Jos joutuu psykiatriselle osastolle masennuksen takia, onko pakko aloittaa lääkitys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aloita lääkitystä niin vaikuttaako se hoidon tasoon?

Riippuu hiukan siitä mitä tasolla tarkoitat mutta luultavasti eivät pidä sinua osastolla jos et tarvitse lääkitystä.

Eli käytännössä ihminen saa kuolla ellei suostu syömään lääkkeitä. Aika hurjaa. Varsinkin kun ne lääkkeet alkaa ylipäänsä vaikuttamaan viikkojen viiveellä.

Masennukseen on aina joku syy, oli se sitten läheisen kuolema, liika työuupumus, kotiolot, burnout, traumakokemus, ravintoainepuutokset , hoitamaton keliakia, vuotava suoli ja suoliston huono kunto ja bakteeristo, lapsuuden traumat, kilpirauhasen vajaatoiminta, elimistön matala~asteinen tulehdus.. jne.

Naurettavaa edes kuvitella, että laboratoriossa tehty pilleri korjaisi tuon tilan. Ihmisen aivot ovat niin monimutkainen järjestelmä ja ihminen on kokonaisuus suolistobakteereineen ja kaikkine hormoneineen, jotka vaikuttavat ajatteluumme,mielialoihimme ja tunteisiimme.

Voi olla, että aivoissa on masentuneena "kemiallinen epätasapaino" mutta tulisi hoitaa sen aiheuttajaa eikä oiretta.

Mielialalääkkeet on lääketieteen kultakaivos, jossa kaikki negatiivinen koitetaan salata.

Nämä lääkkeet ovat tappaneet ihmisiä.

Ne usein kroonistavat masennuksen, puhumattakaan tunteiden latistumisesta, persoonan muuttumisesta, painon noususta, sydänoireista ja jopa pysyvästä seksuaalitoimintojen tuhoutumisesta,loppuelämäksi.

En ymmärrä, miten joku vieläkin kuvittelee näiden myrkkyjen parantavan masennuksen.

Lääketeollisuuden tehtävä on tehdä rahaa, ja kroonisesti sairaat, päivittäin lääkettä käyttävät ihmiset tuovat sitä rahaa eniten.

Juuri seurasin vierestä, kun ystävälleni tuli ero pitkäaikaisesta suhteesta ja työstressiä oli samalla, niin "lääkäri" samantien pisti "lääkityksen" seroniliin, kun ystäväni haki sairaslomaa pariksi viikoksi.

Joo, ei aloittanut itsensä myrkyttämistä onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen on aina joku syy, oli se sitten läheisen kuolema, liika työuupumus, kotiolot, burnout, traumakokemus, ravintoainepuutokset , hoitamaton keliakia, vuotava suoli ja suoliston huono kunto ja bakteeristo, lapsuuden traumat, kilpirauhasen vajaatoiminta, elimistön matala~asteinen tulehdus.. jne.

Naurettavaa edes kuvitella, että laboratoriossa tehty pilleri korjaisi tuon tilan. Ihmisen aivot ovat niin monimutkainen järjestelmä ja ihminen on kokonaisuus suolistobakteereineen ja kaikkine hormoneineen, jotka vaikuttavat ajatteluumme,mielialoihimme ja tunteisiimme.

Voi olla, että aivoissa on masentuneena "kemiallinen epätasapaino" mutta tulisi hoitaa sen aiheuttajaa eikä oiretta.

Mielialalääkkeet on lääketieteen kultakaivos, jossa kaikki negatiivinen koitetaan salata.

Nämä lääkkeet ovat tappaneet ihmisiä.

Ne usein kroonistavat masennuksen, puhumattakaan tunteiden latistumisesta, persoonan muuttumisesta, painon noususta, sydänoireista ja jopa pysyvästä seksuaalitoimintojen tuhoutumisesta,loppuelämäksi.

En ymmärrä, miten joku vieläkin kuvittelee näiden myrkkyjen parantavan masennuksen.

Lääketeollisuuden tehtävä on tehdä rahaa, ja kroonisesti sairaat, päivittäin lääkettä käyttävät ihmiset tuovat sitä rahaa eniten.

Juuri seurasin vierestä, kun ystävälleni tuli ero pitkäaikaisesta suhteesta ja työstressiä oli samalla, niin "lääkäri" samantien pisti "lääkityksen" seroniliin, kun ystäväni haki sairaslomaa pariksi viikoksi.

Joo, ei aloittanut itsensä myrkyttämistä onneksi.

Olen sitä mieltä että lääkkeille on myös aikansa ja paikkansa. En itse olisi hengissä ilman niitä. En myöskään olisi kyennyt terapiaa ilman lääkkeitä. Mutta nyt kun takana on pitkä terapia ja paljon työtä plus lääkkeet on lopetettu niin en näe mitenkään sellaista mahdollisuutta että lääkityksen aloittamalla nämä huonot vaiheet häviää. Ei hävinneet aiemminkaan mutta sivuvaikutuksia oli. Kun on syönyt lähemmäs 10 vuotta lääkkeitä niin ihan takuulla aivot on jo siitä jollain tavalla vaurioituneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aloita lääkitystä niin vaikuttaako se hoidon tasoon?

