Lue keskustelun säännöt.
Mies syöttää salaa epäterveellistä ruokaa lihaville lapsille
20.05.2018 |
Tekisi mieli mennä huomenna maistraattiin ja laittaa ero vireille. Meillä on kaksi ihan virallisesti lihavaa lasta, joiden vuoksi joudun käymään ravitsemusterapeutin luona. Mies ei suostu tulemaan mukaan kuuntelemaan ”nalkutusta”.
Taas tänä viikonloppuna kävi ilmi, että hän on laittanut pennuille ja itselleen karkkijemman autotalliin. Löysin kahdeksan tyhjää irtokarkkirasiaa ja yhden puolillaan olevan rasian. Kysyin mieheltä, että WTF? Mies myhäili, että pitäähän sitä lapsilla karkkia olla.
Minä olen siis se, ketä haukutaan lasten lihavuudesta vaikka noudatan ohjeita pilkulleen. Mies tekee kuinka tahtoo vaikka lastenlääkäri on sanonut etteivät lapset elä terveiksi nelikymppisiksi. Miksi mies on noin julma lapsille?
Siksi haluan eron ja lähestymiskiellon. Mies on vaaraksi omille lapsilleen. Syökööt hän yksin itsensä vaikka hengiltä.
Kommentit (192)
Mitä näet tuossa porsaassa? Miksi olet suhteessa, joka vaikuttaa huonolta ja vahingoittaa lapsiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheissä syödään eri tavalla. Jotkut kehuskelevat kun syövät karkkia vain Halloweenina ja karkit ovat melkein yhtä pahasta kun syanidi. Joissan perheissä syödään sitten enemmän herkkuja ja karkkeja. Kaikki ei tykkää kaikesta. Kaikille ei edes maistu karkit. No joo, ap:n tapaus kuulostaa huolestuttavalle jos kerran diabetes on kuvioissa ja sairaalloista lihavuutta. Ilman muuta olisi aika tarkistaa ruokavaliot ja kalorit. Mutta niinkuin täällä on todettu ei kannata ehkä hysteriaan vaipua siitä syödäänkö karkkia tai ei ja ollaanko vähän pyöreitä tai ei. Esim. meillä sydään joskus myös epäterveellistä ja rasvaista mutta myös paljon terveellistä kotiruokaa, hedelmiä ja vihanneksia. Pitääkö kaikkien syödä superterveellisesti nipottaen tyyliin, ei ikinä pizzaa, ei ikinä karkkia (paitsi halloweeninä hui ja sekin oli pahaa..)
Mitä se auttaa vaikka minä tekisin ja tarjoaisin annettujen oppien mukaan tehtyä ruokaa jos osa oikeasta ruoasta korvataan jemmalöydöillä. Sehän lapsille kiva leikki kun isi piilottaa mässyjä autotalliin. Minä sitten saan siivota sielläkin. Lapsille ei ole annettu lupaa levitellä autotallissa tavaroita. Askarrella saa såaskartelupöydällä mieluiten vielä käyttää auki leikattua juuston ei tarvi olla rasvaisinta, mitä kaupasta löytyy.
Olen ehkä vanhanaikainen koska olen sitä mieltä, että karkkia pitäisi syödä vain karkkipäivänä tai juhlissa tmv. Oma makuni on muuttunut lapsuusajoista todella paljon ja suurin osa karkeista ja makeasta maistuu ällöttävältä suussani. Siitä huolimatta olisin valmis hyväksymään lapsille lauantain viikon ainoaksi karkkipäiväksi, jolloin syödään kohtuullinen annos mässyä. Lapsi sitten itse valitsisi söisikö 250 kcal:n edestä sipsejä, irtokarkkeja, suklaata tai jotain muuta.
Itse en voisi sivusta katsella, kun joku tahallaan pilaa lasteni terveyden, vaan viheltäisin pelin poikki.
AP, anna miehellesi ultimaattumi. Joko hän ottaa vastuun oman diabeteksensä hoidosta ja lastensa terveydestä (molemmat hoituisivat samalla konstilla) tai sinä otat eron. Jos olette keskustelleet/riidelleet tästä aiheesta tuloksetta jo monta kertaa, lienee selvintä siirtyä heti toteutusvaiheeseen eli eron vireille laittamiseen. Tilanteesta riippuen joko heität ukon pihalle tai hankit itsellesi ja lapsille uuden asunnon.
Palkkaa juristi hoitamaan ero ja lasten tapaamisoikeudet. Teidän tilanteeseen ei viikko-viikko sovi, koska isäviikolla lasten terveydestä ei pystytä pitämään kiinni. Pyydä lääkäriltä kirjallinen hoito-ohje, jos sellaista ei vielä ole. Tapaamisoikeuksista sovittaessa olisi hyvä kirjata, että tapaaminen edellyttää lääkärin hoito-ohjeiden noudattamista ja ellei niissä pysytä, on harkittava valvottuja tapaamisia.
