Lue keskustelun säännöt.
Ei löydy kummeja...
Surullinen syntymättömän lapseni puolesta
23.05.2018 |
Olen viimeisillään raskaana. Laskettuun aikaan on aikaa enää pari viikkoa.. Olen todella ahdistunut siitä, etten löydä tulevalle lapselleni kummeja. Raskausaikana muutenkin suurin osa ystävistä hylkäsi. Elävät vilkasta yliopistoelämää bileineen, eikä minun seurani ilmeisesti enää kiinnosta, kun menenkin elämässä eri polkua (olen kihloissa, ostimme asunnon ja saan lapsen). Tiedän että olen nuori, ja muut ikäiseni haluavat elää toisenlaista elämää, mutta itse en kyllä hyviä ystäviä hylkäisi.. Paha mieli siis ollut siitäkin että raskausaika on mennyt yksin ja ilman tukea. Paras ystäväni jäi kuitenkin, mutta kun häntä pyysin lapseni kummiksi, tuli kieltäytyminen. En minä ketään siihen tehtävään halua pakottaakaan, mutta kyllä tuli paha mieli kieltäytymisestä, pakko myöntää... Nyt kysyin siskoani, joka jäi miettimään. Ei kuulemma olisi varaa ostaa hienoja lahjoja, joita haluaisi. Miksi ihmiset luulevat että kummin tehtävä on toimia vain lahjojenkantajana?? Ahdistaa sekin miten jotkut ajattelevat että kummin pitäisi olla jokin uskonnollinen opastaja ja rukoilla lapsen puolesta, ja kieltäytyvät koska eivät sellaista halua olla. Minä ja mieheni emme usko, vaikka kirkkoon kuulutaankin. Emme kuitenkaan koe että kirkosta tarvitsisi erotakaan. Onhan näitä tapakristittyjä paljonkin. Mutta, itse siis ajattelen että kummin tehtävä on enemmänkin vain olla läsnä lapsen elämässä, käydä joskus kylässä kyselenässä kuulumisia tai vaikka lähettää joskus kortti. Jokainen voi itse olla juuri sellainen kummi kuin haluaa. Ei siitä paineita tarvitsisi ottaa...
Nyt tuntuu etten uskalla enää kysyä ketään koska pettymys kieltäytymisestä olisi suuri.. Vaihtoehdotkin käyvät jo vähiin. Miehen puoleltakaan ei tahdo löytyä ketään. Minkä vuoksi nykyään kukaan ei halua ryhtyä kummiksi? Kertokaa nyt kieltäytyjät mikä siinä tuntuu niin hirveältä? Itse en ole koskaan kummiksi päässyt vaikka kovasti haluaisin. Minulle olisi kunnia asia jos joku siihen tehtävään minua kysyisi. Olisin todella iloinen. Nyt tuntuu ettei kukaan välitä tulevasta lapsestamme. Itselläni on kummit, joiden kanssa edelleen viihdyn. Lapsena sain heiltä synttärilahjat ja joululahjat kyllä, mutta tärkeimmäksi koin aina heidän kanssaan vietetyt lyhyetkin hetket. Edelleen ovat tärkeitä minulle ja yhteyttä pidetään. Samaa toivoisin lapselleni...
Kommentit (131)
Älkää kiusatko viimeisillään raskaana olevaa naista.
En lukenut ihan kokonaan aloitusta. Mutta jos ei kummeja löydy, ei voi mitään. Ihmisillä on oikeus kieltäytyä. Kerro papille avoimesti ettei löydy. Mutta aika keskiaikaista kirkolta, jos jää kastaminen tuon takia. Nykyaika on mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sitä ollaan, kun halutaan liittää lapsi kirkkoon ja lisäksi pitäisi saada kummit, joiden oikea tehtävä on muuten kertoa lapselle Jumalan sanaa ja pitää kirkon yhteydessä. Kuinka moni nykyihminen tuollaista haluaa tehdä? Turhat rituaalit ovat kiusallisia, kun niissä ei ole aitoa sisältöä!! Sama homma on kirkkohäissä. Kun lapsi liitetään paperilla väestörekisteriin, ei tarvitse tuotakaan miettiä!!
