Uusi työpaikka vanhainkodissa, ihan hirveää....

Ap. Erikoistu ensihoitajaksi. Onko siihen sinulla mitään estettä. Pääset arvoiseesi työhön ja pos noista mälvääjien seurasta.

Aikuisethan ei ole aikuisena kovin aikuisia. Aika huvittavaa kun menet minne tahansa niin työpaikoikalle niin voi huomata, että kokoonpano on kuin jostain peruskoulun luokasta konsanaan. Ulkopuolisen on aika lyhyen ajan jälkeen helppo huomata kuka on se peruskiva ja rehti työkaveri ilman ennakkoluuloja, kuka on se työhönsä kyllästynyt eläkettä odottava, kuka on se älykkö joka sopisi ehkä vaativampiinkin hommiin missä tällä hetkellä on, kuka on se wt-tyylin perikuva, ketjupolttaja, alkoholin suurkuluttaja joka paasaa alkoholin rasittamalla äänellä kaikkea mahdollisimman kovalla äänellä teeman yleensä rahan puute ja paska työ, kuka on se, joka tosissaan haluaa pistää kaiken ammattitaitonsa likoon ja haluaa oikeasti olla hyvä ja ammattitaitoinen omassa työssään, kuka on se joka esittää ammattitaitoista mutta yrittää tuoda omaa erinomaisuuttaan esiin lähinnä mollaamalla muiden työtapoja jne...

Tää nyt on vähän eri, mutta olin 19-vuotiaana työkkärin ohjaamassa työharjoittelussa päiväkodissa. Päädyin alle 3-vuotiaille, vaikka vähän hirvitti niin pienet, mutta äkkiäpä totuin, tutustuin lapsiin ja loin luottamussuhteen kaikkiin. Ryhmän kaksi muuta työntekijää kehuivat mut kerran maasta taivaisiin (tarvitsivat oikeasti ylimääräisen käsiparin. Lapsia oli 9, heitä kaksi. Mun tultua ryhmään lapset saatiin vessatettua ja puettua todella paljon nopeammin ja helpommin.), kun oli muita paikalla, mutta isojen ryhmän kohta eläkkeelle jäävä rouva ei siitä pitänyt. Olin hänelle sen jälkeen "taivaanlahja" ja aina mitä ironisimmin lausuttuna. Kerran oltiin tilaamassa kaikille kiinalaista ruokaa lounaaksi ja tämä nainen tuli ja ensin kysyi ihan normaalisti ryhmän muilta työntekijöiltä, mitä haluavat, mutta mun kohdalla tuli taas:"Mitäs se taivaanlahja haluaa, vai mahtaako edes kelvata kiinalainen?" Minä siihen sopertamaan, että hapanimelä kana ois kiva..

Enhän minä myöskään hänen mielestään pitänyt lapsia sylissä oikein, pukenut oikein, vaihtanut vaippoja oikein.. Jos siis sattui käymään meidän osastolla ja näki mun tekevän jotain, ihan mitä tahansa. Kun kerran oltiin jouduttu yhdistämään ryhmiä loma-aikojen takia, yksi meidän lapsista (kaikista arin) säikähti jotain isomman lapsen tekemää ja juoksi mun syliin itkemään. Otin totta kai lapsen syliini ja juttelin, että ei tarvitse pelätä, se oli vaan tuo toinen lapsi. Sain myöhemmin huudot tältä rouvalta, että olin kuulemma palkinnut pienemmän kiukuttelun sylillä. Se säikähti! Totta kai vähän lohduttelin. Opin tuossa pienten ryhmässä puolen vuoden aikana aika hyvinkin pitämään kuria ja huomaamaan, milloin on kyseessä kiukuttelu ja milloin oikea tilanne.

Etsi koko ajan uutta työpaikkaa, älä menetä toivoasi. Kyllä niitä tuolla alalla muutama harva saattaa olla.

