Lue keskustelun säännöt.
Mies syöttää salaa epäterveellistä ruokaa lihaville lapsille
20.05.2018 |
Tekisi mieli mennä huomenna maistraattiin ja laittaa ero vireille. Meillä on kaksi ihan virallisesti lihavaa lasta, joiden vuoksi joudun käymään ravitsemusterapeutin luona. Mies ei suostu tulemaan mukaan kuuntelemaan ”nalkutusta”.
Taas tänä viikonloppuna kävi ilmi, että hän on laittanut pennuille ja itselleen karkkijemman autotalliin. Löysin kahdeksan tyhjää irtokarkkirasiaa ja yhden puolillaan olevan rasian. Kysyin mieheltä, että WTF? Mies myhäili, että pitäähän sitä lapsilla karkkia olla.
Minä olen siis se, ketä haukutaan lasten lihavuudesta vaikka noudatan ohjeita pilkulleen. Mies tekee kuinka tahtoo vaikka lastenlääkäri on sanonut etteivät lapset elä terveiksi nelikymppisiksi. Miksi mies on noin julma lapsille?
Siksi haluan eron ja lähestymiskiellon. Mies on vaaraksi omille lapsilleen. Syökööt hän yksin itsensä vaikka hengiltä.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suren eniten, että joudun mitä luultavimmin hautaamaan sekä miehen että lapset. En käsitä kuinka ne mässyt voivat olla elämää suurempi nautinto. Lapsia käy sääliksi koska he eivät jaksa huonon fyysisen kuntonsa vuoksi tehdä asioita, joita muut samanikäiset tekevät.
Tämä on mielestäni sellainen tilanne, joka ei ratkea puhumalla. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ja se ei auta. Esim. ruokapöydässä mies lappaa lasten lautasille ruokaa vaikka he ovat jo niin suuria että heidän pitäisi ottaa itse ruokansa. Eniten minua inhottaa se, että mies siirtää omalle lautaselleen lapsilta tähteeksi jääneet ruoat.
Vaikka irtokarkkilaatikon saisi eurolla niin sitä ei pidä tähän talouteen ostaa. Ei vaikka tarjous olisi mieheni mielestä todella hyvä. Sama koskee perunalastuja jne. Minun mielestäni on tyhmää ostaa isoin perunalastupussi jos se on halvin kilohinnaltaan. Etenkin on tehty selväksi, että yksi perunalastuannos mahtuu ihan voileipälautaselle. Edes minipussikaan ei ole itse asiassa tarpeeksi pieni sipsipussi ja sen vuoksi Suomessa syödään liian suuria kerta-annoksia perunalastuja kun kerran minupussisakin on liikaa.
Tekisi mieli kertoa sekä ravitsemusterapeutille että lääkärille miehen touhuista! Enää en ihmettele mikseivät lapset ole nälissään ruoka-aikana. Minulla on sellainen tunne, että mies ei kestä sitä että hän olisi perheen ainoa ylipainoinen. Siksi hän syöttää lapsille kaikenlaista p...aa. Hän ei kyllä välitä yhtään lasten terveydestä.
Kyllä on läskipropaganda taas hyvin iskenyt joihinkin.
Mä en usko sekuntiakaan, että sä joutuisit hautaamaan lapsesi heidän lihavuutensa takia. Nyt jotain valoja päälle näiden horinoiden kanssa.
Tärkeintä on, että lapsilla on MYÖS terveellisiä elintapoja, vaikka olisivatkin lihavia. Että liikkuisivat ( ilolla, ei niin että äiti ja lääkärit pakottaa lenkille tai johonkin muuhun mistä eivät pidä) ja söisivät myös niitä sun kasvisdippejäsi. Eivät aloittaisi röökaamista ja käyttäisivät alkoa kohtuudella.
Tollaislla elintavoilla elää jo hyvinkin vanhaksi, vaikka olisi lihava.
Totta kai ylilihava voi elää vanhaksi, mutta mikä on elämän laatu? Polvet hajalla, erilaiset sairaudet, sydän on kovilla... Pieninkin liikahdus saa puuskuttamaan, jolloin on helpompi jäädä istumaan -> elinpiiri pienenee kun kaikki on liian raskasta. Mahtavaa elämää.
Ilolla liikkuminen ei enää onnistu, jos lapset ovat nyt jo jääneet ikäistensä kelkasta. Muut ovat ketterämpiä ja nopeampia, lapsi pettyy koska ei pysty siihen mihin muut - ja miksi? Koska se liikapaino on yksinkertaisesti tiellä. Kovasti ylipainoinen ihminen ei ole terve. Ei vaikka kuinka väittäisi olevansa onnellinen ja pystyvänsä kaikkeen.
Lasten terveys on vanhempien vastuulla ja AP:n mies määrätietoisesti tuhoaa omien lastensa hyvinvointia.Olen täysin samaa mieltä ap:n miehen toiminnasta ja sen järjettömyydestä. Olen myös sitä mieltä, että ap. ei oikeasti tajua ylipainoisten lastensa elämästä ja erityisesti psyykkisistä prosesseista mitään, koska ei selvästikään ole koskaan itse ollut ylipainoinen. Kuten et tajua sinäkään.
Tiedätkö mikä on lihavuudessa ehdottomasti raskainta? Ympäristö ja sen reaktiot, ennakkoluulot, "tietämys" asioista. Kuten sinäkin tässä selität tietäväsi millaista on ylipainoisen elämä. Totta kai se voi olla tuollaista, mutta se voi myös olla ihan yhtä lailla täyttä elämää kuin kenellä tahansa muullakin.
Kuntokin on sellainen asia, että huonoon kuntoon päätyy jos ei liiku, ja hyvään jos liikkuu. Ei se ole suoraan painosta kiinni. Minä jos kuka sen tiedän, kun ihan samalla tavalla liikunnallinen olen ollut niin 60- 80- kuin 110 kiloisena. Ja ei, en väitä että liikkuminen olisi yhtä kevyttä sairaalloisen lihavana kuin normaalipainoisena, sanon että se on mahdollista, mukavaa ja pitää toimintakyvyn hyvänä.
Ja kyllä, lihavuuteen liittyy sairausriskejä. Kaikilla ihmisillä on sairausriskejä. Se ei silti tarkoita että sairastuu. Jos elämänlaadusta puhutaan, niin ikänsä ruumiillista työtä tehnyt 80-vuotias lihava isäni sai just kehut lääkärissä, että harvoin näkee niin erinomaisia veriarvoja tuon ikäisellä ja ilman mitään lääkityksiä. Mummoni kuoli 93-vuotiaana, ikänsä oli lihava, ja eli elämäänsä täysillä. Eikä hänelläkään ollut mitään lihavuuteen liitettäviä sairauksia, omin jaloin kävelikin loppuun asti. Onko sulla siis oikeasti pokkaa tulla selittämään jotain heidän elämänlaadustaan?
