En ymmärrä, miten jotkut eivät löydä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rima pitääkin olla todella korkealla, sekä miehillä että naisilla. En ymmärrä ihmisiä jotka pystyvät seurustelemaan koska tyyppi on "ihan kiva". Olisin mielummin yksin.

Yksi ystävä lopulta otti avioeron kun sellaisen "ihan kivan" miehen kanssa ei sitten rakkautta tai syvempää kumppanuutta tai sopivaa kemiaa parin vuoden aikana syntynyt. Oli kysynyt mieheltä, että "miksi olet minun kanssani?"

Mies oli kohauttanut olkapäitään ja sanonut että "kun ei nyt mitään parempaakaan ole."

Ilmeisesti sitten ainakin osalle miehistä kelpaa ihan mikä tahansa edes marginaalisesti parisuhdetta muistuttava asia, rakkaudella tai yhteenkuuluvuudella (tai ylipäätään tunteilla toista kohtaan) ei ole hitonkaan väliä.

(Tulee vähän sellainen fiilis, että miehet ovat pohjimmiltaan melkoisen tunnekylmiä olentoja, joilla ei tikitä rinnassa mitään muuta kuin mahdollisesti vanhemmiten sydämentahdistin.)

Joo semmosia me kaikki ollaan. Ihan niinkuin kaikki naisetkin on vain rahan perässä.

M35

Kaikenlainen yleistäminen on tyhmää ja turhaa, kun jokainen tuntee ja toimii yksilönä.

Se velkaneuvoja, jolla oli kivat treffit😬

Kovasti ihmettelem, miksi nämä ulit valittavat, että eivät saa parisuhdetta, kun samalla pitävät naisia tyhminä, epäreiluina ja muutenkin kamalina. Kerrassaan ristiriitainen ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi olen akateeminen, mikä on tämän palstan mukaan kauhistus miehille.

Ap

minkäs alan agadeeminen sitä oikein ollaan? Voisin olla kiinnostunut sinusta.

Mitäs väliä sillä on? Ap:han on varattu. Hänhän vain ihmetteli, miksi muilla ei ole vientiä, kun hänellä olisi sitä kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Kovasti ihmettelem, miksi nämä ulit valittavat, että eivät saa parisuhdetta, kun samalla pitävät naisia tyhminä, epäreiluina ja muutenkin kamalina. Kerrassaan ristiriitainen ajatus.

Niinpä. Ja yhtään ei soita hälytyskelloja tuon yhden ulin surullinen tapaus, jossa väen vängällä halusi kostoksi etsiä parisuhteen ja nyt raukka kärsii suhteessa, josta ei uskalla erota. Kannattaisiko unohtaa nämä kostofantasiat, kun noinhan siinä väistämättä lopulta käy. Vain lisää vihaa ja katkeruutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Minulle tuli wau-tunne jokin aika sitten sen aiemmin mainitsemani jykeväleuan kanssa. Ensihetkestä lähtien juttua riitti. Tuli tunne, että voin sanoa tälle ihmiselle ihan mitä tahansa eikä tarvitse jännittää. Lähes kaikki mitä hän sanoi, olivat kuin omia ajatuksiani. Kun juttelimme ja olin juuri aikeissa kysyä jotain, hän vastasi ennen kuin ehdin kysymään. Kertaakaan ei tullut hetkeä, jolloin olisin pitänyt hänen puheitaan tylsinä tai tyhminä tai omituisina. Hän otti kiinni kädestä ja kosketti tosi luontevasti. Hänen elämäntilanteensa oli todella samankaltainen kuin minulla. 

Näin moni asia ei ole kovin usein kolahtanut kohdalleen. Ehkä toisilla sitten useammat ihmiset kolahtavat tai kaikki eivät pidä tällaisia asioita merkityksellisinä, mutta omalla kohdallani tällaisesta tuli wau-efekti. 

Pidän tällaista wau-efektiä sikäli pelottavana, ettei se kestä kovin pitkään. En vain pyty ainakaan itse elämään pitkään ihmisen kanssa ja ajattelemaan vuodesta toiseen, että hän on ihan mahtava ja täydellinen tyyppi. Se mahalasku olisi vain niin hirveä, etten ole edes halunnut lähteä itse siihen mielikuvaharhaan mukaan. Ei kukaan voi olla loputtomiin sellainen wau, joten siksi on turhaan edes aluksi ajatella kenestäkään sillä tavalla. Se on vain mielikuvaa, harhaa ja alkusoittoa, mitä toisesta ihmisestä muutaman ensimmäisen vuoden aikana tiedät. 

