Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Valmistuin ensimmäiseen ammattiini ja perhettä ei kiinnosta muu kuin pikkusiskon yo-juhlat:(
19.05.2018 |
Olen 28 vuotias nainen ja sain nyt vihdoin itselleni ammatin. Kärsin koko nuoruuteni masennuksesta ja paniikkikohtauksista enkä ikinä saanut kouluja käytyä. Olen ollut työharjoitteluissa ja erilaisilla pajoilla ym. No olo hieman helpotti siinä 26 vuoden iässä ja hain opiskelemaan ja nyt on urakka ohi:) olen älyttömän ylpeä itsestäni että pystyin tähän vaikken olisi ikinä uskonut. Oli todella raskas viimeinen harjoittelu ja meinasin luovuttaa kun vanhat ajatusmallit puski päähän.. välillä itkin koko loppu illan harjoittelun jälkeen ja aamuisin oksensin kun jännitti niin kovasti mennä. Mutta minä en luovuttanut vaan kävin loppuun asti ja nyt minulla on ammatti!! :)
Olen koko ajan tiennyt, että siskoni valmistuu ylioppilaaksi tänä keväänä ja alusta asti tehty perheessä selväksi, että yo-juhlat tulevat ja minun ammattikoulu ei ole iso asia. Muutkin sisarukset on menneet lukion kautta yliopistoon ja vanhemmat ei ole ikinä oikein ymmärtäneet tai tukeneet minua elämässäni koska olen tälläinen "häpeäpilkku"..
Tänään sitten soitin äidille ja onnesta itkien kerroin että valmistuin. Vastaan otto oli "Aha no.... mitkäs on jatkosuunnitelmat?"
Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Juu..pakko oli avautua :'(
Kommentit (322)
Yo-juhlat ovat perinteisesti vanhempien järjestämät, koska ylioppilaaksi valmistuja on useimmiten alle 20 v. ja asuu vielä kotona. Aikuiset ihmiset taas järjestävät omat juhlansa itse, niin minäkin tein yliopistosta valmistuessani. En laittaisi juhlapäiväksi samaa kuin siskollasi, hänkin ansaitsee oman juhlapäivänsä ja olla huomion keskiössä. Sinä voit pitää omasi toisena viikonloppuna. Se sitten on jo töykeää, jos vanhempasi eivät kutsusta huolimatta vaivaudu paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen olo että taidan ymmärtää mistä ongelmasi pohjimmiltaan kumpuavat..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Ja samalla: voisiko minullekin pienet juhlat pitää
Mikä taas viittaisi siihen, että haluaa itselleen järjestettävän juhlat. Minne itse hoitaa kakun.
"Voisiko minullekin pienet juhlat pitää" voi yhtä hyvin tarkoittaa kysymystä, kiinnostaako vanhempia ylipäänsä juhlia. Voi olla, että noiden äidin ensimmäisten kommenttien jälkeen on iskenyt epäilys. Huonolla itsetunnolla varustettu ei ihan helposti lähde järjestämään juhlia sillä periaatteella, että tulkaa jos haluatte.
Missä kohtaa se vanhemman velvollisuus järjestää juhlia aikuisille lapsilleen päättyy? Vuosien mittaan on järkätty synttäreitä, rippijuhlia, valmistujaisia, häissäkin isossa vastuussa jne. Kaikki on ollut ihan kivaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että jos joku aikuisista lapsista vielä pyytäisi juhlia heille järjestämään, olisin kyllä sanaton. Lapset siis 25-35 välillä.
Heidän järjestämiin juhliin tottakai osallistun ja autankin jos haluavat. Oli syy sitten tohtorinväitös tai kesän alkaminen.
Veljeni 26 v. pyysi äitiäni järjestämään hänelle ja avokilleen kihlajaisjuhlat, "koska ne ovat, niin isotöiset" Se jos mikä on minusta paksua. Ap:n toivomus tähän verrattuna ihan ymmärrettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla provo. Kyllä vanhemmat rakastavat yleensä kaikkia lapsiaan.