Tiesitkö muuten että pitkillä ihmisillä on merkittävästi korkeampi syöpäriski kuin lyhyillä? Koeta käydä vähän sellaista ajatusleikkiä, missä pitkien ihmisten syöpäriskistä puhuttaisiin samalla tavalla kuin lihavien terveysriskeistä. Olisiko mukava maailma? Tuntuisiko reilulta? Ja ennen kaikkea: auttaisiko ketään voimaan paremmin?
Jaarijaa.. KUINKA MONI nuori tekee nykyään valtavasti ruumiillista työtä?
Todella harva. Että ei sekään kortti auta. Ja syöpävertauskin oli taas aika kaukaa haettu.
Uskokaa, että lihavuus on merkittävä kansansairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen samasta kärsivä äiti. Minun lapseni eivät (vielä) ole ylipainoisia. Miehellä (ex) on jonkunlainen syömishäiriö, koska syöttää lapsille järkyttäviä määriä limppareita, karkkeja, donitseja, sipsejä, keksejä... aika usein korvaa jopa normaalin ruoan niillä, ellei uusi heitsukkansa ole vahtimassa. Mies syö siis itsekin samalla tavalla, ei ruokarytmejä eikä mitään hajua terveellisyydestä. Ero ei valitettavasti auttanut muuta kuin, että lapset tapaa harvemmin isäänsä mutta niillä kerroilla saavat sitten paljon aikaisempaa enemmän kun en ole enää vahtimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on ylilihavia lapsia, niin tuskin se on pelkästään sun miehen vika.
Miksi tilanne on ylipäänsä päässyt tuollaiseksi, että lapsia pitää käyttää lihavuushoidoissa.
Ei ne lapset varmaan millään autotallikarkeilla ole lihoneet, vaan koko ruokavalio on ollut vuosikausia pielessä.
Ja sinä et ole siihen mitenkään osallinen?
Äläpä yritä syyllistää minua! Mies on ollut alusta alkaen sellainen tolvana, joka on antanut vuoden ikäiselle perunalastuja ja limua jne. Ihminen ei tarvi joka päivä kuin yhden keskikokoisen perunan verran liikaa energiaa ja lihoo vuodessa nelisen ylimääräistä kiloa. Lapsilla tietenkin siihen lisäksi normaali painonnousu. Meillä lapset ovat saaneet käydä aika pienestä lähtien vapaasti autotallissa koska meidän askartelutarvikkeemme ja -pöytäämme on siellä. Me olemme laittaneet sinne vanhat keittiönkaapit ja siten askartelutarvikkeet jne ovat hyvässä tallessa ja pois varsinaisista asumistiloista.
Mietipä hieman, kuinka paljon yhdessä lapsen kourallisesta irtokarkkeja saa energiaa. Minä olen luullut, että lapset ovat askarrelleet ja maalanneet siellä mutten tiennyt heidän isänsä autotalliin laittamista karkkijemmoista.
Jos jollakin niin miehelläni on sairas asenne syömiseen. Hänet on hemmoteltu lapsuudenkodissaan aika lailla pilalle ja hänelle ei kelpaa ruoka, joka ei ole hänen ehdotonta herkkuaan. Siksi hän on pitänyt ilmeisesti koko liittomme ajan herkkujemmaa autotallissa. Olen yllättänyt hänet kerran yöllä katsomassa filmiä ja syömässä juustonaksuja. Sen lisäksi hänkin käy siellä autotallissa milloin mitäkin etsimässä mitäkin eli suomennettuna syömässä herkkujaan salaa.
Ennen ensimmäisen lapsen saamista miehen ruokailutavat olivat järkyttävät ja pääasiallinen ravinto koostui siitä, mitä sai tilattua kotiinkuljetuksella sekä kaiken maailman perunalastuista ja karkeista.
Hänelle oli käsittämätöntä kun halusin noudattaa normaalia päivärytmiä syömisessä ja hän ei suoraan sanottuna edes pidä kotiruoasta koska en tee samanlaisia ruokia kuin noutopaikoissa.
Edes diabetekseen sairastuminen ei saanut häntä parantamaan elintapojaan. Hän tekee aivan samalla tavalla kuin lapset eli korvaa vähemmän herkullisen aterian herkkujemman herkuilla. Niin siis päivästä päivään.
Hän ottaa sekä diabeteslääkärin, diabeteshoitajan, ravitsemusterapeutin ja minun neuvoni nalkutuksena ja loukkauksena hänen omia yksilönvapauksiaan kohtaan.
Minun ex oli tismalleen samanlainen. Sen suhteen aikana minunkin terveys alkoi reistailla kun aika vaikea oli syödä eri tavalla kuin kumppani. Tietenkin tein usein ruokaa vain itselleni ja hän mätti karkkeja. Vihaan edelleenkin karkkipussin rapinaa. Hän sai ensin diabetes kakkosen ja lopulta ykkösen kun haima ei enää jaksanut. Luultavasti rapina on silti samanlainen kuin silloinkin.
Sokeri on myrkkyä. Toivottavasti sen vakavuus ymmärretään joskus.
Minä en halua edes katsoa leffoja mieheni kanssa koska en kestä sitä helevetillistä ravistelua ja mussutusta kun katsotaan leffaa, josta haluaisi nauttia. Toinen louskuttaa suussaan nyrkillistå karkkia ja ääni on voimakas ja peittää elokuvan hiljaisemmat äänet. Tuntuu siltä, ettei ole mitään pointtia enää katsoa leffaa jos toinen ei kestä kahta tuntia syömättä.
Korkeassa verensokerissa on ihan alaosastoonkin vaikuttava ongelma. Korkea verensokeri altista hermovaurioille. Lääkkeet puolestaan vaikeuttavat seisokin saamista. Mitä sillä seisokilla oikeastaan tekee jos korkea verensokeri tekee väsyneeksi ja tekee mieli nukkua eikä harjoittaa sänkyakrobatiaa. Mutta mies itsehän tekee valinnan: joko karkkipussi tai petijumppa. Kukin taaplaa tyylillään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä vtun irtokarkkirasia...??? onks nää jotai uusii juttuja suomessa :o
Verkkokauppa.com myy ainakin ja varmaan myös Urjalan makeistukku. Verkkokaupan irtorakkitilauksen voi hakea mihin vuorokaudenaikaan tahansa heidän ympäri vuorokauden olevasta kioskista.
Siis onhan tuollaisia kaikissa kaupoissa, esim jotain Haribon Matador mix-rasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suren eniten, että joudun mitä luultavimmin hautaamaan sekä miehen että lapset. En käsitä kuinka ne mässyt voivat olla elämää suurempi nautinto. Lapsia käy sääliksi koska he eivät jaksa huonon fyysisen kuntonsa vuoksi tehdä asioita, joita muut samanikäiset tekevät.
Tämä on mielestäni sellainen tilanne, joka ei ratkea puhumalla. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ja se ei auta. Esim. ruokapöydässä mies lappaa lasten lautasille ruokaa vaikka he ovat jo niin suuria että heidän pitäisi ottaa itse ruokansa. Eniten minua inhottaa se, että mies siirtää omalle lautaselleen lapsilta tähteeksi jääneet ruoat.