Olen ollut onnellisesti naimisissa 15 vuotta. Rakastan miestäni ihan äärettömän paljon, mutta en saanut hänestä wau-efektiä alussa. Se on tullut vasta ihan pikkuhiljaa näiden vuosien aikana. Menin yhteen miehen kanssa, joka kiinnosti ja kiehtoi minua, joka oli minusta älykäs ja hyvä ihminen ja joka tuntui rakastavan minua.

En usko wau-efektiin, koska se on helposti harhaa. Elämä on  pitkä ja raskas ja tuo tullessaan monenlaista, jolloin mistään wau-efektistä ei ole apua. Sen lisäksi voit saada sellaisen tunteen toisesta, vaikka lopputulos ei olisikaan toivotunlainen. Siksi sillä ei ole mielestäni merkitystä. Tärkeintä on se tunne, että kunnioitat, ihailet, tykkäät olla lähellä omana itsenäsi ja tunnet olevasi haluttu ja vastavuoroisesti kunnioitettu. Näiden pohjalta itse aloin ja alkaisin tarvittaessa uudelleen rakentamaan parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä yksi kemian avaamisyritys:

Tarkennetaan nyt vielä näille sedille, mitä se ”kemia” parisuhdemielessä tarkoittaa. Se tarkoittaa halua saada lisää jotain ihmistä: saada enemmän yhteistä aikaa ja saada fyysisesti kyseistä ihmistä. Kun molemmat tuntevat yhtä aikaa samoin, puhutaan kemiasta. Siksi se on tärkeää. Jos ei halua näitä asioita, aikaa ja fyysisyyttä, parisuhteelle ei ole edellytyksiä.

Komea ja assertiivinen mies, niin haluat lisää sitä ihmistä. Selvä homma.

Moni on kertonut haluavansa jatkaa tapailua/suhdetta, mutta toinen osapuoli ei ole halunnut. Mitäs ihmettä? Ilman kemiaako palstalaiset tapailevat, vai miten voi olla, ettei kiinnostut ollutkaan molemminpuolinen?

Nää on aina niin hämmentäviä nää keskustelut. Itse aloin tällä kertaa miettimään, että valitsinkohan aikoinaan oikein?

Yhdessä tässä ollaan oltu jo 15 vuotta, naimisissa 12. Kaksi lasta. Meidän on helppo olla yhdessä, nauretaan, puhutaan ja vietetään aikaa paljon yhdessä, seksikin vain paranee ajan kuluessa. Mies usein sanoo rakastavansa minua ja niin minäkin häntä. Mieheni on pitkä, tumma, komea, huumorintajuinen ja todella hyvä isä. Hyvin toimeentuleva. Lempeä ja rauhallinen.

Kaikin puolin meidän on ilmeisen hyvä näin ja sitä haukuttua kemiaa on edelleen ilmassa.

Palstaheppujen teorioiden mukaan minun olisi kuitenkin pitänyt ottaa joku muu. Joku, joka ei silmissäni ole komea. Jonka kanssa en tunne sitä kummaa kemiaa. Joka olisi "ihan ok". Jaa miksi? Koska se kemia kuulemma kuolee kuitenkin ja minä olen hölmö, pinnallinen Cosmonainen, kun rinnallani on komea mies, eikä se joku joka ei herätä mitään tunteita, vaan joka minun olisi pitänyt onkia mukaani ja "antaa mahdollisuus". Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä yksi kemian avaamisyritys:

Tarkennetaan nyt vielä näille sedille, mitä se ”kemia” parisuhdemielessä tarkoittaa. Se tarkoittaa halua saada lisää jotain ihmistä: saada enemmän yhteistä aikaa ja saada fyysisesti kyseistä ihmistä. Kun molemmat tuntevat yhtä aikaa samoin, puhutaan kemiasta. Siksi se on tärkeää. Jos ei halua näitä asioita, aikaa ja fyysisyyttä, parisuhteelle ei ole edellytyksiä.