Lapset tarvitsevat muuta tekemistä, jotta karkinsyöntiin ei jää aikaa. Kaikki mukava yhdessä tekeminen, missä ei istuta paikallaan, on hyväksi. Kesällä on paljon ulkoaktiviteetteja, jotka eivät ole varsinaista liikuntaa, mutta jossa tulee silti oltua liikeessä. Esim. frisbee-golf, pyöräily, kasviston keräily, lintubongaus, onkiminen jne. Jos teillä on pienikin oma piha, niin hanki trampoliini. Kerrostaloasuntoon voi hankkia pienen sisätrampan. Kesällä AP voisi ehkä lähettää lapset pois isän vaikutuspiiristä joko leirille tai vaikka omien vanhempiensa luo pidemmäksikin aikaa, jos siellä kyetään pitämään kiinni lääkärin kanssa sovitusta ruokavaliosta.
Vierailija kirjoitti:
Mies vaihtoon tai terapiaan.
Mies ei lähde terapiaan. Minä en aio ottaa uutta miestä vaan nauttia vapaudesta.
Ensiapuna AP:n pitää ratsata isän karkkijemmat päivittäin, jos se on ainoa keino estää lapsia vetämästä mässyä naamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu. Miehesi tahallaan vaarantaa lasten hengeb ja terveyden. Tuo on väkivaltaa.
Kuinka se lastensuojelu voi muuttaa miehen käytöstapoja? Mieheni on kuin kaappijuoppo mutta hänen kohdallaan on kyse siitä, että hänellä on herkkukätköjä pitkin taloa. Lastensuojelu ei voi ottaa aikuista miestä hoitaakseen. Ilman miestä pärjäisimme mainiosti ja lasten paino normalisoituisi kasvun myötä.
Mieheni käytökselle voi tuskin kukaan yhtään mitään. Lääkäri on kieltänyt häneltä karkit, limut, mehut, valkean vehnäjauhon ja valkean riisin sokerin lisäksi. Viimeisimmässä kontrollissa arvot päin p...tä ja hän voihki yhden illan ja pyysi minulta apua oikeanlaisen ruokavalion noudattamiseen. Teen kotona diabeetikolle sopivaa ruokaa.
En voi kuitenkaan ryhtyä mieheni varjoksi ja estää häntä ostamasta herkkujaan. Kerran yksi kuitti oli tarpeen ja jouduin miehen luvalla kaivamaan hänen lompakkoaan. Suoraan sanottuna järkytyin kun huomasin, että hän ostaa joka ikinen työpäivä noin 300 kcal:n jäätelön tai karkkia töiden jälkeen. Diabeetikkona hänen pitäisi pitää mukanaan lounas ja terveellinen välipala, esim. sokeriton Skyr kahvitunnille. Mies ei ota niitä mukaan koska ”laihduttaa” ja syö sitten päivällisellä kaiken, mikä jää muilta ohi.
Ei lastensuojelun tarkoitus ole muuttaa isän tai sinunkaan käytöstä vaan turvata lasten kehitys. Ellette te muuta käytöstä lasten kehitystä turvaavan sitä ei lastensuojelu sitä väkisin tee vaan ottaa lapset huostaan ja turvaa sen muussa ympäristössä.
Niin, siis jos lapset ovat sairaalloisen lihavia. Aika paljon huostaanottoja alettaisiin tekemeään jos jokainen lievästi ylipainoinen lapsi huostaanotettaiisiin. Mutta samaa mieltä, selvään lihavuuteen on hyvä puuttua ja varmaan kyllä puututaankin vähän muulla tavoin kun huostaanotolla ensisijaisesti. Edelleen, huostaanotto tulee vasta sairaalloisen lihavilla lapsilla kyseeseen. t. Takuusossu
http://www.laskurini.fi/terveys/painoindeksilaskuri-lapsille-ja-nuorille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä syödään eri tavalla. Jotkut kehuskelevat kun syövät karkkia vain Halloweenina ja karkit ovat melkein yhtä pahasta kun syanidi. Joissan perheissä syödään sitten enemmän herkkuja ja karkkeja. Kaikki ei tykkää kaikesta. Kaikille ei edes maistu karkit. No joo, ap:n tapaus kuulostaa huolestuttavalle jos kerran diabetes on kuvioissa ja sairaalloista lihavuutta. Ilman muuta olisi aika tarkistaa ruokavaliot ja kalorit. Mutta niinkuin täällä on todettu ei kannata ehkä hysteriaan vaipua siitä syödäänkö karkkia tai ei ja ollaanko vähän pyöreitä tai ei. Esim. meillä sydään joskus myös epäterveellistä ja rasvaista mutta myös paljon terveellistä kotiruokaa, hedelmiä ja vihanneksia. Pitääkö kaikkien syödä superterveellisesti nipottaen tyyliin, ei ikinä pizzaa, ei ikinä karkkia (paitsi halloweeninä hui ja sekin oli pahaa..)
Mitä se auttaa vaikka minä tekisin ja tarjoaisin annettujen oppien mukaan tehtyä ruokaa jos osa oikeasta ruoasta korvataan jemmalöydöillä. Sehän lapsille kiva leikki kun isi piilottaa mässyjä autotalliin. Minä sitten saan siivota sielläkin. Lapsille ei ole annettu lupaa levitellä autotallissa tavaroita. Askarrella saa såaskartelupöydällä mieluiten vielä käyttää auki leikattua juuston ei tarvi olla rasvaisinta, mitä kaupasta löytyy.
