Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Valmistuin ensimmäiseen ammattiini ja perhettä ei kiinnosta muu kuin pikkusiskon yo-juhlat:(
19.05.2018 |
Olen 28 vuotias nainen ja sain nyt vihdoin itselleni ammatin. Kärsin koko nuoruuteni masennuksesta ja paniikkikohtauksista enkä ikinä saanut kouluja käytyä. Olen ollut työharjoitteluissa ja erilaisilla pajoilla ym. No olo hieman helpotti siinä 26 vuoden iässä ja hain opiskelemaan ja nyt on urakka ohi:) olen älyttömän ylpeä itsestäni että pystyin tähän vaikken olisi ikinä uskonut. Oli todella raskas viimeinen harjoittelu ja meinasin luovuttaa kun vanhat ajatusmallit puski päähän.. välillä itkin koko loppu illan harjoittelun jälkeen ja aamuisin oksensin kun jännitti niin kovasti mennä. Mutta minä en luovuttanut vaan kävin loppuun asti ja nyt minulla on ammatti!! :)
Olen koko ajan tiennyt, että siskoni valmistuu ylioppilaaksi tänä keväänä ja alusta asti tehty perheessä selväksi, että yo-juhlat tulevat ja minun ammattikoulu ei ole iso asia. Muutkin sisarukset on menneet lukion kautta yliopistoon ja vanhemmat ei ole ikinä oikein ymmärtäneet tai tukeneet minua elämässäni koska olen tälläinen "häpeäpilkku"..
Tänään sitten soitin äidille ja onnesta itkien kerroin että valmistuin. Vastaan otto oli "Aha no.... mitkäs on jatkosuunnitelmat?"
Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Juu..pakko oli avautua :'(
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla provo. Kyllä vanhemmat rakastavat yleensä kaikkia lapsiaan.
Hah joo 😂 äitini ei järjestänyt isosiskolle mitään juhlia kun valmistui amiksesta. Itse sain kyllä yojuhlat ja sen jälkeen toiset valmistujaiset.
Onko tuolla välttämättä mitään tekemistä rakkauden kanssa?
Omani ovat ylioppilaita, joille juhlat kyllä. Mutta jos joku heistä olisi valmistunut amiksesta, niin tuskin olisin edes harkinnut mitään juhlia. Sillä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Yo-juhlat ovat perinne, en ole edes koskaan ollut missään amisjuhlissa.
Mun nuoreni valmistui amiksesta viime keväänä. Kysyin haluaako hän, että pidetään juhlat. Ei halunnut. Koululle menin valmistujaisiin ja siellä tarjottiin kakkukahvit.
Kyllä lapsen valmistumista pitää arvostaa ja tavat voivat muuttua.
Miten niin "pitää"?
Jokainen arvostaa sitä, mitä pitää arvostettavana. Jokin lähihoitaja ei minulle sitä ole.
Paitsi, jos on tosi kivikkoisen tien käynyt, esim. huostaanotto, lastenkoti ym. Mutta jos hyvästä perheestä ja lähtökohdista oleva älykäs nuori tuohon päätyy, niin laiskuuttahan sen on.
En arvosta alisuoriutumista.
Eli et asrvosta lastasi. Asia selvä.
Olipas nokkelaa...
Mitä sinä lapsistani tiedät? Et yhtään mitään, mutta voin kertoa, etteivät ole lähihoitajia. Kaukana siitä.
Ja en sitä sano, etten voisi arvostaakin. Esim. vakavista oppimishäiriöistä kärsivä ystäväni lapsi valmistui viime vuona lähäriksi.
Se oli aivan arvostettava suoritus. Siinäkin tutkinnossa on yllättävän paljon luettavaa teoreettista puolta. En arvosta alisuoriutumista.
Tässä ei siitä ollut kyse, vaan kovasta työstä ja tahdonvoimasta.
Juurikin näin! Tahdonvoimalla, kovalla työllä ja jumalan siunauksella kuka tahansa voi saavuttaa unelmansa ja olla huomion keskipisteessä oleva voittaja, jota kaikki ihailevat ja monet jopa kadehtivat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee itsellesi juhlat. Hieno juttu että jaksoit, valmistuminen on huikea tunne
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon tuntematon ap! Hali! Pikkusiskosi on lapsi, sinä aikuinen. Nyt hankit työpaikan ja alat tienata ja kartuttaa eläkettä ja vuosilomaa! Nauti kesästä ja nuoruudestasi.
T: Joku melkein 2 kertaa sun ikäseis.
Ei 19-vuotias sentään lapsi ole, vaan jo täysi-ikäinen hänkin. Vaikka toki kotonaan vielä asuukin.