Komea ja assertiivinen mies, niin haluat lisää sitä ihmistä. Selvä homma.

Moni on kertonut haluavansa jatkaa tapailua/suhdetta, mutta toinen osapuoli ei ole halunnut. Mitäs ihmettä? Ilman kemiaako palstalaiset tapailevat, vai miten voi olla, ettei kiinnostut ollutkaan molemminpuolinen?

Niin siis kiinnostushan ei aina ole molemminpuolista tai se voi toisella loppua aiemmin. Aina ei myöskään löydy yhteistä kemiaa. Sitä ei voi toinen päättää. Oikeasti, pitääkö ihan perusasiatkin selittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Minulle tuli wau-tunne jokin aika sitten sen aiemmin mainitsemani jykeväleuan kanssa. Ensihetkestä lähtien juttua riitti. Tuli tunne, että voin sanoa tälle ihmiselle ihan mitä tahansa eikä tarvitse jännittää. Lähes kaikki mitä hän sanoi, olivat kuin omia ajatuksiani. Kun juttelimme ja olin juuri aikeissa kysyä jotain, hän vastasi ennen kuin ehdin kysymään. Kertaakaan ei tullut hetkeä, jolloin olisin pitänyt hänen puheitaan tylsinä tai tyhminä tai omituisina. Hän otti kiinni kädestä ja kosketti tosi luontevasti. Hänen elämäntilanteensa oli todella samankaltainen kuin minulla. 

Näin moni asia ei ole kovin usein kolahtanut kohdalleen. Ehkä toisilla sitten useammat ihmiset kolahtavat tai kaikki eivät pidä tällaisia asioita merkityksellisinä, mutta omalla kohdallani tällaisesta tuli wau-efekti. 

Pidän tällaista wau-efektiä sikäli pelottavana, ettei se kestä kovin pitkään. En vain pyty ainakaan itse elämään pitkään ihmisen kanssa ja ajattelemaan vuodesta toiseen, että hän on ihan mahtava ja täydellinen tyyppi. Se mahalasku olisi vain niin hirveä, etten ole edes halunnut lähteä itse siihen mielikuvaharhaan mukaan. Ei kukaan voi olla loputtomiin sellainen wau, joten siksi on turhaan edes aluksi ajatella kenestäkään sillä tavalla. Se on vain mielikuvaa, harhaa ja alkusoittoa, mitä toisesta ihmisestä muutaman ensimmäisen vuoden aikana tiedät. 

Olen ollut onnellisesti naimisissa 15 vuotta. Rakastan miestäni ihan äärettömän paljon, mutta en saanut hänestä wau-efektiä alussa. Se on tullut vasta ihan pikkuhiljaa näiden vuosien aikana. Menin yhteen miehen kanssa, joka kiinnosti ja kiehtoi minua, joka oli minusta älykäs ja hyvä ihminen ja joka tuntui rakastavan minua.

En usko wau-efektiin, koska se on helposti harhaa. Elämä on  pitkä ja raskas ja tuo tullessaan monenlaista, jolloin mistään wau-efektistä ei ole apua. Sen lisäksi voit saada sellaisen tunteen toisesta, vaikka lopputulos ei olisikaan toivotunlainen. Siksi sillä ei ole mielestäni merkitystä. Tärkeintä on se tunne, että kunnioitat, ihailet, tykkäät olla lähellä omana itsenäsi ja tunnet olevasi haluttu ja vastavuoroisesti kunnioitettu. Näiden pohjalta itse aloin ja alkaisin tarvittaessa uudelleen rakentamaan parisuhdetta. 