Hah joo 😂 äitini ei järjestänyt isosiskolle mitään juhlia kun valmistui amiksesta. Itse sain kyllä yojuhlat ja sen jälkeen toiset valmistujaiset.
Onko tuolla välttämättä mitään tekemistä rakkauden kanssa?
Omani ovat ylioppilaita, joille juhlat kyllä. Mutta jos joku heistä olisi valmistunut amiksesta, niin tuskin olisin edes harkinnut mitään juhlia. Sillä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Yo-juhlat ovat perinne, en ole edes koskaan ollut missään amisjuhlissa.
Mun nuoreni valmistui amiksesta viime keväänä. Kysyin haluaako hän, että pidetään juhlat. Ei halunnut. Koululle menin valmistujaisiin ja siellä tarjottiin kakkukahvit.
Kyllä lapsen valmistumista pitää arvostaa ja tavat voivat muuttua.
Miten niin "pitää"?
Jokainen arvostaa sitä, mitä pitää arvostettavana. Jokin lähihoitaja ei minulle sitä ole.
Paitsi, jos on tosi kivikkoisen tien käynyt, esim. huostaanotto, lastenkoti ym. Mutta jos hyvästä perheestä ja lähtökohdista oleva älykäs nuori tuohon päätyy, niin laiskuuttahan sen on.
En arvosta alisuoriutumista.
Monikaan ei arvosta junttiutta. Sinä olet juntti, vaikka kovasti koitat muuta itsellesi ja muille uskotella.
Aamu koittaa, ihmiset koettavat...
Typeryyteen ja alhaiseen sivistystasoon liittyy vahvasti oikeakielisyyden puute. On täällä nähty useampaan otteeseen.
Sitä en tiedä, mitä junttiudella tarkoitat? Olen Helsingistä.
Henkistä junttiutta tarkoitin tässä kohtaa. Oikeasti älykkäät ihmiset arvostavat niin niitä ammattikoulusta valmistuneita kuin korkeakoulutettujakin. Vai miten meinaat että yhteiskunta pyörisi jos kaikki olisivat korkeakoulutettuja ja tekisivät sen mukaisia töitä? Kerro toki.
Älyllä ja arvostuksilla on hyvin vähän tekemistä keskenään.
En epäile, etteivätkö Halla-aho ja S. Koski saisi hyvinkin korkeita pisteitä Mensan testissä. Harva tunne-elämältään kypsä ja lämpimästi fiksu kuitenkaan jakaa heidän mielipiteensä sellaisenaan.
Tietenkin yhteiskunta tarvitsee suorittavan tason työntekijöitä. Mutta onhan se selvä, että lasten neurokirurgia arvostetaan enemmän kuin siivoojaa.
Pointti on siinä, että kuka tahansa terveen kirjoissa oleva, pystyy tyhjentämään roskikset. Vain harva pystyisi edellisen työhön.
Suorittavan tason töitä on aika paljon muitakin kuin siivoojan työ. Rohkenen väittää ettei ihan kenestä tahansa olisi esimerkiksi sähköasentajan, kondiittorin, sairaanhoitajan, ateljeeompelijan, autonasentajan tai rekkakuskin työhön, joitakin mainitakseni.
Rohkenen kuitenkin väittää, että mainitsemillesi aloille pääsee helpommin kuin neurokirurgiksi.
Sairaanhoitaja ja kondiittori :D Rekkakuskiksi kai pääsee, jos osaa ajaa autoa. Älä viitsi...
Aika monella tuntuu olevan sen verran vaikeuksia henkilöautonkin kanssa, että heitä ei toivottavasti koskaan päästetä rekan rattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Ja samalla: voisiko minullekin pienet juhlat pitää
Mikä taas viittaisi siihen, että haluaa itselleen järjestettävän juhlat. Minne itse hoitaa kakun.
"Voisiko minullekin pienet juhlat pitää" voi yhtä hyvin tarkoittaa kysymystä, kiinnostaako vanhempia ylipäänsä juhlia. Voi olla, että noiden äidin ensimmäisten kommenttien jälkeen on iskenyt epäilys. Huonolla itsetunnolla varustettu ei ihan helposti lähde järjestämään juhlia sillä periaatteella, että tulkaa jos haluatte.