Olen ehkä vanhanaikainen koska olen sitä mieltä, että karkkia pitäisi syödä vain karkkipäivänä tai juhlissa tmv. Oma makuni on muuttunut lapsuusajoista todella paljon ja suurin osa karkeista ja makeasta maistuu ällöttävältä suussani. Siitä huolimatta olisin valmis hyväksymään lapsille lauantain viikon ainoaksi karkkipäiväksi, jolloin syödään kohtuullinen annos mässyä. Lapsi sitten itse valitsisi söisikö 250 kcal:n edestä sipsejä, irtokarkkeja, suklaata tai jotain muuta.
please sano että elätte vielä beverly hillsissä :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi sivusta katsella, kun joku tahallaan pilaa lasteni terveyden, vaan viheltäisin pelin poikki.
AP, anna miehellesi ultimaattumi. Joko hän ottaa vastuun oman diabeteksensä hoidosta ja lastensa terveydestä (molemmat hoituisivat samalla konstilla) tai sinä otat eron. Jos olette keskustelleet/riidelleet tästä aiheesta tuloksetta jo monta kertaa, lienee selvintä siirtyä heti toteutusvaiheeseen eli eron vireille laittamiseen. Tilanteesta riippuen joko heität ukon pihalle tai hankit itsellesi ja lapsille uuden asunnon.
Palkkaa juristi hoitamaan ero ja lasten tapaamisoikeudet. Teidän tilanteeseen ei viikko-viikko sovi, koska isäviikolla lasten terveydestä ei pystytä pitämään kiinni. Pyydä lääkäriltä kirjallinen hoito-ohje, jos sellaista ei vielä ole. Tapaamisoikeuksista sovittaessa olisi hyvä kirjata, että tapaaminen edellyttää lääkärin hoito-ohjeiden noudattamista ja ellei niissä pysytä, on harkittava valvottuja tapaamisia.
Lapset tarvitsevat muuta tekemistä, jotta karkinsyöntiin ei jää aikaa. Kaikki mukava yhdessä tekeminen, missä ei istuta paikallaan, on hyväksi. Kesällä on paljon ulkoaktiviteetteja, jotka eivät ole varsinaista liikuntaa, mutta jossa tulee silti oltua liikeessä. Esim. frisbee-golf, pyöräily, kasviston keräily, lintubongaus, onkiminen jne. Jos teillä on pienikin oma piha, niin hanki trampoliini. Kerrostaloasuntoon voi hankkia pienen sisätrampan. Kesällä AP voisi ehkä lähettää lapset pois isän vaikutuspiiristä joko leirille tai vaikka omien vanhempiensa luo pidemmäksikin aikaa, jos siellä kyetään pitämään kiinni lääkärin kanssa sovitusta ruokavaliosta.
Juuri näin. Ja ruokailuvalinnat tehdään positiivisen kautta, mutta ruuista ei tehdä ultimatun hyvä-paha -taistelua. Tuo liikuntaesimerkki edellisessä on loistava malli siitä että ei puhuta vaan tehdään oikeita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ensiapuna AP:n pitää ratsata isän karkkijemmat päivittäin, jos se on ainoa keino estää lapsia vetämästä mässyä naamaan.
Tuskin kaikkia voi löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on ylilihavia lapsia, niin tuskin se on pelkästään sun miehen vika.
Miksi tilanne on ylipäänsä päässyt tuollaiseksi, että lapsia pitää käyttää lihavuushoidoissa.
Ei ne lapset varmaan millään autotallikarkeilla ole lihoneet, vaan koko ruokavalio on ollut vuosikausia pielessä.
Ja sinä et ole siihen mitenkään osallinen?
Äläpä yritä syyllistää minua! Mies on ollut alusta alkaen sellainen tolvana, joka on antanut vuoden ikäiselle perunalastuja ja limua jne. Ihminen ei tarvi joka päivä kuin yhden keskikokoisen perunan verran liikaa energiaa ja lihoo vuodessa nelisen ylimääräistä kiloa. Lapsilla tietenkin siihen lisäksi normaali painonnousu. Meillä lapset ovat saaneet käydä aika pienestä lähtien vapaasti autotallissa koska meidän askartelutarvikkeemme ja -pöytäämme on siellä. Me olemme laittaneet sinne vanhat keittiönkaapit ja siten askartelutarvikkeet jne ovat hyvässä tallessa ja pois varsinaisista asumistiloista.
Mietipä hieman, kuinka paljon yhdessä lapsen kourallisesta irtokarkkeja saa energiaa. Minä olen luullut, että lapset ovat askarrelleet ja maalanneet siellä mutten tiennyt heidän isänsä autotalliin laittamista karkkijemmoista.
Jos jollakin niin miehelläni on sairas asenne syömiseen. Hänet on hemmoteltu lapsuudenkodissaan aika lailla pilalle ja hänelle ei kelpaa ruoka, joka ei ole hänen ehdotonta herkkuaan. Siksi hän on pitänyt ilmeisesti koko liittomme ajan herkkujemmaa autotallissa. Olen yllättänyt hänet kerran yöllä katsomassa filmiä ja syömässä juustonaksuja. Sen lisäksi hänkin käy siellä autotallissa milloin mitäkin etsimässä mitäkin eli suomennettuna syömässä herkkujaan salaa.
Ennen ensimmäisen lapsen saamista miehen ruokailutavat olivat järkyttävät ja pääasiallinen ravinto koostui siitä, mitä sai tilattua kotiinkuljetuksella sekä kaiken maailman perunalastuista ja karkeista.
