Jos joutuu psykiatriselle osastolle masennuksen takia, onko pakko aloittaa lääkitys?

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen on aina joku syy, oli se sitten läheisen kuolema, liika työuupumus, kotiolot, burnout, traumakokemus, ravintoainepuutokset , hoitamaton keliakia, vuotava suoli ja suoliston huono kunto ja bakteeristo, lapsuuden traumat, kilpirauhasen vajaatoiminta, elimistön matala~asteinen tulehdus.. jne.

Naurettavaa edes kuvitella, että laboratoriossa tehty pilleri korjaisi tuon tilan. Ihmisen aivot ovat niin monimutkainen järjestelmä ja ihminen on kokonaisuus suolistobakteereineen ja kaikkine hormoneineen, jotka vaikuttavat ajatteluumme,mielialoihimme ja tunteisiimme.

Voi olla, että aivoissa on masentuneena "kemiallinen epätasapaino" mutta tulisi hoitaa sen aiheuttajaa eikä oiretta.

Mielialalääkkeet on lääketieteen kultakaivos, jossa kaikki negatiivinen koitetaan salata.

Nämä lääkkeet ovat tappaneet ihmisiä.

Ne usein kroonistavat masennuksen, puhumattakaan tunteiden latistumisesta, persoonan muuttumisesta, painon noususta, sydänoireista ja jopa pysyvästä seksuaalitoimintojen tuhoutumisesta,loppuelämäksi.

En ymmärrä, miten joku vieläkin kuvittelee näiden myrkkyjen parantavan masennuksen.

Lääketeollisuuden tehtävä on tehdä rahaa, ja kroonisesti sairaat, päivittäin lääkettä käyttävät ihmiset tuovat sitä rahaa eniten.

Juuri seurasin vierestä, kun ystävälleni tuli ero pitkäaikaisesta suhteesta ja työstressiä oli samalla, niin "lääkäri" samantien pisti "lääkityksen" seroniliin, kun ystäväni haki sairaslomaa pariksi viikoksi.

Joo, ei aloittanut itsensä myrkyttämistä onneksi.

Tämä. Minun äitille lääkäri ehdotti selkäkipuihin efexoria.

Mulle aloitettiin ilman että multa kysyttiin mitään. Tosin olin niin poissa tolaltani tuolloin etten mä mitään uskaltanut kyselläkkään. Mukisematta otin pillerit mitä tarjottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Osastolla itsemurhan tekeminen on ehkä melkolailla hankalampaa kuin siviilissä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Siksipä ihmetys onkin suuri: millaista lääkkeetöntä ihmehoitoa sieltä voisi saada?

Ei kai tässä kukaan lääkkeetöntä ihmehoitoa odotakaan. Se lääkekään ei muuten mitään ihmeparannusta tuo. Pointtina tuo että jos tilanne eskaloituu todella epätoivoiseksi niin saako osastolla olla turvassa ilman että olisi pakko syödä lääkkeitä? Ilmeisesti näköjään ei, joka tuntuu kyllä hurjalta.

Osastolla tuskin on oikein mahdollisuutta tarjota sitä turvaa jos olet uhka itse itsellesi ei varsinkaan ilman niitä lääkkeitä.

Ainakaan ennen suljetulle osastolle ei pystynyt viemään mitään jolla olisi saanut vaaraa itselle tai muille. Edelleen hämmästelen tuota asennetta, jonka mukaan lääke tuo ihmeparannuksen.

Ei masennukseen ole olemassa mitään ihmeparannusta ei lääkkeillä, eikä ilman. Osastolla hoidoksi on lähinnä tarjolla ne lääkkeet. Jos olet uhka itsellesi kyllä lääkityksen tarkoituskin on lähinnä turruttaa ja tuoda sinulle turvaa niiltä omilta ajatuksiltasi. Varsinainen toipimuminen akuutin tilanteen jälkeen hoidetaan sitten ehkä lääkkeettömästi mutta tuskin osastolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Meinaatko että parannut jos saat vuosia kestävän terapian osastolla. Et todellakaan, vaan laitostut. Jos tarvitset osastohoitoa terapian aika on sitten osastohoidon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Osastolla itsemurhan tekeminen on ehkä melkolailla hankalampaa kuin siviilissä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Siksipä ihmetys onkin suuri: millaista lääkkeetöntä ihmehoitoa sieltä voisi saada?