Niin. Olennaista onkin kysymys siitä, mitä sillä tarkoitettiin ja miten äiti sen tulkitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kurjaa. :( Tuli paha mieli puolestasi.
Olen itse ylioppilas (tosin hyvin kehnoilla C:n papereilla jotka kelpaavat nenän niistoon) ja minulla on kaksi ammattia. Enemmän kehuja sain silti yo-juhlissa kun ammatillisten perustutkintojen jälkeen, joiden takia raadoin kamalasti ja kulutin hikeä ja kyyneleitä.
Ole ylpeä saavutuksestasi! :) Hyvää jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Ja samalla: voisiko minullekin pienet juhlat pitää
Mikä taas viittaisi siihen, että haluaa itselleen järjestettävän juhlat. Minne itse hoitaa kakun.
"Voisiko minullekin pienet juhlat pitää" voi yhtä hyvin tarkoittaa kysymystä, kiinnostaako vanhempia ylipäänsä juhlia. Voi olla, että noiden äidin ensimmäisten kommenttien jälkeen on iskenyt epäilys. Huonolla itsetunnolla varustettu ei ihan helposti lähde järjestämään juhlia sillä periaatteella, että tulkaa jos haluatte.
Niin. Olennaista onkin kysymys siitä, mitä sillä tarkoitettiin ja miten äiti sen tulkitsi.
Kuinka pönttö pitää olla ettei osaa tulkita mitä "jos pääsisitte kahville ja tekisin kakun" tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yo-juhlat ovat perinteisesti vanhempien järjestämät, koska ylioppilaaksi valmistuja on useimmiten alle 20 v. ja asuu vielä kotona. Aikuiset ihmiset taas järjestävät omat juhlansa itse, niin minäkin tein yliopistosta valmistuessani. En laittaisi juhlapäiväksi samaa kuin siskollasi, hänkin ansaitsee oman juhlapäivänsä ja olla huomion keskiössä. Sinä voit pitää omasi toisena viikonloppuna. Se sitten on jo töykeää, jos vanhempasi eivät kutsusta huolimatta vaivaudu paikalle.
Mitäs sitten, jos abi asuu jo omassa kodissaan? Pitäisikö tämän itse järjestää ylppärinsä?
Mietin lähinnä omaa lastani, joka kirjoittaa ensi keväänä, eikä asu kotona. Asia luonnollisesti jutellaan hänen kanssaan, mutta mietin miten asian otan puheeksi. Hänellä ja minulla ei ole aivan mutkattomat välit ja tuntuu, että monesti ystävällinen kysymyskin menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Ja samalla: voisiko minullekin pienet juhlat pitää
Mikä taas viittaisi siihen, että haluaa itselleen järjestettävän juhlat. Minne itse hoitaa kakun.
"Voisiko minullekin pienet juhlat pitää" voi yhtä hyvin tarkoittaa kysymystä, kiinnostaako vanhempia ylipäänsä juhlia. Voi olla, että noiden äidin ensimmäisten kommenttien jälkeen on iskenyt epäilys. Huonolla itsetunnolla varustettu ei ihan helposti lähde järjestämään juhlia sillä periaatteella, että tulkaa jos haluatte.
Niin. Olennaista onkin kysymys siitä, mitä sillä tarkoitettiin ja miten äiti sen tulkitsi.
Kuinka pönttö pitää olla ettei osaa tulkita mitä "jos pääsisitte kahville ja tekisin kakun" tarkoittaa?
Niin, mutta se "voisiko minullekin pitää pienet juhlat" taas viittaa siihen, että pyydettiin äitiä ne hoitamaan. Älä irrota yhtä lausetta kokonaisuudesta. Nuo kaksi kun yhdistää, siinä on ristiriita, mikä on vaikea tulkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Ja samalla: voisiko minullekin pienet juhlat pitää
Mikä taas viittaisi siihen, että haluaa itselleen järjestettävän juhlat. Minne itse hoitaa kakun.
