En ymmärrä, miten jotkut eivät löydä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Totta se on myös horoskopiaa ja TIS-logiaa sekä elämänkoulun ja jotain velkaan liittyvää

En tiedä mistä puhut. Minä sanoisin, että siihen liittyy mm keskustelun ja ajatuksien samankaltaisuus ja samantahtisuus, puhetyyli, eleet, toisen eleiden lukeminen ja ymmärtäminen ja niihin reagoiminen. Ei mitään yliluonnollista, mutta vaikeaa selittää tai esim opetella.

Tässä ainakin yksi vastaus. 

Näin te sanotte juu, kuten myös, että sisin sitä ja tätä ja kiva kiltti jee!, mutta aina kentän korjaa se komea jännitysmies. Siksi en pane paskaakan arvoa naisen näkökulmalle koska se on silkkaa valehtelua tai vähintään kaunistelua. Paremmin naisten touhuista saa käsityksen kun katsoo mitä he tekee, ei mitä sanoo koska se on ihan sama puhuuko teillä pää vai perse.

Toivottavasti se velkaneuvoja raportoi treffeistään :D ei varmaan kehtaa sanoa, että lähti wa:ssa viesti: oli kivaa kiitos. Olet mukava mies, mutta en oikein tuntenut kemiaa. Paitsi jos on komeamies, niin on pistetty pildeä toisinpäin soikeaksi.

Joo moi, oli kivat treffit. Jumalaisen komea mies, haluaa nähdä uudestaan ja todennäköisesti nähdäänkin. Ei ollut seksiä, mies kyllä halusi. Ehkä seuraavalla kerralla. Sellaista.

10min deitit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Totta se on myös horoskopiaa ja TIS-logiaa sekä elämänkoulun ja jotain velkaan liittyvää

En tiedä mistä puhut. Minä sanoisin, että siihen liittyy mm keskustelun ja ajatuksien samankaltaisuus ja samantahtisuus, puhetyyli, eleet, toisen eleiden lukeminen ja ymmärtäminen ja niihin reagoiminen. Ei mitään yliluonnollista, mutta vaikeaa selittää tai esim opetella.

Tässä ainakin yksi vastaus. 

Näin te sanotte juu, kuten myös, että sisin sitä ja tätä ja kiva kiltti jee!, mutta aina kentän korjaa se komea jännitysmies. Siksi en pane paskaakan arvoa naisen näkökulmalle koska se on silkkaa valehtelua tai vähintään kaunistelua. Paremmin naisten touhuista saa käsityksen kun katsoo mitä he tekee, ei mitä sanoo koska se on ihan sama puhuuko teillä pää vai perse.

Toivottavasti se velkaneuvoja raportoi treffeistään :D ei varmaan kehtaa sanoa, että lähti wa:ssa viesti: oli kivaa kiitos. Olet mukava mies, mutta en oikein tuntenut kemiaa. Paitsi jos on komeamies, niin on pistetty pildeä toisinpäin soikeaksi.

Joo moi, oli kivat treffit. Jumalaisen komea mies, haluaa nähdä uudestaan ja todennäköisesti nähdäänkin. Ei ollut seksiä, mies kyllä halusi. Ehkä seuraavalla kerralla. Sellaista.

10min deitit?

Miten niin? Tuo vastaajahan lähti treffeille jo aikoja sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu sentään!!! Sen "erityisen" ja "ei kuka tahansa" väliin mahtuu saatana 99% miehistä. On se perkele jos siitä ei sitä oikeaa löydy, ja jos vielä väitetään ettei kriteerit ole liian tiukat.

Suurin osa miehistä menee naisille kategoriaan "ihan sama". Sama toisinpäin. Jokainen etsii kumppania jonka kanssa tulee se "vau, tämä tyyppi on mieletön ja minulle kaikin puolin täydellinen"-tunnetta. Miksi pitäisi tyytyä yhtään vähempään?