Ei kai tässä kukaan lääkkeetöntä ihmehoitoa odotakaan. Se lääkekään ei muuten mitään ihmeparannusta tuo. Pointtina tuo että jos tilanne eskaloituu todella epätoivoiseksi niin saako osastolla olla turvassa ilman että olisi pakko syödä lääkkeitä? Ilmeisesti näköjään ei, joka tuntuu kyllä hurjalta.

Osastolla tuskin on oikein mahdollisuutta tarjota sitä turvaa jos olet uhka itse itsellesi ei varsinkaan ilman niitä lääkkeitä.

Ainakaan ennen suljetulle osastolle ei pystynyt viemään mitään jolla olisi saanut vaaraa itselle tai muille. Edelleen hämmästelen tuota asennetta, jonka mukaan lääke tuo ihmeparannuksen.

Ei masennukseen ole olemassa mitään ihmeparannusta ei lääkkeillä, eikä ilman. Osastolla hoidoksi on lähinnä tarjolla ne lääkkeet. Jos olet uhka itsellesi kyllä lääkityksen tarkoituskin on lähinnä turruttaa ja tuoda sinulle turvaa niiltä omilta ajatuksiltasi. Varsinainen toipimuminen akuutin tilanteen jälkeen hoidetaan sitten ehkä lääkkeettömästi mutta tuskin osastolla.

Tarkoitat varmaankin rauhoittavia tms nopeasti vaikuttavia, joita voidaan käyttää hetkellisesti? Tai ainakin potilaan kannalta tuntuisi hirveältä ajatukselta ensin pakkoaloittaa mielialalääkitys ja ajaa se suht pian alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Meinaatko että parannut jos saat vuosia kestävän terapian osastolla. Et todellakaan, vaan laitostut. Jos tarvitset osastohoitoa terapian aika on sitten osastohoidon jälkeen.

Ööh, en? En ole kyllä koskaan kuullutkaan että osastolla annetaan terapiaa, mutta oppia ikä kaikki. Ja minulla on terapeutti, hiton hyvä onkin mutta minulla ei ole enää varaa säännölliseen terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Osastolla itsemurhan tekeminen on ehkä melkolailla hankalampaa kuin siviilissä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Siksipä ihmetys onkin suuri: millaista lääkkeetöntä ihmehoitoa sieltä voisi saada?

Ei kai tässä kukaan lääkkeetöntä ihmehoitoa odotakaan. Se lääkekään ei muuten mitään ihmeparannusta tuo. Pointtina tuo että jos tilanne eskaloituu todella epätoivoiseksi niin saako osastolla olla turvassa ilman että olisi pakko syödä lääkkeitä? Ilmeisesti näköjään ei, joka tuntuu kyllä hurjalta.

Osastolla tuskin on oikein mahdollisuutta tarjota sitä turvaa jos olet uhka itse itsellesi ei varsinkaan ilman niitä lääkkeitä.

Ainakaan ennen suljetulle osastolle ei pystynyt viemään mitään jolla olisi saanut vaaraa itselle tai muille. Edelleen hämmästelen tuota asennetta, jonka mukaan lääke tuo ihmeparannuksen.

Ei masennukseen ole olemassa mitään ihmeparannusta ei lääkkeillä, eikä ilman. Osastolla hoidoksi on lähinnä tarjolla ne lääkkeet. Jos olet uhka itsellesi kyllä lääkityksen tarkoituskin on lähinnä turruttaa ja tuoda sinulle turvaa niiltä omilta ajatuksiltasi. Varsinainen toipimuminen akuutin tilanteen jälkeen hoidetaan sitten ehkä lääkkeettömästi mutta tuskin osastolla.

Tarkoitat varmaankin rauhoittavia tms nopeasti vaikuttavia, joita voidaan käyttää hetkellisesti? Tai ainakin potilaan kannalta tuntuisi hirveältä ajatukselta ensin pakkoaloittaa mielialalääkitys ja ajaa se suht pian alas.

Lääkitystä kai ne on rauhoittavatkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Meinaatko että parannut jos saat vuosia kestävän terapian osastolla. Et todellakaan, vaan laitostut. Jos tarvitset osastohoitoa terapian aika on sitten osastohoidon jälkeen.

Ööh, en? En ole kyllä koskaan kuullutkaan että osastolla annetaan terapiaa, mutta oppia ikä kaikki. Ja minulla on terapeutti, hiton hyvä onkin mutta minulla ei ole enää varaa säännölliseen terapiaan.

