ystäväni jäi kuitenkin, mutta kun häntä pyysin lapseni kummiksi, tuli kieltäytyminen. En minä ketään siihen tehtävään halua pakottaakaan, mutta kyllä tuli paha mieli kieltäytymisestä, pakko myöntää... Nyt kysyin siskoani, joka jäi miettimään. Ei kuulemma olisi varaa ostaa hienoja lahjoja, joita haluaisi. Miksi ihmiset luulevat että kummin tehtävä on toimia vain lahjojenkantajana?? Ahdistaa sekin miten jotkut ajattelevat että kummin pitäisi olla jokin uskonnollinen opastaja ja rukoilla lapsen puolesta, ja kieltäytyvät koska eivät sellaista halua olla. Minä ja mieheni emme usko, vaikka kirkkoon kuulutaankin. Emme kuitenkaan koe että kirkosta tarvitsisi erotakaan. Onhan näitä tapakristittyjä paljonkin. Mutta, itse siis ajattelen että kummin tehtävä on enemmänkin vain olla läsnä lapsen elämässä, käydä joskus kylässä kyselenässä kuulumisia tai vaikka lähettää joskus kortti. Jokainen voi itse olla juuri sellainen kummi kuin haluaa. Ei siitä paineita tarvitsisi ottaa...
Nyt tuntuu etten uskalla enää kysyä ketään koska pettymys kieltäytymisestä olisi suuri.. Vaihtoehdotkin käyvät jo vähiin. Miehen puoleltakaan ei tahdo löytyä ketään. Minkä vuoksi nykyään kukaan ei halua ryhtyä kummiksi? Kertokaa nyt kieltäytyjät mikä siinä tuntuu niin hirveältä? Itse en ole koskaan kummiksi päässyt vaikka kovasti haluaisin. Minulle olisi kunnia asia jos joku siihen tehtävään minua kysyisi. Olisin todella iloinen. Nyt tuntuu ettei kukaan välitä tulevasta lapsestamme. Itselläni on kummit, joiden kanssa edelleen viihdyn. Lapsena sain heiltä synttärilahjat ja joululahjat kyllä, mutta tärkeimmäksi koin aina heidän kanssaan vietetyt lyhyetkin hetket. Edelleen ovat tärkeitä minulle ja yhteyttä pidetään. Samaa toivoisin lapselleni...
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummius on muinaisjäänne jostain kivikaudelta. Miksi pakkoliität viattoman lapsen kirkkoon?
Näin uskonnottomana, mutta perinteisiä tapoja arvostavana ja sellaisista kiinnostuneena pidän kaikista rituaaleista.
Ohis.
No manaa sitten jollain riuaalilla ap:lle kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummius on muinaisjäänne jostain kivikaudelta. Miksi pakkoliität viattoman lapsen kirkkoon?
Näin uskonnottomana, mutta perinteisiä tapoja arvostavana ja sellaisista kiinnostuneena pidän kaikista rituaaleista.
Ohis.
No manaa sitten jollain riuaalilla ap:lle kummi.
ap:n lapselle*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummius on muinaisjäänne jostain kivikaudelta. Miksi pakkoliität viattoman lapsen kirkkoon?
Näin uskonnottomana, mutta perinteisiä tapoja arvostavana ja sellaisista kiinnostuneena pidän kaikista rituaaleista.
Ohis.
No manaa sitten jollain riuaalilla ap:lle kummi.
Teekin sitten sellaiset rituaalit, että ap saa tehdä kaiken mitä kaveritkin. Mieluiten vähän enemmän.
Lusikoita, kehyksiä ja ristejä voi vanhemmat ostaa ihan itsekin.
T: Toinen, joka ei tiedä omia kummejansa :D
Jos ei kummia löydy omasta tuttavapiiristä, voi kysellä seurakunnasta kummeja lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olisit sinäkin ap elänyt sellaista elämää kun noin kaihertaa. Kuka käski tehdä lapsen tai ostaa asunnon?
Anteeksi nyt vaan mutta kuka on sanonut että minä tuollaista elämää haikailisin!!? Olen todella tyytyväinen siihen että löysin vierelleni upean rakkaan miehen. Saamme lapsen jota niin kovin toivoimme, kaikki eivät lasta saa vaikka kuinka yrittäisivät. Ja ostimme ihanan asunnon, jossa jatkaa elämän seuraavaa vaihetta. Aikuituisivat nuo ystäväni niin tajuaisivat että on sitä elämässä muutakin kuin viina
Paljonko joit ennen raskautta ja ehkä vielä raskausaikana, jos menneisyytesi on pelkkää alkoholinhuuruista juhlimista? Enkä usko, että kukaan haluaa vaihtaa vapauttaa lapsesi ilmaiseksi hoitajaksi, koska siihenhän sinä kummia tarvitset.