Siinä samassa lauseessa on ne ehdot näille juhlille, lainaat sitä suvereenisti mutta hukkaat merkityksen. Kakku ja kahvittelu ja juhlat eivät ole toisistaan erillisiä vaan kaksi ensimmäistä ovat juhlien ehdot. Siksi ne liittyvät juhliin sanalla "jos".
Eli sama toisessa järjestyksessä: Jos minä teen kakun, pääsisivätköhän (jos pääsisi = pääseminen on ehdollista) kahvilla käymään, niin että minullekin pidettäisiin pienet juhlat.
Minusta tuntuu, että ap odotti vain edes jotain onnittelun tapaista ja sanoin osallistumista saavutukseen äidiltään. Kun lapsesta asti on kohdeltu paskamaisesti ja syrjitysti, ap odotti että varsinkin nyt häneen suhtauduttaisiin, kuten kaikkiin muihin ihmisiin. Sisaruksen yo-juhlat nostavat vain tilanteen selkeämmin pintaan. Narsistimainen vanhempi tokaisee juuri noin syntipukille että "onko jatkosuunnitelmia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Ja samalla: voisiko minullekin pienet juhlat pitää
Mikä taas viittaisi siihen, että haluaa itselleen järjestettävän juhlat. Minne itse hoitaa kakun.
"Voisiko minullekin pienet juhlat pitää" voi yhtä hyvin tarkoittaa kysymystä, kiinnostaako vanhempia ylipäänsä juhlia. Voi olla, että noiden äidin ensimmäisten kommenttien jälkeen on iskenyt epäilys. Huonolla itsetunnolla varustettu ei ihan helposti lähde järjestämään juhlia sillä periaatteella, että tulkaa jos haluatte.
Niin. Olennaista onkin kysymys siitä, mitä sillä tarkoitettiin ja miten äiti sen tulkitsi.
Kuinka pönttö pitää olla ettei osaa tulkita mitä "jos pääsisitte kahville ja tekisin kakun" tarkoittaa?
Niin, mutta se "voisiko minullekin pitää pienet juhlat" taas viittaa siihen, että pyydettiin äitiä ne hoitamaan. Älä irrota yhtä lausetta kokonaisuudesta. Nuo kaksi kun yhdistää, siinä on ristiriita, mikä on vaikea tulkita.
Minusta on aivan selkeää tuo "jos pääsisitte kahville ja tekisin kakun" Viittaa siihen, että pyytää kahville luokseen ja leipoo kakun. Ei pyydä, voisiko tulla kahville ja leipoa kakun. Tuo voisiko minullekin järjestää pienet juhlat, on mielestäni enemmän viittaus siihen kahvikutsuun ja tiedustelu, että kiinnostaako ketään edes. Sanamuoto on kieltämättä vähän hämäävä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Ja samalla: voisiko minullekin pienet juhlat pitää
Mikä taas viittaisi siihen, että haluaa itselleen järjestettävän juhlat. Minne itse hoitaa kakun.
"Voisiko minullekin pienet juhlat pitää" voi yhtä hyvin tarkoittaa kysymystä, kiinnostaako vanhempia ylipäänsä juhlia. Voi olla, että noiden äidin ensimmäisten kommenttien jälkeen on iskenyt epäilys. Huonolla itsetunnolla varustettu ei ihan helposti lähde järjestämään juhlia sillä periaatteella, että tulkaa jos haluatte.
Niin. Olennaista onkin kysymys siitä, mitä sillä tarkoitettiin ja miten äiti sen tulkitsi.
Kuinka pönttö pitää olla ettei osaa tulkita mitä "jos pääsisitte kahville ja tekisin kakun" tarkoittaa?
Niin, mutta se "voisiko minullekin pitää pienet juhlat" taas viittaa siihen, että pyydettiin äitiä ne hoitamaan. Älä irrota yhtä lausetta kokonaisuudesta. Nuo kaksi kun yhdistää, siinä on ristiriita, mikä on vaikea tulkita.