Koska ammattiin valmistumista on muka juhlittu samalla tavalla kuin ylioppilaaksi valmistumista? Valmistuiko ap oppisopimuksella tai näyttötutkinnolla? Ei 28 -vuotiaalle tarvitse enää järjestää perhejuhlaa. Jos sitä haluaa juhlia, tarjoaa vieraille seuraavalla vierailukerralla kakkua ja kuohuviiniä. Ei 28 -vuotiaan vanhemmat halua ainakaan järjestää kaksia juhlia kun ylioppilasjuhlissa on tarpeeksi. Mitä ihmeellistä jatkosuunnitelmien kysymisessä on? Täysin normaali kysymys, saattaisihan ap vaikka suunnitella opiskelevansa lusää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ap tässä nyt pyytänyt vanhempia järjestämään jotkut juhlat, olisi vaan itse leiponut kakun? Mielestäni 28-vuotias voi itse järjestää juhlat. Sulta varmaan löytynyt se oma elämä ja oma asunto ja kaikki jo sen kymmenen vuotta, niin tuntuisi vähän oudolta että änkisit aikuisena juhlakaluksi sinne vanhempien järjestämiin 19-vuotiaan juhliin, kun voisit ottaa vastuun omista juhlistasi.
Vierailija kirjoitti:
Lukio on kyllä rankempi, se vaatii enemmän pänttäämistä.
No jaa. Ylioppilaaksi pääsee aika vähällä vaivalla ja pänttäämisellä ja amiksen voi suorittaa pänttäävänä perfektionistina. Skaala on aika laaja, suoraan sanottuna ihmettelen että osa ylioppilaista on saanut rämmittyä lukion läpi, ainakaan yleissivistystä ei ole tarttunut. Todennäköisesti pelkillä kiitettävillä amiksen suorittaut on älykkäämpi kuin A:n ylioppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukio on kyllä rankempi, se vaatii enemmän pänttäämistä.
Yleensä näin, mutta ei ap ole helpolla päässyt. En tiedä miten paljon ap joutui pänttäämään amiksessa, mutta selviäminen ja opintojen loppuun saattaminen mielenterveysongelmien kanssa on todella rankkaa ja ap:n on syytä olla ylpeä itsestään kun pystyi siihen. Onnea ap!
Vierailija kirjoitti:
Lukio on kyllä rankempi, se vaatii enemmän pänttäämistä.
Tämä. Ammattikouluissa niin paha resurssipula ja säästötoimenpiteet että opettajat päästää kyllä niin helpolla läpi kaikesta. Plus onhan sillä siskollakin voinut olla vaikka kuinka rankkaa se kolme vuotta ja silti saanut kaiken kolmessa vuodessa tehtyä, kun toisella venyy kymmeneksi vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ammattiin valmistumista on muka juhlittu samalla tavalla kuin ylioppilaaksi valmistumista? Valmistuiko ap oppisopimuksella tai näyttötutkinnolla? Ei 28 -vuotiaalle tarvitse enää järjestää perhejuhlaa. Jos sitä haluaa juhlia, tarjoaa vieraille seuraavalla vierailukerralla kakkua ja kuohuviiniä. Ei 28 -vuotiaan vanhemmat halua ainakaan järjestää kaksia juhlia kun ylioppilasjuhlissa on tarpeeksi. Mitä ihmeellistä jatkosuunnitelmien kysymisessä on? Täysin normaali kysymys, saattaisihan ap vaikka suunnitella opiskelevansa lusää.
Normaali lastaan arvostava äiti aloittaa varmasti onnen toivoituksilla ja kysyy sitten jatkosuunnitelmia. Kahville ja kakullekin luulisi jostain löytyvän aikaa, vaikka ei isoja juhlia järjestettäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukio on kyllä rankempi, se vaatii enemmän pänttäämistä.
Yleensä näin, mutta ei ap ole helpolla päässyt. En tiedä miten paljon ap joutui pänttäämään amiksessa, mutta selviäminen ja opintojen loppuun saattaminen mielenterveysongelmien kanssa on todella rankkaa ja ap:n on syytä olla ylpeä itsestään kun pystyi siihen. Onnea ap!
Ylpeä itsestään kyllä. Mutta ei se tarkoita, että vanhempien ylpeyden pitäisi asiaa määritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla provo. Kyllä vanhemmat rakastavat yleensä kaikkia lapsiaan.
Hah joo 😂 äitini ei järjestänyt isosiskolle mitään juhlia kun valmistui amiksesta. Itse sain kyllä yojuhlat ja sen jälkeen toiset valmistujaiset.
Onko tuolla välttämättä mitään tekemistä rakkauden kanssa?
Omani ovat ylioppilaita, joille juhlat kyllä. Mutta jos joku heistä olisi valmistunut amiksesta, niin tuskin olisin edes harkinnut mitään juhlia. Sillä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Yo-juhlat ovat perinne, en ole edes koskaan ollut missään amisjuhlissa.
Lapsen Valmistumista toisen asteen tutkinnosta juhlitaan oli se sitten lukio tai amis. Jos ei niin lapset laitetaan eriarvoiseen asemaan ja vähätellään toisen opintoja. Jos sulla ei ole perinteenä juhlia amiksesta valmistumista niin se ei tarkoita ettei muilla olisi.