Vaikka irtokarkkilaatikon saisi eurolla niin sitä ei pidä tähän talouteen ostaa. Ei vaikka tarjous olisi mieheni mielestä todella hyvä. Sama koskee perunalastuja jne. Minun mielestäni on tyhmää ostaa isoin perunalastupussi jos se on halvin kilohinnaltaan. Etenkin on tehty selväksi, että yksi perunalastuannos mahtuu ihan voileipälautaselle. Edes minipussikaan ei ole itse asiassa tarpeeksi pieni sipsipussi ja sen vuoksi Suomessa syödään liian suuria kerta-annoksia perunalastuja kun kerran minupussisakin on liikaa.
Tekisi mieli kertoa sekä ravitsemusterapeutille että lääkärille miehen touhuista! Enää en ihmettele mikseivät lapset ole nälissään ruoka-aikana. Minulla on sellainen tunne, että mies ei kestä sitä että hän olisi perheen ainoa ylipainoinen. Siksi hän syöttää lapsille kaikenlaista p...aa. Hän ei kyllä välitä yhtään lasten terveydestä.
Kyllä on läskipropaganda taas hyvin iskenyt joihinkin.
Mä en usko sekuntiakaan, että sä joutuisit hautaamaan lapsesi heidän lihavuutensa takia. Nyt jotain valoja päälle näiden horinoiden kanssa.
Tärkeintä on, että lapsilla on MYÖS terveellisiä elintapoja, vaikka olisivatkin lihavia. Että liikkuisivat ( ilolla, ei niin että äiti ja lääkärit pakottaa lenkille tai johonkin muuhun mistä eivät pidä) ja söisivät myös niitä sun kasvisdippejäsi. Eivät aloittaisi röökaamista ja käyttäisivät alkoa kohtuudella.
Tollaislla elintavoilla elää jo hyvinkin vanhaksi, vaikka olisi lihava.
Totta kai ylilihava voi elää vanhaksi, mutta mikä on elämän laatu? Polvet hajalla, erilaiset sairaudet, sydän on kovilla... Pieninkin liikahdus saa puuskuttamaan, jolloin on helpompi jäädä istumaan -> elinpiiri pienenee kun kaikki on liian raskasta. Mahtavaa elämää.
Ilolla liikkuminen ei enää onnistu, jos lapset ovat nyt jo jääneet ikäistensä kelkasta. Muut ovat ketterämpiä ja nopeampia, lapsi pettyy koska ei pysty siihen mihin muut - ja miksi? Koska se liikapaino on yksinkertaisesti tiellä. Kovasti ylipainoinen ihminen ei ole terve. Ei vaikka kuinka väittäisi olevansa onnellinen ja pystyvänsä kaikkeen.
Lasten terveys on vanhempien vastuulla ja AP:n mies määrätietoisesti tuhoaa omien lastensa hyvinvointia.Olen täysin samaa mieltä ap:n miehen toiminnasta ja sen järjettömyydestä. Olen myös sitä mieltä, että ap. ei oikeasti tajua ylipainoisten lastensa elämästä ja erityisesti psyykkisistä prosesseista mitään, koska ei selvästikään ole koskaan itse ollut ylipainoinen. Kuten et tajua sinäkään.
Tiedätkö mikä on lihavuudessa ehdottomasti raskainta? Ympäristö ja sen reaktiot, ennakkoluulot, "tietämys" asioista. Kuten sinäkin tässä selität tietäväsi millaista on ylipainoisen elämä. Totta kai se voi olla tuollaista, mutta se voi myös olla ihan yhtä lailla täyttä elämää kuin kenellä tahansa muullakin.
Kuntokin on sellainen asia, että huonoon kuntoon päätyy jos ei liiku, ja hyvään jos liikkuu. Ei se ole suoraan painosta kiinni. Minä jos kuka sen tiedän, kun ihan samalla tavalla liikunnallinen olen ollut niin 60- 80- kuin 110 kiloisena. Ja ei, en väitä että liikkuminen olisi yhtä kevyttä sairaalloisen lihavana kuin normaalipainoisena, sanon että se on mahdollista, mukavaa ja pitää toimintakyvyn hyvänä.
Ja kyllä, lihavuuteen liittyy sairausriskejä. Kaikilla ihmisillä on sairausriskejä. Se ei silti tarkoita että sairastuu. Jos elämänlaadusta puhutaan, niin ikänsä ruumiillista työtä tehnyt 80-vuotias lihava isäni sai just kehut lääkärissä, että harvoin näkee niin erinomaisia veriarvoja tuon ikäisellä ja ilman mitään lääkityksiä. Mummoni kuoli 93-vuotiaana, ikänsä oli lihava, ja eli elämäänsä täysillä. Eikä hänelläkään ollut mitään lihavuuteen liitettäviä sairauksia, omin jaloin kävelikin loppuun asti. Onko sulla siis oikeasti pokkaa tulla selittämään jotain heidän elämänlaadustaan?
Tiesitkö muuten että pitkillä ihmisillä on merkittävästi korkeampi syöpäriski kuin lyhyillä? Koeta käydä vähän sellaista ajatusleikkiä, missä pitkien ihmisten syöpäriskistä puhuttaisiin samalla tavalla kuin lihavien terveysriskeistä. Olisiko mukava maailma? Tuntuisiko reilulta? Ja ennen kaikkea: auttaisiko ketään voimaan paremmin?
Jaarijaa.. KUINKA MONI nuori tekee nykyään valtavasti ruumiillista työtä?
Todella harva. Että ei sekään kortti auta. Ja syöpävertauskin oli taas aika kaukaa haettu.
Uskokaa, että lihavuus on merkittävä kansansairaus.
Lihavuus ei ole sairaus, vaikka kuinka väittäisit. Tai jos on, niin kerropa diagnostiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on ylilihavia lapsia, niin tuskin se on pelkästään sun miehen vika.
Miksi tilanne on ylipäänsä päässyt tuollaiseksi, että lapsia pitää käyttää lihavuushoidoissa.
Ei ne lapset varmaan millään autotallikarkeilla ole lihoneet, vaan koko ruokavalio on ollut vuosikausia pielessä.
Ja sinä et ole siihen mitenkään osallinen?
Äläpä yritä syyllistää minua! Mies on ollut alusta alkaen sellainen tolvana, joka on antanut vuoden ikäiselle perunalastuja ja limua jne. Ihminen ei tarvi joka päivä kuin yhden keskikokoisen perunan verran liikaa energiaa ja lihoo vuodessa nelisen ylimääräistä kiloa. Lapsilla tietenkin siihen lisäksi normaali painonnousu. Meillä lapset ovat saaneet käydä aika pienestä lähtien vapaasti autotallissa koska meidän askartelutarvikkeemme ja -pöytäämme on siellä. Me olemme laittaneet sinne vanhat keittiönkaapit ja siten askartelutarvikkeet jne ovat hyvässä tallessa ja pois varsinaisista asumistiloista.
Mietipä hieman, kuinka paljon yhdessä lapsen kourallisesta irtokarkkeja saa energiaa. Minä olen luullut, että lapset ovat askarrelleet ja maalanneet siellä mutten tiennyt heidän isänsä autotalliin laittamista karkkijemmoista.
