Lue keskustelun säännöt.
Uusi työpaikka vanhainkodissa, ihan hirveää....
91DDFE
17.05.2018 |
Aloitin jokin aika sitten työt vanhainkodissa. Itsellä ei ole hirveästi kokemusta ehtinyt kertyä ja valmistumisesta ei ole pitkä aika... Rakastan hoitotyötä, asukkaat on kivoja, itse työtä on kiva tehdä ja siinä ei ole mitään vikaa... Mutta ilmapiiri...
Jatkuvasti työpaikalla märehditään "mitä varten se teki noin ja näin, se teki tuolleen, vitsi miten se ei tajua mitään jne." jatkuvasti siis märehditään jonkun henkilön tekemisiä, virheitä tai tapaa tehdä asioita... Ja aina silloin, kun tämä henkilö ei ole paikalla! Vaikka minusta ei puhuttaisikaan, niin tuntuu hirveältä kuunnella tuota. Olen itse melko ujo ihminen, haluaisin puuttua asiaan tai sanoa jotain siihen, mutta pelkään että sopimusta ei jatketa ja joudun itse savustetuksi...
Pomo työhaastattelussa vakuutteli, miten täällä kaikki haluaa perehdyttää, neuvoo ja opastaa ja aina voi kysyä kaikkea, ilmapiiri on hyvä jne. Minua melkein hävettää kysyä jotain, koska saan aika tympeän vastauksen usein. Lisäksi yksi työkaveri tulee kysymään teinkö tuon ja tän homman, vaikka ei ole sanonut että tekisinkö sen homman. Teen siis kyllä itse oma-aloitteisesti koko ajan töitä, mutta en voi tajuta jotain ellei siitä ole mainittu.
Olen huomannut lisäksi, että olen vissiin yksi harvoista, jotka pesee edes vanhusten omia hampaita? Ilmeisesti jotkut toivoo että hampaat mätänee, ja saa tilalle tekohampaat, kun niitä on helpompi pestä? Aamupalaa syötetään myös asukkaille, ilman että kuivitetaan yön jälkeen vaippaa? Kysyin tästä aluehallintoviraston asiantuntijalta, eikä asiassa kuulemma ole mitään mihin he reagoisivat.
Minun on hirveän vaikea päästä työporukkaan sisälle, mutta toisaalta en ehkä haluakaan, koska he luultavasti haukkuvat minuakin kun en ole paikalla. Masentaa, tuntuu että esimieskin vihaa minua... Hän ei ole kertaakaan haastattelun jälkeen minulta kysynyt mitään, että miten menee töissä, oonko viihtynyt tms, ainoastaan huomenet toivottaa. Alussa minua luultiin ja kutsuttiin välillä opiskelijaksikin, mutta vaikka oikaisin asiaa, niin silti tuntuu että minuun suhtaudutaan kuin opiskelijaan? Kun teen jotain hommaa ja minulla on sen lisäksi vielä kolme hommaa mielessä hoidettavaksi, niin joku tulee osoittamaan minulle lisää hommia? Ei kysytä että voinks mä tehdä tuon tai teenkö tän, vaan käsketään vaan suoraan. Ollaan tylyjä jne. Tuntuu että voin henkisesti tosi huonosti, en halua mennä edes kahvihuoneeseen....
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Mä opiskelin vuoden verran sairaanhoitajaksi. Jo ensimmäinen harjoittelu vanhainkodissa meinasi viedä järjen. Aivan kamalaa. Ei se työ, ei ne asukkaat vaan ne työkaverit. Niin ilkeitä ihmisiä suurin osa, että yöunet menivät. Vaihdoin alaa, enkä ole katunut. Ei minusta ole viettämään tuollaisissa paikoissa suurinta osaa elämästäni.
Mullakin se ensimmäinen oli aika kamala. Tai no ei nyt kamala, muttei mieluinenkaan. Sen sijaan seuraava (sisätaudit) olikin aivan loistava! Pääsin uskomattoman hyvään paikkaan ja nykyään se on ihan työpaikkani. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmat työpaikat hoitoalalla on yleensä ne, joissa ei ole ollenkaan lähihoitaja. Erilaiset teho-osastot, päivystysosastot, leikkaussalit ja muut erityisosaamista vaativat paikat.
Samaa mieltä.
Hoitoalalla on TODELLA rankkaa huumoria! :D
Itse olen fyssari, mutta paikat joissa olen työskennellyt, niin lääkäreitä ja sairaanhoitajia kaikki työkaverit yleensä. Hyvä ilmapiiri ollut kaikkialla. Se huumori vaan yllätti itsenikin.. kaipa rankka työ vaatii aina rankat huvit :D
Olen myös ollut monenlaisissa paikoissa töissä. Henkilökunnan väliset tappelut ja naljailut olen aina kestänyt. Jopa sen minun simputuksenkin aina alussa uudessa paikassa.
