Mikä tuntemassasi yksinäisessä on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään ennakkoluuloinen aloitus? Miksi yksinäisessä pitäisi olla automaattisesti jotain vikaa? Yksinäisyys kun voi olla olosuhteiden aiheuttamaa, esim rahattomuus eristää kun ei ole varaa pitää hauskaa tai matkustaa ystäviänsä tapaamaan.

Määrittele nyt edes mitä tarkoitat yksinäisellä, sen kun voi käsittää monella tapaa? Eli mitä haet tällä? Sinkkua? Sellaista jolla ei ole läheisiä tai kavereita? Ihmistä joka ei itse halua tavata ketään vai jota muut eivät kutsu minnekään? Vai ihmistä joka valittaa yksinäisyydestä?

Moni ihminen on yksinäinen ihan omasta tahdostaan ja ovat tyytyväisiä siihen. Eivätkä ne seuralliset ihmiset välttämättä sen parempia ole, päinvastoin, narsistitkin osaavat olla sosiaalisesti miellyttäviä/taitavia.

Aloituksessahan se jo luki: "joku tuttu, joka valittaa sitä ettei pääse mukaan porukoihin." Ei siis koske kaikkia yksinäisiä. 

 

Ei koskaan oma-aloitteisesti ota yhteyttä tai kutsu kylään. Kun nähdään, niin puhuu tauotta omista asioistaan eikä kysy mitrn minulla menee.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan oma-aloitteisesti ota yhteyttä tai kutsu kylään. Kun nähdään, niin puhuu tauotta omista asioistaan eikä kysy mitrn minulla menee.

Oletko koskaan miettinyt, miksi ei ota yhteyttä tai kutsu kylään? Kuulostaa karulta, mutta onko mahdollista, että yksinkertaisesti viihtyy paremmin yksin / muiden seurassa kuin sinun seurassasi? Itse en kutsu kylään ihmisiä, joita en syystä tai toisesta halua tavata - oli yhteinen historia miten pitkä tahansa.

Niin, ja miksipä edes haluaisit tavata, jos puhuu vain omista asioistaan? Ei sitten kuitenkaan sinua häiritse?

Vierailija kirjoitti:

Hankala tyyppi, joka saa riidan aikaan mistä vaan ja kenen kanssa vaan. Ei näe mitään hyvää toisissa vaan valittaa kaikista. Hieman paranoidi ja todella negatiivinen. Tällainen siis oma mieheni, joka valittelee, ettei saa ystäviä esim. työpaikalta. En kyllä ihmettele.

Ja silti sinun miehesi?

Työttömyys + haastava luonne

Ei aikuisena ole enää sellaista puhdasta ystävyyttä kuin lapsena. Jos susta ei ole hyötyä, jopa haittaa, niin miksi sun kanssa kukaan olisi?

Raskasta seuraa, odottaa muiden tekevän hänet onnelliseksi. Aikuinen ihminen mutta ei ole tajunnut sitä tosiasiaa, että jokainen on itse vastuussa itsestään ja omasta onnestaan.

Rutisee yksinäisyyttä, mutta seura ei kuitenkaan kelpaa. Ei vaikka tarjoaisi tyyliin ruuat tai pääsyliput jonnekin. Menee ennemmin yksin. Ja sitten rutisee taas yksinäisyyttään. Voihan kyynel sanon minä...

Kiva, älykäs ja luova nainen. Hiukan introvertti mutta sosiaalisesti älykäs. Pelkää muita ihmisiä traumojensa takia kuollakseen.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys + haastava luonne

Ei aikuisena ole enää sellaista puhdasta ystävyyttä kuin lapsena. Jos susta ei ole hyötyä, jopa haittaa, niin miksi sun kanssa kukaan olisi?

Olet nolo 😳

Valittaa koko ajan ja puhuu vaan itsestään.

Minä haluan olla yksin. Jos minussa on vikoja niin haittaavat vaan itseäni.