Siis mikä tuossa kertomassani oli sinun mielestäsi sellaista, ettei se tuntuisi hyvältä enää myöhemmin ja mikä olisi harhaa. Jos sanon, että tämän ihmisen kanssa ei tarvinnut jännittää, mitä sanoo, vaikka muiden tapaamieni ihmisten kanssa olen jännittänyt, miksi tämä mukava tunne olisi harhaa ja niiden muiden kanssa olisi ollut pidemmän päälle parempi. Tai miksi samanlainen elämäntilanne olisi harhaa, joka ei kanna parisuhdetta kovin pitkälle? Ymmärtäisin, jos olisin maininnut, jotkut ihanat silmät ja kauniit ällöromanttiset sanat, mutta kun nämä mainitsemani asiat olivat pelkästään sellaisia, jotka tekivät olostani rennon tämän ihmisen kanssa. En ymmärrä, miten nämä mainitsemani asiat ainakaan tuottaisivat ongelmia jatkossa. Esim miten se juttelu jossain vaiheessa muuttuisi vaikeammaksi ja ajatustavat ja elämäntilanteet sellaisiksi, ettemme ymmärtäisi toistemme tilanteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Minulle tuli wau-tunne jokin aika sitten sen aiemmin mainitsemani jykeväleuan kanssa. Ensihetkestä lähtien juttua riitti. Tuli tunne, että voin sanoa tälle ihmiselle ihan mitä tahansa eikä tarvitse jännittää. Lähes kaikki mitä hän sanoi, olivat kuin omia ajatuksiani. Kun juttelimme ja olin juuri aikeissa kysyä jotain, hän vastasi ennen kuin ehdin kysymään. Kertaakaan ei tullut hetkeä, jolloin olisin pitänyt hänen puheitaan tylsinä tai tyhminä tai omituisina. Hän otti kiinni kädestä ja kosketti tosi luontevasti. Hänen elämäntilanteensa oli todella samankaltainen kuin minulla. 

Näin moni asia ei ole kovin usein kolahtanut kohdalleen. Ehkä toisilla sitten useammat ihmiset kolahtavat tai kaikki eivät pidä tällaisia asioita merkityksellisinä, mutta omalla kohdallani tällaisesta tuli wau-efekti. 

Pidän tällaista wau-efektiä sikäli pelottavana, ettei se kestä kovin pitkään. En vain pyty ainakaan itse elämään pitkään ihmisen kanssa ja ajattelemaan vuodesta toiseen, että hän on ihan mahtava ja täydellinen tyyppi. Se mahalasku olisi vain niin hirveä, etten ole edes halunnut lähteä itse siihen mielikuvaharhaan mukaan. Ei kukaan voi olla loputtomiin sellainen wau, joten siksi on turhaan edes aluksi ajatella kenestäkään sillä tavalla. Se on vain mielikuvaa, harhaa ja alkusoittoa, mitä toisesta ihmisestä muutaman ensimmäisen vuoden aikana tiedät. 

Olen ollut onnellisesti naimisissa 15 vuotta. Rakastan miestäni ihan äärettömän paljon, mutta en saanut hänestä wau-efektiä alussa. Se on tullut vasta ihan pikkuhiljaa näiden vuosien aikana. Menin yhteen miehen kanssa, joka kiinnosti ja kiehtoi minua, joka oli minusta älykäs ja hyvä ihminen ja joka tuntui rakastavan minua.

En usko wau-efektiin, koska se on helposti harhaa. Elämä on  pitkä ja raskas ja tuo tullessaan monenlaista, jolloin mistään wau-efektistä ei ole apua. Sen lisäksi voit saada sellaisen tunteen toisesta, vaikka lopputulos ei olisikaan toivotunlainen. Siksi sillä ei ole mielestäni merkitystä. Tärkeintä on se tunne, että kunnioitat, ihailet, tykkäät olla lähellä omana itsenäsi ja tunnet olevasi haluttu ja vastavuoroisesti kunnioitettu. Näiden pohjalta itse aloin ja alkaisin tarvittaessa uudelleen rakentamaan parisuhdetta. 

No nuo lopussa luettelemasi asiat mielestäni jo ovat sitä kemiaa, tunnetta siitä, että haluaa olla yhdessä toisen kanssa. Vaan sitä eivät tämän palstan sankarit ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu sentään!!! Sen "erityisen" ja "ei kuka tahansa" väliin mahtuu saatana 99% miehistä. On se perkele jos siitä ei sitä oikeaa löydy, ja jos vielä väitetään ettei kriteerit ole liian tiukat.

Suurin osa miehistä menee naisille kategoriaan "ihan sama". Sama toisinpäin. Jokainen etsii kumppania jonka kanssa tulee se "vau, tämä tyyppi on mieletön ja minulle kaikin puolin täydellinen"-tunnetta. Miksi pitäisi tyytyä yhtään vähempään?