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli... Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä kemia-asiasta vielä. Ulit ovat unohtaneet, vai eivätkö edes tiedä, että myös ne miehet, jotka ovat meidän kanssamme suhteisiin ryhtyneet, ovat sitä vaatineet ja halunneet. Sitä on tunnettu puolin ja toisin. Ei se kemia ole mikään naisten juttu. Se on parisuhdejuttu.

Toki näin, mutta kemiaan riittävät vaatimukset kumppanille määräytyvät sen mukaan, mitä hänelle on tarjolla. Jos vaikkapa 28-vuotias mies ei ikinä ole saanut naisen kosketusta tai huomiota, mutta sitten joku lähestyy häntä, niin voin vakuuttaa, että mies kokee kemiaa. Toisaalta tavisnainen, joka on pannut kymmeniä huippumiehiä ja saa hulvattomasti huomiota sekä tosielämässä että netissä, ei koe kemiaa muuta kuin yleisesti halutuimpien miesten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu sentään!!! Sen "erityisen" ja "ei kuka tahansa" väliin mahtuu saatana 99% miehistä. On se perkele jos siitä ei sitä oikeaa löydy, ja jos vielä väitetään ettei kriteerit ole liian tiukat.

Suurin osa miehistä menee naisille kategoriaan "ihan sama". Sama toisinpäin. Jokainen etsii kumppania jonka kanssa tulee se "vau, tämä tyyppi on mieletön ja minulle kaikin puolin täydellinen"-tunnetta. Miksi pitäisi tyytyä yhtään vähempään?

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli... Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Täsmälleen näin! Veit sanat suustani. Jännä, kuinka usein sinkkujen toiveita pidetään haihatteluna niiden ihmisten toimesta, jotka ovat itse tyytyneet ihan ok-kumppaniin tai jotka esimerkiksi elävät rakkaudettomassa rahaliitossa. Eikö jokaiseen onnelliseen parisuhteeseen kuulu se hurmiollinen ensikosketus siihen toiseen ihmiseen? Anteeksi vain, mutta millä muulla perusteella ihminen haluaa sitoutua toisen ihmisen kanssa kuin rakkauden tunteesta? Miten näiden tyyppien suhteet ovat oikein alkaneet, jos eivät siitä ensihuuman tunteesta? Kyllähän nyt jokainen ymmärtää sen tosiasian, ettei se ensihuuma loputtomiin kestä. Se rakkaus muuttaa muotoaan, ja suhde lopulta vakiintuu mutta jos siitä katoaa se kipinä kokonaan tai sitä ei koskaan olekaan, niin ei sellainen suhde hääppöisillä kantimilla ole. Onko romanttinen rakkaus kuolemassa sukupuuttoon?

Vierailija kirjoitti:

Rima pitääkin olla todella korkealla, sekä miehillä että naisilla. En ymmärrä ihmisiä jotka pystyvät seurustelemaan koska tyyppi on "ihan kiva". Olisin mielummin yksin.

Eli mielestäs rumien ihmisten ei tulis seurustella ollenkaan, vaan tavoitella kuuta ja kuolla yksin?

Itselläkin aina ollut enempi vientiä kun varattu. Oletan sen osittain johtuvan siitä että silloin huokuu onnellisuus ihmisestä (olettaen että on onnellinen) ja kun ei ole haku päällä niin saattaa olla itsevarmempi joka sitten vetoaa miehiin. Ehkä.. kenties..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu sentään!!! Sen "erityisen" ja "ei kuka tahansa" väliin mahtuu saatana 99% miehistä. On se perkele jos siitä ei sitä oikeaa löydy, ja jos vielä väitetään ettei kriteerit ole liian tiukat.

Suurin osa miehistä menee naisille kategoriaan "ihan sama". Sama toisinpäin. Jokainen etsii kumppania jonka kanssa tulee se "vau, tämä tyyppi on mieletön ja minulle kaikin puolin täydellinen"-tunnetta. Miksi pitäisi tyytyä yhtään vähempään?

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Taitaa tässä olla syy useisiin eroihin. Mennään jonkun kansaa yhteen ilman tunnetta ja katsotaan jos se sitten kasvaisi jostain. Ei kasva ja tulee ero.

