Lue keskustelun säännöt.
Järkytys! Tajusin vasta nyt, minkä näköinen todellisuudessa olen!
16.05.2018 |
Kaikki alkoi siitä, kun näin töissä otetun videon, jossa näyn taustalla. Rehellisesti ottaen vähän järkytyin, että tuoko todella olen minä. Pienet tihrusilmät syvällä päässä, perussuomalainen taikinanaama ja vielä isohko nenä siihen seuraksi. Piirteet tuntuivat jotenkin hukkuvan, en näyttänyt miltään ja jos joltain edes, niin aika rumalta.
Olen elänyt nyt kolmekymppiseksi asti siinä luulossa, että olen perusnätti. No menin nyt sitten katsomaan vanhoja kuvia, joissa näin omat piirteeni eri silmin. Sama taikinanaama ja tihrusilmät siellä on olleet kuusitoistavuotiaanakin.
Eniten hämää se, että selfieissä ja joissakin muiden ottamissa kuvissa näytän todella erilaiselta. Läheltä katsottuna kasvot ovat kapeammat, silmät ja niiden väri tulevat esiin jne. Minulla on siis ihan sievät piirteet kuitenkin sen kaiken taikinanaaman keskellä... Olen kuitenkin tämän "lähietäisyyden" varaan rakentanut koko ulkonäköni, ja nyt tajuan, ettei se olekaan totuus.
Miksi tämä tuntuu näin pahalta?! Onko kukaan kokenut samaa? Tuntuu typerältä valittaa tällaisista asioista, mutta tuntuu että olen rakentanut kuvan omasta ulkonäöstäni ihan valheellisesti.
Kommentit (191)
Kuule ihan tuttua... Kuvittelen olevani ihan ok näköinen, mut sit kun katson kuvia tai vahingossa näen itseni vaikka kaupan ikkunassa, olenkin ihan että what! No, sellaista tämä elo on, koitetaan sinnitellä ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kasvot joista tulee tomaatinpunaiset kun liikun ja tulee kuuma. Näin on ollut lapsuudesta asti vaikka olen ollut kovakuntoinen jne. Viime kesänä jouduin passikuvaan ja sattui niin että jouduin 'juoksemaan' sinne hiki hatussa ja naama oli aivan järkyttävän punainen kun oli lämmin ilma muutenkin. Passikuvat otettiin ja näytin aivan hirveältä kuvassa. Kasvot jotenkin turvoksissa ja punaiset ja silmät painuneet syvälle päähän ja ilme kuin rikollisella. Kuva oli aivan hirveä! Näytin kuvaa kumppanille joka sanoi että tuoltahan sinä lähes aina näytät! Eikä hän ilkeillyt vaan totesi totuudenmukaisesti. Olen saanut täysin eri kuvan katsellessani itseäni vessan peilistä jne. AIVAN HIRVEÄÄ ja totuus iski kyllä lujaa päin kasvoja!! On outoa että kumppanin passikuva on kuin oppikirjasta ja hän näyttää oikeastikkin siltä miltä passikuvassa eli jämäkältä ja komealta. Mutta miten itsellä on niin vääristynyt kuva omasta ulkonäöstä eli vessan peilistä katsoo kelvolliset kasvot mutta kuvassa näytän aivan hirveältä ja kumppani on sitä mieltä että se kuva kertoo 'totuuden' ja se totuus on järkyttävä!!
coldreality kirjoitti:
Tein saman havainnon parikymppisenä.
Ajattelin aina olevani sellainen kutosen mies, joka tuurilla voisi löytää naisen jonka mielestä juuri minä olen jopa komeahko.
Jotenkin luulin että tytöt arvostaisivat hyväkuntoisuutta ja siistiä pukeutumista. Olin väärässä.