Hänelle oli käsittämätöntä kun halusin noudattaa normaalia päivärytmiä syömisessä ja hän ei suoraan sanottuna edes pidä kotiruoasta koska en tee samanlaisia ruokia kuin noutopaikoissa.
Edes diabetekseen sairastuminen ei saanut häntä parantamaan elintapojaan. Hän tekee aivan samalla tavalla kuin lapset eli korvaa vähemmän herkullisen aterian herkkujemman herkuilla. Niin siis päivästä päivään.
Hän ottaa sekä diabeteslääkärin, diabeteshoitajan, ravitsemusterapeutin ja minun neuvoni nalkutuksena ja loukkauksena hänen omia yksilönvapauksiaan kohtaan.
Miksi sitten tuollaisen idiootin kanssa olet yhteen mennyt ja vieläpä lapsia tekemään?
Kyllähän tuollaiset asenteet ruokaa kohtaan tulevat esiin jo yhdessä päivässä seurustelun aikana.
Sitä paitsi olet huoltajana vastuussa lastesi terveydestä. Et voi vierittää syytä vain miehesi niskaan.
Kuule, moni nuori mies oli aika ravinnon suhteen siihen aikaan kun Suomessa ei ollut nykyisenkaltaista fitnessbuumia. Hän vietti opiskelijan elämää aivan kuten minäkin.
Minunkaan syömiseni eivät menneet VRNK:n ohjeiden mukaan. Välillä tuli syötyä kaurapuuroa kolmesti päivässä kun piti ostaa uudet lasit tmv.
Kun minä tutustun uuteen ihmiseen niin en pohdi hänen syömisiään. Se, jos lähden vaikka pizzalle miehen pyytäessä mukaan, ei tarkoittanut että kyttäsin häntä siinä mielessä onko hänestä aviomieheksi ja lasten isäksi? Jos tuolla seulalla alkaisi deittejå valitsemaan niin sitten voisi mennä koko opiskeluaika niin ettei tulisi käytyä yksilläkään treffeillä.
Minä en suostu kantamaan miehen vastuuta. Hänen pitää olla Mies ja tehdä muutos jo tänään. Maanantaina se on liian myöhäistä.
"En elä Porvoossa eli kulunut Porvoo-kommentti ei koske minua."
Se on suomeksi ihan vain asua XD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa sille, että mies kostaa kaunojaan sinua kohtaan lasten kautta, ja sitä myötä lapsille.
Sitä sanotaan väkivallaksi, tässä tapauksessa voidaan kai luokitella henkiseski sellaiseksi.
Tässä joutvat kärsimään lapset, jotka ovat syyttömiä tiedän kahden välisiin kaunoihinne toisianne kohtaan. Ja lasten kohdalla se on sitten jo fyysistäkin, koska isä sabotoi ja tuhoaa tahallaan heidän terveytensä.
Puhuisin asiasta lapsia hoitaville tahoille. Kyllä asialle voidaan tehdä jotain, se on varmaa!
Ei niin avuton saa olla että jää katselemaan ja voivottelemaan sivusta! Ryhdistäydy ihminen!!!
En ole tehnyt mitään, mikä vuoksi hänellä olisi tuntea kaunaa minua kohtaan. En kalastele vieraiden huomiota, en ole ollut uskoton, olen ollut hänen tukenaan vaikeina aikoina jne. Tämä on siis kiitos minulle? Sitten miehen on pakko olla mielisairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinkin kysyä kun täällä on asiantuntijoita paikalla että mikä on lääkäreiden ja sossun taulukoiden mukaan huolestuttava bmi lapsella? Sehän olisi hyvä tietää. Täytyy siinä jotain ihan taulukoita olla. Tuskin ihan mutu tuntumalla mennään.
Riippuu niin paljon lääkäristä tai esim. terkasta missä vaiheessa painoon kiinnitetään huomiota. Sossu taas tuskin puuttuu siihen painoindeksin ollenkaan. Jos se puuttuu tilanteeseen se puuttuu siihen sen vuoksi että yhteistyö esim. ravitsemusterapeutin kanssa ei suju ollenkaan, huoltajat viis veisaavat esim. käynneistä hänen luonaan ja/tai tilanteeseen ei muutenkaan saada aikaan muutosta kuin sillä että siihen puututaan lastensuojelunkeinoin.
Mehän olemme käyneet lasten kanssa joka kerta kun on ollut aika lääkärille tai ravitsemusterapeutille. Lapset joutuvat olemaan muutenkin lääkärinseurannassa astman ja allergioiden vuoksi.
Molempien lasten painoa on seurattu tavallista intensiivisemmin jo syntymästä lähtien vaikkei minulla ollut raskausdiabetesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on ylilihavia lapsia, niin tuskin se on pelkästään sun miehen vika.
Miksi tilanne on ylipäänsä päässyt tuollaiseksi, että lapsia pitää käyttää lihavuushoidoissa.
Ei ne lapset varmaan millään autotallikarkeilla ole lihoneet, vaan koko ruokavalio on ollut vuosikausia pielessä.
Ja sinä et ole siihen mitenkään osallinen?
