Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Halusin sulatejuustoa joululahjaksi 70-luvulla

Jossain vaiheessa halusin jostain syystä, että olisin saanut asua lapsuuskodin kellarissa. Siellä oli sellainen pieni tila, johon minusta olisi mukavasti mahtunut sänkyni, pöytäni, nojatuolini ja joitain muitakin tavaroita. Jostain syystä vanhemmat eivät sitten suostuneet, että olisin asunut ja varsinkin nukkunut siellä pimeässä ja varsinkin talvella melko viileässä kellarissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni olisi halunnut jotain kipsejä, hammasrautoja, silmälaseja, pyörätuolia yms. elämää hankaloittavia asioita :D En ymmärrä. Muistan kuinka serkkuni kaatui pyörällä ja hänen kätensä jouduttiin kipsaamaan. Pyöräilin sen kesän erittäin varovasti välttyäkseni samalta kohtalolta.

Koska lapsena ei välttämättä tajua todellisuutta .

Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia

Pienenä lapsena olisin halunnut olla köyhemmästä perheestä. Ajattelin, että köyhemmissä perheissä saisi enemmän hyväksyntää ja hellyyttä.... Toivoin, että olisin saanut nukkua samassa huoneessa jonkun/koko perheen kanssa ja oltaisiin yhteisesti puuhailtu.

Olisin halunnut muuttaa nunnaksi luostariin. Harmi vaan, että en edes lapsena ollut ollenkaan uskonnollinen. Mutta kaipuu luostariin johtui siitä, että kaipasin yksinäisyyttä ja rauhaa ja olin kirjoista ymmärtänyt, että luostarissa voisi keskittyä kirjojen lukemiseen ja muuhun minulle mieluiseen puuhasteluun ulkomaailmasta välittämättä. Sen jumalan palvonnan vaatimuksen takia ymmärsin kuitenkin melko pian, että en ehkä kuitenkaan viihtyisi luostarissa.

Kummilapsi halusi joskus joululahjaksi munamiesasun ja ilmakitaran.

Minä halusin oman puun ja köyttä (en hirttoköyttä varten) keinua varten. Ja olisihan se majakin siellä puussa ollut ihan kiva. Keinun taisin saadakin, mutta majaa en.

Halusin lapsena OTK:lle rusinan rypistäjäksi, toinen vaihtoehto oli Valiolle voinuijaksi. Nämä toiveet ei toteutuneet, vaan päädyin Jalostajalle pinoamaan herneitä purkkiin.

Rukoilin Jumalalta että isä lopettaisi juomisen!

Vierailija kirjoitti:

Halusin joskus 5-vuotiaana 80-luvulla naimisiin Mauno Koiviston kanssa. Olin jostain syystä aivan lumoutunut silloisesta presidentistämme. Meni mokoma kuolemaan ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani!

Vanha keskustelu mutta tämä on jotenkin ihana :D <3

Koska Paul McCartney'llä on samantapaiset silmät kuin mulla, niin selitin kaverilleni, että Paul on mun isä ja että mun äiti oli kuuskytluvulla au pairina Lontoossa tavannut ja iskenyt sen. Äiti tuli juttuuni mukaan ja vakuutteli, että näinhän se kävi.

Että meillä olisi samanlainen rahasäiliö kuin Roope Ankalla. Ajattelin että pientä remonttia niin saadaan tyhjä huone ja kaikki käteiset sinne.

Tikun ja Takun pelastuspartio oli yksi mun suosikkisarjoja. Olisin halunnut elää heidän maailmassaan ja iltaisin rukoilin ja rukoilin aivan epätoivoisesti että aamulla kun herään, olisin Tikun ja Takun päämajassa.

Tvssä meni joku dokumentti ihmisistä joilla oli mielen sairauksia. Ajattelin että minäkin haluaisin olla mielisairas. Luulin siis että mielisairaat ihmiset on vaan sellasia höppänöitä niinkuin Aku Ankoissa kun joku esim lyö päänsä ja luulee olevansa sirkuspelle tms.

Halusin olla tummempi ja turkkilaisen näköinen. Joten väritin äidin kulmakynällä mun kulmakarvat tummemmiksi ja piirsin mustalla tussilla raitoja hiuksiin. Kastelin myös hiuksia usein koska märkänä ne oli tummat.

Halusin myös että meidän perheelle rakennetaan omakotitalo keskelle Särkänniemeä siihen missä Jet Star oli. Niin että saisi sitten kesällä mennä joka päivä huvipuistoon.

Vierailija kirjoitti:

Halusin joutua onnettomuuteen tai että joku tuttu joutuisi onnettomuuteen. Kadehdin kaveria jonka sisko oli pahassa autokolarissa. Kaveri tietty suuttui verisesti... lapsena ihmettelin kaverin reaktiota. Joo, en ollut kovin empaattinen lapsi (enkä aikuinenkaan). Ennen kuin alapeukutatte niin näin aikuisena häpeän empatiavammaisuuttani. Tiedostan hyvin ettei tämä ole normaalia, ja se vaikeuttaa elämääni.

