Lue keskustelun säännöt.
Uusi työpaikka vanhainkodissa, ihan hirveää....
91DDFE
17.05.2018 |
Aloitin jokin aika sitten työt vanhainkodissa. Itsellä ei ole hirveästi kokemusta ehtinyt kertyä ja valmistumisesta ei ole pitkä aika... Rakastan hoitotyötä, asukkaat on kivoja, itse työtä on kiva tehdä ja siinä ei ole mitään vikaa... Mutta ilmapiiri...
Jatkuvasti työpaikalla märehditään "mitä varten se teki noin ja näin, se teki tuolleen, vitsi miten se ei tajua mitään jne." jatkuvasti siis märehditään jonkun henkilön tekemisiä, virheitä tai tapaa tehdä asioita... Ja aina silloin, kun tämä henkilö ei ole paikalla! Vaikka minusta ei puhuttaisikaan, niin tuntuu hirveältä kuunnella tuota. Olen itse melko ujo ihminen, haluaisin puuttua asiaan tai sanoa jotain siihen, mutta pelkään että sopimusta ei jatketa ja joudun itse savustetuksi...
Pomo työhaastattelussa vakuutteli, miten täällä kaikki haluaa perehdyttää, neuvoo ja opastaa ja aina voi kysyä kaikkea, ilmapiiri on hyvä jne. Minua melkein hävettää kysyä jotain, koska saan aika tympeän vastauksen usein. Lisäksi yksi työkaveri tulee kysymään teinkö tuon ja tän homman, vaikka ei ole sanonut että tekisinkö sen homman. Teen siis kyllä itse oma-aloitteisesti koko ajan töitä, mutta en voi tajuta jotain ellei siitä ole mainittu.
Olen huomannut lisäksi, että olen vissiin yksi harvoista, jotka pesee edes vanhusten omia hampaita? Ilmeisesti jotkut toivoo että hampaat mätänee, ja saa tilalle tekohampaat, kun niitä on helpompi pestä? Aamupalaa syötetään myös asukkaille, ilman että kuivitetaan yön jälkeen vaippaa? Kysyin tästä aluehallintoviraston asiantuntijalta, eikä asiassa kuulemma ole mitään mihin he reagoisivat.
Minun on hirveän vaikea päästä työporukkaan sisälle, mutta toisaalta en ehkä haluakaan, koska he luultavasti haukkuvat minuakin kun en ole paikalla. Masentaa, tuntuu että esimieskin vihaa minua... Hän ei ole kertaakaan haastattelun jälkeen minulta kysynyt mitään, että miten menee töissä, oonko viihtynyt tms, ainoastaan huomenet toivottaa. Alussa minua luultiin ja kutsuttiin välillä opiskelijaksikin, mutta vaikka oikaisin asiaa, niin silti tuntuu että minuun suhtaudutaan kuin opiskelijaan? Kun teen jotain hommaa ja minulla on sen lisäksi vielä kolme hommaa mielessä hoidettavaksi, niin joku tulee osoittamaan minulle lisää hommia? Ei kysytä että voinks mä tehdä tuon tai teenkö tän, vaan käsketään vaan suoraan. Ollaan tylyjä jne. Tuntuu että voin henkisesti tosi huonosti, en halua mennä edes kahvihuoneeseen....
Kommentit (80)
Jostain ihmeellisestä syystä se on tuollaista kaikkialla. En ymmärrä mistä se johtuu. Eikö naiset pysty parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran tälläistä on kaikkialla, niin pakko kai sitten on vaihtaa alaa, vaikka itse työstä pidän. "Tiimityöskentely" tuntuu olevan ihan hirveää... En jaksa kuunnella sitä märehtimistä joka jatkuu päivän läpi... jotkut supisevat toistensa korviinkin. En jaksa... Ärsyttää. Tulee huono olo, kun joutuu työkavereiden kanssa olemaan.
- AP
Normaalia kaikissa naisvaltaisissa työyhteisöissä.
91DDFE kirjoitti:
Jos kerran tälläistä on kaikkialla, niin pakko kai sitten on vaihtaa alaa, vaikka itse työstä pidän. "Tiimityöskentely" tuntuu olevan ihan hirveää... En jaksa kuunnella sitä märehtimistä joka jatkuu päivän läpi... jotkut supisevat toistensa korviinkin. En jaksa... Ärsyttää. Tulee huono olo, kun joutuu työkavereiden kanssa olemaan.
- AP
Et tule kyllä missään työssä menestymään jos työkaverit on syysi vaihtaa alaa ja paikkaa.