Äläpä yritä syyllistää minua! Mies on ollut alusta alkaen sellainen tolvana, joka on antanut vuoden ikäiselle perunalastuja ja limua jne. Ihminen ei tarvi joka päivä kuin yhden keskikokoisen perunan verran liikaa energiaa ja lihoo vuodessa nelisen ylimääräistä kiloa. Lapsilla tietenkin siihen lisäksi normaali painonnousu. Meillä lapset ovat saaneet käydä aika pienestä lähtien vapaasti autotallissa koska meidän askartelutarvikkeemme ja -pöytäämme on siellä. Me olemme laittaneet sinne vanhat keittiönkaapit ja siten askartelutarvikkeet jne ovat hyvässä tallessa ja pois varsinaisista asumistiloista.
Mietipä hieman, kuinka paljon yhdessä lapsen kourallisesta irtokarkkeja saa energiaa. Minä olen luullut, että lapset ovat askarrelleet ja maalanneet siellä mutten tiennyt heidän isänsä autotalliin laittamista karkkijemmoista.
Jos jollakin niin miehelläni on sairas asenne syömiseen. Hänet on hemmoteltu lapsuudenkodissaan aika lailla pilalle ja hänelle ei kelpaa ruoka, joka ei ole hänen ehdotonta herkkuaan. Siksi hän on pitänyt ilmeisesti koko liittomme ajan herkkujemmaa autotallissa. Olen yllättänyt hänet kerran yöllä katsomassa filmiä ja syömässä juustonaksuja. Sen lisäksi hänkin käy siellä autotallissa milloin mitäkin etsimässä mitäkin eli suomennettuna syömässä herkkujaan salaa.
Ennen ensimmäisen lapsen saamista miehen ruokailutavat olivat järkyttävät ja pääasiallinen ravinto koostui siitä, mitä sai tilattua kotiinkuljetuksella sekä kaiken maailman perunalastuista ja karkeista.
Hänelle oli käsittämätöntä kun halusin noudattaa normaalia päivärytmiä syömisessä ja hän ei suoraan sanottuna edes pidä kotiruoasta koska en tee samanlaisia ruokia kuin noutopaikoissa.
Edes diabetekseen sairastuminen ei saanut häntä parantamaan elintapojaan. Hän tekee aivan samalla tavalla kuin lapset eli korvaa vähemmän herkullisen aterian herkkujemman herkuilla. Niin siis päivästä päivään.
Hän ottaa sekä diabeteslääkärin, diabeteshoitajan, ravitsemusterapeutin ja minun neuvoni nalkutuksena ja loukkauksena hänen omia yksilönvapauksiaan kohtaan.
Miksi sitten tuollaisen idiootin kanssa olet yhteen mennyt ja vieläpä lapsia tekemään?
Kyllähän tuollaiset asenteet ruokaa kohtaan tulevat esiin jo yhdessä päivässä seurustelun aikana.
Sitä paitsi olet huoltajana vastuussa lastesi terveydestä. Et voi vierittää syytä vain miehesi niskaan.
Kuule, moni nuori mies oli aika ravinnon suhteen siihen aikaan kun Suomessa ei ollut nykyisenkaltaista fitnessbuumia. Hän vietti opiskelijan elämää aivan kuten minäkin.
Minunkaan syömiseni eivät menneet VRNK:n ohjeiden mukaan. Välillä tuli syötyä kaurapuuroa kolmesti päivässä kun piti ostaa uudet lasit tmv.
Kun minä tutustun uuteen ihmiseen niin en pohdi hänen syömisiään. Se, jos lähden vaikka pizzalle miehen pyytäessä mukaan, ei tarkoittanut että kyttäsin häntä siinä mielessä onko hänestä aviomieheksi ja lasten isäksi? Jos tuolla seulalla alkaisi deittejå valitsemaan niin sitten voisi mennä koko opiskeluaika niin ettei tulisi käytyä yksilläkään treffeillä.
Minä en suostu kantamaan miehen vastuuta. Hänen pitää olla Mies ja tehdä muutos jo tänään. Maanantaina se on liian myöhäistä.
Kuule, joko viestisi on trollausta tai naiivi. Kyllä miehestä selviää viimeistään kahden vuoden aikana jos on huonot elintavat eikä niistä pääse irti.
Vai oletko tullut raskaaksi ensitreffeille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suren eniten, että joudun mitä luultavimmin hautaamaan sekä miehen että lapset. En käsitä kuinka ne mässyt voivat olla elämää suurempi nautinto. Lapsia käy sääliksi koska he eivät jaksa huonon fyysisen kuntonsa vuoksi tehdä asioita, joita muut samanikäiset tekevät.
Tämä on mielestäni sellainen tilanne, joka ei ratkea puhumalla. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ja se ei auta. Esim. ruokapöydässä mies lappaa lasten lautasille ruokaa vaikka he ovat jo niin suuria että heidän pitäisi ottaa itse ruokansa. Eniten minua inhottaa se, että mies siirtää omalle lautaselleen lapsilta tähteeksi jääneet ruoat.
Vaikka irtokarkkilaatikon saisi eurolla niin sitä ei pidä tähän talouteen ostaa. Ei vaikka tarjous olisi mieheni mielestä todella hyvä. Sama koskee perunalastuja jne. Minun mielestäni on tyhmää ostaa isoin perunalastupussi jos se on halvin kilohinnaltaan. Etenkin on tehty selväksi, että yksi perunalastuannos mahtuu ihan voileipälautaselle. Edes minipussikaan ei ole itse asiassa tarpeeksi pieni sipsipussi ja sen vuoksi Suomessa syödään liian suuria kerta-annoksia perunalastuja kun kerran minupussisakin on liikaa.