Mutta nyt joku sen viimein myös suoraan että ei ole ollut ihastunut tai tuntenut toista kohtaan yhteyttä miksi sitä kemiaa on näille ollut niin vaikea selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu sentään!!! Sen "erityisen" ja "ei kuka tahansa" väliin mahtuu saatana 99% miehistä. On se perkele jos siitä ei sitä oikeaa löydy, ja jos vielä väitetään ettei kriteerit ole liian tiukat.

Suurin osa miehistä menee naisille kategoriaan "ihan sama". Sama toisinpäin. Jokainen etsii kumppania jonka kanssa tulee se "vau, tämä tyyppi on mieletön ja minulle kaikin puolin täydellinen"-tunnetta. Miksi pitäisi tyytyä yhtään vähempään?

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Et ole koskaan tainnut kokea voimakkaita ihastumisen tai rakastumisen tunteita.

Niin, olen huomannut, että komeimmat miehet on niitä varattuja. Ovat kai onnellisia suhteessaan ja se huokuu.  Tai sitten parhaat on varattuja luonnollisesti.

Olen kuullut, että seksiseuraa hakevat miehet ottavat kontaktia mieluummin varattuihin naisiin, jolloin tietävät pääsevänsä naisesta myös nopeasti eroon. Tarinan mukaan sinkkunaisen pokaaminen voi olla rasittavaa kun ihastumiset voi tulla kuvioihin.

Tällaista.. Mielenkiintoinen keskustelu täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Totta se on myös horoskopiaa ja TIS-logiaa sekä elämänkoulun ja jotain velkaan liittyvää

En tiedä mistä puhut. Minä sanoisin, että siihen liittyy mm keskustelun ja ajatuksien samankaltaisuus ja samantahtisuus, puhetyyli, eleet, toisen eleiden lukeminen ja ymmärtäminen ja niihin reagoiminen. Ei mitään yliluonnollista, mutta vaikeaa selittää tai esim opetella.

Tässä ainakin yksi vastaus. 

Näin te sanotte juu, kuten myös, että sisin sitä ja tätä ja kiva kiltti jee!, mutta aina kentän korjaa se komea jännitysmies. Siksi en pane paskaakan arvoa naisen näkökulmalle koska se on silkkaa valehtelua tai vähintään kaunistelua. Paremmin naisten touhuista saa käsityksen kun katsoo mitä he tekee, ei mitä sanoo koska se on ihan sama puhuuko teillä pää vai perse.

Toivottavasti se velkaneuvoja raportoi treffeistään :D ei varmaan kehtaa sanoa, että lähti wa:ssa viesti: oli kivaa kiitos. Olet mukava mies, mutta en oikein tuntenut kemiaa. Paitsi jos on komeamies, niin on pistetty pildeä toisinpäin soikeaksi.

Joo moi, oli kivat treffit. Jumalaisen komea mies, haluaa nähdä uudestaan ja todennäköisesti nähdäänkin. Ei ollut seksiä, mies kyllä halusi. Ehkä seuraavalla kerralla. Sellaista.

10min deitit?

Pari tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...

Entä sitten? Meinaatko, että se "ihan sama" -tunne sitten takaa jotain pysyvämpää? 

Ei minulle tule mitään wau-tunteita. Riittää, että toisessa on jotain vähän kiinnostavaa potentiaalia, mikä voi kasvaa vähitellen. En oikein edes ymmärrä, mistä tekijöistä se wau-tunne voisi syntyä. Mikä toisessa ihmisessä voi olla niin mahtavaa, että ajattelisi toisen olevan kertakaikkisen upea? En muista, olenko koskaan ajatellut kenestäkään, että onpa wau-ihminen tai älyttömän ihana. 