Mitä hoitoa ilman lääkkeitä odotat osastolla saavasi?

Vierailija kirjoitti:

Olin 6 kuukautta osastolla kieltäytyen ekat 3 kuukautta kaikesta tarjotusta lääkityksestä, sitten lääkärillä paloi käpy ja sanoi että jos et tätä ota, tuikataan se injektiona. (ja se on muuten epämiellyttävää, 6 mieshoitajaa pitää sua aloillaan kun piikki isketään)

yksi tuttuni oli alkanut laittamaan hanttiin- olivat lyöneet kasvoille ja vartaloon niin että verta vuosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Meinaatko että parannut jos saat vuosia kestävän terapian osastolla. Et todellakaan, vaan laitostut. Jos tarvitset osastohoitoa terapian aika on sitten osastohoidon jälkeen.

Ööh, en? En ole kyllä koskaan kuullutkaan että osastolla annetaan terapiaa, mutta oppia ikä kaikki. Ja minulla on terapeutti, hiton hyvä onkin mutta minulla ei ole enää varaa säännölliseen terapiaan.

Mitä hoitoa ilman lääkkeitä odotat osastolla saavasi?

En mitään muuta kuin turvapaikan itsemurhalta, jos tilanne käy epätoivoiseksi. Toistaiseksi olen aina eli yli 25 vuotta noussut näistä, mutta välillä pistää huolettamaan. Tiedän varsin hyvin ettei osastolla hoitoa saa ja potilaiden kohtelu on muutenkin liian usein ala-arvoista. En kuitenkaan tiennyt, että pakkolääkintä on oikeasti ihan tavallinen toimenpide.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne siellä lääkityksen määräävät, muttei kannata syödä. Itse aikanaan piilotin kielen alle ja sitten syljin pyttyyn. Pistää vaan olon entistä zombimmaksi.

No olosi ei kovin paha ole ollut, jos ei zombina oleminen kelpaa.

Pelottavaa, miten herkästi lääkärit kirjoittaa mielialalääkkeitä potilailleen, joilla ei ole aiempaa historiaa mielialalääkkeistä. Työperäinen uupumus, joka johtuu työn aiheuttamasta pitkään jatkuneesta kiireestä ja paineesta ei parane mömmöillä. Työperäinen uupumus paranee pitkällä levolla, kun ihminen saa nukkua riittävästi, tehdä itselleen mieluisia asioita tai olla tekemättä yhtään mitään. Hyvin levänneenä taas aivot toimivat, ihminen kykenee rationaaliseen ajatteluun ja saa etäisyyyttä työhön, työminään ja alkaa nähdä paremmin ongelmakohdat työssään. Kenties kykenee tekemään ratkaisuja, joilla jaksaa taas työssään paremmin. Tai kouluttautuu uuteen ammattiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Meinaatko että parannut jos saat vuosia kestävän terapian osastolla. Et todellakaan, vaan laitostut. Jos tarvitset osastohoitoa terapian aika on sitten osastohoidon jälkeen.

Ööh, en? En ole kyllä koskaan kuullutkaan että osastolla annetaan terapiaa, mutta oppia ikä kaikki. Ja minulla on terapeutti, hiton hyvä onkin mutta minulla ei ole enää varaa säännölliseen terapiaan.

Mitä hoitoa ilman lääkkeitä odotat osastolla saavasi?

En mitään muuta kuin turvapaikan itsemurhalta, jos tilanne käy epätoivoiseksi. Toistaiseksi olen aina eli yli 25 vuotta noussut näistä, mutta välillä pistää huolettamaan. Tiedän varsin hyvin ettei osastolla hoitoa saa ja potilaiden kohtelu on muutenkin liian usein ala-arvoista. En kuitenkaan tiennyt, että pakkolääkintä on oikeasti ihan tavallinen toimenpide.

Kokeile lääkkeitä. Sinulla ei ole mitään menetettävää, jos kerran itsemurhakin jo uhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä _olo_ estää tasan itsemurhalta - itsessään se ei mitään auta.

Osastolla itsemurhan tekeminen on ehkä melkolailla hankalampaa kuin siviilissä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Siksipä ihmetys onkin suuri: millaista lääkkeetöntä ihmehoitoa sieltä voisi saada?