Tekisi mieli kertoa sekä ravitsemusterapeutille että lääkärille miehen touhuista! Enää en ihmettele mikseivät lapset ole nälissään ruoka-aikana. Minulla on sellainen tunne, että mies ei kestä sitä että hän olisi perheen ainoa ylipainoinen. Siksi hän syöttää lapsille kaikenlaista p...aa. Hän ei kyllä välitä yhtään lasten terveydestä.
Kyllä on läskipropaganda taas hyvin iskenyt joihinkin.
Mä en usko sekuntiakaan, että sä joutuisit hautaamaan lapsesi heidän lihavuutensa takia. Nyt jotain valoja päälle näiden horinoiden kanssa.
Tärkeintä on, että lapsilla on MYÖS terveellisiä elintapoja, vaikka olisivatkin lihavia. Että liikkuisivat ( ilolla, ei niin että äiti ja lääkärit pakottaa lenkille tai johonkin muuhun mistä eivät pidä) ja söisivät myös niitä sun kasvisdippejäsi. Eivät aloittaisi röökaamista ja käyttäisivät alkoa kohtuudella.
Tollaislla elintavoilla elää jo hyvinkin vanhaksi, vaikka olisi lihava.
Ap on tosiaan vähän turhan dramaattinen.
Tilastollinen lääketieteen fakta kuitenkin on, että lapsuus- ja nuoruusikän liikalihavuus korreloi voimakkaasti ennenaikaisen kuolleisuuden kanssa.
Aikuisena lihominen ei samalla tavalla ole vaarallista, vaikka toki sekin.
Mua kiinnostaisi tietää mitkä muuttujat on otettu huomioon näissä tutkimuksissa. Kun itse ajattelen niin, että lihavuus on lähes aina oire jostain. Ja on tosi vaarallista lähteä hoitamaan lihavuutta, jos ei oikeasti ensin selvitetä mitä siellä on taustalla. Lapsikin voi syödä tunteisiinsa, yksinäisyyteensä, kiusaamisen takia jne. ihan samalla lailla kuin aikuinen.
Lapsella voi olla neurologista poikkeavuutta tai syömishäiriö, ihan kuten aikuisellakin. Mutta näitä harvoin tajutaan silloin kun kyse ei ole anorekxia-tyyppisestä oireilusta.
On myös tutkimuksia, joissa on todettu, että lapsena yhtä lihavista se, jonka lihavuuteen aktiivisesti puututtiin on aikuisena selkeästi lihavampi kuin se, joka sai olla vaan lapsi ja kasvaa tavallaan. Ja mä ymmärrän esim. omalla kohdallani tän tosi hyvin. Kun jo pienenä istutetaan lihavan, kelvottoman ihmisen identiteetti, mitä muutakaan sitä aikuisena osaisi olla? Paitsi sitten tietysti kun asian tajuaa, ja saa siihen oikeanlaista terapiaa.
mutta siis kauhulla kyllä seurailen näitä hyvää tarkoittavia lasten lihavuuteen puuttumisia. Kun oikeasti ne asiat pitäisi tehdä niin, että lapsi ei missään kohtaa edes tiedä että häneen kohdistetaan jotain toimenpiteitä. Siis kun korjataan sitä konkreettista ruokailua. Muut asiat, itsetuntoon ja minäkuvaan liittyvät toki käsitellään lapsen kanssa.
Lue ensin tämä: http://etusivu/suositukset/suositus?id=hoi50034 .
Ennen kuin lapselle aletaan iskemään psykiatrisia diagnooseja kannattaisi kyllä lukea sekä liitelinkkien sekä lapsen että aikuisen täytettävät lomakkeet ajatuksen kanssa ja lähteä liikkeelle sieltä ilmi tulevien asioiden valossa.
Vierailija kirjoitti:
mikä vtun irtokarkkirasia...??? onks nää jotai uusii juttuja suomessa :o
Verkkokauppa.com myy ainakin ja varmaan myös Urjalan makeistukku. Verkkokaupan irtorakkitilauksen voi hakea mihin vuorokaudenaikaan tahansa heidän ympäri vuorokauden olevasta kioskista.
dr of life kirjoitti:
mielenkiintoinen aihe ja itselläni kokemusta naisista jotka yleensä ovat läskejä ja syövät mitä sattuu ja antavat lapsille mitä sattuu. melkein aina naiset. oletko itse laiha ja teet kaikki asiat lapsia huomioiden. en kuulu kirkkoon mutta tuo filosofinen kirja sanoo mm että se joka muita osoittaa pitää olla puhdas itse. on vaikeata mun kuvitella että syöt itse esim verrattuna minuun joka täysin luomu, niin hyvin ja myrkyttömästi niinku pitäisi. teillä muita ongelmia ja lapset lihavia mutta sinä et. ja sulla cooper vähän päälle 3000m yms.. aika tuulesta temmattu juttu sillä lääkärit ei voi sanoa tuollaista eivätkä ole ennustajia. onhan syy sinussakin ehkä enempi ku luulet
Lääkkeet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, Porvoon skitso-äitikö se siellä huutelee?! Porvoossa lapsille ei saisi antaa karkkeja, paitsi tietysti Porvoon lakua.
Olen ihan tavallinen äiti, joka on yrittänyt kaikkensa saadakseen lapsena normaaleille painokäyrille. Lasten painoa seuraavat koulun lisäksi myös ravitsemusterapeutti ja lastenlääkäri.