Mutta psykiatrisella puolella tapasin pari vuotta sitten paikan, missä hoito on jotain 1970-lukua. Asukkaita retuutettiin ja provosoitiin ja naljailtiin heille. Henkilökunta istui kansliassa suurimman osan aikaa ja nauroi asukkaille ja heidän heikkouksilleen ja puhui heistä rumasti. Esimiestä ei paljon hoitopuolella näkynyt, mutta hyväksyi täysillä tämän kohtelun. Suihkussa ei edes viitsitty käyttää asukkaita, kun sehän keskeytti sen kansliassa juoruilun.
Tuolla joku sanoi, että löysi mahtavan työpaikan, missä viettävät vapaa-ajatkin yhdessä. Sellaiseen paikkaan on vaikea sopeutua, jos haluaa pitää työpaikan vain työpaikkana ja käy vain töissä. Sellaisissa paikoissa sitä vasta selkään puukotetaankin sitä työkaveria, kenellä on muutakin elämää, eikä halua viettää vapaata työkavereiden kanssa, vaan haluaa pitää työpaikan työpaikkana ja oman elämän omana elämänä
Kuulostaa tutulta. Itse tosin miellän vanhuspuolen ongelmaksi enemmänkin henkilökuntavajeen ja jatkuvan kiireen. Kohtuuttoman lyhyessä ajassa pitäisi hoitaa esim. aamutoimet. Ne, jotka siihen kiintiöön oikeasti kykenee, ei taatusti tee hommia kunnolla tai käytä kuntouttavaa työotetta vanhusten kiireettömästä kohtaamisesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalia kaikissa naisvaltaisissa työyhteisöissä.
Pskapuhetta. Rahoitusalalla ihan eri meininki.
Minun on pakko kysyä että missä ihmeessä oikein olette työskennelleet??
Itse olen työskennellyt ja ollut harjoittelussa yhteensä noin 8 vuoden ensin lähihoitaja- ja sitten sairaanhoitajan urallani varmasti yli 20 eri paikassa ja näistä tasan yhdessä oli vähän epämiellyttävä ilmapiiri. Kaikissa muissa on otettu hyvin vastaan ja ollut hyvä tai jopa loistava työilmapiiri ja työkaverit. Näihin kuuluu niin palvelutaloja kuin vanhainkoteja, päiväkoteja, terveyskeskuksen vuodeosastoja, perusterveydenhuollon sairaaloita, erikoissairaanhoidon sairaaloita, leikkaussaleja, lastensairaanhoidon yksiköitä ja päivätoimintakeskuksia sijainniltaan Pirkanmaalla ja Uudellamaalla.
Ihmettelen aina suuresti näyttää keskusteluja joissa haukutaan hoitoalan työpaikkoja, kun itsellä on kuitenkin harkkojen, keikkojen ja pidempien pätkien myötä monipuolinen kokemus eri paikoista eikä yhtään erityisen huonoa kokemusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuoden hoitokodissa fyssarina sijaisuutta tekemässä ja oli ihanaa vuoden päästä lähteä pois. Lähihoitajia oli joka lähtöön; niitä ahkeria ja työnsä kunnolla hoitavia, niitä kyttääjiä ja juoruajia mutta samalla työt tekivät ja sitten niitä joita ei homma kiinnostanut yhtään, ravattiin vaan tupakalla ja vanhukset hoidettiin ihan ala-arvoisesti.
Yleinen lähtökohta hoitajilla oli sairaanhoitajan/lääkärin/fyssarin antamiin asiakasohjeisiin että ihan sama, ei kiinnosta. Etenkin kuntouttavaan hoitotyöhön ei käytetty yhtään aikaa ja ihmeteltiin kun itse sain välillä melkein petipotilaita kävelemään ihan kevyellä avulla. Vuoteeseen hoitaminen olisi vaan niin paljon nopeampaa ja juoruiluun jää enempi aikaa.
Ja se jatkuva juoruilu, paskan jauhanta ja ilkeily. Varmaan siellä nyt haukkuvat puolestaan minua lähtöni jälkeen. Raskas oli työpaikka olla vaikka asukkaat olivatkin ihania :D ja parhaiten tuli sairaanhoitajien kanssa toimeen.
Vihaan itse ammattiani työkavereiden takia, työ on kivaa... mutta jo harjoitteluaikana törmäsin rääväsuihin, ilkeisiin työkavereihin jotka mässäilee työkaverin "virheillä" jotka eivät ole edes virheitä, vaan tapoja tehdä eri tavalla töitä... kuitenkin ne paisuu hoitovirheiksi ilmeisesti... Esimiehelle mennään sitten mässäilemään yksityiskohdilla ja haukkumaan, eikä voida suoraan kasvotusten ensin työntekijän kanssa puhua asiasta, jos on todella aiheellista pikkuasioista edes sanoa?