Ei kai tässä kukaan lääkkeetöntä ihmehoitoa odotakaan. Se lääkekään ei muuten mitään ihmeparannusta tuo. Pointtina tuo että jos tilanne eskaloituu todella epätoivoiseksi niin saako osastolla olla turvassa ilman että olisi pakko syödä lääkkeitä? Ilmeisesti näköjään ei, joka tuntuu kyllä hurjalta.

Osastolla tuskin on oikein mahdollisuutta tarjota sitä turvaa jos olet uhka itse itsellesi ei varsinkaan ilman niitä lääkkeitä.

Ainakaan ennen suljetulle osastolle ei pystynyt viemään mitään jolla olisi saanut vaaraa itselle tai muille. Edelleen hämmästelen tuota asennetta, jonka mukaan lääke tuo ihmeparannuksen.

Ei masennukseen ole olemassa mitään ihmeparannusta ei lääkkeillä, eikä ilman. Osastolla hoidoksi on lähinnä tarjolla ne lääkkeet. Jos olet uhka itsellesi kyllä lääkityksen tarkoituskin on lähinnä turruttaa ja tuoda sinulle turvaa niiltä omilta ajatuksiltasi. Varsinainen toipimuminen akuutin tilanteen jälkeen hoidetaan sitten ehkä lääkkeettömästi mutta tuskin osastolla.

Tarkoitat varmaankin rauhoittavia tms nopeasti vaikuttavia, joita voidaan käyttää hetkellisesti? Tai ainakin potilaan kannalta tuntuisi hirveältä ajatukselta ensin pakkoaloittaa mielialalääkitys ja ajaa se suht pian alas.

Lääkitystä kai ne on rauhoittavatkin?

Toki. Henkilökohtaisesti pidän pienempänä pahana rauhoittavaa silloin tällöin kuin jatkuvaa mielialalääkitystä.

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Meinaatko että parannut jos saat vuosia kestävän terapian osastolla. Et todellakaan, vaan laitostut. Jos tarvitset osastohoitoa terapian aika on sitten osastohoidon jälkeen.

Ööh, en? En ole kyllä koskaan kuullutkaan että osastolla annetaan terapiaa, mutta oppia ikä kaikki. Ja minulla on terapeutti, hiton hyvä onkin mutta minulla ei ole enää varaa säännölliseen terapiaan.

Mitä hoitoa ilman lääkkeitä odotat osastolla saavasi?

En mitään muuta kuin turvapaikan itsemurhalta, jos tilanne käy epätoivoiseksi. Toistaiseksi olen aina eli yli 25 vuotta noussut näistä, mutta välillä pistää huolettamaan. Tiedän varsin hyvin ettei osastolla hoitoa saa ja potilaiden kohtelu on muutenkin liian usein ala-arvoista. En kuitenkaan tiennyt, että pakkolääkintä on oikeasti ihan tavallinen toimenpide.

Kokeile lääkkeitä. Sinulla ei ole mitään menetettävää, jos kerran itsemurhakin jo uhkaa.

Olen vastannut tähän lääkeasiaan jo monen monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Meinaatko että parannut jos saat vuosia kestävän terapian osastolla. Et todellakaan, vaan laitostut. Jos tarvitset osastohoitoa terapian aika on sitten osastohoidon jälkeen.

Ööh, en? En ole kyllä koskaan kuullutkaan että osastolla annetaan terapiaa, mutta oppia ikä kaikki. Ja minulla on terapeutti, hiton hyvä onkin mutta minulla ei ole enää varaa säännölliseen terapiaan.

Mitä hoitoa ilman lääkkeitä odotat osastolla saavasi?

En mitään muuta kuin turvapaikan itsemurhalta, jos tilanne käy epätoivoiseksi. Toistaiseksi olen aina eli yli 25 vuotta noussut näistä, mutta välillä pistää huolettamaan. Tiedän varsin hyvin ettei osastolla hoitoa saa ja potilaiden kohtelu on muutenkin liian usein ala-arvoista. En kuitenkaan tiennyt, että pakkolääkintä on oikeasti ihan tavallinen toimenpide.

Ei ketään edelleenkään pakkolääkitä jos siihen ei ole hyvin painavat syyt esim. se että sinä edelleen olet myös siellä osastolla uhka itsellesi (välineitä tälläinen ihminen kyllä löytää myös sieltä osastolta). Mutta jos et ota hoitoa vastaan ei sinua kyllä siellä osastolla hoidetakaan vaan kotiutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Meinaatko että parannut jos saat vuosia kestävän terapian osastolla. Et todellakaan, vaan laitostut. Jos tarvitset osastohoitoa terapian aika on sitten osastohoidon jälkeen.