Minulle tuli wau-tunne jokin aika sitten sen aiemmin mainitsemani jykeväleuan kanssa. Ensihetkestä lähtien juttua riitti. Tuli tunne, että voin sanoa tälle ihmiselle ihan mitä tahansa eikä tarvitse jännittää. Lähes kaikki mitä hän sanoi, olivat kuin omia ajatuksiani. Kun juttelimme ja olin juuri aikeissa kysyä jotain, hän vastasi ennen kuin ehdin kysymään. Kertaakaan ei tullut hetkeä, jolloin olisin pitänyt hänen puheitaan tylsinä tai tyhminä tai omituisina. Hän otti kiinni kädestä ja kosketti tosi luontevasti. Hänen elämäntilanteensa oli todella samankaltainen kuin minulla. 

Näin moni asia ei ole kovin usein kolahtanut kohdalleen. Ehkä toisilla sitten useammat ihmiset kolahtavat tai kaikki eivät pidä tällaisia asioita merkityksellisinä, mutta omalla kohdallani tällaisesta tuli wau-efekti. 

Jokseenkin turhauttavaa kirjoittaa mitään, kun uli muuntaa sen toiseksi. Kun kirjoitan, että ihmisellä on oikeus erota, hän väittää, että kirjoitin eron kuuluvan naiseuteen. Mikähän on perimmäinen ongelma ihmisellä, joka toimii näin? Lukutaidon puute? Pakkomielteisyys?

Olen introvertti ja lämpenen hitaasti uusille tuttavuuksille. Toisaalta, kun ihastun, niin se tunne ei hevillä katoa (eikä humpalla, heko heko). Siinä syyt, miksi en ole pitkän suhteen loppumisen jälkeen (vielä) löytänyt uutta.

Vierailija kirjoitti:

Rima pitääkin olla todella korkealla, sekä miehillä että naisilla. En ymmärrä ihmisiä jotka pystyvät seurustelemaan koska tyyppi on "ihan kiva". Olisin mielummin yksin.

Yksi ystävä lopulta otti avioeron kun sellaisen "ihan kivan" miehen kanssa ei sitten rakkautta tai syvempää kumppanuutta tai sopivaa kemiaa parin vuoden aikana syntynyt. Oli kysynyt mieheltä, että "miksi olet minun kanssani?"

Mies oli kohauttanut olkapäitään ja sanonut että "kun ei nyt mitään parempaakaan ole."

Ilmeisesti sitten ainakin osalle miehistä kelpaa ihan mikä tahansa edes marginaalisesti parisuhdetta muistuttava asia, rakkaudella tai yhteenkuuluvuudella (tai ylipäätään tunteilla toista kohtaan) ei ole hitonkaan väliä.

(Tulee vähän sellainen fiilis, että miehet ovat pohjimmiltaan melkoisen tunnekylmiä olentoja, joilla ei tikitä rinnassa mitään muuta kuin mahdollisesti vanhemmiten sydämentahdistin.)

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän outona sitä että entisaikaan harva oli naimaton yli 30-vuotiaana. Nyt valitetaan että ei löydy sopivaa miestä. Silti entisaikojen avioliitot eivät olleet sen onnettomampia.

Kyllä yli 35-vuotiaan lapsettoman naisen on pakko alkaa laskemaan rimaa jos haluaa esim. Lapsia ja naimisiin tulevaisuudessa. Fakta on se että jos on ollut haku päällä sinkkuna yli 10-15 vuotta niin silloin ei ole realistiset käsitykset omasta ulkonäöstä ja menekistään ja ne on arvioitu reilusti yläkanttiin. Hassulta tuntuu joskus kun oma aika vaatimattoman näköinen naispuolinen ystävä katsoo niitä talon komeimpia miehiä jotka saavat käytännössä katsoen ihan kenet vaan naisista. Realismia kehiin naiset ja kannattaa pohtia haluaako olla ronkeli sinkku vai jälkikasvua! Nykyään on vielä super helppoa tavata ihmisiä tinderin ym. kautta. Toisin oli ennen...

