Jos joutuu psykiatriselle osastolle masennuksen takia, onko pakko aloittaa lääkitys?

Kylläpä ne osastotasoisessa masennuksessa lääkityksen lykkää.

Vaikuttaa. SSRI-lääkkeillä saadaan hyviä vaikutuksia masennuksen hoidossa ja koska se helpottaa mielialaasti, on psykiatrin/psykologin helpompi alkaa työstämään masennukseen liittyviä asioita. Ilman lääkkeitä mieliala heittelee herkemmin ja saattaa olla todella alhaalla, jolloin terapiapainoitteisen hoidon hyötyjen näkyminen näkyy vasta paljon myöhemmin. Eli toisin sanoen: lääkkeet nopeuttavat paranemistasi, vähentävät lääkärien työaikaa ja tulevat valtiolle halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ne osastotasoisessa masennuksessa lääkityksen lykkää.

Ikävä kyllä melkein pakko ;-( Poishan voi lähteä jos ei suljetulla ole.

Kieltäydyin lääkityksestä. Hoitaja yritti kipossa väkisin antaa ne uskottelemalla että ne tekee hyvää. Useampi vahva lääke monta kertaa päivässä. Olin 16v. Kuitenkin tiesin että ongelmat johtuu vain kotioloistani enkä tarvitse vahvoja SSRI yms. kemiallisia lääkkeitä. Näin olikin.

Tottakai kaikki terv.alalla työskentelevät joutuu toistamaan protokollaa että pitää syödä lääkkeitä jne. Lääkefirmat myös tahkoaa rahaa näin ja lääkärit. Jollekkin lääkkeet toimii, toiselle ei ja ovat vaarallisia oikeinkin käytettyinä. Luonnollisin keinoin selvittäkää päänne.

Ssri lääkkeet ei kaikilla vaan toimi että jos et yleistä . Sitä ne kokeilee. Ole. Itse 10 lääkkeitä kokeillu ja mulle ei vaan sovellu

Jos on hoidossa omasta tahdostaan, niin mitään lääkettä ei annaeta vastoin potilaan tahtoa. Toki eri hoitovaihtoehdoista puhutaan ja niitä tarjotaan aktiivisesti. Lain mukaan potilasta pitää hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla, jos potilas kieltäytyy parhaasta hoitovaihtoehdosta hänelle täytyy tarjota toiseksi parasta, jos hän kieltäytyy siitäkin niin kolmanneksi parasta jne. Jossain vaiheessa ollaan siinä tilanteessa, että paras jäljellä oleva hoitovaihtoehto on lahettää potilas kotiin ja antaa tavallisen elämän hoitaa tai olla hoitamatta.

Potilaalla ei siis ole valtaa valita mitä hoitoa hän haluaa, jos lääkäri katsoo että tästä hoidosta ei ole potilaalle apua tai ko. hoidasta on apua vain jos potilas sitoutuu myös toiseen hoitoon tai jos potilaan haluaman hoidon riskit/sivuvaikutukset on suuremmnat, kuin potilaan hoidosta saama hyöty.

Jos tahdonvastaisen hoidon kriteerit täyttyvät, niin lääkäri voi hoitaa potilasta myös sellaisilla keinoilla, mitä potilas ei halua, kunhan hoito on yleisesti hyväksyttyä (esim. käypähoitosuositusten mukaista). Silloinkin potilaalla on oikeus sanoa mielipitensä hoidosta ja se on huomioitava niiltä osin kuin mahdollista, potilaalla on myös oikeus saada tietoa hoidosta, jos tiednsaanti ei vaaranna hoitotuloksia.

Ihmisen ei noin lähtökohtaisesti ole pakko hoitaa terveyttään, ellei ole tahdosta riippumattomassa hoidossa. Mutta en ymmärrä, miksei suostu ottamaan lääkitystä? Jos ihminen on niin huonostivoipa, että on sairaalassa, yleensä silloin se kertoo, että aikaisemmat yritykset hoitaa tilaa eivät ole olleet riittävät. Sairaalajakson tarkoitus on parantaa vointia ja silloin jotain täytyy siis muuttua. Lääkkeiden tarkoitus on vähentää oireistoa siinä määrin, että paraneminen (johtuipa se sitten kotioloista tai mistä tahansa) voi käynnistyä. Jos psyykkiset oireet vaikuttavat voimakkaasti elämänlaatuun, ei ihmisellä tavallaan ole voimia toipua.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa. SSRI-lääkkeillä saadaan hyviä vaikutuksia masennuksen hoidossa ja koska se helpottaa mielialaasti, on psykiatrin/psykologin helpompi alkaa työstämään masennukseen liittyviä asioita. Ilman lääkkeitä mieliala heittelee herkemmin ja saattaa olla todella alhaalla, jolloin terapiapainoitteisen hoidon hyötyjen näkyminen näkyy vasta paljon myöhemmin. Eli toisin sanoen: lääkkeet nopeuttavat paranemistasi, vähentävät lääkärien työaikaa ja tulevat valtiolle halvemmaksi.

Harvoin vaan kukaan viitsii kertoa lääkkeiden sivuvaikutuksista, puhumattakaan lopettamisesta. Siksi en haluaisi enää siihen lääkekierteeseen lähteä. Valitettavasti myöskin Kelan tukema terapia, samoin lääkinnällinen kuntoutus on käyty eikä enää ole mitään järkeä lähteä jonnekin kunnalliselle aloittamaan terapiaa alusta, varsinkin kun monesti ammattitaito siellä on mitä on. Käytännössä ei ole enää varaa käydä terapiassa, kun 45 minuuttia maksaa sen 80 euroa.