Riippuu hiukan siitä mitä tasolla tarkoitat mutta luultavasti eivät pidä sinua osastolla jos et tarvitse lääkitystä.

Eli käytännössä ihminen saa kuolla ellei suostu syömään lääkkeitä. Aika hurjaa. Varsinkin kun ne lääkkeet alkaa ylipäänsä vaikuttamaan viikkojen viiveellä.

Ei hoitoa ole pakko ottaa vastaan jos nyt ei kyse sitten ole pakkohoitotilanteesta, mutta ne tilanteet on hyvin lyhyt aikaisia. Jos et tarvitse osastohoitoa (ja lääkitystä) mutta haluat esim. jutella hoitajan kanssa sen pystyy hoitamaan avohoidossa, lääkityksen seurantaa ei aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aloita lääkitystä niin vaikuttaako se hoidon tasoon?

Riippuu hiukan siitä mitä tasolla tarkoitat mutta luultavasti eivät pidä sinua osastolla jos et tarvitse lääkitystä.

Eli käytännössä ihminen saa kuolla ellei suostu syömään lääkkeitä. Aika hurjaa. Varsinkin kun ne lääkkeet alkaa ylipäänsä vaikuttamaan viikkojen viiveellä.

ja minkä ihmeen takia sinne osastolle on päästävä jos hoito siellä ei kelpaa?? ei sairaala ole mikään hotelli minne mennään vaan syömään ja nukkumaan. jos hoito ei kelpaa eikä m1-kriteerit täyty olet vapaa olemaan vapaalla jalalla. hommaat hoitosi mistä lystäät. ei mt-potilaat ole mikään erityistä paapomista vaativa ryhmä ihmisiä. aikuinen ihminen ottaa vastuun omasta elämästään ja terveydestään ihan itse.

Kyllä ne siellä lääkityksen määräävät, muttei kannata syödä. Itse aikanaan piilotin kielen alle ja sitten syljin pyttyyn. Pistää vaan olon entistä zombimmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aloita lääkitystä niin vaikuttaako se hoidon tasoon?

Riippuu hiukan siitä mitä tasolla tarkoitat mutta luultavasti eivät pidä sinua osastolla jos et tarvitse lääkitystä.

Eli käytännössä ihminen saa kuolla ellei suostu syömään lääkkeitä. Aika hurjaa. Varsinkin kun ne lääkkeet alkaa ylipäänsä vaikuttamaan viikkojen viiveellä.

ja minkä ihmeen takia sinne osastolle on päästävä jos hoito siellä ei kelpaa?? ei sairaala ole mikään hotelli minne mennään vaan syömään ja nukkumaan. jos hoito ei kelpaa eikä m1-kriteerit täyty olet vapaa olemaan vapaalla jalalla. hommaat hoitosi mistä lystäät. ei mt-potilaat ole mikään erityistä paapomista vaativa ryhmä ihmisiä. aikuinen ihminen ottaa vastuun omasta elämästään ja terveydestään ihan itse.

Vähän turhauttavaa, kun kommentoidaan ilman ketjun lukemista. Ihan itse olen hoitoni hommannutkin, mutta valita enempään ei ole rahaa. Miksikö mietin osastohoitoa? Varmaan viimeisenä pakopaikkana, jos olo käy todella epätoivoiseksi.

Valita= valitettavasti. Koskaan en ole paapomista kaivannutkaan. Ehkä siinä yksi syy olooni. Kukaan ei varmasti voisi kuvitellakaan, että millainen oloni hankalimmillaan on.

Joo ennen muinoin oli yks hullu joka oli kiertänyt lipputankoa päivittäin melkeen 40 vuotta. Sille annettiin sähköhoitoa päähän ja lobotomia.

Noiden jälkeen se kiersi edelleen lipputankoa mutta eri suuntaan. Diagnoosissa luki että on parantunut, mutta poistaa 40 vuoden aikana syntynyttä kierrettä. Ukko kerkes kuolla ennenkuin sai kierteen oikastua :( Surullista, eli kyl ne hoidot oikeasti auttaa kun vaan antaa asiantuntijoiden hoitaa työnsä ottaa avun vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo ennen muinoin oli yks hullu joka oli kiertänyt lipputankoa päivittäin melkeen 40 vuotta. Sille annettiin sähköhoitoa päähän ja lobotomia.

Noiden jälkeen se kiersi edelleen lipputankoa mutta eri suuntaan. Diagnoosissa luki että on parantunut, mutta poistaa 40 vuoden aikana syntynyttä kierrettä. Ukko kerkes kuolla ennenkuin sai kierteen oikastua :( Surullista, eli kyl ne hoidot oikeasti auttaa kun vaan antaa asiantuntijoiden hoitaa työnsä ottaa avun vastaan.

