Lue keskustelun säännöt.
Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Piirtoheittimen ja silmälasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuin ala-asteella kesäleirillä tyttöön, jonka isä oli tehtaanjohtaja. He asuivat isossa, vanhassa puutalossa, jossa sillä tytöllä oli koko yläkerran kokoinen huone, sellainen valtavan suuri tila. Hänelle oli tehty käsin iso puusänky, jonka päällä oli ohuesta harsosta katos. Se oli kaunein huone ja kaunein sänky, jonka olin nähnyt.
Kiukuttelun kotona, miksi me ei voida asua isossa puutalossa. Raahasin kotona keskelle omaa kerrostaloasunnon makuuhuonetta sänkyni ja virittelin lakanat sen yläpuolelle. Toisessa päässä ne oli kiinni vaatekaapiston yläosissa ja toisessa päässä harjanvarsien päällä. Jos siihen verhoon vahingossa koski, harjanvarret lähti kaatumaan.
Halusin olla vaatesuunnittelija. Meidän perheen tuttavapiiriin kuului ihan oikea vaatesuunnittelija, jolta sain joskus hänen tekemiään vaatekokeiluja, sellaisia uniikkeja kappaleita. Hamstrasin kaikkialta kankaita ja piirtelin paperille vaatteita ja sitten yritin ommella samanlaisia. Onnistuikohan niistä yksikään. Vasta yläasteen käsityötunneilla minulle valkeni, että vaatteisiin pitäisi olla kaavat.
Eskari-ikäisenä halusin oman hevosen. Asuttiin kerrostalossa mutta mummoni asui omakotitalossa ja sen olisi voinut viedä sinne. Mulla oli jopa laskelmat siitä kuinka paljon rahaa tarvitaan.
Tyyliin:
Aitatolpat 4kpl yht. 20mk
Aitalanka 20mk
Hevonen 1000mk
Heinät (ruokakaupasta) 10mk/paali eli 100mk/vuosi
Mummolla oli autotalli muttei autoa joten hevonen asuisi tietenkin autotallissa. Ja laitumeksi olin suunnitellut yhtä niittyä mummon lähistöllä. Ja ratsastaminen onnistuisi jalkapallokentällä kun sieltä siirretään maalit pois.
Toivoinkin siis synttäri- ja joululahjaksi heinää, 4kpl aitatolppia ja porkkanoita. En saanut mitään niistä ja olin hirvittävän pettynyt lahjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Eskari-ikäisenä halusin oman hevosen. Asuttiin kerrostalossa mutta mummoni asui omakotitalossa ja sen olisi voinut viedä sinne. Mulla oli jopa laskelmat siitä kuinka paljon rahaa tarvitaan.
Tyyliin:
Aitatolpat 4kpl yht. 20mk
Aitalanka 20mk
Hevonen 1000mk
Heinät (ruokakaupasta) 10mk/paali eli 100mk/vuosi
Mummolla oli autotalli muttei autoa joten hevonen asuisi tietenkin autotallissa. Ja laitumeksi olin suunnitellut yhtä niittyä mummon lähistöllä. Ja ratsastaminen onnistuisi jalkapallokentällä kun sieltä siirretään maalit pois.
Toivoinkin siis synttäri- ja joululahjaksi heinää, 4kpl aitatolppia ja porkkanoita. En saanut mitään niistä ja olin hirvittävän pettynyt lahjoihin.
Juma. Tää oli niin hyvä ja samanlainen kuin omani... mulla oli vaan kesäsonni! Ihan omaa kesäsonnimullikkaa halusin. Juuri noin laskin vihkoon mitä kuluja olisi yms... No, en saanut mullikkaa. Tietty. Miksiköhän? Hmm? Kissanpennun kyllä, mutta se jäi auton alle. Olisikohan siinä vihje? Auton alle jäävä sonnimulli ei varmaan olisi kaikkein paras asia... enkä tiedä kuinka mieluusti olisi nukkunut sänkyni jalkopäässä... on se lapsuus vain niin helppoa... Mutta olihan pepinkin hevonen tuvassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eskari-ikäisenä halusin oman hevosen. Asuttiin kerrostalossa mutta mummoni asui omakotitalossa ja sen olisi voinut viedä sinne. Mulla oli jopa laskelmat siitä kuinka paljon rahaa tarvitaan.
Tyyliin:
Aitatolpat 4kpl yht. 20mk
Aitalanka 20mk
Hevonen 1000mk
Heinät (ruokakaupasta) 10mk/paali eli 100mk/vuosi
Mummolla oli autotalli muttei autoa joten hevonen asuisi tietenkin autotallissa. Ja laitumeksi olin suunnitellut yhtä niittyä mummon lähistöllä. Ja ratsastaminen onnistuisi jalkapallokentällä kun sieltä siirretään maalit pois.
Toivoinkin siis synttäri- ja joululahjaksi heinää, 4kpl aitatolppia ja porkkanoita. En saanut mitään niistä ja olin hirvittävän pettynyt lahjoihin.