Jos jollakin niin miehelläni on sairas asenne syömiseen. Hänet on hemmoteltu lapsuudenkodissaan aika lailla pilalle ja hänelle ei kelpaa ruoka, joka ei ole hänen ehdotonta herkkuaan. Siksi hän on pitänyt ilmeisesti koko liittomme ajan herkkujemmaa autotallissa. Olen yllättänyt hänet kerran yöllä katsomassa filmiä ja syömässä juustonaksuja. Sen lisäksi hänkin käy siellä autotallissa milloin mitäkin etsimässä mitäkin eli suomennettuna syömässä herkkujaan salaa.
Ennen ensimmäisen lapsen saamista miehen ruokailutavat olivat järkyttävät ja pääasiallinen ravinto koostui siitä, mitä sai tilattua kotiinkuljetuksella sekä kaiken maailman perunalastuista ja karkeista.
Hänelle oli käsittämätöntä kun halusin noudattaa normaalia päivärytmiä syömisessä ja hän ei suoraan sanottuna edes pidä kotiruoasta koska en tee samanlaisia ruokia kuin noutopaikoissa.
Edes diabetekseen sairastuminen ei saanut häntä parantamaan elintapojaan. Hän tekee aivan samalla tavalla kuin lapset eli korvaa vähemmän herkullisen aterian herkkujemman herkuilla. Niin siis päivästä päivään.
Hän ottaa sekä diabeteslääkärin, diabeteshoitajan, ravitsemusterapeutin ja minun neuvoni nalkutuksena ja loukkauksena hänen omia yksilönvapauksiaan kohtaan.
Minun ex oli tismalleen samanlainen. Sen suhteen aikana minunkin terveys alkoi reistailla kun aika vaikea oli syödä eri tavalla kuin kumppani. Tietenkin tein usein ruokaa vain itselleni ja hän mätti karkkeja. Vihaan edelleenkin karkkipussin rapinaa. Hän sai ensin diabetes kakkosen ja lopulta ykkösen kun haima ei enää jaksanut. Luultavasti rapina on silti samanlainen kuin silloinkin.
Sokeri on myrkkyä. Toivottavasti sen vakavuus ymmärretään joskus.
Olen samaa mieltä. Myrkkyä. Kaikki sokeri ja sokerin korvikkeet voitaisiin laissa kieltää ja sokerin hallussapidosta tehdä laitonta olise sitten hedelmä, rypäle tai ruokasokeria.
Life I chose kirjoitti:
Tuota tuota, olisi niin monta kysymystä. Mutta sanoisin kaikkeen vastauksena, että esimerkin voima on lapsille oleellisinta. Sen he muistavat isona. Tunnevanhemmuus olisi varmaan nyt tärkeää....
Miksi miehesi herkuttelee ja päälle kiukuttelee naurettavasti? Hän myös lääkäriin.
Miksi lasten paino on jo noin korkealla? Jutelkaa ja purkakaa asiaa.
Onko heillä liikuntaa viikossa yhtään? Aina löytyy kivaa liikuttavaa tekemistä jokaiselle.
Mikä heitä kiinnostaisi niin että sokerihimo unohtuisi vähitellen? Maailma on oikeasti kiinnostava paikka.
Lopuksi sanoisin, että ero on ihan varteenotettava vaihtoehto, koska miehesi vaikuttaa vähän lapselta itsekin.
Minä en jaksa mieheni kanssa vääntää lääkäreistä. Hän on aikuinen ihminen ja hoitaa omat juttunsa. En tiedä mitä hän oikein ajattelee päässään. Olen sanonut että hän pahoinpitelee lapsia herkkujemmoillaan.
On itsestäänselvää, että paino nousee nopeasti kun kaivaa jemmasta perunalastuja tai konvehteja ja napsii niitä siellä autotallissa samalla kun maalaa tai askartelee. Pienikin ihminen saa noilla aineilla aikamoisen kalorimäärän sisäänsä.
Sokerinhimo unohtuu kun äijä lakkaa jemmojen tekemisen! Oli pakko ärähtää koska tähän ei ole muuta ratkaisua,.
Me kuljemme lasten kanssa jalan ja polkupyörällä. Mies tarvii autoa työssään. Mies on ihan puhtaasti omien vanhempiensa kasvatuksen tulos. Jos oikein ilkeästi haluaa sanoa niin ehkä voisi kuvailla sanalla pilalle hemmoteltu. Miestä ei hetkauta vaikka lapsilla on tosi kyseessä ja heitä kiusataan isänsä ja heidän itsensä vuoksi.
Minä en ala juoksuttamaan lapsia pitkin lenkkipolkuja koska lukemani mukaan ravinto vaikuttaa painoon ennemmän kuin liikunta. Minusta siinä ei ole mitään pahaa jos lapset pelaavat kahdestaan jalkapalloa pihalla jne. Joskus luokkakaveri saattaa pyytää mukaan isompaan porukkaan pelaamaan futista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, Porvoon skitso-äitikö se siellä huutelee?! Porvoossa lapsille ei saisi antaa karkkeja, paitsi tietysti Porvoon lakua.
Olen ihan tavallinen äiti, joka on yrittänyt kaikkensa saadakseen lapsena normaaleille painokäyrille. Lasten painoa seuraavat koulun lisäksi myös ravitsemusterapeutti ja lastenlääkäri.
Mieheni ei suostu tulemaan mukaan vaikka Käypä hoito-suosituksessa korostetaan että painoasia on koko perheen pitkäjänteinen projekti. Mieheni ei sitoudu mitenkään koko hommaan ja syöttää salaa karkkia jne lapsille vaikka olen kertonut miehelle, mistä on puhuttu lääkärin ja ravitsemusterapeutin luona.
Nyt olisi elintärkeää saada lasten painon pysymään samana ja antaa pituuskasvun hoitaa ylipaino-ongelman. Herkutellakin saa mutta kohtuudella.
Miehelläni on ympäri taloa karkkikätköjä ja minua ihan rehellisesti sanottuna inhottaa se, ettei hän välitä omasta diabeteksestaan tuon taivaallista. Kaivaa omat naminsa esiin kun katsomme vaikkapa filmejä telkkarista. Hänelle eivät tekemäni kasvistikut eikä gucamole tai hummus dippinä.
Lapsille nuo dipattavat kasvikset maistuvat mutta he kyllä muistavat muistuttaa, että isi on kivempi kun ostaa heille snäksejä.
Olin niin vihainen viime yönä, etten saanut juurikaan nukuttua. Olen nin väsynyt ja kyllästynyt siihen, ettei mies syö ravitsemusterapeutin antamien ohjeiden mukaan ja tuskailee nyt hermosärkyjen ja väsymyksen kanssa. Kyllä pitää vihata omia lapsiaan kun oikein hakemalla hakee lapsille samaa sairautta.
Lapsia on kiusattu muutenkin lihavuuden vuoksi ja poika joutui ottamaan nyrkit käyttöön itseään puolustaessaan. Se näkyi tietenkin sitten numerossa.