Kaiken ratkaisee geneettiset tekijät. Joko olet syntynyt naisten suosimaksi mieheksi tai et ole. Makuasiat liittyvät tyyliseikkoihin, mutta niillä on merkitystä vasta jos geenisi ovat kunnossa. Niillä voit muuttua tietyn naisen silmissä rumaksi, mutta et yhdenkään silmissä komeaksi.
Tajusin olevani lyhyt, pulloharteinen ja siropiirteinen. Äänikin on korkeahko. Tipuin hetkessä "kutosesta" Klonkkua vastaavaksi mieheksi.
En ole sittemmin tavoitellut parisuhdetta, hyväksyn että olen naisten silmissä ylijäämämateriaalia koska en olisi kyennyt 20 000 vuotta sitten puolustamaan naista tai siittämään pitkiä ja raamikkaita jälkeläisiä.
Liittyy aiheeseen miten?
Todellakin tuttu tunne tuo että peilistä näyttää ihan hyvältä, mutta kuvissa karsealta. Mistä se kaksoisleukakin aina kuviin ilmestyy? Sitä ei peilissä näy :) Olen miettinyt, miten se ulkonäkö voikin olla niin tärkeä asia. En ole pitänyt itseäni pinnallisena, mutta ehkä kuitenkin vähän olen, koska asia toisinaan niin paljon häiritsee. Toisaalta lukiessani näitä viestejä nauroin ja ajattelin miten ihanan oloisia, älykkäitä ja huumorintajuisia ihmisiä. Voi kun itsestäkin voisi nähdä sen hellyttävän puolen eikä aina arvostella itseään suorastaan sadistisesti. Kuten joku aiemmin kirjoittikin, niin kyllähän se kokonaisuus ja olemus ainakin itselle merkitsee toisissa ihmisissä paljon enemmän kuin pelkkä ulkonäkö. Myös vastakkaisessa sukupuolessa. Itse en yleensä syty yhtään yleisesti komeina pidetyistä miehistä, yleensä he ovat liian tietoisia omasta hyvästä ulkonäöstään mikä tekee heistä hiukan kusipäisiä tai ylimielisiä ja tämä vie kaiken hohdon ulkonäöstä. Pidän enemmän älykkyydestä, persoonallisuudesta, huumorintajusta sekä sydämellisyydestä ja olemuksesta, joka huokuu näitä. Myös katse on tärkeä :)
Vierailija kirjoitti:
Pahinta, mitä itse menin kokeilemaan (ja olen siis ihan nätiksi kehuttu normaalipainoinen perustytsy), oli kun jostain luin että laita peili esim. lattialle ja mene kontalleen sen ylle ja katso kasvojasi... niin näet sen mitä mies näkee sängyssä kun olet hänen päällään. En suosittele kokeilemaan! :D
Ai kamala! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen on taikinanaaama?
Sellainen pullataikinasta leivotun näköinen. Harmaankellertävänvaalea, hieman kirjava, muhkurainen, löysäpintainen, ei teräviä piirteitä, valuvalta vaikuttava.
Vierailija kirjoitti:
Selfiessä mittasuhteet vääristyvät
Samaa olin tulossa linkkaamaan. Itse näytän selfieissä ihan hirveeltä. Otan yleensä kuvat kaukaa ja rajaan kuvan sopivaksi. Yritän lohduttautua ajatuksella, että näytän siis paremmalta muitten ihmisten perspektiivistä, MUTTA...
Muitten ottamissa kuvissa näytän ihan hirveeltä. Olematon leuka (ja se KAKSOISLEUKA, ihan joka kuvassa ja kuvakulmassa), näytän pyöreältä ja löysältä (normaalipainoinen, lihasta löytyy myös), hymyilen suupielet alaspäin, pään sivuprofiili on laatikko (oikeasti, takaraivo on suora, otsa matala ja päälaki myös suora ja tuo olematon leuka). Olen monesti kysynyt tinder-deiteiltä (kun ollaan useamman kerran tavattu, ei sentään ekoilla treffeillä), että näytinkö kuvaltani, kukaan ei oo vastannu kysymykseen mut silti on niitä uusia treffejä onneksi tullut jonkin verran. Pitää varmaan alkaa kysymään jo ekoilla treffeillä. Kaiken pahan lisäksi mulla on ihan hirvee ääni. Tapahtumissa pyörin aina ite kameran takana, etten näkyis kuvissa. Jos osun kuvaan, otan jonkun tyhmän/ruman ilmeen, koska näytän mieluummin rumalta ruman ilmeen vuoksi kuin sen takia, että olisin ruma.