Ei se ole vaikeaa, kun huomioit lauseiden suhteen toisiinsa. Kysytään, että voisiko minullekin pitää juhlat (huom! ei järjestää, järjestelyvastuuta ei mainita) ja sen jälkeen esitetään kaksi ehtoa: jos tulette kahville ja jos leivon kakun. Lause on puhekielinen, mutta pitää sitä aika vastakarvaan tulkita, jotta lukee ap:n vaativan muita tekemään muuta kuin tulemaan paikalle ja juhlimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla provo. Kyllä vanhemmat rakastavat yleensä kaikkia lapsiaan.
Hah joo 😂 äitini ei järjestänyt isosiskolle mitään juhlia kun valmistui amiksesta. Itse sain kyllä yojuhlat ja sen jälkeen toiset valmistujaiset.
Onko tuolla välttämättä mitään tekemistä rakkauden kanssa?
Omani ovat ylioppilaita, joille juhlat kyllä. Mutta jos joku heistä olisi valmistunut amiksesta, niin tuskin olisin edes harkinnut mitään juhlia. Sillä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Yo-juhlat ovat perinne, en ole edes koskaan ollut missään amisjuhlissa.
Mun nuoreni valmistui amiksesta viime keväänä. Kysyin haluaako hän, että pidetään juhlat. Ei halunnut. Koululle menin valmistujaisiin ja siellä tarjottiin kakkukahvit.
Kyllä lapsen valmistumista pitää arvostaa ja tavat voivat muuttua.
Miten niin "pitää"?
Jokainen arvostaa sitä, mitä pitää arvostettavana. Jokin lähihoitaja ei minulle sitä ole.
Paitsi, jos on tosi kivikkoisen tien käynyt, esim. huostaanotto, lastenkoti ym. Mutta jos hyvästä perheestä ja lähtökohdista oleva älykäs nuori tuohon päätyy, niin laiskuuttahan sen on.
En arvosta alisuoriutumista.
Monikaan ei arvosta junttiutta. Sinä olet juntti, vaikka kovasti koitat muuta itsellesi ja muille uskotella.
Aamu koittaa, ihmiset koettavat...
Typeryyteen ja alhaiseen sivistystasoon liittyy vahvasti oikeakielisyyden puute. On täällä nähty useampaan otteeseen.
Sitä en tiedä, mitä junttiudella tarkoitat? Olen Helsingistä.
Henkistä junttiutta tarkoitin tässä kohtaa. Oikeasti älykkäät ihmiset arvostavat niin niitä ammattikoulusta valmistuneita kuin korkeakoulutettujakin. Vai miten meinaat että yhteiskunta pyörisi jos kaikki olisivat korkeakoulutettuja ja tekisivät sen mukaisia töitä? Kerro toki.
Älyllä ja arvostuksilla on hyvin vähän tekemistä keskenään.
En epäile, etteivätkö Halla-aho ja S. Koski saisi hyvinkin korkeita pisteitä Mensan testissä. Harva tunne-elämältään kypsä ja lämpimästi fiksu kuitenkaan jakaa heidän mielipiteensä sellaisenaan.
Tietenkin yhteiskunta tarvitsee suorittavan tason työntekijöitä. Mutta onhan se selvä, että lasten neurokirurgia arvostetaan enemmän kuin siivoojaa.
Pointti on siinä, että kuka tahansa terveen kirjoissa oleva, pystyy tyhjentämään roskikset. Vain harva pystyisi edellisen työhön.
Suorittavan tason töitä on aika paljon muitakin kuin siivoojan työ. Rohkenen väittää ettei ihan kenestä tahansa olisi esimerkiksi sähköasentajan, kondiittorin, sairaanhoitajan, ateljeeompelijan, autonasentajan tai rekkakuskin työhön, joitakin mainitakseni.
Rohkenen kuitenkin väittää, että mainitsemillesi aloille pääsee helpommin kuin neurokirurgiksi.
Sairaanhoitaja ja kondiittori :D Rekkakuskiksi kai pääsee, jos osaa ajaa autoa. Älä viitsi...