En elä Porvoossa eli kulunut Porvoo-kommentti ei koske minua.
Voin tuntea tuskasi, itsekin olin samankaltaisessa tilanteessa, joka ei päättynyt hyvin. Siihen liittyi paljon muutakin sairasta käytöstä enkä sisaruksena voinut asialle enempää tekemään. Suosittelen ehdottomasti eroa, jos miehesi tosissaan yrittää pitää lapsianne lihavina ja saattaa heidät sillä tavalla sairaiksi. Kannattaa kertoa lääkärille ja ravintoterapeutille tilanteestanne. Ole rohkea!
Vierailija kirjoitti:
Miten sä AP pystyt olemaan tuollaisen l#äskin miesvauvan kanssa? Eikö sua okseta valtava vatsa ja löysä selluliittinen iho? Mussuttaa ja itkee kun ei saa herkkuja, hyi helv. S#eksiä teillä ei varmaan ainakaan ole, tai itse en ainakaan pystyisi.
Olen nyt luvannut olla hänen rinnallaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Hän oli todella erinäköinen kun seurustelimme ja menimme naimisiin. Hän alkoi lihoa oikeastaan raskauksien myötä. Hän ei pystynyt lopettamaan karkin ja perunalastujen syömistä raskauksien jälkeen koska molemmat vauvat valvottivat meitä molempia. Ruokaakaan emme ehtineet tekemään vaan jouduimme syömään aiemmin tekemiäni ruokia, joita pakastimet olivat täynnä.
Hän vakuuttaa ainakin kerran viikossa, että hän jättää kaiken roskan syömisen ja alkaa taas kuntoilla ja laihduttaa. Diabetes vaikuttaa niin, ettei se toimi eli ihan läheisyyteen on tyytyminen jos nyt ylipäänsä mitään jaksaa päivän päitteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu. Miehesi tahallaan vaarantaa lasten hengeb ja terveyden. Tuo on väkivaltaa.
Kuinka se lastensuojelu voi muuttaa miehen käytöstapoja? Mieheni on kuin kaappijuoppo mutta hänen kohdallaan on kyse siitä, että hänellä on herkkukätköjä pitkin taloa. Lastensuojelu ei voi ottaa aikuista miestä hoitaakseen. Ilman miestä pärjäisimme mainiosti ja lasten paino normalisoituisi kasvun myötä.
Mieheni käytökselle voi tuskin kukaan yhtään mitään. Lääkäri on kieltänyt häneltä karkit, limut, mehut, valkean vehnäjauhon ja valkean riisin sokerin lisäksi. Viimeisimmässä kontrollissa arvot päin p...tä ja hän voihki yhden illan ja pyysi minulta apua oikeanlaisen ruokavalion noudattamiseen. Teen kotona diabeetikolle sopivaa ruokaa.
En voi kuitenkaan ryhtyä mieheni varjoksi ja estää häntä ostamasta herkkujaan. Kerran yksi kuitti oli tarpeen ja jouduin miehen luvalla kaivamaan hänen lompakkoaan. Suoraan sanottuna järkytyin kun huomasin, että hän ostaa joka ikinen työpäivä noin 300 kcal:n jäätelön tai karkkia töiden jälkeen. Diabeetikkona hänen pitäisi pitää mukanaan lounas ja terveellinen välipala, esim. sokeriton Skyr kahvitunnille. Mies ei ota niitä mukaan koska ”laihduttaa” ja syö sitten päivällisellä kaiken, mikä jää muilta ohi.
Ei lastensuojelun tarkoitus ole muuttaa isän tai sinunkaan käytöstä vaan turvata lasten kehitys. Ellette te muuta käytöstä lasten kehitystä turvaavan sitä ei lastensuojelu sitä väkisin tee vaan ottaa lapset huostaan ja turvaa sen muussa ympäristössä.
Niin, siis jos lapset ovat sairaalloisen lihavia. Aika paljon huostaanottoja alettaisiin tekemeään jos jokainen lievästi ylipainoinen lapsi huostaanotettaiisiin. Mutta samaa mieltä, selvään lihavuuteen on hyvä puuttua ja varmaan kyllä puututaankin vähän muulla tavoin kun huostaanotolla ensisijaisesti. Edelleen, huostaanotto tulee vasta sairaalloisen lihavilla lapsilla kyseeseen. t. Takuusossu
Voiko sosiaalihuolto taata, että lapset päätyvät sellaiseen paikkaan, jossa noudatetaan ravitsemusterapeutin ohjeita jos teen nyt lapsistani lasun? Kuinka lastensuojeluviranomaiset estävät sen jos toinen vanhempi tunkee vaikka väkisin mässyä lapsille, esim tapaamisissa?
Miksei asiaa voi hoitaa siten, että minä ja lapset asumme yhdessä ja noudatamme lastenlääkärin ja ravitsemusterapeutin ohjeita? Voiko ls-viranomainen kirjoittaa lausunnon jos haen miehelleni lähestymiskieltoa?
Juu voi jos lapset on siis sairaalloisen tai huolestuttavan lihavia ja näin myös todettu ihan terv. viranomaisten puolesta. Olet siis ap kai? Onko lapsille siis ihan suositeltu laihduttamista? Yleensä esim. pyöreydestä lapsilla ei huolestuta ellei sitten paino koko ajan mene ylöspäin eli lihavuus suhteessa pituuteen kasvaa. Mutta teillä toki eri jos lapset niin selkeästi lihavia ja diabeteskin kuvioissa mukana. Pelkästä herkkujen syömisestä ja lievästä pyöreydestä ei kannata ottaa yhteyttä kun se ei kenellekään kuulu sinänsä.
Silloin nimen omaa on korkea syy huoleen jos lapsilla kerran on sata kiloa ylipainoa, astama ja kohta pukkaa diabeteskin.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset syö ehkä jonkun mittapuun mukaan paljon herkkuja. Ei ole lihavia mutta ei laihojakaan. Normikäyrillä...
Oletko mitannut sillä mittanauhamenetelmällä? Lapsen mahanympäryksen pitää olla alle puolikas pituudesta. Esim. metrinmittaisella alle 50-senttinen vyötärö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä vtun irtokarkkirasia...??? onks nää jotai uusii juttuja suomessa :o
Verkkokauppa.com myy ainakin ja varmaan myös Urjalan makeistukku. Verkkokaupan irtorakkitilauksen voi hakea mihin vuorokaudenaikaan tahansa heidän ympäri vuorokauden olevasta kioskista.
aa, okei :D mietin että irtokarkkiosastoille oli tullut jotain rasioita pussien tilalle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on ylilihavia lapsia, niin tuskin se on pelkästään sun miehen vika.
Miksi tilanne on ylipäänsä päässyt tuollaiseksi, että lapsia pitää käyttää lihavuushoidoissa.
Ei ne lapset varmaan millään autotallikarkeilla ole lihoneet, vaan koko ruokavalio on ollut vuosikausia pielessä.
Ja sinä et ole siihen mitenkään osallinen?