Uudet ja aidosti työstä tykkäävät hoitajat ovat heti vanhojen vakkarien hampaissa... ei voida ilmeisesti uskoa että joku tykkää aidosti itse hoitotyöstä, niin on pakko se savustaa ulos, että olisi itsellä parempi omatunto olla huono ja mäntti hoitaja, jos muutkin ympärillä ovat sellaisia....
Monissa paikoissa opiskelijoita ei edes kutsuta nimeltä, vaan huudetaan "opiskelijaa" tänne ja tonne tekemään sitä ja tätä.. ei esittäydytä, ei olla ystävällisiä... Sitten arvioinneissa ohjaaja saa keksiä mitä vaan haluaa, paisutella asioita, arvostella ja siitähän sellaiset tykkäävät, jotka ovat tylsistyneitä työhönsä ja muutenkin pitävät muiden kyttäämisestä ja arvioimisesta...
Olen ollut työpaikoissa, joihin ei mitään koulutusta tarvita, missä palkka on surkea ja työtä pidetään huonona ja arvottomana, niissäkin ihmiset osaavat käyttäytyä. Ei tarvi kilpailla kuka on parempi, ketä voi haukkua muille ja ei suljeta yhteisön ulkopuolelle jos on erilainen luonteeltaan.
Hoitoala on ihan kamalaa... pääasiassa työkavereiden, huonojen esimiesten, jatkuvien uusien uudistuksien ja sijaispulan takia. Miksi tosin sijaisetkaan näihin huonoihin paikkoihin haluaisivat.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, täällä yksi alanvaihtaja, sain tarpeekseni työpaikan ilmapiiristä, joka oli kuin ala-asteen välitunneilla tapahtuvaa kiusaamista...
kyllästynyt43223 kirjoitti:
Miksi tosin sijaisetkaan näihin huonoihin paikkoihin haluaisivat.....
Nyt kun sijaislista alkaa olla pulaa näkyyhän tuo työpaikan ilmapiiri melko selvästi siinä minne sijaisia saada ja minne taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vuoden hoitokodissa fyssarina sijaisuutta tekemässä ja oli ihanaa vuoden päästä lähteä pois. Lähihoitajia oli joka lähtöön; niitä ahkeria ja työnsä kunnolla hoitavia, niitä kyttääjiä ja juoruajia mutta samalla työt tekivät ja sitten niitä joita ei homma kiinnostanut yhtään, ravattiin vaan tupakalla ja vanhukset hoidettiin ihan ala-arvoisesti.
Yleinen lähtökohta hoitajilla oli sairaanhoitajan/lääkärin/fyssarin antamiin asiakasohjeisiin että ihan sama, ei kiinnosta. Etenkin kuntouttavaan hoitotyöhön ei käytetty yhtään aikaa ja ihmeteltiin kun itse sain välillä melkein petipotilaita kävelemään ihan kevyellä avulla. Vuoteeseen hoitaminen olisi vaan niin paljon nopeampaa ja juoruiluun jää enempi aikaa.
Ja se jatkuva juoruilu, paskan jauhanta ja ilkeily. Varmaan siellä nyt haukkuvat puolestaan minua lähtöni jälkeen. Raskas oli työpaikka olla vaikka asukkaat olivatkin ihania :D ja parhaiten tuli sairaanhoitajien kanssa toimeen.
On aivan tunnettu tosiasia, että fysioterapeutit huomauttelevat siltä pitkältä tauoltaan tullessaan hoitajia pikkuvanhasti että oletko koskaan ajatellut että voisit vähän nostaa tuota Marjattaa välillä ylös kun se olis hei tosi tärkeää kuntoutuksen kannalta ja tässä olisi niitä ohjeita. No, se hoitaja on painanut siellä aamulla vajaamiehityksellä ja joutuu priorisoimaan voiko nostaa sen satakiloisen 6 kertaa päivässä tuoliin (yksin, selkä kovilla) kun ei todellakaan ole varmaa että ehtii myös auttaa tämän takaisin sänkyyn kun taas tulee uusi tulipalo sammutettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut monenlaisissa paikoissa töissä. Henkilökunnan väliset tappelut ja naljailut olen aina kestänyt. Jopa sen minun simputuksenkin aina alussa uudessa paikassa.
Mutta psykiatrisella puolella tapasin pari vuotta sitten paikan, missä hoito on jotain 1970-lukua. Asukkaita retuutettiin ja provosoitiin ja naljailtiin heille. Henkilökunta istui kansliassa suurimman osan aikaa ja nauroi asukkaille ja heidän heikkouksilleen ja puhui heistä rumasti. Esimiestä ei paljon hoitopuolella näkynyt, mutta hyväksyi täysillä tämän kohtelun. Suihkussa ei edes viitsitty käyttää asukkaita, kun sehän keskeytti sen kansliassa juoruilun.