KirkkoSisko kirjoitti:

Ihmisen ei noin lähtökohtaisesti ole pakko hoitaa terveyttään, ellei ole tahdosta riippumattomassa hoidossa. Mutta en ymmärrä, miksei suostu ottamaan lääkitystä? Jos ihminen on niin huonostivoipa, että on sairaalassa, yleensä silloin se kertoo, että aikaisemmat yritykset hoitaa tilaa eivät ole olleet riittävät. Sairaalajakson tarkoitus on parantaa vointia ja silloin jotain täytyy siis muuttua. Lääkkeiden tarkoitus on vähentää oireistoa siinä määrin, että paraneminen (johtuipa se sitten kotioloista tai mistä tahansa) voi käynnistyä. Jos psyykkiset oireet vaikuttavat voimakkaasti elämänlaatuun, ei ihmisellä tavallaan ole voimia toipua.

Siksi että lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja lopettaessa vieroitusoireita. Ne vie muistin ja turruttaa. Olen tehnyt vuosia töitä päästäkseni eroon. Tuntuisi epäonnistumiselta aloittaa taas.

Suljetulla syötetään pakosti ja valvotusti. Ei auttanut vaikka yritti kielen alle piilottaa. Lopulta opin taktiikan että nielen, mutta en loppuun asti. Tabletti jää johonkin kurkunpään kohdalle (piti opetella juomaan vesi ensin ja sitten niellä tabletti, muuten ei onnistu). Kun hoitaja oli poistunut, sain tabletin takaisin kurkusta suuhuni köhäisemällä tai yskäisemällä.

Vielä nykyäänkin käytän tuota jos on kurkku kipeä. Nielen kurkkutabletin puoleen väliin ja se vaikuttaa tehokkaammin.

Nykyiset masennuslääkkeet eivät aiheuta juurikaan vieroitusoireita. Bentsot ym. ovat asia luonnollisesti erikseen, ja niitä käytetäänkin paljon väärin.

Pöljä olet, jos et edes tuossa vaiheessa ota vastaan. https://www.theguardian.com/science/2018/feb/21/the-drugs-do-work-antid…

Vierailija kirjoitti:

Pöljä olet, jos et edes tuossa vaiheessa ota vastaan. https://www.theguardian.com/science/2018/feb/21/the-drugs-do-work-antid…

Voi olla, mutta kuinka ihmeellisinä te oikein pidätte lääkkeitä? Sepram oli mielestäni aikanaan loistava siinä mielessä, että tasasi oloa ja auttoi ennen kaikkea paniikkikohtauksiin mutta ei se näitä huonoja vaiheita vienyt, jotka näköjään edelleen toistuu kerran, pari vuodessa vaikka olen tehnyt ihan kaikkeni toipumisen eteen. Paitsi etten enää pysty käymään säännöllisessä terapiassa. Olen syönyt myös pameja ja nukahtamislääkkeitä. Ei mikään näistä estä näiden tilojen tulemista.

Olin 6 kuukautta osastolla kieltäytyen ekat 3 kuukautta kaikesta tarjotusta lääkityksestä, sitten lääkärillä paloi käpy ja sanoi että jos et tätä ota, tuikataan se injektiona. (ja se on muuten epämiellyttävää, 6 mieshoitajaa pitää sua aloillaan kun piikki isketään)

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset masennuslääkkeet eivät aiheuta juurikaan vieroitusoireita. Bentsot ym. ovat asia luonnollisesti erikseen, ja niitä käytetäänkin paljon väärin.

Olipahan höpöä kerrakseen

Vierailija kirjoitti:

Olin 6 kuukautta osastolla kieltäytyen ekat 3 kuukautta kaikesta tarjotusta lääkityksestä, sitten lääkärillä paloi käpy ja sanoi että jos et tätä ota, tuikataan se injektiona. (ja se on muuten epämiellyttävää, 6 mieshoitajaa pitää sua aloillaan kun piikki isketään)

Tavallaan ymmärrän tuon, jos kuitenkin noin kauan olit osastolla.

Järkyttävää jos oikeasti suljetulla on pakko syödä kaikki lääkkeet. Olin omasta tahdosta hoidossa 8 vuotta sitten. Muistan katsoneeni ihmisten pitkiä lääkelistoja. Itselläni meni "vain" pamit, tenox ja mielialalääke.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aloita lääkitystä niin vaikuttaako se hoidon tasoon?

Riippuu hiukan siitä mitä tasolla tarkoitat mutta luultavasti eivät pidä sinua osastolla jos et tarvitse lääkitystä.

Kyllä ne osastoilla katsoo vieressä, että potilas ottaa lääkkeensä. Toki jotkut ovat onnistuneet huijaamaan niin että eivät olekkaan nielleet vaikka siltä näytti.

Miksei lääkkeitä voisi edes kokeilla? Ei voi mitään, en ymmärrä tätä lääkevastaisuutta. Voihan sitä mennä vaikka suoraan terapiaan, jos kerran itse tietää paremmin miten haluaa itseään hoidettavan.

Vierailija kirjoitti:

Miksei lääkkeitä voisi edes kokeilla? Ei voi mitään, en ymmärrä tätä lääkevastaisuutta. Voihan sitä mennä vaikka suoraan terapiaan, jos kerran itse tietää paremmin miten haluaa itseään hoidettavan.

Selvästikään et ketjua lukenut. Olen syönyt vuosia lääkkeitä. Mielellään toki terapiassa kävisin, mutta ilman tukea ei enempään pysty.