Äläpä yritä syyllistää minua! Mies on ollut alusta alkaen sellainen tolvana, joka on antanut vuoden ikäiselle perunalastuja ja limua jne. Ihminen ei tarvi joka päivä kuin yhden keskikokoisen perunan verran liikaa energiaa ja lihoo vuodessa nelisen ylimääräistä kiloa. Lapsilla tietenkin siihen lisäksi normaali painonnousu. Meillä lapset ovat saaneet käydä aika pienestä lähtien vapaasti autotallissa koska meidän askartelutarvikkeemme ja -pöytäämme on siellä. Me olemme laittaneet sinne vanhat keittiönkaapit ja siten askartelutarvikkeet jne ovat hyvässä tallessa ja pois varsinaisista asumistiloista.
Mietipä hieman, kuinka paljon yhdessä lapsen kourallisesta irtokarkkeja saa energiaa. Minä olen luullut, että lapset ovat askarrelleet ja maalanneet siellä mutten tiennyt heidän isänsä autotalliin laittamista karkkijemmoista.
Jos jollakin niin miehelläni on sairas asenne syömiseen. Hänet on hemmoteltu lapsuudenkodissaan aika lailla pilalle ja hänelle ei kelpaa ruoka, joka ei ole hänen ehdotonta herkkuaan. Siksi hän on pitänyt ilmeisesti koko liittomme ajan herkkujemmaa autotallissa. Olen yllättänyt hänet kerran yöllä katsomassa filmiä ja syömässä juustonaksuja. Sen lisäksi hänkin käy siellä autotallissa milloin mitäkin etsimässä mitäkin eli suomennettuna syömässä herkkujaan salaa.
Ennen ensimmäisen lapsen saamista miehen ruokailutavat olivat järkyttävät ja pääasiallinen ravinto koostui siitä, mitä sai tilattua kotiinkuljetuksella sekä kaiken maailman perunalastuista ja karkeista.
Hänelle oli käsittämätöntä kun halusin noudattaa normaalia päivärytmiä syömisessä ja hän ei suoraan sanottuna edes pidä kotiruoasta koska en tee samanlaisia ruokia kuin noutopaikoissa.
Edes diabetekseen sairastuminen ei saanut häntä parantamaan elintapojaan. Hän tekee aivan samalla tavalla kuin lapset eli korvaa vähemmän herkullisen aterian herkkujemman herkuilla. Niin siis päivästä päivään.
Hän ottaa sekä diabeteslääkärin, diabeteshoitajan, ravitsemusterapeutin ja minun neuvoni nalkutuksena ja loukkauksena hänen omia yksilönvapauksiaan kohtaan.
tätä en kovin helposti ole ikinä kysynyt, mutta jos kaikki nämä ällöttävät ja ärsyttävät tavat oli tiedossa jo enne ensimmäistä lasta niin mikä IHME sai sut jäämään. kyllä kannattaisi vähän sitä peiliä katsoa trolliseni
Hän ei ollut ylipainoinen eikä diabeetikko kun tapasimme. Ihan tavallinen opiskelijapoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on varmasti aivan kamalat oltavat tuossa perheessä. Yksi täysin ehdoton kaikenlaisen epäterveellisen ruoan suhteen ja toinen tunkee mättöä kämpän täyteen. Kehitä siinä sitten terve suhde ruokaan, itseesi ja ylipäätään elämiseen. Suosittelen teille perheterapiaa.
Minä kasvoin vähän vastaavassa perheessä, tosin vähän eri tavalla kärjistyneessä. Isä on ehdoton terveysintoilija. Siis selkeä ortorektikko. Mitään epäterveellistä ei saa syödä, sain kuulla kuinka suklaa, riisi, salaatinkastikkeet ynnä muut ovat vaarallisia ja tappavia. En saanut syödä mitään epäterveellistä koskaan, ystävien syntymäpäivilläkin vahdittiin tarkaan mitä lautaselleni päätyy. Samaan aikaan äitini herkutteli salaa, sitten aloitti karkkilakon, sitten taas herkutteli salaa. Lopputuloksena 10-vuotiaana alkanut buliminen oireilu. 13-vuotiaana anoreksiadiagnoosi. Epämääräistä syömishäiriöoireilua 18-vuotiaaksi asti. Masennuksen myötä, kun en jaksanut oksentaa mättöjä tai liikkua tai tehdä mitään, lihoin 38 kilosta 75 kiloon. Sitten laihduin puolessa vuodessa 45 kiloon, vuoden päästä 35, vähän eteenpäin 28 kg, sisätautien osastolla paino nousi 35 kiloon, suljetulla 40, kotona 65 kiloon, osastolla 70 kiloon. Sitten takaisin 60 kiloon. Nyt 25-vuotiaana yritän laihduttaa masennuslääkkeiden tuomaa painoa pois, aluksi terveellisesti, kunnes bulimiaoireet palasivat. Nyt 55 kiloa painoa ja kymmen kiloa pitäisi saada pois. Mitään normaalia syömistä ei ole. Joko syön joka toinen päivä 600 kcal tai ahmin 5000 kcal ja oksennan 10 kertaa päivässä tai ahmin ja lihon.
Lapsena elämä oli pelkkää vanhempien ja minun valtataistelua ruoasta. Äiti näyttää mallia miten salassa herkutellaan ja valitetaan painoa, isä kertoo miten kuolen jos syön palankin suklaata ja samalla minä haluaisin olla mieliksi molemmille. Söin herkkuja salassa, sitten minua rangaistiin siitä, lopetin syömisen, minua rangaistiin siitä. Mitään tasapainoa ei ollut, enkä löydä sitä vieläkään. Lapsena en ollut ylipainoinen, vaan hyvin hoikka koska vanhempani eivät halunneet että minusta tulee ”kuvottavaa ihrasikaa”. Kyllä, suora lainaus, sanottu 12-vuotiaalle. Hyvin toimi, kun nyt aikuisena olen joko luuranko tai obeesi.
Nyt sinä projisoit oman elämäsi asioita minun perheeni elämään. Kuinka autotalli muuttuu yhtäkkiä koko taloksi ja minä ortorektikoksi? Sinun pitäisi mennä jonkun juttusille kun et sen vertaa ymmärrä ettei virallisterveellinen ruokavalio ole mikään oire ortoreksiasta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu. Miehesi tahallaan vaarantaa lasten hengeb ja terveyden. Tuo on väkivaltaa.
Kuinka se lastensuojelu voi muuttaa miehen käytöstapoja? Mieheni on kuin kaappijuoppo mutta hänen kohdallaan on kyse siitä, että hänellä on herkkukätköjä pitkin taloa. Lastensuojelu ei voi ottaa aikuista miestä hoitaakseen. Ilman miestä pärjäisimme mainiosti ja lasten paino normalisoituisi kasvun myötä.
Mieheni käytökselle voi tuskin kukaan yhtään mitään. Lääkäri on kieltänyt häneltä karkit, limut, mehut, valkean vehnäjauhon ja valkean riisin sokerin lisäksi. Viimeisimmässä kontrollissa arvot päin p...tä ja hän voihki yhden illan ja pyysi minulta apua oikeanlaisen ruokavalion noudattamiseen. Teen kotona diabeetikolle sopivaa ruokaa.