Koveta itsesi työkavereita kohtaan. Ajattele vain, että hoidat omat hommasi hyvin, huomautat töykeistä vastauksista ja ajattele toisen olevan vain ääliö, joka ei osaa käyttäytyä ketään kohtaan(eli syy ei ole sinun persoonassasi). Näytä, että et ole mikään kynnysmatto, mutta ettet vajoa samalle ääliötasollekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö ole vielä joutunut pyyhkimään paskoja vaipoista tai suoraan perseestä? Minä pääsin vanhan lihavan äijän perseelle, kun tulikin silloin kun ei pitänyt tulla. Pyyhit ja pyyhit ja tuntui että äijä vain pusersi lisää. Pyyhkimisen ja uuden vaipan laiton jälkeen lopuksi Linolania pusseihin kun hikoavat ja peräpukamavoidetta suoraan peräsuoleen sormella. Äijällä stondis. Oli sentään hanskat. Äijä oli kuollut viime talvena.

En oo kyllä ikinä kuullut että kuolleillakin on stondis. Kaikkea sitä oppii.

Samaa itsekkin ihmettelin , äijä kuollut viime talvena ja vieläkin yritetään hoitaa.

Itse ihmettelin eniten tuota, että uuden vaipan laiton jälkeen aletaan ihoa ja pukamia hoitamaan. Luulisi, että olisi ollut helpompi ennen vaipan laittoa.

Tuskin paranee hirveästi vaihtamalla. Eikä koulutustason lisäämisellä, ihan samat rutinat on esim. sairaanhoitajilla tai lastentarhanopettajilla.

Osa on asennekysymystä. Osa luonteesta johtuvaa. Loppuosa vuosien kyrpääntymistä ja väsymistä työhön sekä huonoon johtamiseen - ja kokemukseni mukaan se purkaantuu monissa paikoissa juuri noin.

Hoito/sosiaali/kasvatusala on raskasta ja kyllä se vanhushuolto on yksi ankeimmista. Vaikka vanhukset monet ihania itsessään voivat ollakkin.

Tilatkaa Helmenkalastaja sinne kouluttamaan teitä :D

Selllaisiahan me ihmiset tuppsamme aika usein olmaan. Ei tarvi kuin hetken lukea palstaa ja huomaa että ne negatiiviset asiat on vain niin paljon helpompi sanoa ääneen kuin antaa positiivista palautetta silloin kun siihen on aihetta. Sen suhteen tämäkään ketju ei tee poikkeusta.

Itse olen tehnyt vanhustyön pitkään ja melko monessa yksikössä lukuisten työkaverien kanssa. Yhdessäkään paikassa ei vielä ole ollut sen kaltaista tilannetta millaisen kuvan ap antaa omasta työpaikastaan. Jokaisessa on ollut niitä kollegoja joiden kanssa on ilo työskennellä. Toki jokaisessa paikassa on myös ollut niitä joiden kanssa tulee huonommin toimeen.

Yleis vaikutelma työilmapiiristä toki välillä tulee liiankin helposti niiden ikävien tyyppien vaikutuksesta. Itselläni se vaihe usein menee varsin nopeasti ohi ja yhteisöstä löytyy myös niitä hyviä tyyppejä ja vahvuuksia. Ajanmittaan myös niiden hankalien työkavereiden kanssa alkaa tulla toimeen, joskus jopa ymmärtämään miksi he toimivat kuten toimivat. Persoonallisuus piirteiden opiskelusta on siinä suhteessa paljon hyötyä. Me kaikki olemme erilaisia niin vanhukset kuin työntekijät.

Monesti tuntuu että uuteen työpaikkaan mennessä minuun suhtaudutaan kokemmattomana. Ja onhan se osin tottakin että olen kokematon juuri siinä työympäristössä. Monesti siihen syyllistyy myös itse että vertaa taitojaan jokun "vanhan ketun" taitoihin eikä luota omiinsa sen jälkee ollenkaan. Hoitotyössä on myös välillä pakko arvioida sitä että onko uusi työntekijä luotettava. Mitä asioita hänen tehtäväkseen voi antaa jne.

Mä opiskelin vuoden verran sairaanhoitajaksi. Jo ensimmäinen harjoittelu vanhainkodissa meinasi viedä järjen. Aivan kamalaa. Ei se työ, ei ne asukkaat vaan ne työkaverit. Niin ilkeitä ihmisiä suurin osa, että yöunet menivät. Vaihdoin alaa, enkä ole katunut. Ei minusta ole viettämään tuollaisissa paikoissa suurinta osaa elämästäni.