Tuolla joku sanoi, että löysi mahtavan työpaikan, missä viettävät vapaa-ajatkin yhdessä. Sellaiseen paikkaan on vaikea sopeutua, jos haluaa pitää työpaikan vain työpaikkana ja käy vain töissä. Sellaisissa paikoissa sitä vasta selkään puukotetaankin sitä työkaveria, kenellä on muutakin elämää, eikä halua viettää vapaata työkavereiden kanssa, vaan haluaa pitää työpaikan työpaikkana ja oman elämän omana elämänä
Olin eräässä attendon mt paikassa töissä ja oli juuri samanlaista. Kaksi hoitajaa, jotka provosoi asukkaita. Pomon lemmikkejä vielä eli tehtiin pomon suojeluksessa.
Heidän kanssa työpäivät oli kauheita, kun koko palvelukoti oli ihan sekaisin.
Paikka oli tosi huippu, kun nämä kaksi naista oli lomalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä oot se keltanokka jolle määrätään kaikki likaset työt joita muut ei jaksa tehä.
Ja koko kaupunki tietää kuinka kamalia hoitajia on, minkä nimisiä ja nakittaa työtehtävänsä muille.
Vähän sama, kun baareissa puhutaan, että sen niminen kätilö sanoi synnytyksessä niin törkeesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot se keltanokka jolle määrätään kaikki likaset työt joita muut ei jaksa tehä.
Ja koko kaupunki tietää kuinka kamalia hoitajia on, minkä nimisiä ja nakittaa työtehtävänsä muille.
Vähän sama, kun baareissa puhutaan, että sen niminen kätilö sanoi synnytyksessä niin törkeesti.
Asiakkaalla ei ole vaitiolovelvollisuutta. Monista kätilöistä on juttua ja heidän ilkeistä puheista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot se keltanokka jolle määrätään kaikki likaset työt joita muut ei jaksa tehä.
Ja koko kaupunki tietää kuinka kamalia hoitajia on, minkä nimisiä ja nakittaa työtehtävänsä muille.
Vähän sama, kun baareissa puhutaan, että sen niminen kätilö sanoi synnytyksessä niin törkeesti.
Asiakkaalla ei ole vaitiolovelvollisuutta. Monista kätilöistä on juttua ja heidän ilkeistä puheista.
Työkaverit puhui töissä sairaalan kamalasta kätilöstä ja minkä niminen.
Tuon takia jättäydyin pois työelämästä. Lapsikin sanoi, kun meni hoitotöihin, että siellä on paljon ihmisiä, jotka puhuvat toisista pahaa, kun nämä eivät ole paikalla, ja koittavat saada häntäkin siihen jauhantaan mukaan.
Töitä nämä ihmiset tekevät kuulemma huonosti, että voivat tulla huutamaan, että ihmistä ei saa viedä uudestaan vessaan, vaikka hän pyytää, kun hän kävi jo, että siksi on vaipat. Lapsi ihmetteli, että eikö se ole kaikille helpompaa viedä asiakas vessaan kun on hätä, eikä makuuttaa koko yötä sitten sontavaipoissa. Että vähän on kumma meininki. Mutta näiden nerojen hoitoalan ammattilaisten mielestä ihmistä ei viedä vessaan, vaan aamulla vaihdetaan sen aamiaisen jälkeen sitten puhdas vaippa.
Mitään ei saisi tehdä etteivät asiakkaat vaan totu ja ala olemaan sitä mieltä, että heillä on oikeus käydä vaikkapa vessassa.
Aivan kaikista ja jokaikisestä ihmisestä puhutaan selän takana. Juoruilu on meillä ihmisillä, aivan kaikilla, jonkinlainen synnynnäinen tapa.
Ainoa asia mitä voi tehdä on yrittää elää niin ettei tule paljon juorun aihetta tai sitten ei vain välitä mitä muut sanovat.
Ymmärrän aloittajaa. Olen itsekin herkkä ja ujo, enkä lähdw mukaan juoruiluun. En kestä edes kuunnella sitä. Ihmettelen sitä, että kun henkilö on pois, haukutaan selän takana, mutta kun paikalla ollaan mielin kielin. Epärehellistä. Itse en kestänyt hoitoalalla kuin ekan harjoittelun, sitten vaihdoin opiskelusuuntaa. Nykyinenkin on naisvaltaisen, muttei sentään noin paha kuin hoitoala. En aio voida henkisesti pahoin työpaikalla muiden lapsellisen käyttäytymisen vuoksi.
Parhaimmat työpaikat hoitoalalla on yleensä ne, joissa ei ole ollenkaan lähihoitaja. Erilaiset teho-osastot, päivystysosastot, leikkaussalit ja muut erityisosaamista vaativat paikat.