Aika monella tuntuu olevan sen verran vaikeuksia henkilöautonkin kanssa, että heitä ei toivottavasti koskaan päästetä rekan rattiin.
Aivan....varsinkin niillä ketkä ovat lukeneet niitä yleissivistäviä päntättäviä aineita itse kuitenkaan sivistymättä. Näillä ihmisillä on joka asiassa peukalo keskellä kämmentä ja täysiä aivopieruja kun itse pitäisi jotakin päätellä tai hoksata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te ilkeilijät saatte noista kommenteistanne?
Mitä ilkeilyä se on, jos sanoo AP:lle niin kuin asiat oikeasti on? Aikuinen ihminen ja käyttäytyy kuin pikkulapsi.
Edeltäjälle ei voi muuta sanoa kuin Susanna Koski-meemien hengessä... kaikilla meillä on kuule rajoitteemme...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Ja samalla: voisiko minullekin pienet juhlat pitää
Mikä taas viittaisi siihen, että haluaa itselleen järjestettävän juhlat. Minne itse hoitaa kakun.
Siinä samassa lauseessa on ne ehdot näille juhlille, lainaat sitä suvereenisti mutta hukkaat merkityksen. Kakku ja kahvittelu ja juhlat eivät ole toisistaan erillisiä vaan kaksi ensimmäistä ovat juhlien ehdot. Siksi ne liittyvät juhliin sanalla "jos".
Eli sama toisessa järjestyksessä: Jos minä teen kakun, pääsisivätköhän (jos pääsisi = pääseminen on ehdollista) kahvilla käymään, niin että minullekin pidettäisiin pienet juhlat.
Tästä nyt on ihan turha saivarrella, kun me emme tiedä olettiko aloittaja, että vanhemmat pitävät hänelle pienet juhlat joihin hän itse hoitaa kakun vai tarkoittiko hän, kuten sinä kirjoitit. Ap ja hänen äitinsä ovat myös voineet tulkita asiaa eri tavoin, jos välit ovat masennuksen jäljiltä hankalat, kuten monesti on.
Äiti on toki tökerö, jos ei onnittele ja halua tulla kahville. Mutta siihenkin voi vaikuttaa moni asia. Itsekin masentuneen läheisenä on välillä ollut äärimmäisen vaikeaa edes sietää tätä silmissään, vaikka kyseessä on äärettömän rakas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yo-juhlat ovat perinteisesti vanhempien järjestämät, koska ylioppilaaksi valmistuja on useimmiten alle 20 v. ja asuu vielä kotona. Aikuiset ihmiset taas järjestävät omat juhlansa itse, niin minäkin tein yliopistosta valmistuessani. En laittaisi juhlapäiväksi samaa kuin siskollasi, hänkin ansaitsee oman juhlapäivänsä ja olla huomion keskiössä. Sinä voit pitää omasi toisena viikonloppuna. Se sitten on jo töykeää, jos vanhempasi eivät kutsusta huolimatta vaivaudu paikalle.
Mitäs sitten, jos abi asuu jo omassa kodissaan? Pitäisikö tämän itse järjestää ylppärinsä?
Mietin lähinnä omaa lastani, joka kirjoittaa ensi keväänä, eikä asu kotona. Asia luonnollisesti jutellaan hänen kanssaan, mutta mietin miten asian otan puheeksi. Hänellä ja minulla ei ole aivan mutkattomat välit ja tuntuu, että monesti ystävällinen kysymyskin menee pieleen.
Se on varmasti keskusteltavissa. Mutta lähtökohtaisesti omillaan asuva hoitaa itse, ellei erikseen halua vaikka parempien tilojen takia pitää lapsuudenkodissaan. Silloin hän varmastikin voi ottaa asian itse puheeksi ja sopia siitä.
Alue: Aihe vapaa
Rohkenen kuitenkin väittää, että mainitsemillesi aloille pääsee helpommin kuin neurokirurgiksi.
Sairaanhoitaja ja kondiittori :D Rekkakuskiksi kai pääsee, jos osaa ajaa autoa. Älä viitsi...