Tapaus 1. Erikoinen tyyppi jolla lisäksi sairaus joka aiheuttaa jatkuvia tahdottomia kasvojen lihasnykäyksiä. Yritin olla hänelle ystävä kun huomasin että sellaista kaipaa, mutta valitettavasti hän kävi liian tunkeilevaksi ja vaati jatkuvasti seuraa. Esim minusta oli oikein kiva käydä hänen kanssa silloin tällöin koiralenkillä tai kutsua hänet kotiin, mutta hän alkoi tulla kutsumattakin joka päivä ovikelloa soittamaan, mikä ahdisti. Ja loukkaantui kun sanoin että välillä haluaisin lenkkeillä yksinkin. Haukkui minua sitten nettipalstoilla todella törkeästi, harrastamani koirarodun rotujärjestön palstalla ihan nimellä, ja valhein.

Tapaus 2. Huippuälykäs ohjelmoijanainen. Vaikeaa seuraa koska ei olen yhtään kiinnostunut juttelemaan arjen asioista, ihmisistä jne. Pitäisi puhua lähinnä teknologiasta, kvanttifysiikasta ja vastaavista ja minä en ainakaan osaa. Ja kieltämättä on vähän tylsää edes kuunnella tuntien puhetta jostain prosessoriarkkitehtuureista tai vastaavasta, kun itse on sairaanhoitaja.

Hyvä ystäväni on ajoittain sellainen, että mikään tilityksen määrä ei riitä. Arvostan häntä, ja olen opetellut erilaisia tapoja säännöstellä, silloin kun tekstiä tulee ihan niin kauan kuin antaisi tulla. Esim. puhelun aikana varoitan kerran pari, että pian minun on jatkettava töitäni, ettei pettymys tunnu niin kovalta. 60 min työpäivän aikana on jo paljon kuuntelua. Vastaan itse työni lopputuloksesta ja joudun itse paikkaamaan syntyneen aukon työajassa. Nyt menossa kovan tilityksen vaihe. Raskainta on kuulla, miten kukaan ei voi ystävää ymmärtää ja miten vaikeaa on kun ei ole ketään kelle puhua, kun on itse juuri kuunnellut raskasta settiä pitkän tovin.

Ystäväni olisi valmis kuuntelemaan minua, mutta valitettavasti oma vastareaktioni on uupuminen ja tarve hiljaisuuteen, ei tarve omien juttujeni kertomiseen. Ja sittenhän vaikka se puhelu työaikana kestäisi kaksi tuntia ja olisin omalle työlleni kaksi tuntia velkaa. Pelkään, että ystävyys kuihtuu tähän, vaikka ystävässäni on valtavan paljon hyviä puolia. Olen joskus ehdottanut terapiaa, kun muutkin yhteiset ystävämme vaikuttavat uupuneelta loputtoman tarinan kuuntelemiseen. Käyn itsekin ja ystävänikin on aikanaan käynyt. Vastaus on vihainen, ei nyt ole aikaa tai varaa. Minä en ole löytänyt rohkeutta kertoa, että tarinan purkaminen ammattiauttajalle saattaisi keventää ystävyyssuhteisiin kohdistuvaa painetta, ja sitä kautta yhteistä aikaa järjestyisi helpommin.

Terveisiä siis anonyymisti rakas yksinäisyyttä poteva ystäväni, minä en jaksa nyt <3. Toivottavasti jonakin päivänä taas.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin ikisinkkumies (valittaa parisuhteen puutetta). Ryyppää kaikki vapaansa.

Tunnistin itseni. Paitsi että en käytä alkoholia vaan urheilen.

Ei hänessä minusta mitään erityistä vikaa ole; ellei sitten vikana pidä sitä, että hän on kauniisi sanottuna hyvin pidättyväinen, jolloin keskustelu hänen kanssaan saattaa monesta olla hyvin haastavaa, koska häneltä puuttuu lähes täysin kyky ylläpitää keskustelua eriyisesi vieraampien kanssa, jolloin keskustelu hänen kanssaan saattaa muodostua enempi haastatteluksi. - Ja silloinkin hän usein vastaa vain sanalla tai muutamalla sanalla. Toisinaan hän saattaa saada vastapuolen hiljaiseksi jollain hieman hämmenävällä kommentillaan, joka liittyy toiseen (käyökseen tai olemukseen) tyyliin miksi sinulla on vasemman kengän nauhat pidemmät kuin oikean?  Tai sinulla hilsettä vasemmalla olkapäällä.   