Ymmärrän sinua. Itse keski-ikäisenä kouluttauduin lähihoitajaksi, pitkän urani päättyessä yt-neuvotteluihin. Jo harjoitteluissa huomasin huonot työilmapiirit. Tein muutaman sijaisuuden. En voinut katsella hiljaa huonoa hoitoa, enkä jäänyt hiljaiseksi, kun meitä sijaisia arvosteltiin. Siitä syystä olen työtön lähihoitaja. Yritä vaihtaa paikkaa, työttömiä hoitajia on tosin paljon, mutta olet nuori, löydät kyllä toisen paikan. Suosittelen sinua kouluttautumaan lisää, älä jää lähihoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
91DDFE kirjoitti:
Jos kerran tälläistä on kaikkialla, niin pakko kai sitten on vaihtaa alaa, vaikka itse työstä pidän. "Tiimityöskentely" tuntuu olevan ihan hirveää... En jaksa kuunnella sitä märehtimistä joka jatkuu päivän läpi... jotkut supisevat toistensa korviinkin. En jaksa... Ärsyttää. Tulee huono olo, kun joutuu työkavereiden kanssa olemaan.
- AP
Et voi olla niin heikkopää, että tälläisen takia alat vaihtelemaan alaa. Se ei alanvaihdolla kummene että joka paikassa on alku aina hankala ja vie aikansa löytää oma paikkansa ryhmässä.
"Rakastan hoitotyötä". Yleensä tätä kuvausta käyttävät kokemattomat tyypit, jotka yllättävän usein eivät vielä sovellu alalle.
Työ ihan vaan työnä. On hyvä jos työstä pitää, mutta aika erikoista on, jos sitä rakastaa. Ja se, että vanhainkoti on masentava paikka, ei ole yllätys kellekään. Tai kai niitäkin on, jotka siellä viihtyy, mutta meidän ihmislasten luonteet on erilaisia.
Terveisin hoitaja, joka tekee työnsä kiitettävästi, mutta ei rakasta työtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika useassa paikassa on huono ilmapiiri. Jos lähdet tuolta, saatat päätyä vielä huonompaan paikkaan. Naisvaltaiset alat on melko usein ikäviä. Se on kyräilyä, kateutta ja pahan puhumista selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Sä oot se keltanokka jolle määrätään kaikki likaset työt joita muut ei jaksa tehä.
Näin se on aina ollut ja näin se tulee aina menemään. Kun nuorena hoitajana menin mielisairaalaan, minut pistettiin heti alkuun kaikkien hankalien potilaiden hoitajaksi - toki siten, että kokeneempi oli mukana auttamassa. Oli painia, nyrkkiä, lepositeisiin laittamisia, itseen kohdistuvaa haukkumista ja uhkailua, pakkolääkintää, pakkopesuja, mutta kestettävä oli. Kuulostaa kovalta, mutta ne ihmiset olivat sairaita ja osa aggressiivisia, eivätkä ymmärtäneet omaa parastaan. Se tuntui aluksi pahalta, mutta sitten totuin siihen ja aloin ymmärtää miksi niin tehdään. Kaikki toimet olivat lainmukaisia, niin kuin pitääkin, mainitaan vielä se. Ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin kiitän yhä siitä ekasta harjoittelusta, koska siitä sain vahvan perustuksen myöhempiä työvuosia varten, eikä noita asioita enää koe niin raskaana, jos niitä vastaan tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aamupalaa syötetään myös asukkaille, ilman että kuivitetaan yön jälkeen vaippaa?"
Valitettava tosiasia vaan on se, ettei hoitajia ole niin paljon, että ennen aamiaista jokainen ehdittäisiin kuivittaa. Eli yksinkertaisesti mahdotonta. Ei mikään hoitajien keksimä/päättämä asia.
Etkö ole vielä joutunut pyyhkimään paskoja vaipoista tai suoraan perseestä? Minä pääsin vanhan lihavan äijän perseelle, kun tulikin silloin kun ei pitänyt tulla. Pyyhit ja pyyhit ja tuntui että äijä vain pusersi lisää. Pyyhkimisen ja uuden vaipan laiton jälkeen lopuksi Linolania pusseihin kun hikoavat ja peräpukamavoidetta suoraan peräsuoleen sormella. Äijällä stondis. Oli sentään hanskat. Äijä oli kuollut viime talvena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Rakastan hoitotyötä". Yleensä tätä kuvausta käyttävät kokemattomat tyypit, jotka yllättävän usein eivät vielä sovellu alalle.
Työ ihan vaan työnä. On hyvä jos työstä pitää, mutta aika erikoista on, jos sitä rakastaa. Ja se, että vanhainkoti on masentava paikka, ei ole yllätys kellekään. Tai kai niitäkin on, jotka siellä viihtyy, mutta meidän ihmislasten luonteet on erilaisia.
Terveisin hoitaja, joka tekee työnsä kiitettävästi, mutta ei rakasta työtään.