Nää lapsen takia harmittaa -tyypit on sitten rasittavia!!
He ovat iloisesti heittäneet pellolle ja laiminlyöneet ihmissuhteensa kupsuttaessaan oman kullan kainalossa.
Mutta kas kun tulee vauva, odotetaan että ympärille kertyy vankka ja aktiivinen tukirinki.
Yhtäkkiä pitäisi olla aktiivisia, lämpimiä läheisiä ihmissuhteita Lapsen Takia!
Ap., elämä ei mene noin. Ihmissuhteet on molemminpuolista kunnioitusta, vapaaehtoista yhdessä viihtymistä.
Ei sitä, että toiset saapuu kun sinä tarvitset.
Niin että nyt on parasta, että alat etsiä uusia ystäviä muista mammoista. Ehkä sieltä löytyy kaltaisiasi bilettäjien halveksijoita. Sinuna tähyilisin erityisesti uskovien suuntaan. He pitävät itseään muita parempina ja tietävät sinun laillasi miten elämää kuuluu elää.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsenlapsilla on kirkkoon kuulumattomat ns. ystäväkummit. Eikä heitä ole kastettu. Kirkkoon kuluvia ei nykyään enää juuri ole.
Kirkkoon kuuluu edelleen 3/4 suomalaisista. Se yksi neljännes on ma muja ja muita.
Seurakunnasta saa kummit, ota yhteyttä kirkkoherranvirastoon.
Täällä annetaan todella negatiivisia ja ilkeitä vastauksia aloittajalle. Aloitus oli todellakin asiallinen ja olisi luullut saavan fiksuja vastauksia mutta kerta toisensa jälkeen saa huomata että tällä palstalla kirjoittavat ovat suorastaan idiootteja. Aloittajalle sanoisin että jatka vielä etsintää, isovanhemmatkin voivat olla kummeja. Löytyisikö seurakunnan kautta kummi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä kirjoitti:
Täällä annetaan todella negatiivisia ja ilkeitä vastauksia aloittajalle. Aloitus oli todellakin asiallinen ja olisi luullut saavan fiksuja vastauksia mutta kerta toisensa jälkeen saa huomata että tällä palstalla kirjoittavat ovat suorastaan idiootteja. Aloittajalle sanoisin että jatka vielä etsintää, isovanhemmatkin voivat olla kummeja. Löytyisikö seurakunnan kautta kummi?
Miten aloittajan aloitus oli asiallinen, jossa hän teilasi ystävänsä tavan elää? Asiallinen olisi ollut siten, ettei aloittaja olisi ottanut ystäviään esille ja vinkunut siitä, etteivät he tee niinkuin aloittaja haluaa?
Miten olisi joku työkaverisi, naapurisi, miehen työkaveri? Tai joku yksinäinen vanhus? Koska sinull kummille kriteereistä tärkein on se, että ei rällästä viinan kanssa, niin luulisi nyt tuollaisen löytyvän, jos ystävät hylkäsivät raskausaikana. Mitä se muuten pitää sisällään - ei enää tultu teeiltoihin, vaan valittiin osakunnan juhlat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kummia löydy omasta tuttavapiiristä, voi kysellä seurakunnasta kummeja lapselle.
Toi nyt vasta naurettavaa on!
Onko se vähän kuin kaupungin edunvalvoja?
Kuka nyt tuntemattoman kummiksi suostuisi?
Miksei vanhemmat voi itse ryhtyä lapsen kummeiksi, jos se on kastamisen edellytys, että kummit pitää olla?
Typerä, vanhentunut systeemi.
Kukaan ei nykyään hevillä suostu kummiksi.
Siitä on luvassa niin paljon riesaa ja kuluja.