Suositan samaa, mitä yksi ehdotti: pidä työ työnä! Teet siihen asti hommia, kunnes saat kerättyä pesämunaa ja vaihdettua alaa tai ryhdyttyä yrittäjäksi. Kaveri meinaa myi koko omaisuutensa, jotta pääsi muuttamaan maalle ja aloittamaan yritystoiminnan maatilan pitäjänä. Pitää hevostallia ja kasvattaa siinä ohessa elukoita, näiden kahden toiminnan turvin homma rullaa.

Nuorempana on pakko tehdä sitä mitä on tarjolla, mutta vanhempana pitäisi pystyä vaihtamaan vapaalle tai omalle alalle ;)

Samassa tilanteessa itsekin kun ap ja ihan sama meininki omassa työpaikassakin.

Olen huomannut, että mitä nuorempi ja innokkaampi hoitaja olet, sitä enemmän saat paskaa niskaan. Usein kiusaajat ovat keski-ikäisiä naisia. Liekö kateus vai pelko siitä, että nuoremmat vievät työpaikan?

Tsemppiä ap, vie viestiä johdolle jos kohtelu jatkuu samanlaisena. Ja reippaasti pidät puoliasi. On niitä hyviäkin työpaikkoja vanhusten asumispalveluissa, mutta ikävä kyllä monessa paikassa on juurikin kuvailemaasi toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää se, kun jatkuvasti työkaverit ovat haukkumassa toisiaan, asukkaita tai asukkaiden omaisia. En tajua miksi pitää kaikkien kanssa esim jakaa se jos joku työkaveri menee mokaamaan tai tekee asian eri tavalla..

Yhtenä aamuna yksi asukas nukkui huoneessaan ja muut työkaverit totes et joo antaa sen nukkua... sit seuraavana päivänä mä menin tekee sil asukkaalle aamupesuja, niin se halus sen jälkeen heti takas sänkyyn, jolloin autoin sänkyyn.. noh heti tulee työkaveri valittaa miten sitä asukasta ei saa päästää sänkyyn kun se ei sieltä jaksa sit nousta pitkään aikaan..

Yhtenä päivänä haahuilin ja yritin etsiä työkavereilta osastolta, niin kurkkasin suihkuhuoneeseen niin se työkaveri kysy voinko hakea työkaveri X:n kun hän tarvii apua.. noh hain, mut jäin miettiin et häh enkö mä muka kelpaa työpariks ja miks mun pitää hakea tyyppiä toiselta puolelta rakennusta kun muakin vois pyytää...

Sit osa työkavereista tykkää jatkuvasti neuvoa melkein tyyliin roskapussin laitos.. nojoo arvostan kokeneita hoitajia, mut oon sanonu et pärjään kyllä ja kysyn jos en osaa, niin ei silti lopu tuo. Lisäks pitäs kai tehdä kaikki täysin samalla tavalla kun muut..

Alunperin itte kättelin ja esittäydyin kaikille, ei kukaan tehny mitään aloitetta siihen ensin.. luulen et ei olis tehnykkään jos olisin jättäny tuon tekemättä...

Pukuhuonees yks päivä muutaman pukukaappiriviä edempänä kuulin kun mua mollattiin, et oonko mä pätevä ja oon outo yms... noh tuli sellainen olo etten tiedä uskaltaako enää kysyä mtn... olin alussa iloinen, ystävällinen, puhelias ja kyselin kiinnostuneena jos joku kertoi jotain, mutta en enää haluaisi edes olla samassa kahvihuoneessa..

Usein pomokaan ei edes käänny minuun päin jos puhun hänelle jotain vähän sivussa/taaempana...

-AP

Tämä oli selkeästi todellisesta elämästä.

Osa oikeasti on typeriä kuin saappaat. Tehdään joku ihmeellinen arvovaltakysymys pikkuasioista. Vähän kuin tuo, että annetaan nukkua aamulla pitkään. Joku mahtityöntekijä (työntekijöiden hierarkiassa siis) päättää, että nyt pitää vaikka tehdä näin ja näin. Typerät seuraavat perässä. Sitten tulee joku lehtiartikkeli tutkmuksesta jossa joku sanoo, että pitää tehdä niin ja niin. No taas kaikki joukolla tekemään uuden kirjoittamattomia säännön miten tehdä.