Tällä on paljonkin tekemistä rakkauden ja lapsen kunnioittamisen kanssa. Vaikka sä et koe amiksesta valmistumista minään niin se lapsi voi kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea valmistumisen johdosta. Hieno ponnistus elämän vaikeuksista huolimatta. Kaiken työntekijöitä tarvitaan. Harmi, jollei läheisesi arvosta kuin yliopistotutkintoja ja ylioppilastutkintoa, joka on yleissivistävä koulutus.
En ymmärrä miksi lähihoitajia parjataan. He tekevät suorittavaa hoitotyötä, jossa tarvitaan ihmissuhdetaitoja ja työ on usein fyysisesti raskasta vuorotyötä. Joutuvat potilaidensa tunteidenpurkausten kohteiksi eniten jne.. Luulempa ettei läheskään kaikista ole siihenkään työhön. Siivoojat taas tekevät työnsä usein urakkatahtiin, pienellä palkalla ja ovat sylkykuppeina muille sekä työ on fyysisesti raskasta. Miksei voi arvostaa sitä, että ihmisellä on selkärankaa tehdä hyvin aliarvostettua välttämätöntä työtä.
Eikä yliopistokoulutus takaa minkäänlaista sydämensivistystä. Toki työ on taloudellisesti vastuullisempaa ja opiskelu teoreettisempaa. Eipä silti tämä maailma pyöris lainkaan vain heidän työllään.
Mielestäni on sivistymätöntä olla arvostamatta kaikkia ammatteja ja ihmisiä jotka sitä työtä tekevät. Meillä on suvun juhlissa mahtunut vierekkäin kakkua syömään lähihoitaja, rekkakuski, farmaseutti, yritysjohtaja kuin lukion lehtorikin. Kaikki samaa sukua ja elämänsä polun omista lähtökohdistaan valinneita.
Omia valmistumisia olen juhlistanut lähiperheen kanssa käymällä ulkona syömässä tai kahvilla. Jollei kukaan ole valmistumispäivänä ehtinyt juhlistamaan olen hemmotellut itseäni esim jäätelöllä jätskikioskilta, käymällä lillumassa kylpylässä tai shoppaillut jotain kivaa tms...
Olet itse oman onnesi seppä. Ole ylpeä omasta suorituksestasi. Tee juhlafiilis itse itsellesi suomalla itsellesi jotain kivaa. Nauti siitä mitä sinulla on. Jätä vähemmälle huomiolle se mitä et voi saada. Onnittele siskoasi asiallisesti, mutta älä mene ylppäreihin, jos ne ahdistavat sinua.
Tässä nyt takerrutaan tuohon "eikö ap voi itse järjestää juhlia", kun koko aloituksen pointti oli se, ettei ap:n äitiä kiinnosta edes onnitella ap:ta, saati sitten tulla juhlimaan vaikka ap järkkäisi juhlat itse johonkin toiseen ajankohtaan kuin siskonsa lakkiaisten yhteyteen! Mulkku äiti.
Onnea ja menestystä ap:lle tulevaisuuteen.
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Vierailija kirjoitti:
Sitten vielä sellainen pointti, että jos vanhemmat ovat sitä porukkaa, joille yo-tutkinto on arvokkaampi kuin amis niin sitten on niin. Ei kellään ole oikeutta sanoa, että pitää arvostaa jotain muuta yhtä paljon. Jokaisella on oikeus omiin arvoihinsa.
Tietenkään ei silti saa dissata kenenkään suoritusta. Mutta dissaamisen ja jalustalle nostamisen välissä on aika paljon ihan normaaleja tapoja reagoida asioihin.
Tämä. En ymmärrä millä oikeudella vaaditaan jotakuta luopumaan tavastaan katsoa maailmaa. Kaikki me arvostamme erilaisia asioita eri tavoilla. Kukaan ei arvosta tasavertaisesti eri juttuja ja yleensä meillä on taipumus arvostaa enemmän sellaisia asioita, mitkä tiedämme ja tunnemme isotöisiksi ja vaativiksi. Sekä niitä, jotka tekevät itsellemme mieluisia valintoja.
On aivan tekopyhää väittää muuta.
Toinen kysymys sitten on, kohdellaanko tässä yhtä lasta epäreilulla tavalla. Sanoisin kyllä, jos ei haluta edes osallistua toisen valmistujaiskahveille. Mutta toisaalta aloitus oli vähän epäselvä, oletettiinko tässä, että vanhemmat järjestävät juhlat vai kutsuttiinko juhliin mukaan. Se että lähes 30v olettaa jonkun järjestävän itselleen juhlia on jo aika paksua. Apua voi pyytää, se on eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Huomatkaa: jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun.
Ja samalla: voisiko minullekin pienet juhlat pitää
Mikä taas viittaisi siihen, että haluaa itselleen järjestettävän juhlat. Minne itse hoitaa kakun.
Alue: Aihe vapaa
Ongelma on se, ettet sinä arvosta kaikkien suoriutumista.