Ööh, en? En ole kyllä koskaan kuullutkaan että osastolla annetaan terapiaa, mutta oppia ikä kaikki. Ja minulla on terapeutti, hiton hyvä onkin mutta minulla ei ole enää varaa säännölliseen terapiaan.

Mitä hoitoa ilman lääkkeitä odotat osastolla saavasi?

En mitään muuta kuin turvapaikan itsemurhalta, jos tilanne käy epätoivoiseksi. Toistaiseksi olen aina eli yli 25 vuotta noussut näistä, mutta välillä pistää huolettamaan. Tiedän varsin hyvin ettei osastolla hoitoa saa ja potilaiden kohtelu on muutenkin liian usein ala-arvoista. En kuitenkaan tiennyt, että pakkolääkintä on oikeasti ihan tavallinen toimenpide.

Ei ketään edelleenkään pakkolääkitä jos siihen ei ole hyvin painavat syyt esim. se että sinä edelleen olet myös siellä osastolla uhka itsellesi (välineitä tälläinen ihminen kyllä löytää myös sieltä osastolta). Mutta jos et ota hoitoa vastaan ei sinua kyllä siellä osastolla hoidetakaan vaan kotiutetaan.

Riippuu itsetuhoisuuden asteesta. Siirto suljetulle tietää myös lääkehoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Koska loppujen lopuksi en tarvinnut lääkkeitä vaan tehoterapiaa. Onneksi psykiatri tajusi tämän. Paranin ilman lääkkeitä. 

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Minä käytän masennuslääkkeitä, pysyn kunnossa ja työelämässä, en ole kertaakaan joutunut osastolle, kaikki on hyvin. Tietty, jos ei halua parantua, niin kannattaa jättää lääkkeet ottamatta.

Niin no, ethän sinäkään tiedä että kuinka paljon lääkkeissä on lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeaa :) Mulla on ollut aiheesta hyviä keskusteluja psykiatrin kanssa. Eräästäkin lääkkeestä psykiatri sanoi, että noin pieni määrä ei käytännössä vaikuta ollenkaan, mutta voit sinä syödä jos koet hyötyä olevan. Siihen asti olin kuvitellut, että lääke oli se joka auttoi, heh :) En usko että kukaan lääkityksiin perehtynyt tuntee tarvetta kysellä miksi joku ei halua syödä lääkkeitä. Toki moni varmasti mieluummin lääkitsee itsensä "terveeksi" sen sijaan että lähtee vuosien kipeään terapiaan, joka vaatii valtavaa työtä. Lääkkeet ei ole mikään ihmetie parantumiseen, terapia sen sijaan on.

Meinaatko että parannut jos saat vuosia kestävän terapian osastolla. Et todellakaan, vaan laitostut. Jos tarvitset osastohoitoa terapian aika on sitten osastohoidon jälkeen.

Ööh, en? En ole kyllä koskaan kuullutkaan että osastolla annetaan terapiaa, mutta oppia ikä kaikki. Ja minulla on terapeutti, hiton hyvä onkin mutta minulla ei ole enää varaa säännölliseen terapiaan.

Mitä hoitoa ilman lääkkeitä odotat osastolla saavasi?

En mitään muuta kuin turvapaikan itsemurhalta, jos tilanne käy epätoivoiseksi. Toistaiseksi olen aina eli yli 25 vuotta noussut näistä, mutta välillä pistää huolettamaan. Tiedän varsin hyvin ettei osastolla hoitoa saa ja potilaiden kohtelu on muutenkin liian usein ala-arvoista. En kuitenkaan tiennyt, että pakkolääkintä on oikeasti ihan tavallinen toimenpide.

Kokeile lääkkeitä. Sinulla ei ole mitään menetettävää, jos kerran itsemurhakin jo uhkaa.

Jos todella tilanne on niin uhkaava että koet tarvitsevasi osastohoitoa kokeilisin kyllä sitä rauhoittavaa lääkitystä jo ennen osastolle menoa.

Mielivaltaisesti lääkitystä ei tietenkään osastolla määrätä jos tilanne ei sitä vaadi. Vaan siitä on varmasti varaa neuvotella kaipaatko mielialalääkkeitä vai rauhoittavien tuomaa hetkellistä turvaa.