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Vähän käy sääliks ettet ole tuntenut ihastumista ja sitä wau-tunnetta. Kyllä se on iha erilainen ja tosi ihana tunne verratuna ihan-kiva tunteen. Niitä ei saa oikeesti edes verrata. Mun viimeinen tosi vahva ihastuminen oli sellainen että kaikki rakkausbiisitki sait ihan uuden merkityksen vaikka mä yleensä en edes huoma että ne kertoo jostain rakkauudesta tai tunteista. Koko ajan on pää täynnä sitä ihmistä ja mul ei ole ollut semmosia perhosia vatsassa ikuisuuden kun mä näin sitä miesti. Must tuntui et en kestä sitä tunnetta. Mutta sitä on oikeesti tosi vaikea ymmärtä jos ei ole tuntenut sellaista. Mulla ei tapahtu usein , aika harvoin on sellaista voimakkaa rakastumista. Ja en halua itse tyytyä mikään ihan-kivan kumppaniin. Ei missään nimeessä. 

Wau-efektin saa liian usein narsistin kanssa. Narsisti osaa lukea uhriaan ja myötäilee kaikessa, ja osaa olla ymmärtäväinen ja hurmaava. Sanalla sanoen liian hyvä ollakseen totta.

Vierailija kirjoitti:

Wau-efektin saa liian usein narsistin kanssa. Narsisti osaa lukea uhriaan ja myötäilee kaikessa, ja osaa olla ymmärtäväinen ja hurmaava. Sanalla sanoen liian hyvä ollakseen totta.

Niinpä tietysti. Ihanan kyynistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Minulle tuli wau-tunne jokin aika sitten sen aiemmin mainitsemani jykeväleuan kanssa. Ensihetkestä lähtien juttua riitti. Tuli tunne, että voin sanoa tälle ihmiselle ihan mitä tahansa eikä tarvitse jännittää. Lähes kaikki mitä hän sanoi, olivat kuin omia ajatuksiani. Kun juttelimme ja olin juuri aikeissa kysyä jotain, hän vastasi ennen kuin ehdin kysymään. Kertaakaan ei tullut hetkeä, jolloin olisin pitänyt hänen puheitaan tylsinä tai tyhminä tai omituisina. Hän otti kiinni kädestä ja kosketti tosi luontevasti. Hänen elämäntilanteensa oli todella samankaltainen kuin minulla. 

Näin moni asia ei ole kovin usein kolahtanut kohdalleen. Ehkä toisilla sitten useammat ihmiset kolahtavat tai kaikki eivät pidä tällaisia asioita merkityksellisinä, mutta omalla kohdallani tällaisesta tuli wau-efekti. 

Pidän tällaista wau-efektiä sikäli pelottavana, ettei se kestä kovin pitkään. En vain pyty ainakaan itse elämään pitkään ihmisen kanssa ja ajattelemaan vuodesta toiseen, että hän on ihan mahtava ja täydellinen tyyppi. Se mahalasku olisi vain niin hirveä, etten ole edes halunnut lähteä itse siihen mielikuvaharhaan mukaan. Ei kukaan voi olla loputtomiin sellainen wau, joten siksi on turhaan edes aluksi ajatella kenestäkään sillä tavalla. Se on vain mielikuvaa, harhaa ja alkusoittoa, mitä toisesta ihmisestä muutaman ensimmäisen vuoden aikana tiedät. 

Olen ollut onnellisesti naimisissa 15 vuotta. Rakastan miestäni ihan äärettömän paljon, mutta en saanut hänestä wau-efektiä alussa. Se on tullut vasta ihan pikkuhiljaa näiden vuosien aikana. Menin yhteen miehen kanssa, joka kiinnosti ja kiehtoi minua, joka oli minusta älykäs ja hyvä ihminen ja joka tuntui rakastavan minua.

En usko wau-efektiin, koska se on helposti harhaa. Elämä on  pitkä ja raskas ja tuo tullessaan monenlaista, jolloin mistään wau-efektistä ei ole apua. Sen lisäksi voit saada sellaisen tunteen toisesta, vaikka lopputulos ei olisikaan toivotunlainen. Siksi sillä ei ole mielestäni merkitystä. Tärkeintä on se tunne, että kunnioitat, ihailet, tykkäät olla lähellä omana itsenäsi ja tunnet olevasi haluttu ja vastavuoroisesti kunnioitettu. Näiden pohjalta itse aloin ja alkaisin tarvittaessa uudelleen rakentamaan parisuhdetta. 