Kaikesta huolimatta luotan peilikuvaani ja pidän itseäni kauniina :) En vaan mielelläni kattele itestäni muiden ottamia kuvia, koska niissä näytän rumalta, vaikka tiedän etten ole.
Anteeksi sulkujen liikakäyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvattiin kerran puolison kanssa ns. kotivideo, ajateltiin että kokeillaanpas. Katsottiin video ja oltiin samaa mieltä, että ei enempää videoita ja tämä poistetaan samantien. Omat mielikuvat kropasta ei aina vastaa todellisuutta...
Mä olen jo ajat sitten kieltänyt kuvien ottamisen itsestäni - ihmiset ei nyt varsinaisesti kauhusta pyörtyile, kun minut livenä näkevät, mutta kuvissa... voi ei. Näytän venäläiseltä viinanmyyjämummolta, jolla on silmäpussit poskille (ylälluomen) ja posket polviin asti. Ihan hirvee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt tällaisen aivan samanlaisen aloituksen joskus aikaisemminkin. Mikä pakkomielle sulla oikeen on?
Ai kauheeta miten te haukutte itseänne! Miksi? Hankkikaa itsevarmuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle vaan lohdutukseksi, että sama täällä!
Ja lisäksi vielä se, että vältän viimeiseen asti valokuvatuksi tulemista. Ja mulla ei ole insta-tiliä, faceen laitan kuvia vain lemmikeistäni ja jotain kivoja maisemakuvia tai ikivanhoja otoksia, joissa olin pieni lapsi.
Olin jokin aika sitten työttömille järjestetyllä kurssilla, jossa jokaisen piti esiintyä videolla, kertoa vahvuuksiaan ym. No minähän en siihen pystynyt ja kaikki muut pystyivät. Häpeän niin hirveästi itseäni, vaikka minua ei ole koskaan sanottu rumaksi vaan olen ns. perusnätti.
Liikkuvaa kuvaa en ole itsestäni siis nähnyt, ja välttelen peilejä, mutta joskus olen säikähtänyt helvetisti kävellessäni esim. tavaratalossa peilin eteen vahingossa. En muuten ole säikky ihmisten suhteen.
Onko kellään teistä sellaista kiusallista kokemusta, että olisitte joskus nähnyt kylillä/kaupungilla kaksoisolentonne? Jos, niin millaisia aistimuksia se teissä herättää?
Jokainen täällä sanoo että näyttää kuvissa kamalalta,, vaikka peilissä ihan ok. Oikeesti se on just niin, koska kuva on pysähtynyt ilme ja se voi olla ihan millainen tahansa, toisinaan täysin tunnistamaton. SIksi yksi kuva valehtelee enemmän kuin 1000 sanaa tai sitten puhuu totta. Kun katsoo ihmistä livenä niin ei tule kiinnittäneeksi yksityiskohtiin huomiota samalla tavoin kuin kuvia katsellessa, Huippumalleistakin otetaan 100 kuvaa, joista 1 on hyvä, joten...no...että sillai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on paras ikinä!!! Noin moni tietää täsmälleen, mitä koettelemuksia minäkin olen saanut kestää! :D Ja joskus luulin olevani ainoa tämän traagisen kohtalon uhri! :D
Olen alkanut myös pikkuhiljaa ymmärtämään, mitä "valokuvauksellinen" tarkoittaa...suurin osa suomalaisista on aika pyöreäkasvoisia ja valokuvassa kasvot leviävät entisestään.