Viat: persoonallisuus ja käytös. Miellyttävä kuin raatokärpänen ja käytös kuin keilalla. Ei irtoa juttua, ei kuuntele, kaaduttuaan ei pääse yksin ylös. Niiskuttaa ja hypistelee nenäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ja täti valittavat yksinäisyyttä. Asuneet kaupungissaan vuosikymmeniä ja hyvin aktiivisia erilaisissa kerhoissa ja järjestöissä. Ulospäinsuuntautuvia, varakkaita ja ikäisekseen kivan näköisiä nauravaisia naisia.

Mutta anoppi on ilkeä köökkipsykologi, mennessään kahville uuden rouvakaverin kanssa alkaa tonkia tämän elämää ja järjestellä sitä uuteen uskoon ja pamauttelee totuuksia tyyliin kyllä sä nyt roikut siinä pojassas ja kyllä se tyttäres on niin lapselliseksi jäänyt ja on se sun elämäsi suppeaa. Luulee olevansa empaattinen mutta ei ole.

Täti taas haluaa laittaa markalla paremmaksi, saattaa yhtäkkiä luetella aggressiiviseen sävyyn omia hienoja tuttujaan ja lastensa titteleitä. Ei tajua että tällä kerskumisella on käänteinen vaikutus, hänestä ei pidetä.

Kuin jostain sarjasta.😊

Noiden pitäisi mennä johonkin alkeisköökkipsykologia - sos.taidot kurssille.

Taitaisi olla liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan olla yksin. Jos minussa on vikoja niin haittaavat vaan itseäni.

Ei yksin olemisessa ole minusta(kaan) mitään väärää tai tuomittavaa. Päinvastoin.  Mutta on tylsää kun osalla menee jatkuvasti sekaisin se, mitä tarkoitetaan ilmaisulla "olla yksin" erotuksena ilmaisusta "olla yksinäinen"  

Vierailija kirjoitti:

Tapaus 1. Erikoinen tyyppi jolla lisäksi sairaus joka aiheuttaa jatkuvia tahdottomia kasvojen lihasnykäyksiä. Yritin olla hänelle ystävä kun huomasin että sellaista kaipaa, mutta valitettavasti hän kävi liian tunkeilevaksi ja vaati jatkuvasti seuraa. Esim minusta oli oikein kiva käydä hänen kanssa silloin tällöin koiralenkillä tai kutsua hänet kotiin, mutta hän alkoi tulla kutsumattakin joka päivä ovikelloa soittamaan, mikä ahdisti. Ja loukkaantui kun sanoin että välillä haluaisin lenkkeillä yksinkin. Haukkui minua sitten nettipalstoilla todella törkeästi, harrastamani koirarodun rotujärjestön palstalla ihan nimellä, ja valhein.

Tapaus 2. Huippuälykäs ohjelmoijanainen. Vaikeaa seuraa koska ei olen yhtään kiinnostunut juttelemaan arjen asioista, ihmisistä jne. Pitäisi puhua lähinnä teknologiasta, kvanttifysiikasta ja vastaavista ja minä en ainakaan osaa. Ja kieltämättä on vähän tylsää edes kuunnella tuntien puhetta jostain prosessoriarkkitehtuureista tai vastaavasta, kun itse on sairaanhoitaja.

Nuo tapaus 2:n kaltaiset ihmiset ovat ihan huippuja! Kuuntelen aina ihan innoissani niitä juttuja, vaikken niistä paljoa ymmärtäisikään. Yleensä he eivät edes vaadi mitään ihmeempää kommenttia. On aina ihana nähdä, miten toinen nauttii puhuessaan itselleen tärkeistä asioista :)

Juttelee kyllä porukassa ja kaksin, mutta on kömpelö aloittamaan. Toiset voivat siis ajatella hänen olevan perässävedettävä. Ei muista tarpeeksi usein ehdottaa näkemistä/tekemistä, kun omiakin menoja on paljon. Valitettavasti hiukan tylsää seuraa ja sellainen seinään sulautuva persoona, joka ei oikein jää mieleen.

Minä itse siis. Kehitystä on tapahtunut ja koetan edelleen kasvaa, mutta ei minusta ehkä koskaan tule hyvin avointa.