Jokainen haluaa kumppanin, jota pitää viehättävänä. Itse en syty ns. stereotyyppisen komeista miehistä. No, tästäkään huolimatta en kelpaa kenellekään. Yhdenillan seuraa saisin, mutta en mitään sellaista kaipaa. Monilla ihan perusmiehillä on itsellään todella korkeat kriteerit, etenkin mitä tulee naisen ulkonäön suhteen. Naisen kun heidän mukaan tulisi olla superhoikka ja kaunis. Rimaa ei olla valmiita laskemaan tippaakaan. Ennen vanhaan moni meni naimisiin, koska ei ollut sosiaalisesti sallittua jäädä sinkuksi. Sitä pidettiin häpeällisenä ja paheksuttavana asiana noin yleisesti ottaen. Moni asia, kuten homous, olivat tabuja tuohon aikaan. Moni nainen meni naimisiin myös siitä syystä, etteivät he olleet taloudellisesti tarpeeksi itsenäisiä, vaan joutuivat turvautumaan mieheen. Näin ei enää nykyään ole, vaan ihmiset saavat olla vapaasti mitä ovat, ja naiset eivät ole enää taloudellisesti miehistä riippuvaisia. Moni asia on muuttunut parempaan suuntaan. Meidän tulisi olla kiitollisia siitä ja niistä mahdollisuuksista, joita meille on näiden muutosten myötä tullut eteen. En haluaisi elää 50-lukua, jo pelkkä ajatuskin ahdistaa. Minulle tulee mieleen siitä ääri-konservatiivisuus, turhiin traditioihin jumiutuminen ja ahdasmielisyys. Miettikää millaisia innovaatioita nykään on olemassa, joista ei tuohon aikaan osattu edes uneksia. Olen oikein tyytyväinen tähän nykyiseen aikakauteen. En haluaisi olla nyrkin ja hellan välissä.

Vierailija kirjoitti:

Jokseenkin turhauttavaa kirjoittaa mitään, kun uli muuntaa sen toiseksi. Kun kirjoitan, että ihmisellä on oikeus erota, hän väittää, että kirjoitin eron kuuluvan naiseuteen. Mikähän on perimmäinen ongelma ihmisellä, joka toimii näin? Lukutaidon puute? Pakkomielteisyys?

Halu uhriutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rima pitääkin olla todella korkealla, sekä miehillä että naisilla. En ymmärrä ihmisiä jotka pystyvät seurustelemaan koska tyyppi on "ihan kiva". Olisin mielummin yksin.

Yksi ystävä lopulta otti avioeron kun sellaisen "ihan kivan" miehen kanssa ei sitten rakkautta tai syvempää kumppanuutta tai sopivaa kemiaa parin vuoden aikana syntynyt. Oli kysynyt mieheltä, että "miksi olet minun kanssani?"

Mies oli kohauttanut olkapäitään ja sanonut että "kun ei nyt mitään parempaakaan ole."

Ilmeisesti sitten ainakin osalle miehistä kelpaa ihan mikä tahansa edes marginaalisesti parisuhdetta muistuttava asia, rakkaudella tai yhteenkuuluvuudella (tai ylipäätään tunteilla toista kohtaan) ei ole hitonkaan väliä.

(Tulee vähän sellainen fiilis, että miehet ovat pohjimmiltaan melkoisen tunnekylmiä olentoja, joilla ei tikitä rinnassa mitään muuta kuin mahdollisesti vanhemmiten sydämentahdistin.)

Joo semmosia me kaikki ollaan. Ihan niinkuin kaikki naisetkin on vain rahan perässä.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokseenkin turhauttavaa kirjoittaa mitään, kun uli muuntaa sen toiseksi. Kun kirjoitan, että ihmisellä on oikeus erota, hän väittää, että kirjoitin eron kuuluvan naiseuteen. Mikähän on perimmäinen ongelma ihmisellä, joka toimii näin? Lukutaidon puute? Pakkomielteisyys?

Halu uhriutua.

Mutta eihän se ole todellinen tilanne, koska hän on sepittänyt sen.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi olen akateeminen, mikä on tämän palstan mukaan kauhistus miehille.

Ap

minkäs alan agadeeminen sitä oikein ollaan? Voisin olla kiinnostunut sinusta.