No täällä olis yks sairaanhoitaja joka rakastaa työtään. Olen siis hoivakodissa töissä, ja työni on verinäytteitä ja lääkärinkiertoja yms lukuunottamatta ihan sitä samaa perushoitoa mitä lähihoitajienkien työ meillä. Asukkaat on suurimmaksi osaksi kivoja, työkaverit huippuja ja ilmapiiri mukava ja avoin. Ja minä tulin taloon vastavalmistuneena keltanokkana, ja sain todella hyvän perehdytyksen ja aina olen pystynyt kysymään - niitä "tyhmiäkin" kysymyksiä. Ette ikinä uskoisi mistä parjatusta työnantajasta on kyse :')
Ohhoh onpas naisilla perseestä työelämässä :PPPPPPPPPPPPPP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Itse keski-ikäisenä kouluttauduin lähihoitajaksi, pitkän urani päättyessä yt-neuvotteluihin. Jo harjoitteluissa huomasin huonot työilmapiirit. Tein muutaman sijaisuuden. En voinut katsella hiljaa huonoa hoitoa, enkä jäänyt hiljaiseksi, kun meitä sijaisia arvosteltiin. Siitä syystä olen työtön lähihoitaja. Yritä vaihtaa paikkaa, työttömiä hoitajia on tosin paljon, mutta olet nuori, löydät kyllä toisen paikan. Suosittelen sinua kouluttautumaan lisää, älä jää lähihoitajaksi.
Tässäpä klassinen tapaus. YT-neuvottelut, potkut ja TE-toimisto lähettää lähihoitajaksi sopimattoman opiskelemaan. Sitten se todellisuus iskee. Ammattia ei arvosteta pätkääkään, koska mitään laatuseulaa ei ole. Ja ne psykologin testit voi työntää hanuriin, koska olen itse lähihoitaja, joka ei sovi alalle, mutta joka sai soveltuvuustesteistä hyvät pisteet.
Opiskele hammashoitajaksi. Se olisi helppo suuntaus, koska olet jo valmistunut lähihoitajaksi. Minä itse olen töissä aivan mahtavassa yksityisklinikassa, missä meillä nauretaan ja vitsaillaan joka päivä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja kukaan ei jää ulkopuolelle.
En sanoisi että kaikilla naisvaltaisilla aloilla on tällaista, mutta oman kokemukseni mukaan hoitoalalla usein on. Päiväkodista vastaavanlaisia kokemuksia.
Kommenteista näkyy vanhustyön arvostuksen puute. Väärällä alalla olevia, itsekkäitä idiootteja. Tälläisiä päästetään läpi kouluista. Tässä nähdään tulos, kun lähihoitajiksi pääsee kuka tahansa. Soveltuvuuskokeet poistettiin, auta armias, mikä on tulevaisuus. Ap vaikuttaa fiksulta ja välittävältä hoitajalta. Hän ansaitsee kunnon työpaikan, mutta onko niitä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Rakastan hoitotyötä". Yleensä tätä kuvausta käyttävät kokemattomat tyypit, jotka yllättävän usein eivät vielä sovellu alalle.
Työ ihan vaan työnä. On hyvä jos työstä pitää, mutta aika erikoista on, jos sitä rakastaa. Ja se, että vanhainkoti on masentava paikka, ei ole yllätys kellekään. Tai kai niitäkin on, jotka siellä viihtyy, mutta meidän ihmislasten luonteet on erilaisia.
Terveisin hoitaja, joka tekee työnsä kiitettävästi, mutta ei rakasta työtään.
No täällä olis yks sairaanhoitaja joka rakastaa työtään. Olen siis hoivakodissa töissä, ja työni on verinäytteitä ja lääkärinkiertoja yms lukuunottamatta ihan sitä samaa perushoitoa mitä lähihoitajienkien työ meillä. Asukkaat on suurimmaksi osaksi kivoja, työkaverit huippuja ja ilmapiiri mukava ja avoin. Ja minä tulin taloon vastavalmistuneena keltanokkana, ja sain todella hyvän perehdytyksen ja aina olen pystynyt kysymään - niitä "tyhmiäkin" kysymyksiä. Ette ikinä uskoisi mistä parjatusta työnantajasta on kyse :')
Täällä yksi lähihoitaja, joka rakastaa työtään vanhainkodissa. Se on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Opiskele hammashoitajaksi. Se olisi helppo suuntaus, koska olet jo valmistunut lähihoitajaksi. Minä itse olen töissä aivan mahtavassa yksityisklinikassa, missä meillä nauretaan ja vitsaillaan joka päivä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja kukaan ei jää ulkopuolelle.
Itse olen valmistunut lähihoitaja ja kovasti olisin halunnut hammashoitajaksi. Kyseistä osaamisalaa ei kuitenkaan ollut vaihtoehtona täälläpäin kun olin osaamisalaa valitsemassa. Nyt kun myöhemmin olen yrittänyt etsiä alkavaa osaamisalakoulutusta niin ensisijaisesti sinne pääsevät ne, ketkä ovat ensimmäistä osaamisalaansa valitsemassa. Eli helppoa ei ole.
Sä oot se keltanokka jolle määrätään kaikki likaset työt joita muut ei jaksa tehä.