Mieheni ei suostu tulemaan mukaan vaikka Käypä hoito-suosituksessa korostetaan että painoasia on koko perheen pitkäjänteinen projekti. Mieheni ei sitoudu mitenkään koko hommaan ja syöttää salaa karkkia jne lapsille vaikka olen kertonut miehelle, mistä on puhuttu lääkärin ja ravitsemusterapeutin luona.
Nyt olisi elintärkeää saada lasten painon pysymään samana ja antaa pituuskasvun hoitaa ylipaino-ongelman. Herkutellakin saa mutta kohtuudella.
Miehelläni on ympäri taloa karkkikätköjä ja minua ihan rehellisesti sanottuna inhottaa se, ettei hän välitä omasta diabeteksestaan tuon taivaallista. Kaivaa omat naminsa esiin kun katsomme vaikkapa filmejä telkkarista. Hänelle eivät tekemäni kasvistikut eikä gucamole tai hummus dippinä.
Lapsille nuo dipattavat kasvikset maistuvat mutta he kyllä muistavat muistuttaa, että isi on kivempi kun ostaa heille snäksejä.
Olin niin vihainen viime yönä, etten saanut juurikaan nukuttua. Olen nin väsynyt ja kyllästynyt siihen, ettei mies syö ravitsemusterapeutin antamien ohjeiden mukaan ja tuskailee nyt hermosärkyjen ja väsymyksen kanssa. Kyllä pitää vihata omia lapsiaan kun oikein hakemalla hakee lapsille samaa sairautta.
Lapsia on kiusattu muutenkin lihavuuden vuoksi ja poika joutui ottamaan nyrkit käyttöön itseään puolustaessaan. Se näkyi tietenkin sitten numerossa.
En elä Porvoossa eli kulunut Porvoo-kommentti ei koske minua.
OK. No jos et asu Porvoossa, niin sitten ehkä voisit yrittää käyttää vähän järkeä.
Ne ravitsemusterapeuttien ja lastenlääkärien ohjeet ei ole mitään jumalan sanaa, jota pitää noudattaa tai joutuu kadotukseen! Etkä voi pakottaa miesta kuuntelemaan mitään lasten lääkärin vuorisaarnaa. Voisitte tehdä perheen sisällä kompromissia, jossa vähennetään karkkien ja herkkujen syöntiä. Ei mihinkään suosituksiin saakka nyt alkuunsa vaan hiljalleen alaspäin. Mutta tarjoa nyt vaihtoehdoksi jotain parempaa kuin kasvistikut ja hummus. Ei ole ihme jos karkit maistuu jos vaihtoehdot tuollaisia...
Ravitsemusterapeutit eivät edes kiellä jerkuttelua. Minullekkin terapeutti sanoi että voin syödä baikka hillomunkin kerran viikossa hyvällä omatunnolla ja ettei se haitaa. Terapeutin mukaan jokaisen tulisi antaa itselle lupa herkutella sillointällöin kunhan se pysyy kohtuun rajoissa.
Kerran viikossa ei tarkoita joka päivää.
Kiehuin aikoinaan raivosta, kun isovanhemmat kantoivat kaikkea epäterveellistä lspsillemne.
Meni loppujen lopuksi siihen, että meillä kotona syödään todella järkevästi ha terveellisesti ja isovanhempien (miehen) kaikenlaista suolaista, rasvaista ja makeaa. Jostain syystä anopin paino ei ole laskenut vuosiin.
Miehesi voisi ottaa vastuun ja mennä ravitsemusterapeutin vast.otolle.
Ymmärrän sinua täysin. Mies ei lähde ”kuuntelemaan nalkutusta”. Hän välttelee diabeteshoitajaakin koska hoitaja ei ole silittänyt päätä siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suren eniten, että joudun mitä luultavimmin hautaamaan sekä miehen että lapset. En käsitä kuinka ne mässyt voivat olla elämää suurempi nautinto. Lapsia käy sääliksi koska he eivät jaksa huonon fyysisen kuntonsa vuoksi tehdä asioita, joita muut samanikäiset tekevät.
Tämä on mielestäni sellainen tilanne, joka ei ratkea puhumalla. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ja se ei auta. Esim. ruokapöydässä mies lappaa lasten lautasille ruokaa vaikka he ovat jo niin suuria että heidän pitäisi ottaa itse ruokansa. Eniten minua inhottaa se, että mies siirtää omalle lautaselleen lapsilta tähteeksi jääneet ruoat.
Vaikka irtokarkkilaatikon saisi eurolla niin sitä ei pidä tähän talouteen ostaa. Ei vaikka tarjous olisi mieheni mielestä todella hyvä. Sama koskee perunalastuja jne. Minun mielestäni on tyhmää ostaa isoin perunalastupussi jos se on halvin kilohinnaltaan. Etenkin on tehty selväksi, että yksi perunalastuannos mahtuu ihan voileipälautaselle. Edes minipussikaan ei ole itse asiassa tarpeeksi pieni sipsipussi ja sen vuoksi Suomessa syödään liian suuria kerta-annoksia perunalastuja kun kerran minupussisakin on liikaa.