Ainakaan et luvannut ostaa hevosta. Minä kävin ratsutallilla ratsastamassa poneilla 8-12-vuotiaana. Yhtenä kesänä siellä tuli myyntiin poni, joka jäi eläkkeelle. Sanoin sen omistaneelle tytölle, joka oli lukioikäinen, että me ostetaan se. Minua ei yhtään haitannut, ettei sillä voi enää säännöllisesti ratsastaa.
Aloin tehdä kotona takapihalle aitausta pyykkinarukerån ja mummolasta tuotujen vanhojen heinäseipäiden avulla. Kävin myös joka päivä viemässä sille porkkanoita. Sen omistajatytön vanhemmat kysyi, milloin voidaan tehdä kauppakirjat minun vanhempien kanssa ja sovin ne viikonlopulle. Kotona sanoin, että minulla on yksi mahtava yllätys tallilla. Kun mentiin tallille, ilmoitin, että katsokaa, tässä on poni, jonka minä ostan tänään. Ei tullut edes mieleen, että vanhemmat sanoisi ei käy. Minähän olin omasta mielestäni kokenut ratsastaja ja osasin hoitaa sitä ponia ja se voisi olla vuorotellen tallissa tai meidän takapihalla. Isä sanoi, että hän lähtee nyt, häntä hävettää niin paljon. Äiti selitti, että vaikka minulla on säästötili, ei siellä ponin ostoon riitä rahat ja että hevosen ylläpito on todella kallista, etenkin vanhemman ponin, jolle voi tulla pian sairauksia. Koska isää hävetti ja hän oli mennyt istumaan autoon, äidin piti jäädä pyytelemään anteeksi niiltä myyjiltä, kun ei kauppoja syntynyt.
Minä itkin koko kotimatkan ja varmaan viikon sen jälkeen. Meille haettiin myöhemmin samana kesänä 2 kania, joille ostettiin lämmin mökki siihen takapihalle. En minä niistä pupuista välittänyt, kun ei niiden kanssa voinut tehdä mitään. Ne oli tylsiä verrattuna hevosiin.
Halusin, että äiti olisi kertonut, mitä se on, kun ihminen ajattelee. Miten ajatukset syntyvät? Onko se sähköä vai kemiaa ja millä mekanismilla se muuttuu ajatukseksi ja tietoisuudeksi. Suututti, kun äiti kieltäytyi kertomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani halusi 2-vuotiaana joululahjaksi kananmunan. Sai sen toki!
Vierailija kirjoitti:
Eskari-ikäisenä halusin oman hevosen. Asuttiin kerrostalossa mutta mummoni asui omakotitalossa ja sen olisi voinut viedä sinne. Mulla oli jopa laskelmat siitä kuinka paljon rahaa tarvitaan.
Tyyliin:
Aitatolpat 4kpl yht. 20mk
Aitalanka 20mk
Hevonen 1000mk
Heinät (ruokakaupasta) 10mk/paali eli 100mk/vuosi
Mummolla oli autotalli muttei autoa joten hevonen asuisi tietenkin autotallissa. Ja laitumeksi olin suunnitellut yhtä niittyä mummon lähistöllä. Ja ratsastaminen onnistuisi jalkapallokentällä kun sieltä siirretään maalit pois.
Toivoinkin siis synttäri- ja joululahjaksi heinää, 4kpl aitatolppia ja porkkanoita. En saanut mitään niistä ja olin hirvittävän pettynyt lahjoihin.
Minäkin halusin hevosen. Asuttiin kerrostalossa ja olin vakaasti sitä mieltä että sitä voi pitää taloyhtiön pyörävajassa, ns. "pommisuojassa". Sinne se olisi sopinut ihan hyvin! Pommari oli tosi iso. Ai miksi muka ei?? Olisin kulkenut hevosella kouluun. Jotenkin oudosti se ei kerrostaloelämään olisi sopinut, höh. Pidin sitten mielikuvitushevosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin, että isäni ei enää olisi lääkäri. Lapsuudenkotini oli uskonnollinen. Olen myöhemmin ymmärtänyt, että isäni opiskeli lääketiedettä vain siksi että se oli hänen vanhempiensa mielestä hieno ammatti.
Isäni oli synkkä ja vetäytyvä mies. Yhdistin sen aina työhön, että on raskas työ, ja usein iltarukouksessa pyysin, että anna isän jaksaa parantaa sairaita ihmisiä. Myöhemmin lisäsin toiveen, että jos ei jaksa, niin saisi luopua työstään. En ymmärtänyt lapsena, että ihminen voi itsekin tehdä uravalinnan. Mummolassa korostettiin, miten suuri lahja isälleni on annettu ja puhuttiin parantavista käsistä ja että isäni on valittu siihen tehtävään.
Olin vasta 8-9-vuotias kun ymmärsin, ettei kaikkien lääkärien kotona ole pesuhuoneessa kotiviinit valmisteilla. Kun isäni ei voinut käydä alkossa ja varmaan sitä olisi paheksuttu, hänellä oli omat konstit. Viinisaavi aina saatavilla. Myöhemmin kun olin jo lähes täysi-ikäinen, hänen oikeuksiaan lääkärinä rajoitettiin, oli hankkinut rauhoittavia lääkkeitä itselleen. Hän kuoli sydänkohtaukseen 54-vuotiaana. Toisaalta se oli armollinen tapa lähteä. Pitkälle alkoholisoitunut mies, jolla ei tuntunut olevan mitään iloa elämässä koko aikuisiällä.