Siis mikä tuossa kertomassani oli sinun mielestäsi sellaista, ettei se tuntuisi hyvältä enää myöhemmin ja mikä olisi harhaa. Jos sanon, että tämän ihmisen kanssa ei tarvinnut jännittää, mitä sanoo, vaikka muiden tapaamieni ihmisten kanssa olen jännittänyt, miksi tämä mukava tunne olisi harhaa ja niiden muiden kanssa olisi ollut pidemmän päälle parempi. Tai miksi samanlainen elämäntilanne olisi harhaa, joka ei kanna parisuhdetta kovin pitkälle? Ymmärtäisin, jos olisin maininnut, jotkut ihanat silmät ja kauniit ällöromanttiset sanat, mutta kun nämä mainitsemani asiat olivat pelkästään sellaisia, jotka tekivät olostani rennon tämän ihmisen kanssa. En ymmärrä, miten nämä mainitsemani asiat ainakaan tuottaisivat ongelmia jatkossa. Esim miten se juttelu jossain vaiheessa muuttuisi vaikeammaksi ja ajatustavat ja elämäntilanteet sellaisiksi, ettemme ymmärtäisi toistemme tilanteita. 

En sanonut, että mukava tunne olisi harhaa vaan juuri päinvastoin eli se mukava ja lämmin tunne toisen läsnäolosta riittää itselleni siihen, että kiinnostun toisesta. Se on myös hyvä pohja siihen, että alkaa mahdollisesti rakentaa parisuhdetta toisen kanssa. En saa mitään mukavaa ja lämmintä tunnetta kovin monen miehen kanssa, mutta en nyt sitä miksikään wau-efektiksi kuvailisi. 

Eli, jos ensitapaamisella tulee wau-tunne, juokse lujaa. Mitä epämukavampaa ja kiusallisempaa ensitreffeillä on, sitä varmemmin suhde tulee kestämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Minulle tuli wau-tunne jokin aika sitten sen aiemmin mainitsemani jykeväleuan kanssa. Ensihetkestä lähtien juttua riitti. Tuli tunne, että voin sanoa tälle ihmiselle ihan mitä tahansa eikä tarvitse jännittää. Lähes kaikki mitä hän sanoi, olivat kuin omia ajatuksiani. Kun juttelimme ja olin juuri aikeissa kysyä jotain, hän vastasi ennen kuin ehdin kysymään. Kertaakaan ei tullut hetkeä, jolloin olisin pitänyt hänen puheitaan tylsinä tai tyhminä tai omituisina. Hän otti kiinni kädestä ja kosketti tosi luontevasti. Hänen elämäntilanteensa oli todella samankaltainen kuin minulla. 

Näin moni asia ei ole kovin usein kolahtanut kohdalleen. Ehkä toisilla sitten useammat ihmiset kolahtavat tai kaikki eivät pidä tällaisia asioita merkityksellisinä, mutta omalla kohdallani tällaisesta tuli wau-efekti. 

Pidän tällaista wau-efektiä sikäli pelottavana, ettei se kestä kovin pitkään. En vain pyty ainakaan itse elämään pitkään ihmisen kanssa ja ajattelemaan vuodesta toiseen, että hän on ihan mahtava ja täydellinen tyyppi. Se mahalasku olisi vain niin hirveä, etten ole edes halunnut lähteä itse siihen mielikuvaharhaan mukaan. Ei kukaan voi olla loputtomiin sellainen wau, joten siksi on turhaan edes aluksi ajatella kenestäkään sillä tavalla. Se on vain mielikuvaa, harhaa ja alkusoittoa, mitä toisesta ihmisestä muutaman ensimmäisen vuoden aikana tiedät. 

Olen ollut onnellisesti naimisissa 15 vuotta. Rakastan miestäni ihan äärettömän paljon, mutta en saanut hänestä wau-efektiä alussa. Se on tullut vasta ihan pikkuhiljaa näiden vuosien aikana. Menin yhteen miehen kanssa, joka kiinnosti ja kiehtoi minua, joka oli minusta älykäs ja hyvä ihminen ja joka tuntui rakastavan minua.