Tämähän ei oikeasti ole totta, että lääkärit aina tietäisivät. 3 vuotta sitten oli hankala vaihe (joka jälkeen päin ajatellen johtui silloisesta suhteesta) Kävin lääkärissä, joka määräsi mielialalääkkeen tuplattavaksi, lisäksi silloisen unilääkkeen (käytetään myös mielialalääkkeenä) aamuin ja illoin otettavaksi. Tuolla yhdistelmällä olisin ollut täysin toimintakyvytön zombie. En aloittanut.

Lääkkeet ovat pakollisia. Eli sinut sidotaan, ja ne voidaan pakkoinjektoida jos et ota.

Mikäköhän ihme siellä osastolla sitten kuvitellaan tapahtuvaksi? Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Vierailija kirjoitti:

Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Osastolla itsemurhan tekeminen on ehkä melkolailla hankalampaa kuin siviilissä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Osastolla itsemurhan tekeminen on ehkä melkolailla hankalampaa kuin siviilissä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Siksipä ihmetys onkin suuri: millaista lääkkeetöntä ihmehoitoa sieltä voisi saada?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Osastolla itsemurhan tekeminen on ehkä melkolailla hankalampaa kuin siviilissä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Siksipä ihmetys onkin suuri: millaista lääkkeetöntä ihmehoitoa sieltä voisi saada?

Ei kai tässä kukaan lääkkeetöntä ihmehoitoa odotakaan. Se lääkekään ei muuten mitään ihmeparannusta tuo. Pointtina tuo että jos tilanne eskaloituu todella epätoivoiseksi niin saako osastolla olla turvassa ilman että olisi pakko syödä lääkkeitä? Ilmeisesti näköjään ei, joka tuntuu kyllä hurjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Osastolla itsemurhan tekeminen on ehkä melkolailla hankalampaa kuin siviilissä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Siksipä ihmetys onkin suuri: millaista lääkkeetöntä ihmehoitoa sieltä voisi saada?

Ei kai tässä kukaan lääkkeetöntä ihmehoitoa odotakaan. Se lääkekään ei muuten mitään ihmeparannusta tuo. Pointtina tuo että jos tilanne eskaloituu todella epätoivoiseksi niin saako osastolla olla turvassa ilman että olisi pakko syödä lääkkeitä? Ilmeisesti näköjään ei, joka tuntuu kyllä hurjalta.

Osastolla tuskin on oikein mahdollisuutta tarjota sitä turvaa jos olet uhka itse itsellesi ei varsinkaan ilman niitä lääkkeitä.

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Osastolla itsemurhan tekeminen on ehkä melkolailla hankalampaa kuin siviilissä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Siksipä ihmetys onkin suuri: millaista lääkkeetöntä ihmehoitoa sieltä voisi saada?

Ei kai tässä kukaan lääkkeetöntä ihmehoitoa odotakaan. Se lääkekään ei muuten mitään ihmeparannusta tuo. Pointtina tuo että jos tilanne eskaloituu todella epätoivoiseksi niin saako osastolla olla turvassa ilman että olisi pakko syödä lääkkeitä? Ilmeisesti näköjään ei, joka tuntuu kyllä hurjalta.

Osastolla tuskin on oikein mahdollisuutta tarjota sitä turvaa jos olet uhka itse itsellesi ei varsinkaan ilman niitä lääkkeitä.

Ainakaan ennen suljetulle osastolle ei pystynyt viemään mitään jolla olisi saanut vaaraa itselle tai muille. Edelleen hämmästelen tuota asennetta, jonka mukaan lääke tuo ihmeparannuksen.

jos vastustat pakkoinjektiota sinua voidaan hakata pampulla

Vierailija kirjoitti:

Kieltäydyin lääkityksestä. Hoitaja yritti kipossa väkisin antaa ne uskottelemalla että ne tekee hyvää. Useampi vahva lääke monta kertaa päivässä. Olin 16v. Kuitenkin tiesin että ongelmat johtuu vain kotioloistani enkä tarvitse vahvoja SSRI yms. kemiallisia lääkkeitä. Näin olikin.

Tottakai kaikki terv.alalla työskentelevät joutuu toistamaan protokollaa että pitää syödä lääkkeitä jne. Lääkefirmat myös tahkoaa rahaa näin ja lääkärit. Jollekkin lääkkeet toimii, toiselle ei ja ovat vaarallisia oikeinkin käytettyinä. Luonnollisin keinoin selvittäkää päänne.

Kumpa kaikki 16v olisivat yhtä fiksuja kuin sinä olit ja olet. Mä olen aina nähnyt lääkärien ja hoitajien lävitse. Mä en näe heissä muuta kuin valtion robotteja ilman omaa mieltä tai jos on oma mieli niin sitä ei ohjaa oma tunto vaan se on vaimennettu etenkin lääkäreillä rahalla.