Halusin apinan, sitten halusin päästä heppatallille ratsastamaan.
Kumpaakaan en saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ehkä noin 6-8 vuotiaana halusin, että olisin jonain aamuna herännyt ja huomannut, että kaikki muut maailman ihmiset ovat kadonneet ja minä olisin jotenkin mystisesti jäänyt ainoana ihmisenä maapallolle. Kaikki olisi jatkut tavalliseen tapaan kuin ennen, mutta muita ihmisiä ei vain olisi enää ollut. Olisin saanut katsoa kaikki päivät televisiota ja hakea lähikaupasta esimerkiksi karkkia, keksejä ja limsaa joka päivä maksamatta. Jollain tasolla tietysti tiesin, että tuo ei ole mahdollista, mutta silti toivoin sitä. Olen lievästi autistinen ja en ehkä niin kovasti kiinnostunut ihmisistä kuin ihmiset keskimäärin ovat, joten ehkä siksi unelmoin jo silloin elämästä täysin ilman ketään muuta ihmistä.
Olisin halunnut ison veljen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin kompostin ja sainkin sen lopulta takapihallemme (80-luvulla).
Taiteilijatarvikkeita. Niitä sainkin mutta varmaan perheen pihit tavat oppineena en raaskinut käyttää niitä ja jonkin vuoden päästä ne löytyivät sitten kuivina kaapista.
Nyt olisi rahaa ostaa mitä haluaisi mutta usein iskee se pihiys selkäytimestä.
Ollessani yläasteella koulussani oli muutaman pojan muodostama joukko oppilaita, jotka pinnasivat usein koulusta, kiusasivat muita oppilaita, lunttasivat, häiritsivät usein tunneilla, polttivat koulussa salaa tupakkaa ja joivat usein alkoholia. Itse olin kiltti, hyväkäytöksinen, koulussa hyvin pärjäävä ja muutenkin hyvin pärjäävä oppilas. Vaikka nuo pojat kiusasivat ja pilkkasivat minua usein, niin silti usein seurasin heitä kiinnostuneena miettien, että miten voisin päästä heidän suosioonsa. Olisin siis jollain tasolla halunnut olla kiusaajilleni kiusaamisen sijaan ystävä ja osa heidän porukkaansa. Tulee mieleeni se Koskelan teinisurma, jossa tietääkseni se autistinen(?) poika hakeutui aina kiusaajiensa pariin vaikka he kiusasivat häntä. Minä tosin en mennyt kiusaajieni luokse vaan seurasin heitä jostain taustalla sen sijaan, että olisin vältellyt heitä. Minä oikeasti ajattelin, että minäkin pinnaan, lunttaan, pärjään huonosti koulussa, häiriköin opetusta, kiusaan muita, poltan tupakkaa ja juon alkoholia ollakseni suosittu ja hyväksytty.
Vierailija kirjoitti:
Harry Potterilla on se salaman muotoinen arpi otsassa. En voi olla ainoa lapsi, joka tahtoi itselleenkin salaman muotoisen arven otsaan, koska Harryllakin oli.
Muistan, että paras kaverini halusi tätä myös.
Minä taas halusin pisamia, koska Peppi Pitkätossulla oli. Itsellänikin niitä kyllä tuli ja tulee edelleen kesäisin nenänvarteen, mutta olisin halunnut niitä olevan enemmän ja näkyvämpinä. Kadehdin yhtä päiväkodin tyttöä, jolla oli kasvot täynnä pisamia. Hän kuitenkin suuttui ja luuli minun pilkkaavan häntä, kun kerran sanoin hänelle, että sun pisamat on kauniita :(
3-vuotias lapseni haluaisi epätoivoisesti, että hänen vaatteitaan säilytettäisiin kasassa lattialla eikä vaatekaapissa.
Taustana se, että meillä on yhdessä huoneessa remontti, ja minun vaatekomeroni on tuossa huoneessa. Olen nyt kasannut sen aikaa omat vaatteet viikattuina kodinhoitohuoneen lattialle, ja lapsi on nähnyt että aamulla valitsen päälleni vaatteet sieltä.
Yhtenä iltana lapsi kantoi koko oman vaatekaappinsa sisällön kasaksi sinne lattialle, ja oli erittäin tyytyväinen.
Matkalaukun halusin. Minun mummoni tuli aina kesällä viikoksi tai pariksi kylään ja hänellä oli mahtava matkalaukku. Sellainen suuri, kovakantinen ruskea, jossa oli metallia kulmissa. Sain lahjaksi eräänä vuonna pienen punaisen matkalaukun, joka oli nahkaa ja soljilla laitettiin kiinni. Oli sekin kiva, mutta mummon laukku oli ehdottomasti komein.