Etenkin jos lapsi on esikoinen, ei yhtään tiedä, millaiseksi äiti muuttuu.
Joistain naisista tulee omahyväisiä, itsekeskeisiä ääliöitä kun lapsi on muutaman kuukauden vanha. He alkavat vähätellä lapsettomia avoimesti. Se vaiva ei parane, vaan pahenee kun lapsi kasvaa ja niitä tulee lisää. Semmosta ei jaksa kuunnella ja välit voi muuttua viileiksi tai jopa katketa.
Tosi kiva sitten, jos olet sitoutunut kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Älkää kiusatko viimeisillään raskaana olevaa naista.
En lukenut ihan kokonaan aloitusta. Mutta jos ei kummeja löydy, ei voi mitään. Ihmisillä on oikeus kieltäytyä. Kerro papille avoimesti ettei löydy. Mutta aika keskiaikaista kirkolta, jos jää kastaminen tuon takia. Nykyaika on mikä on.
Ei täällä kukaan kiusaa.
Täällä ap ihmettelee kun muut ei halua leikkiä kotia hänen aikataulullaan ja säännöillään, vaan törkeästi viettävät opiskelijaelämää (joka muuten on elämän hauskimpia vaiheita!). Muut koettavat saada häntä ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä kirjoitti:
Täällä annetaan todella negatiivisia ja ilkeitä vastauksia aloittajalle. Aloitus oli todellakin asiallinen ja olisi luullut saavan fiksuja vastauksia mutta kerta toisensa jälkeen saa huomata että tällä palstalla kirjoittavat ovat suorastaan idiootteja. Aloittajalle sanoisin että jatka vielä etsintää, isovanhemmatkin voivat olla kummeja. Löytyisikö seurakunnan kautta kummi?
Mamma taas tietää!
Muut ovat suorastaan idiootteja.
Niinpä niin. Oletko kokenut hedelmälliseksi nimittää kanssasi eri mieltä olevia idiooteiksi?
Hei tämä on VAUVA.fi palsta. Mitä täällä tekee ne jotka haluaa mollata ja kiusata lapsen saavia/saaneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko lasta edes kastaa, jos ei ole kahta kummia? Eikös kaksi kummia ole minimimäärä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi kummilapsi, suhtaudun kummeuteen velvollisuutena. On tärkeää, että pystyn keskittymään juuri häneen, ajallisesti ja rahallisesti.
Olen kohteliaasti kieltäytynyt ottamasta enempää kummilapsia - minulla ei riitä aika panostaa niin paljoa kuin koen tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Voiko lasta edes kastaa, jos ei ole kahta kummia? Eikös kaksi kummia ole minimimäärä?
Juu käsittääkseni kaksi tarvitaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kummia löydy omasta tuttavapiiristä, voi kysellä seurakunnasta kummeja lapselle.
Toi nyt vasta naurettavaa on!
Onko se vähän kuin kaupungin edunvalvoja?
Kuka nyt tuntemattoman kummiksi suostuisi?Miksei vanhemmat voi itse ryhtyä lapsen kummeiksi, jos se on kastamisen edellytys, että kummit pitää olla?
Typerä, vanhentunut systeemi.
Kukaan ei nykyään hevillä suostu kummiksi.
Siitä on luvassa niin paljon riesaa ja kuluja.
Etenkin jos lapsi on esikoinen, ei yhtään tiedä, millaiseksi äiti muuttuu.Joistain naisista tulee omahyväisiä, itsekeskeisiä ääliöitä kun lapsi on muutaman kuukauden vanha. He alkavat vähätellä lapsettomia avoimesti. Se vaiva ei parane, vaan pahenee kun lapsi kasvaa ja niitä tulee lisää. Semmosta ei jaksa kuunnella ja välit voi muuttua viileiksi tai jopa katketa.
Tosi kiva sitten, jos olet sitoutunut kummiksi.
Kuluja? Riesaa?