Nän menee jos työpaikalla nokkimisjärjestystä ohjaa pelko.

Miks aina puhutaan naisvaltaisien työpaikkojen ongelmista? Olen itse ollut miesvaltaisilla työpaikoilla ja ihan sama homma sielläkin. Miehet kyttää ihan samalla tavalla. 😂

Hoivakodeissa on juuri tuollaista. Sairaalassa on PALJON kivempaa töissä! 😊

Vierailija kirjoitti:

Hoivakodeissa on juuri tuollaista. Sairaalassa on PALJON kivempaa töissä! 😊

Riippuu varmaan paikasta, mun kokemuksen mukaan nimittäin päinvastoin. Sairaalassa hierarkkia on hyvinkin selkeä ja vielä voimakkaampaa se miten toisia aliarvioidaan mm. heitä jotka työskentelee "vain" jossakin tehostetussa asumispalvelussa.

Kuulostaa tutulta, vanhainkodissa työskentelen myös ja ilmapiiri on ikävä. On klikkejä, pikkupomoja , perseennuolentaa ja haukutaan takana.  Tuollaiset pikkupomot ottavat valtaa itselleen ja heikot naiset peloissaan myötäilevät edessä. Jos puhut suoraan, ei edessä kommentoida, takana kyllä jaksetaan haukkua. Sääntöjä ei noudateta, on savuton duuni ja röökillä käydään, kun pomo ei ole paikalla. Virheitä etsitään muista, itseä kehutaan.

Käyn tauoilla eri aikaan, puhun vain työasioista. Kenellekään en kerro omia asioitani. Hoidan työni hyvin, ystävät ovat muualla kuin työpaikalla.

Hyviä huomioita Ap, samoja asioita uutena hoitajana pohdin 20vuotta sitten. Päätin kuitenkin jatkaa alalla ja ottaa työn työnä.

Tein vuosien ajan sijaisuuksia mm perushoidossa, esh puolella, osastoilla ja avohoidossa. Kireimmät, ilkeimät työpaikkakiusaajat löytyvät niistä paikoista missä ei juurikaan tarvita älyä eli terveyskeskuksien ja vanhainkotien vuodeosastoilta. Noihin paikkoihin ne elämälle katkeroituneet (lihavat ja epäsiistit) hoitajat päätyvät. Siellä kaltaistensa kanssa muodostavat kuppikuntia ja puhuvat pahaa työkavereistaan. Uudet ja kivat hoitajat syödään elävältä muutamassa vuodessa, jos eivät ole älynneet itse lähteä.

Näissä paikoissa ollaan niin kiinni omissa rutiineissa ( ja varmaan jo ammattitaitoaan ei ole niissä paikoissa paljoa päivitelty) että jo väärän värisen mukin antaminen potilaalle on aihe osastokokoukseen. Se, että uutena ja tuoreena hoitajana tiedät hoitoon liittyvistä asioista on kauhistus, osaaminen on uhka. Et voi kyseenalaistaa outoja toimintatapoja ( esim miksi riittää että diabetesta sairastavan mummon verensokeri mitataan kerran viikossa maanantai aamuisin? Mitä se kertoo mistään?)

Itse jätin nämä kauhupaikat noin 10 vuotta sitten taakseni, ja hakeuduin koulutusta vastaavaan työhön työssäkäyvien aikuisten pariin. Osaamistani, tietojani ja työotettani arvostettiin heti. Täällä missä pitää asioita hieman hoksata ja käsittää on ilmapiiri aivan toinen. Kukaan ei puhu toisista pahaa, työtäsi ei arvostella ilkeyden kautta. Työkaverit ovat kiinnostuneita muustakin kuin tupakkatauosta tai humalahakuisesta juomisesta.

Joten Ap, vaihda työpaikkaa ja etsi se omasi. On työpaikkoja ja Työpaikkoja. Töihin olen viimeset vuodet mennyt mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä huomioita Ap, samoja asioita uutena hoitajana pohdin 20vuotta sitten. Päätin kuitenkin jatkaa alalla ja ottaa työn työnä.