En voi kuitenkaan ryhtyä mieheni varjoksi ja estää häntä ostamasta herkkujaan. Kerran yksi kuitti oli tarpeen ja jouduin miehen luvalla kaivamaan hänen lompakkoaan. Suoraan sanottuna järkytyin kun huomasin, että hän ostaa joka ikinen työpäivä noin 300 kcal:n jäätelön tai karkkia töiden jälkeen. Diabeetikkona hänen pitäisi pitää mukanaan lounas ja terveellinen välipala, esim. sokeriton Skyr kahvitunnille. Mies ei ota niitä mukaan koska ”laihduttaa” ja syö sitten päivällisellä kaiken, mikä jää muilta ohi.
Ei lastensuojelun tarkoitus ole muuttaa isän tai sinunkaan käytöstä vaan turvata lasten kehitys. Ellette te muuta käytöstä lasten kehitystä turvaavan sitä ei lastensuojelu sitä väkisin tee vaan ottaa lapset huostaan ja turvaa sen muussa ympäristössä.
Niin, siis jos lapset ovat sairaalloisen lihavia. Aika paljon huostaanottoja alettaisiin tekemeään jos jokainen lievästi ylipainoinen lapsi huostaanotettaiisiin. Mutta samaa mieltä, selvään lihavuuteen on hyvä puuttua ja varmaan kyllä puututaankin vähän muulla tavoin kun huostaanotolla ensisijaisesti. Edelleen, huostaanotto tulee vasta sairaalloisen lihavilla lapsilla kyseeseen. t. Takuusossu
Voiko sosiaalihuolto taata, että lapset päätyvät sellaiseen paikkaan, jossa noudatetaan ravitsemusterapeutin ohjeita jos teen nyt lapsistani lasun? Kuinka lastensuojeluviranomaiset estävät sen jos toinen vanhempi tunkee vaikka väkisin mässyä lapsille, esim tapaamisissa?
Miksei asiaa voi hoitaa siten, että minä ja lapset asumme yhdessä ja noudatamme lastenlääkärin ja ravitsemusterapeutin ohjeita? Voiko ls-viranomainen kirjoittaa lausunnon jos haen miehelleni lähestymiskieltoa?
Juu voi jos lapset on siis sairaalloisen tai huolestuttavan lihavia ja näin myös todettu ihan terv. viranomaisten puolesta. Olet siis ap kai? Onko lapsille siis ihan suositeltu laihduttamista? Yleensä esim. pyöreydestä lapsilla ei huolestuta ellei sitten paino koko ajan mene ylöspäin eli lihavuus suhteessa pituuteen kasvaa. Mutta teillä toki eri jos lapset niin selkeästi lihavia ja diabeteskin kuvioissa mukana. Pelkästä herkkujen syömisestä ja lievästä pyöreydestä ei kannata ottaa yhteyttä kun se ei kenellekään kuulu sinänsä.
Silloin nimen omaa on korkea syy huoleen jos lapsilla kerran on sata kiloa ylipainoa, astama ja kohta pukkaa diabeteskin.
Hei trolli! Missä kohtaa olen väittänyt, että heillä on sata kiloa ylipainoa?
AP, on sinun tehtäväsi auttaa lapsia 1) vastustamaan isän karkkikätköjen aiheuttamaa kiusausta, 2) omaksumaan nykyistä terveemmät elintavat ja 3) osana 2-kohtaa myös ottamaan liikunnan osaksi arkirutiineita. Vaikka liikunta ei yksin auta laihtumaan, sillä on runsaasti muita terveysvaikutuksia. Yksi liikunnan lisäämisen hyöty on se, että silloin lapset pysyvät poissa autotallin karkkikätköistä/jääkaapilta. Pelkkä satunnainen pihalla pallon potkiminen ei nyt riitä, vaan lapsille on lisättävä rajusti sekä arkiliikuntaa (kävellen/pyöräillen kouluun, kauppaan, kirjastoon ym) että mieluiten myös liikkuvia harrastuksia. Joko pelaatte Pokemon Go:ta? Siinä voi yhdistää kävelemisen ja kännykkäpelin ja on ihan mukavaa äiti-lapsi -puuhaa.
Jos mässäily keskittyy autotalliin ja on muodostunut olennaiseksi osaksi siellä puuhastelua/askartelua, niin vähentäisin autotallissa vietettävää aikaa. Näin kesällä on niin paljon muuta tekemistä, että autotallissa askartelun voi kokonaan lopettaa. Siirrä harrastejutut sivuun ja ajat auton talliin, se on sillä hoidettu. Ehkä lasten puuhastelun voisi muutenkin siirtää AP:n silmien alle, vaikkapa keittiön pöydän ääreen.
Ei huolta, kun lapset ovat teini-ikäisiä, vihaavat he teitä molempia yhtä paljon. Eri syistä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi sivusta katsella, kun joku tahallaan pilaa lasteni terveyden, vaan viheltäisin pelin poikki.
AP, anna miehellesi ultimaattumi. Joko hän ottaa vastuun oman diabeteksensä hoidosta ja lastensa terveydestä (molemmat hoituisivat samalla konstilla) tai sinä otat eron. Jos olette keskustelleet/riidelleet tästä aiheesta tuloksetta jo monta kertaa, lienee selvintä siirtyä heti toteutusvaiheeseen eli eron vireille laittamiseen. Tilanteesta riippuen joko heität ukon pihalle tai hankit itsellesi ja lapsille uuden asunnon.
Palkkaa juristi hoitamaan ero ja lasten tapaamisoikeudet. Teidän tilanteeseen ei viikko-viikko sovi, koska isäviikolla lasten terveydestä ei pystytä pitämään kiinni. Pyydä lääkäriltä kirjallinen hoito-ohje, jos sellaista ei vielä ole. Tapaamisoikeuksista sovittaessa olisi hyvä kirjata, että tapaaminen edellyttää lääkärin hoito-ohjeiden noudattamista ja ellei niissä pysytä, on harkittava valvottuja tapaamisia.
Lapset tarvitsevat muuta tekemistä, jotta karkinsyöntiin ei jää aikaa. Kaikki mukava yhdessä tekeminen, missä ei istuta paikallaan, on hyväksi. Kesällä on paljon ulkoaktiviteetteja, jotka eivät ole varsinaista liikuntaa, mutta jossa tulee silti oltua liikeessä. Esim. frisbee-golf, pyöräily, kasviston keräily, lintubongaus, onkiminen jne. Jos teillä on pienikin oma piha, niin hanki trampoliini. Kerrostaloasuntoon voi hankkia pienen sisätrampan. Kesällä AP voisi ehkä lähettää lapset pois isän vaikutuspiiristä joko leirille tai vaikka omien vanhempiensa luo pidemmäksikin aikaa, jos siellä kyetään pitämään kiinni lääkärin kanssa sovitusta ruokavaliosta.
Juuri näin. Ja ruokailuvalinnat tehdään positiivisen kautta, mutta ruuista ei tehdä ultimatun hyvä-paha -taistelua. Tuo liikuntaesimerkki edellisessä on loistava malli siitä että ei puhuta vaan tehdään oikeita asioita.