En ole bilettäjätyyppiä koskaan ollutkaan. Raskausaikana en ole nauttinut pisaraakaan alkoholia. En tarvitse ilmaishoitajaa lapselle, hoidan hänet itse mieheni kanssa kaikella rakkaudella. Enkä kaipaa sinunlaisia tyhjäpäitä tänne vittuilemaan.
Joten kiitos ja näkemiin.
Toivon vastauksia siihen miksi kummiksi pyytäminen otetaan vastaan niin nihkeästi.
Koska pyydät vääriä ihmisiä lapsesi kummeiksi! Jos et ole tähänkään asti ollut tekemisissä niiden halveksimiesi bilettäjien kanssa, niin miksi nyt haluat kummeiksi heidÄt, jotka (omien sanojesi mukaan) "reuhaavat vain yliopistobileissä tuhannenpäissään",
Ne bilettäjät ihmettelevät, että miksi tuo nyt on kärttämässä seuraa, kun se on viimeiset 3 vuotta kyhjöttänyt miehensä kanssa ja aina tuonut julki, miten halveksii niitä, joilla on hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta huhhuh mitä kuraa voikaan täällä saada niskaan.. Toivoisin että ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen myös netissä.. Tuskin kukaan kasvotusten tuollaisia laukoisi...🤔 inhottavaa tehdä oletuksia ihmisestä jota ei tunne eikä ole koskaan nähnyt.
Ap
Siinä vaiheessa kun aletaan arvostelemaan muiden tapaa elää niin sama toimii toisinpäin. Arvostelit itsekin lapsettomien nuorten ystäviesi tapaa olla normaali nuori, jota kiinnostaa juhliminen. Mikään talon ostaminen tai lapsen saaminen ei ole merkki aikuisuudesta, minulla on myös ne molemmat ja en silti arvostele ihmisiä, jotka haluavat eri asioita.
Kummiudesta saa kieltäytyä jos haluaa ilman sen kummempia analyyseja tai aihe vapaalle- kirjoittelua.
Ei siinä mitään jos joskus käy baarissa tai keikalla, olenhan minäkin joskus käynyt. Lähinnä noissa "kavereissa" haittaa se että biletys vaan lisääntyy kokoajan. Se ei jää enää viikonloppuun vaan on keskiviikkobileetkin. Ja outoa että minut on unohdettu samantien kun kuulivat että olen raskaana. Ei olisi minulla peruste 6 vuotisen ystävyyden päättämiselle, jos kaverini saisi lapsen. Nuori saa olla ja hauskaa pitää, mutta voi silti ajatella kypsemmin.
Onneksi minulla on perheeni ja tuo paras ystäväni, vaikka kummin tehtävästä kieltäytyikinMonet muuttuu tylsiksi kun saavat lapsia.
Ehkä sun kavereilla on jo kokemusta siitä.
Ihan sama ihminen kyllä olen kuin ennenkin, sama huumori jne. Ehkä sitten jonkun mielestä perheelliset ovat tylsiä, sillehän en mitään voi miten toiset sen kokee.. Harmillisia vaan että annetaan elämäntilanteen muutoksen vaikuttaa niin paljon että tiet eroaa.. Mutta uusia ihmisiä tulee aina vastaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutko kaukana? Itse olen Lapissa. Voin alkaa kummitukseksi koska en kuulu kirkkoon.
Mainittakoon vielä että ystäväni olivat ennen erilaisia.. Yliopistoelämä vei alkoholin pariin. Kaippa se sitten menee niin, että rankka työ rankat huvit. Minulla on alkoholisti lähisuvussa ja se on koko suvulle rankkaa.. Toivon että ystäväni ymmärtävät vetää rajan johonkin ennenkuin on liian myöhäistä..
Tämä jauhaminen ei kyllä liity alkuperäiseen kysymykseeni.. Mutta tätähän tämä on täällä, että keskitytään siihen epäolennaiseen..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sisarukseni lapsen kummi. Ripillepääsyyn asti muistettiin joka ikinen syntymäpäivä ja joulu, vierailtiin silloin tällöin, asuimme aika kaukana toisistamme. Kertaakaan ei kiitosta tullut, ei edes isommasta rahalahjasta rippilahjaksi. Kiitoskorttiakaan ei silloin lähetetty.
Sisarukseni on oman lapseni kummi, lapseni on viitisen vuotta kummilastamme nuorempi. Ihan satunnaisesti on muistettu, viimeksi 8-vuotiaana postittaneet pienen lahjan. Kiitetty on aina muistamisista. Meillä ovat käyneet viimeksi lapsein 1-vuotissyntymäpäivillä. Tänä kesänä lapseni pääsee ripille, saa nähdä tulevatko kummit.