Tekisi mieli kertoa sekä ravitsemusterapeutille että lääkärille miehen touhuista! Enää en ihmettele mikseivät lapset ole nälissään ruoka-aikana. Minulla on sellainen tunne, että mies ei kestä sitä että hän olisi perheen ainoa ylipainoinen. Siksi hän syöttää lapsille kaikenlaista p...aa. Hän ei kyllä välitä yhtään lasten terveydestä.
Kyllä on läskipropaganda taas hyvin iskenyt joihinkin.
Mä en usko sekuntiakaan, että sä joutuisit hautaamaan lapsesi heidän lihavuutensa takia. Nyt jotain valoja päälle näiden horinoiden kanssa.
Tärkeintä on, että lapsilla on MYÖS terveellisiä elintapoja, vaikka olisivatkin lihavia. Että liikkuisivat ( ilolla, ei niin että äiti ja lääkärit pakottaa lenkille tai johonkin muuhun mistä eivät pidä) ja söisivät myös niitä sun kasvisdippejäsi. Eivät aloittaisi röökaamista ja käyttäisivät alkoa kohtuudella.
Tollaislla elintavoilla elää jo hyvinkin vanhaksi, vaikka olisi lihava.
Totta kai ylilihava voi elää vanhaksi, mutta mikä on elämän laatu? Polvet hajalla, erilaiset sairaudet, sydän on kovilla... Pieninkin liikahdus saa puuskuttamaan, jolloin on helpompi jäädä istumaan -> elinpiiri pienenee kun kaikki on liian raskasta. Mahtavaa elämää.
Ilolla liikkuminen ei enää onnistu, jos lapset ovat nyt jo jääneet ikäistensä kelkasta. Muut ovat ketterämpiä ja nopeampia, lapsi pettyy koska ei pysty siihen mihin muut - ja miksi? Koska se liikapaino on yksinkertaisesti tiellä. Kovasti ylipainoinen ihminen ei ole terve. Ei vaikka kuinka väittäisi olevansa onnellinen ja pystyvänsä kaikkeen.
Lasten terveys on vanhempien vastuulla ja AP:n mies määrätietoisesti tuhoaa omien lastensa hyvinvointia.
Olen täysin samaa mieltä ap:n miehen toiminnasta ja sen järjettömyydestä. Olen myös sitä mieltä, että ap. ei oikeasti tajua ylipainoisten lastensa elämästä ja erityisesti psyykkisistä prosesseista mitään, koska ei selvästikään ole koskaan itse ollut ylipainoinen. Kuten et tajua sinäkään.
Tiedätkö mikä on lihavuudessa ehdottomasti raskainta? Ympäristö ja sen reaktiot, ennakkoluulot, "tietämys" asioista. Kuten sinäkin tässä selität tietäväsi millaista on ylipainoisen elämä. Totta kai se voi olla tuollaista, mutta se voi myös olla ihan yhtä lailla täyttä elämää kuin kenellä tahansa muullakin.
Kuntokin on sellainen asia, että huonoon kuntoon päätyy jos ei liiku, ja hyvään jos liikkuu. Ei se ole suoraan painosta kiinni. Minä jos kuka sen tiedän, kun ihan samalla tavalla liikunnallinen olen ollut niin 60- 80- kuin 110 kiloisena. Ja ei, en väitä että liikkuminen olisi yhtä kevyttä sairaalloisen lihavana kuin normaalipainoisena, sanon että se on mahdollista, mukavaa ja pitää toimintakyvyn hyvänä.
Ja kyllä, lihavuuteen liittyy sairausriskejä. Kaikilla ihmisillä on sairausriskejä. Se ei silti tarkoita että sairastuu. Jos elämänlaadusta puhutaan, niin ikänsä ruumiillista työtä tehnyt 80-vuotias lihava isäni sai just kehut lääkärissä, että harvoin näkee niin erinomaisia veriarvoja tuon ikäisellä ja ilman mitään lääkityksiä. Mummoni kuoli 93-vuotiaana, ikänsä oli lihava, ja eli elämäänsä täysillä. Eikä hänelläkään ollut mitään lihavuuteen liitettäviä sairauksia, omin jaloin kävelikin loppuun asti. Onko sulla siis oikeasti pokkaa tulla selittämään jotain heidän elämänlaadustaan?
Tiesitkö muuten että pitkillä ihmisillä on merkittävästi korkeampi syöpäriski kuin lyhyillä? Koeta käydä vähän sellaista ajatusleikkiä, missä pitkien ihmisten syöpäriskistä puhuttaisiin samalla tavalla kuin lihavien terveysriskeistä. Olisiko mukava maailma? Tuntuisiko reilulta? Ja ennen kaikkea: auttaisiko ketään voimaan paremmin?
Kuule, ennenkuin alat virittelemään foliohattuasi enempää, niin suolistomikrobiston monimuotoisuuden (hyvä asia) edellytys on kuitu ja muu imeytymätön hiilihydraatti.
Eri bakteeriryhmät paksusuolessa käyttävät hanakasti ravinnokseen (fermentoivat) hiilihydraatteja ja fermentoituvia kuituja, jotka eivät ole ohutsuolessa imeytyneet syystä tai toisesta.
Myös muut muut imeytymättömät hiilihydraatit kelpaavat terveyttä edistäville bakteereille.
Eli lyhyesti, lihavat syövät usein huonompilaatuista ruokaa ja heiltä jää saamatta kuitua, polyfenoleja jne.
Ps:kenelläkään ei ole mitään rekistereitä.