Parhailta kuvissa näyttävät ihmiset, joilla on kapeat kasvot ja selkeät, jopa kovat kasvonpiirteet.
Mä en hirveästi tekisi päätelmiä pelkästä videokuvasta, koska kaikkien kasvot eivät vain ole ihanan fotogeneeriset. Usea nätti ihminen näyttää ihan hirviöltä kameran kuvassa, osan saa korjattua meikillä lisäämällä varjostukset ja korostukset ja osa taas ei vain toimi kameran kuvan kanssa. Tiedän tämän, koska tein journalismia videokuvaamalla, ja siinä tuli nähtyä monenlaisia kasvoja. Jotkut aivan taviksen näköiset tyttöset olivat hurmaavia kaunottaria ja jotkut kaunottaret näyttivät turvonneilta porsailta jota he eivät MISSÄÄN TAPAUKSESSA olleet luonnossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten niin monen vaateliikkeen sovituskopeissa on ihan kamalat valot? Sitä on lähtenyt tyytyväisenä kaupungille shoppailemaan, kerännyt kasan kivoja vaatteita ja menee sovituskoppiin. Vaihtaa sen kivan lyhythihaisen mekon päälleen... ja TUM! Joka ikinen muhkura ja mahkura näkyy, kuultavat verisuonet ja täplikäs iho. Hiusten värikin on kulahtanut eikä meikki sovi yhtään. Ei muuta, kun äkkiä vaatteet vaihtoon ja kotiin itkemään.
Siis miksi, miksi vaateliikkeet käyttävät sellaisia kovia valoja, jotka ei imartele ketään ja kaikki vaatteet näyttää kamalalta päällä? Ei kai kukaan halua ostaa sellasta vaatetta mikä ei näytä hyvältä päällä.
Mulla on hassusti niinpäin, että näytän vain ja ainoastaan vaatekopissa erittäin kivalta, juuri se luonnoton kirkas valo saa näyttämään minut ihmiseltä. :DD ja oon varma että ne peilit kaventaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten niin monen vaateliikkeen sovituskopeissa on ihan kamalat valot? Sitä on lähtenyt tyytyväisenä kaupungille shoppailemaan, kerännyt kasan kivoja vaatteita ja menee sovituskoppiin. Vaihtaa sen kivan lyhythihaisen mekon päälleen... ja TUM! Joka ikinen muhkura ja mahkura näkyy, kuultavat verisuonet ja täplikäs iho. Hiusten värikin on kulahtanut eikä meikki sovi yhtään. Ei muuta, kun äkkiä vaatteet vaihtoon ja kotiin itkemään.
Siis miksi, miksi vaateliikkeet käyttävät sellaisia kovia valoja, jotka ei imartele ketään ja kaikki vaatteet näyttää kamalalta päällä? Ei kai kukaan halua ostaa sellasta vaatetta mikä ei näytä hyvältä päällä.
Mulla on hassusti niinpäin, että näytän vain ja ainoastaan vaatekopissa erittäin kivalta, juuri se luonnoton kirkas valo saa näyttämään minut ihmiseltä. :DD ja oon varma että ne peilit kaventaa.
Peilit pidentävät ja kaventavat nimenomaan henkkamaukan pukkareissa.
Mun tyttöystävä näyttää kuvissa paljonkin erilaiselta ja huonommalta, kun livenä.
Mulla on jotenkin tosi kaksijakoinen suhtautuminen ulkonäkööni. Selfiet ovat yleensä järestään kamalia, vaikka olisin meikannut ja koitan ottaa useita, eri ilmeillä. Sitten toisen ottama kuva (vähän kauempaa, tyyliin metri) on yleensä kohtalaisen ok. Sitten taas kaukaa, 2-6 m päästä otettuna on jälleen kamala. Vientiä kyllä on, joten ehkä kun mun kanssa on juttusilla, siinä noin metrin päässä, näytän parhaimmiltani. :D