Mulla oli kans tällaisia outoja, että kadehdin empatiakyvyttömästi ihmisiä, joille oli käynyt huonosti, jos vain saivat siitä rahallista korvausta. Yksi luokkakaverini, tyttö, joutui ahdistelijan kynsiin kuudennella luokalla ja oli paennut tilanteesta todella neuvokkaasti (ahdistelija oli siis tarttunut jo kiinni). Tekijä saatiin kiinni ja luokkakaverini sai lopulta pari tuhatta markkaa korvauksia. Olin tästä todella kateellinen. Muutenkin oikein himoitsin rahaa, mikä on outoa, koska puutetta ei mistään ollut eikä minulla ollut mitäön, mihin olisin halunnut rahaa käyttää. Enkä koskaan edes harkinnut tekeväni ammatinvalintaa palkan perusteella. Mutta rahaa olisin ihan hirveästi halunnut jemmaan.

Halusin norsun. Noh, nyt olen itse sellainen. Perkele, kun pulla maistuukin niin hyvältä :/

Halusin löytää jostakin, esimerkiksi kirjastokirjan välistä, jonkin salaperäisen kirjeen tai aarrekartan, joka olisi johtolanka aarteen löytämiseen. Uskoin vahvasti vielä yli 10-vuotiaana, että tällaista voi tapahtua tosielämässä.

Kuten moni muu, myös minä toivoin että "saisin" käteeni tai jalkaani kipsin. Luulen että nämä sairauksien ja vammojen toivomiset liittyvät lapsella täyttymättömään hoivatuksi tai hellityksi tulemisen tarpeeseen.

Tykkäsin lapsena kovasti Rölli televisio-ohjelmasta ja olisin halunnut elää kuten Rölli. Siis että minulle olisi rakennettu metsään jonkinlainen hökkeli, jossa olisin asunut, lämmittänyt sitä puilla ja syönyt jotain marjoja, juuria ja sieniä, vaikka en edes tykkää sienistä enkä olisi tunnistanut syötäviä sieniä myrkkysienistä tai osannut valmistaa niitä ruoaksi. Juomaa olisin saanut jostain järvestä, jossa olisin ilmeisesti myös peseytynyt ja onkinut sieltä kalaa ruoaksi. Sängyssä olisi ollut patjana sammalia tai heiniä. Metsän eläimet olisivat olleet ystäviäni. Jotain tuollaista kuvittelin, kun eihän sitä sellainen joku 5-7 vuotias lapsi tajua että tuo ei olisi mahdollista. Varsinkin kun olen niin sanotusti heikkolahjainen eli älyltäni lievän kehitysvammaisen ja niin sanotun "normaaliälyisen" ihmisen välillä, niin olin lapsena ikäistäni nuoremman tasolla älyltäni. Joskus 7-vuotiaana varmasti noin 5-vuotiaan tasolla.

Joskus halusin olla myös Nuuskamuikkunen. Pukeutuisin vihreisiin vaatteisiin, soittelisin päivät huuliharppua kulkien reppu selässä paikasta toiseen, välillä pysähtyisin paikoilleni asuen teltassa ja kalastaisin kertoen ihmisille tarinoita asioista mitä olen nähnyt. Varsinainen tyhjäntoimittaja siis, joka ilmeisesti luulee saavansa pystyttää telttansa mihin haluaa, kuljeskella missä haluaa, kalastaa missä haluaa ja söisi ruoakseen kalastamiaan kaloja ja mahdollisesti muiden hänelle antamaa ruokaa jota he antaisivat kun kerron heille tarinoita ja soitan huuliharppua.

Olisin halunnut mummolan. Kavereitten jutut mummolassa käynneistä saivat aikaan suurta kateutta, kun itsellä ei ollut mummolaa. Toinen mummoni oli kuollut jo aikaa ennen kuin minä synnyin ja molemmat vaarit myös, joten minulla ei ole koskaan ollut pappaakaan. Mummolaa kuitenkin kaipasin, siitäkin huolimatta että toinen mummoni asui meidän kanssa, joten olin mummon seurassa joka päivä. se ei vaan tuntunut yhtä hohdokkaalta, kuin mummolassa käyminen olisi ollut.

Jossain vaiheessa lapsena unelma-ammattini oli olla kaupassa kassalla myyjänä, koska kuvittelin myyjän saavan pitää itsellään palkkana ne kaikki käteiset rahat millä asiakkaat ostokset maksaa ja luonnollisesti myyjä saa syödä ja juoda kaupassa myynnissä olevia tuotteita miten paljon haluaa ilmaiseksi. Kuvittelin, että syön työn lomassa grillattua broileria lihatiskiltä, patonkia, suklaata, karkkia ja juon limsaa niin paljon kuin jaksan niin että kotona ei tarvitse syödä mitään. Aika outo käsitys minulla, että asiakkaat maksavat kassalla olevalle myyjälle ostamistaan tuotteista ja että myyjä saa rahat itselleen ja myyjä vielä saa syödäkin kaupassa niitä tuotteita mitä siellä mydään.

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin joskus 4-5-vuotiaana pippelin (olen siis tyttö tai nainen jo nyt). Kadehdin pari vuotta vanhempaa veljeäni joka pystyi pissaamaan siististi seisaaltaan. Veli askarteli minulle pippelin pahvista ja harmitti niin paljon kun se ei käytännössä kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla.

Nyt 2023 on onneksi ihan luonnollista, että tytöllä on pippeli sillä vaikka henkilöllä olisi pippelini niin hän on tyttö, jos niin sanoo. Vaikka hän olisi jo vähän vanhempikin, esimerkiksi joku 50v niin tyttö hän on jos niin sanoo.