Olen ollut riparilla isosena ja minulla on 9 kummilasta. Euroakaan ei ole tarvinnut maksaa siitä, että olen mahdollistanut konfirmaation nuorille, jotka kastettiin vasta rippileirin aikana tai heti sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä kommentteja, hävetkää
Häpeän vain sitä, että suostuin kummiksi ihmisille joita en kunnolla tuntenut ja joista en hirveästi pitänyt.
Annoin monessa muussakin asiassa mennä niin kuin ympäristö odotti, ja se kaduttaa.
Kannustan kaikkia kuuntelemaan omaa sydäntään ja toimimaan sen mukaan.
Esim. kummiksi ei pidä ruveta, jos homma tuntuu teennäiseltä ja pyytäjä painostaa.
Se kun on elinikäinen pesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kummia löydy omasta tuttavapiiristä, voi kysellä seurakunnasta kummeja lapselle.
Toi nyt vasta naurettavaa on!
Onko se vähän kuin kaupungin edunvalvoja?
Kuka nyt tuntemattoman kummiksi suostuisi?Miksei vanhemmat voi itse ryhtyä lapsen kummeiksi, jos se on kastamisen edellytys, että kummit pitää olla?
Typerä, vanhentunut systeemi.
Kukaan ei nykyään hevillä suostu kummiksi.
Siitä on luvassa niin paljon riesaa ja kuluja.
Etenkin jos lapsi on esikoinen, ei yhtään tiedä, millaiseksi äiti muuttuu.Joistain naisista tulee omahyväisiä, itsekeskeisiä ääliöitä kun lapsi on muutaman kuukauden vanha. He alkavat vähätellä lapsettomia avoimesti. Se vaiva ei parane, vaan pahenee kun lapsi kasvaa ja niitä tulee lisää. Semmosta ei jaksa kuunnella ja välit voi muuttua viileiksi tai jopa katketa.
Tosi kiva sitten, jos olet sitoutunut kummiksi.Kuluja? Riesaa?
Olen ollut riparilla isosena ja minulla on 9 kummilasta. Euroakaan ei ole tarvinnut maksaa siitä, että olen mahdollistanut konfirmaation nuorille, jotka kastettiin vasta rippileirin aikana tai heti sen jälkeen.
Tajunnet, että tuo on poikkeuksellinen tilanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummius on muinaisjäänne jostain kivikaudelta. Miksi pakkoliität viattoman lapsen kirkkoon?
Näin uskonnottomana, mutta perinteisiä tapoja arvostavana ja sellaisista kiinnostuneena pidän kaikista rituaaleista.
Ohis.
Niin minäkin. Mut on aikoinaan kastettu ja tapakristittynä annoin kastaa omatkin lapseni. Kun esikoiseni täytti 18, hän erosi kirkosta. Minä erosin heti, kun tuli tähän asiaan uudistus eli vanhempi saattoi erota kirkosta ilman, että myös lapset automaattisesti erotettiin. Mulla kun oli vielä alaikäinen kuopus, jonka isän kanssa olisi tullut kohtuutonta riitaa asiasta. Pari vuotta tuon jälkeen yhtenä kesäpäivänä matkustin esikoiseni kanssa Hämeenlinnaan ja kävimme siellä Katumajärvessä pesemässä kristillisen kasteemme pois. En äkkiseltään keksi mitään, mikä voisi samalla tavalla henkisesti yhdistää äitiä ja tämän aikuista tytärtä kuin tuo kasteen peseminen pois.
Minua pyydettiin aikanaan kummiksi hyvin lyhyen tuntemisen jälkeen. Suostuin, kun en kehdannut kieltäytyäkään. Meni vuosi, kun pariskunnasta alkoi tulemaan aika ikäviä viboja heidän alkoholinkäyttönsä takia, eikä oikein tullut enää tavattua. Sitten se kummitus samalla vain jäi, joten kummiutta kannattaa tosiaan miettiä ennen kuin suostuu!
Ihanaa ap, että siskosi lupautui tehtävään. :)