Vierailija kirjoitti:
Mainittakoon vielä että ystäväni olivat ennen erilaisia.. Yliopistoelämä vei alkoholin pariin. Kaippa se sitten menee niin, että rankka työ rankat huvit. Minulla on alkoholisti lähisuvussa ja se on koko suvulle rankkaa.. Toivon että ystäväni ymmärtävät vetää rajan johonkin ennenkuin on liian myöhäistä..
Tämä jauhaminen ei kyllä liity alkuperäiseen kysymykseeni.. Mutta tätähän tämä on täällä, että keskitytään siihen epäolennaiseen..
Ap
Jos et hyväksy alkoholia, niin miksi ihmeessä pyydät kummiksi ihmisiä, jotka pitävät viinasta? Huomaatko nyt lainkaan, miten kaksinaamainen olet asiasi kanssa? Olette tunteneet lukiosta asti, opiskelleet yhdessä, kaverit on juhlineet ja sinä seurustellut.Olet tehnyt heille selväksi, että olet parempi ihminen, koska et viinaan koske ja nyt silmät ymmyrkäisinä ihmettelet, miksi ne rapajuopot ei halua kummeiksi.
Miksiköhän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainittakoon vielä että ystäväni olivat ennen erilaisia.. Yliopistoelämä vei alkoholin pariin. Kaippa se sitten menee niin, että rankka työ rankat huvit. Minulla on alkoholisti lähisuvussa ja se on koko suvulle rankkaa.. Toivon että ystäväni ymmärtävät vetää rajan johonkin ennenkuin on liian myöhäistä..
Tämä jauhaminen ei kyllä liity alkuperäiseen kysymykseeni.. Mutta tätähän tämä on täällä, että keskitytään siihen epäolennaiseen..
Ap
Kuten arvelin; sairaaloinen suhtautuminen alkoholiin.
Ymmärrän ap harmisi, mutta opiskelijaelämän suolahan on juuri ne bileet ja uusiin ihmisiin tutustuminen, ei ole syytä olla pettynyt kavereihin, koska he eivät vielä ole kiinnostuneita perhe elämästä tai lapsestasi.
Minäkin menetin lähes kaikki entiset kaverit kun tulin raskaaksi 24vuotiaana, koska elämämme oli niin erilaista sen jälkeen.
Tuntuihan se kurjalta, kun ennen näki näitä kavereita joka viikonloppu ja yhtäkkiä huomasikin olevansa yksin, vaikka puoliso olikin, niin eri asiahan se on.
Koita etsiä uusia kavereita, joilla on sama tilanne, äiti lapsi kerhoista yms..
Kummi asiaan en osaa sanoa mitään, koska itsellä vähän sama ongelma, ettei löydy enää ketään toiselle lapselle kummiksi, ellen pyydä samoja kavereita kun esikoisellekin, stressiä en siitä ota, koska olen huomannut ettei kummius oikeen enää ole sitä mitä se on ollut omassa lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummius vain ei ole tätä päivää.
Lapsen elämässä on läsnä/ vierailemassa ja niitä kortteja lähettämässä ne, jotka h a l u a v a t -ei siihen kummiutta tarvita.
Kirjoituksestasi saa vaikutelman, kuin eläisit jonkinlaista nukkekotielämää, jota haluat sisustaa ja leikkiä tietyllä tavalla. Ja nyt tarvitsisit leikkiisi jonkun, joka suostuu leikkimään kummia?
Elämä vain ei mene niin.
"Ei siitä paineita tarvitsisi ottaa..." --ja silti itse otat/otatte ("nyyh! olemme jääneet ilman tukea"?!) enemmän kuin paineita, kun käsikirjoittamasi nukkekotileikin pieni yksityiskohta ei menekkään niin, kuin suunnittelit.
"Lapsen puolesta harmittaa..". Lapsesi tarvitsee kummiutta yhtä paljon, kuin se kuuluisa kala sitä polkupyörää. Toivottavasti lapsesi elämään tulee mahtumaan/pääsemään myös oikeita, aitoja, turvallisia aikuisia ihmisiä, jotka kykenevät läheisyyteen ja avoimeen kanssakäymiseen ilman rooleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta huhhuh mitä kuraa voikaan täällä saada niskaan.. Toivoisin että ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen myös netissä.. Tuskin kukaan kasvotusten tuollaisia laukoisi...🤔 inhottavaa tehdä oletuksia ihmisestä jota ei tunne eikä ole koskaan nähnyt.
Ap
Siinä vaiheessa kun aletaan arvostelemaan muiden tapaa elää niin sama toimii toisinpäin. Arvostelit itsekin lapsettomien nuorten ystäviesi tapaa olla normaali nuori, jota kiinnostaa juhliminen. Mikään talon ostaminen tai lapsen saaminen ei ole merkki aikuisuudesta, minulla on myös ne molemmat ja en silti arvostele ihmisiä, jotka haluavat eri asioita.