Siis minkäikäisistä lapsista on kysymys ap:n tapauksessa. Tuskin nyt päiväkoti-ikäisistä jos runsaasti ylipainoa on jo kertynyt? Koululaisethan voi jo liikkua itse. Ei siinä vanhempien tarvitse mitään liikuntakoulua pitämään. Trampa olohuoneeseen? Juu, järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suren eniten, että joudun mitä luultavimmin hautaamaan sekä miehen että lapset. En käsitä kuinka ne mässyt voivat olla elämää suurempi nautinto. Lapsia käy sääliksi koska he eivät jaksa huonon fyysisen kuntonsa vuoksi tehdä asioita, joita muut samanikäiset tekevät.
Tämä on mielestäni sellainen tilanne, joka ei ratkea puhumalla. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ja se ei auta. Esim. ruokapöydässä mies lappaa lasten lautasille ruokaa vaikka he ovat jo niin suuria että heidän pitäisi ottaa itse ruokansa. Eniten minua inhottaa se, että mies siirtää omalle lautaselleen lapsilta tähteeksi jääneet ruoat.
Vaikka irtokarkkilaatikon saisi eurolla niin sitä ei pidä tähän talouteen ostaa. Ei vaikka tarjous olisi mieheni mielestä todella hyvä. Sama koskee perunalastuja jne. Minun mielestäni on tyhmää ostaa isoin perunalastupussi jos se on halvin kilohinnaltaan. Etenkin on tehty selväksi, että yksi perunalastuannos mahtuu ihan voileipälautaselle. Edes minipussikaan ei ole itse asiassa tarpeeksi pieni sipsipussi ja sen vuoksi Suomessa syödään liian suuria kerta-annoksia perunalastuja kun kerran minupussisakin on liikaa.
Tekisi mieli kertoa sekä ravitsemusterapeutille että lääkärille miehen touhuista! Enää en ihmettele mikseivät lapset ole nälissään ruoka-aikana. Minulla on sellainen tunne, että mies ei kestä sitä että hän olisi perheen ainoa ylipainoinen. Siksi hän syöttää lapsille kaikenlaista p...aa. Hän ei kyllä välitä yhtään lasten terveydestä.
Kyllä on läskipropaganda taas hyvin iskenyt joihinkin.
Mä en usko sekuntiakaan, että sä joutuisit hautaamaan lapsesi heidän lihavuutensa takia. Nyt jotain valoja päälle näiden horinoiden kanssa.
Tärkeintä on, että lapsilla on MYÖS terveellisiä elintapoja, vaikka olisivatkin lihavia. Että liikkuisivat ( ilolla, ei niin että äiti ja lääkärit pakottaa lenkille tai johonkin muuhun mistä eivät pidä) ja söisivät myös niitä sun kasvisdippejäsi. Eivät aloittaisi röökaamista ja käyttäisivät alkoa kohtuudella.
Tollaislla elintavoilla elää jo hyvinkin vanhaksi, vaikka olisi lihava.
Totta kai ylilihava voi elää vanhaksi, mutta mikä on elämän laatu? Polvet hajalla, erilaiset sairaudet, sydän on kovilla... Pieninkin liikahdus saa puuskuttamaan, jolloin on helpompi jäädä istumaan -> elinpiiri pienenee kun kaikki on liian raskasta. Mahtavaa elämää.
Ilolla liikkuminen ei enää onnistu, jos lapset ovat nyt jo jääneet ikäistensä kelkasta. Muut ovat ketterämpiä ja nopeampia, lapsi pettyy koska ei pysty siihen mihin muut - ja miksi? Koska se liikapaino on yksinkertaisesti tiellä. Kovasti ylipainoinen ihminen ei ole terve. Ei vaikka kuinka väittäisi olevansa onnellinen ja pystyvänsä kaikkeen.
Lasten terveys on vanhempien vastuulla ja AP:n mies määrätietoisesti tuhoaa omien lastensa hyvinvointia.Olen täysin samaa mieltä ap:n miehen toiminnasta ja sen järjettömyydestä. Olen myös sitä mieltä, että ap. ei oikeasti tajua ylipainoisten lastensa elämästä ja erityisesti psyykkisistä prosesseista mitään, koska ei selvästikään ole koskaan itse ollut ylipainoinen. Kuten et tajua sinäkään.
Tiedätkö mikä on lihavuudessa ehdottomasti raskainta? Ympäristö ja sen reaktiot, ennakkoluulot, "tietämys" asioista. Kuten sinäkin tässä selität tietäväsi millaista on ylipainoisen elämä. Totta kai se voi olla tuollaista, mutta se voi myös olla ihan yhtä lailla täyttä elämää kuin kenellä tahansa muullakin.
Kuntokin on sellainen asia, että huonoon kuntoon päätyy jos ei liiku, ja hyvään jos liikkuu. Ei se ole suoraan painosta kiinni. Minä jos kuka sen tiedän, kun ihan samalla tavalla liikunnallinen olen ollut niin 60- 80- kuin 110 kiloisena. Ja ei, en väitä että liikkuminen olisi yhtä kevyttä sairaalloisen lihavana kuin normaalipainoisena, sanon että se on mahdollista, mukavaa ja pitää toimintakyvyn hyvänä.
Ja kyllä, lihavuuteen liittyy sairausriskejä. Kaikilla ihmisillä on sairausriskejä. Se ei silti tarkoita että sairastuu. Jos elämänlaadusta puhutaan, niin ikänsä ruumiillista työtä tehnyt 80-vuotias lihava isäni sai just kehut lääkärissä, että harvoin näkee niin erinomaisia veriarvoja tuon ikäisellä ja ilman mitään lääkityksiä. Mummoni kuoli 93-vuotiaana, ikänsä oli lihava, ja eli elämäänsä täysillä. Eikä hänelläkään ollut mitään lihavuuteen liitettäviä sairauksia, omin jaloin kävelikin loppuun asti. Onko sulla siis oikeasti pokkaa tulla selittämään jotain heidän elämänlaadustaan?
Tiesitkö muuten että pitkillä ihmisillä on merkittävästi korkeampi syöpäriski kuin lyhyillä? Koeta käydä vähän sellaista ajatusleikkiä, missä pitkien ihmisten syöpäriskistä puhuttaisiin samalla tavalla kuin lihavien terveysriskeistä. Olisiko mukava maailma? Tuntuisiko reilulta? Ja ennen kaikkea: auttaisiko ketään voimaan paremmin?
Jaarijaa.. KUINKA MONI nuori tekee nykyään valtavasti ruumiillista työtä?
Todella harva. Että ei sekään kortti auta. Ja syöpävertauskin oli taas aika kaukaa haettu.
Uskokaa, että lihavuus on merkittävä kansansairaus.
Lihavuus ei ole sairaus, vaikka kuinka väittäisit. Tai jos on, niin kerropa diagnostiikka.
E66. Googlaa itse.
Unohdit siiderit, sipsin ja suklaan!