Tein vuosien ajan sijaisuuksia mm perushoidossa, esh puolella, osastoilla ja avohoidossa. Kireimmät, ilkeimät työpaikkakiusaajat löytyvät niistä paikoista missä ei juurikaan tarvita älyä eli terveyskeskuksien ja vanhainkotien vuodeosastoilta. Noihin paikkoihin ne elämälle katkeroituneet (lihavat ja epäsiistit) hoitajat päätyvät. Siellä kaltaistensa kanssa muodostavat kuppikuntia ja puhuvat pahaa työkavereistaan. Uudet ja kivat hoitajat syödään elävältä muutamassa vuodessa, jos eivät ole älynneet itse lähteä.

Näissä paikoissa ollaan niin kiinni omissa rutiineissa ( ja varmaan jo ammattitaitoaan ei ole niissä paikoissa paljoa päivitelty) että jo väärän värisen mukin antaminen potilaalle on aihe osastokokoukseen. Se, että uutena ja tuoreena hoitajana tiedät hoitoon liittyvistä asioista on kauhistus, osaaminen on uhka. Et voi kyseenalaistaa outoja toimintatapoja ( esim miksi riittää että diabetesta sairastavan mummon verensokeri mitataan kerran viikossa maanantai aamuisin? Mitä se kertoo mistään?)

Itse jätin nämä kauhupaikat noin 10 vuotta sitten taakseni, ja hakeuduin koulutusta vastaavaan työhön työssäkäyvien aikuisten pariin. Osaamistani, tietojani ja työotettani arvostettiin heti. Täällä missä pitää asioita hieman hoksata ja käsittää on ilmapiiri aivan toinen. Kukaan ei puhu toisista pahaa, työtäsi ei arvostella ilkeyden kautta. Työkaverit ovat kiinnostuneita muustakin kuin tupakkatauosta tai humalahakuisesta juomisesta.

Joten Ap, vaihda työpaikkaa ja etsi se omasi. On työpaikkoja ja Työpaikkoja. Töihin olen viimeset vuodet mennyt mielelläni.

Nykyisessä työssäni (sairairaala osasto) ja työkavereista juuri tämä on se kaikkein käsittämättömän piirre. Mollataan työntekijöitä jotka työskentelee yksikössä jossa ei itse koskaan olla oltu edes töissä. Mistä ihmeestä tää johtuu voisiko joku sen selittää. Tähän mennessä kukaan ei ole kuitenkaan osannut vasta miksi he niin tekevät.

Olen työpaikalla, jossa sukupuolijakauma aikalailla 50/50. Miehet paljon kovempia kyttääjiä.

Olen hoitoalan opiskelija ja viihtynyt ehdottomasti parhaiten sairaaloissa, erityisesti yliopistollisessa sairaaloissa. Siellä ohjaus on erittäin laadukasta, työntekijät ovat oikeasti HYVIÄ siinä mitä tekevät. He tietävät todella paljon asioista. Siellä keskitytään olennaiseen eikä juoruta 24/7 kuten monissa hoivakodeissa.

Mielestäni on myös kamalaa, jos hoitajat kohtelevat potilaita huonosti. Se on oikeasti hirveää. Itse kohteen potilaita aina sillä oletuksella, kuten haluaisin minua itseäni tai läheisiäni kohdeltavan. Olen saanut aina hyvää palautetta potilailta. Tietynlainen jämptiys on hoitotyössä ehdotonta ja tietynlaisten potilaiden kanssa tarvitaan tietynlaisia keinoja, mutta jotkut hoitajat nyt vaan ovat turhautuneita aivan ns. "Tavallisiin" potilaisiin ja ilkeilevät, se on kamalaa ja he ovat aivan väärällä alalla.

Tämä ala on aivan ihana, jos on sosiaalinen ihminen ja tykkää auttaa erilaisia ihmisiä. Jos aidosti tykkää, niin tämä työ on ihanaa ja tosi palkitsevaa. Jos taas on aivan väärän ihminen tällä alalla (heitä on paljon!) Niin siinä tapauksessa tämä työ ei voi onnistua niin kuten sen pitäisi.