En usko wau-efektiin, koska se on helposti harhaa. Elämä on  pitkä ja raskas ja tuo tullessaan monenlaista, jolloin mistään wau-efektistä ei ole apua. Sen lisäksi voit saada sellaisen tunteen toisesta, vaikka lopputulos ei olisikaan toivotunlainen. Siksi sillä ei ole mielestäni merkitystä. Tärkeintä on se tunne, että kunnioitat, ihailet, tykkäät olla lähellä omana itsenäsi ja tunnet olevasi haluttu ja vastavuoroisesti kunnioitettu. Näiden pohjalta itse aloin ja alkaisin tarvittaessa uudelleen rakentamaan parisuhdetta. 

Siis mikä tuossa kertomassani oli sinun mielestäsi sellaista, ettei se tuntuisi hyvältä enää myöhemmin ja mikä olisi harhaa. Jos sanon, että tämän ihmisen kanssa ei tarvinnut jännittää, mitä sanoo, vaikka muiden tapaamieni ihmisten kanssa olen jännittänyt, miksi tämä mukava tunne olisi harhaa ja niiden muiden kanssa olisi ollut pidemmän päälle parempi. Tai miksi samanlainen elämäntilanne olisi harhaa, joka ei kanna parisuhdetta kovin pitkälle? Ymmärtäisin, jos olisin maininnut, jotkut ihanat silmät ja kauniit ällöromanttiset sanat, mutta kun nämä mainitsemani asiat olivat pelkästään sellaisia, jotka tekivät olostani rennon tämän ihmisen kanssa. En ymmärrä, miten nämä mainitsemani asiat ainakaan tuottaisivat ongelmia jatkossa. Esim miten se juttelu jossain vaiheessa muuttuisi vaikeammaksi ja ajatustavat ja elämäntilanteet sellaisiksi, ettemme ymmärtäisi toistemme tilanteita. 

En sanonut, että mukava tunne olisi harhaa vaan juuri päinvastoin eli se mukava ja lämmin tunne toisen läsnäolosta riittää itselleni siihen, että kiinnostun toisesta. Se on myös hyvä pohja siihen, että alkaa mahdollisesti rakentaa parisuhdetta toisen kanssa. En saa mitään mukavaa ja lämmintä tunnetta kovin monen miehen kanssa, mutta en nyt sitä miksikään wau-efektiksi kuvailisi. 

Ai, mikset pidä sitä wau-efektinä? Minulle se on ainakin niin harvinaista ja tuntuu hyvältä, että wau on väistämätön. Mikä sinulle sitten on wau? Joku tulennieleminen tai helikopterilento vai? 

En minäkään ymmärrä.

Olen 32 enkä ole koskaan seurustellut. Miehet eivät ole halunneet.

Mulla kestää pitkä aika tutustua ihmiseen ja sillä aikaa monet muut ovat jo pokanneet kyseisen miehen. Siinä vaiheessa kun mies on parisuhteessa ollut jo pari vuotta, huomaa vasta sitten miten ihana olen. 

Olen tehnyt aloitteita. Miehiä ei ole kiinnostanut.

Eräskin sanoi rakastavansa, muttei koskaan voisi seurustella kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Eli, jos ensitapaamisella tulee wau-tunne, juokse lujaa. Mitä epämukavampaa ja kiusallisempaa ensitreffeillä on, sitä varmemmin suhde tulee kestämään. 

Juu, aina parempi jos treffikumppani ei sytytä millään tasolla. Tylsä, töykeä, ylimielinen ja ulkonäöllisesti epämiellyttävä ovat ne kriteerit, joilla sitä elämänkumppania on haettava!

Vierailija kirjoitti:

Vittu sentään!!! Sen "erityisen" ja "ei kuka tahansa" väliin mahtuu saatana 99% miehistä. On se perkele jos siitä ei sitä oikeaa löydy, ja jos vielä väitetään ettei kriteerit ole liian tiukat.

Suurin osa miehistä menee naisille kategoriaan "ihan sama". Sama toisinpäin. Jokainen etsii kumppania jonka kanssa tulee se "vau, tämä tyyppi on mieletön ja minulle kaikin puolin täydellinen"-tunnetta. Miksi pitäisi tyytyä yhtään vähempään?

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Sääli että lukemattomat "kokeneet" ihmiset valitsevat itselleen keskinkertaisen kumppanin, jota kohtaan eivät tunne oikein mitään sen suurempaa.