Kummiudesta saa kieltäytyä jos haluaa ilman sen kummempia analyyseja tai aihe vapaalle- kirjoittelua.
Ei siinä mitään jos joskus käy baarissa tai keikalla, olenhan minäkin joskus käynyt. Lähinnä noissa "kavereissa" haittaa se että biletys vaan lisääntyy kokoajan. Se ei jää enää viikonloppuun vaan on keskiviikkobileetkin. Ja outoa että minut on unohdettu samantien kun kuulivat että olen raskaana. Ei olisi minulla peruste 6 vuotisen ystävyyden päättämiselle, jos kaverini saisi lapsen. Nuori saa olla ja hauskaa pitää, mutta voi silti ajatella kypsemmin.
Onneksi minulla on perheeni ja tuo paras ystäväni, vaikka kummin tehtävästä kieltäytyikinMonet muuttuu tylsiksi kun saavat lapsia.
Ehkä sun kavereilla on jo kokemusta siitä.Ihan sama ihminen kyllä olen kuin ennenkin, sama huumori jne. Ehkä sitten jonkun mielestä perheelliset ovat tylsiä, sillehän en mitään voi miten toiset sen kokee.. Harmillisia vaan että annetaan elämäntilanteen muutoksen vaikuttaa niin paljon että tiet eroaa.. Mutta uusia ihmisiä tulee aina vastaan..
No et kyllä kuulosta siltä että ajattelisit muuta kuin omasta näkövinkkelistäsi.
Annathan sinäkin elämäntilanteesi vaikuttaa siihen, että olet yhtäkkiä haluamasssa muita ihmisiä ryhtymään kummiksi.
Eivät he kummiutta kaipaa eivätkä tarvitse,vaan sinä.
Etkö huomaa?
Mikset kysy heiltä, miksi sun seura ei enää kiinnosta. Voisit yllättyä vastauksista.
Sori, mutta sussa kuuluu jo se suvaitsemattomuus ja oman navan ympärillä pyöriminen, mikä on tyypillistä perheytyville.
Alatko lapsen saatuasi julistaa, miten elämää ymmärtää vasta kun on oma lapsi?
Älä sit ihmettele, jos loputkin kaverit haihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mainittakoon vielä että ystäväni olivat ennen erilaisia.. Yliopistoelämä vei alkoholin pariin. Kaippa se sitten menee niin, että rankka työ rankat huvit. Minulla on alkoholisti lähisuvussa ja se on koko suvulle rankkaa.. Toivon että ystäväni ymmärtävät vetää rajan johonkin ennenkuin on liian myöhäistä..
Tämä jauhaminen ei kyllä liity alkuperäiseen kysymykseeni.. Mutta tätähän tämä on täällä, että keskitytään siihen epäolennaiseen..
Ap
Jeesus, että aloittaja kuulostaa rasittavalta kakaralta, vaikka on olevinaan niin kypsä niin kypsä..
Mua on pari kertaa pyydetty kummiksi. En ottanut tehtävää vastaan. En mä jaksa juosta missää synttäreillä muuta sellasta.
Olisi ihanaa, jos mulla olisi ystävä joka pyytäisi kummiksi, mutta ei ole ketään niin läheistä. Mielestäni tuo kertoo jotain ystävyytenne laadusta. He eivät pidä sinua niin tärkeänä, vaan ajattelevat ehkä, että kummius olisi heille taakka joka pitäisi heidät sidottuna myös sinuun. Jos olisitte läheisiä, olisi heille vain iloinen asia olla mukana elämässänne ihan jotain ” virallistakin” kautta. muistamiset ja kuulumisten kyselyt olisivat luonnollinen osa kanssakäymistä, ja kummius olisi vain pieni lisäys. Valitettavasti tulee mieleen vain tämä..
Kummisuhteesta ei tahdo tulla hyvä, jos vanhempien kanssa ei ole valmiiksi läheinen. Itselläni on yksi, nyt jo aikuinen kummilapsi ja suhde häneen jäi hyvin etäiseksi, koska luonnollista suhdetta vanhempiin ei ollut (etäisiä sukulaisia). Kaksi muuta kummilasta on lähempää perheestä ja heidän kanssaan suhde on ihan erilainen. Ovat olleet yökylässä yms. Mielelläni voisin olla kummi vielä yhdelle lapselle, mutta vain jonkun läheisen ystävän jälkikasvulle.
Onko se ap sinun asiasi? Ei ole, vaikka bilettäisivät joka ikinen päivä. Ehkä ovat kyllästyneet sinuun jo aikasemmin, varsinkin jos asenteesi on tällainen. Ota se pää pois perseestäsi.