Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen sukua tapaamaan, vaatimukset ahdistaa
Huolestunut
16.05.2018 |
Olen menossa tapaamaan erimaalaisen mieheni laajempaa sukua ja appivanhemmat neuvoivat että tulee olla sitten hienosti pukeutunut, koruja ja hieno meikki... Pienten lasten kotiäitinä en ole laittautunut nyt vuosiin ja ahdistaa miten selviän muutenkaan niin erilaisessa kulttuurissa jossa minulta sitten odotetaan ties mitä. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä miksi olen tästä niin stressaantunut :(
Miten te reagoisitte? Olenko ainoa jota tällainen stressaa?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
kulttuurinlaki kirjoitti:
Islamilainen kulttuuri on sama kuin laki jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Tämä on syytä ymmärtää, jos siihen kulttuuriin mukaan menet. Sinun on luovuttava kaikesta omasta ajattelustasi ja toiminnasta. Sinusta tulee sen kulttuurin orja joko tiedostamattasi tai tietoisesti.
Islamilainen kulttuuri? Vs. luterilainen kulttuuri? Vai olisiko kuitenkin esim. suomalainen vs. turkkilainen kulttuuri..?
Uskonto ja kulttuuri eivät ole sama asia. Voi kunnioittaa kulttuuriaan olematta uskovainen. Meillä on israelilainen ystävä, joka kyläilee joskus perjantaina ja syömme yhdessä shabbat-aterian, hän vaalii kulttuuriaan, vaikka ei ole muuten uskonnollisesti juutalainen. Samalla lailla syömme (marokkolaisen) mieheni kanssa tänä iltana juhla-aterian (iftar), vaikka hän ei Ramadania muuten noudatakaan.
Lisäisin vielä, että olen itse agnostikko ja feministi, että minkäänlainen patriarkaalinen "orjuus" tai uskontoon pakottaminen ei todellakaan olisi minulle ookoo. Tämä ei ole koskaan ollut meidän suhteessa ongelma.
Meillä on juuri tällaista liberaalia joka suuntaan että kaikki esimerkiksi juhlivat toistensa juhlia ja auttavat niiden järjestämisessäkin myös. Arvostan appivanhempiani hurjasti tästä syystä. Kerran en päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat meille kolmeksi päiväksi jouluna ja sain heidän kanssaan perhejoulun. En unohda sitä elettä ikinä. Nykyään suomessa on paljon tällaisia liberaaleja muslimeja.
-apEt päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat teille jouluna kolmeksi päiväksi, että sait perhejoulun....?
En ymmärtänyt yhtään mitään.
Missä miehesi ja lapsesi olivat?Tarkoitin että en päässyt jouluksi vanhempieni luo eli synnyinkotiini :) Joten appivanhemmat tulivat meille joulun viettoon.
Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti? Kuulostaa kummalta, että aikuinen perheellinen nainen nimittää lapsuudenkotiaan "kodiksi". Ihmisellä on yksi koti kerrallaan, ja se on se jossa hän asuu.
Muutenkin kuulostaa siltä kuin olisit ripustautunut appivanhempiisi ja jatkuvassa kiitollisuudessa heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
kulttuurinlaki kirjoitti:
Islamilainen kulttuuri on sama kuin laki jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Tämä on syytä ymmärtää, jos siihen kulttuuriin mukaan menet. Sinun on luovuttava kaikesta omasta ajattelustasi ja toiminnasta. Sinusta tulee sen kulttuurin orja joko tiedostamattasi tai tietoisesti.
Islamilainen kulttuuri? Vs. luterilainen kulttuuri? Vai olisiko kuitenkin esim. suomalainen vs. turkkilainen kulttuuri..?
Uskonto ja kulttuuri eivät ole sama asia. Voi kunnioittaa kulttuuriaan olematta uskovainen. Meillä on israelilainen ystävä, joka kyläilee joskus perjantaina ja syömme yhdessä shabbat-aterian, hän vaalii kulttuuriaan, vaikka ei ole muuten uskonnollisesti juutalainen. Samalla lailla syömme (marokkolaisen) mieheni kanssa tänä iltana juhla-aterian (iftar), vaikka hän ei Ramadania muuten noudatakaan.
Lisäisin vielä, että olen itse agnostikko ja feministi, että minkäänlainen patriarkaalinen "orjuus" tai uskontoon pakottaminen ei todellakaan olisi minulle ookoo. Tämä ei ole koskaan ollut meidän suhteessa ongelma.
Meillä on juuri tällaista liberaalia joka suuntaan että kaikki esimerkiksi juhlivat toistensa juhlia ja auttavat niiden järjestämisessäkin myös. Arvostan appivanhempiani hurjasti tästä syystä. Kerran en päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat meille kolmeksi päiväksi jouluna ja sain heidän kanssaan perhejoulun. En unohda sitä elettä ikinä. Nykyään suomessa on paljon tällaisia liberaaleja muslimeja.
-apEt päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat teille jouluna kolmeksi päiväksi, että sait perhejoulun....?
En ymmärtänyt yhtään mitään.
Missä miehesi ja lapsesi olivat?Tarkoitin että en päässyt jouluksi vanhempieni luo eli synnyinkotiini :) Joten appivanhemmat tulivat meille joulun viettoon.
Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti? Kuulostaa kummalta, että aikuinen perheellinen nainen nimittää lapsuudenkotiaan "kodiksi". Ihmisellä on yksi koti kerrallaan, ja se on se jossa hän asuu.
Muutenkin kuulostaa siltä kuin olisit ripustautunut appivanhempiisi ja jatkuvassa kiitollisuudessa heille.
En ymmärrä, minulla on koti myös vanhempieni luona, toisekseen saan kai mennä vanhempieni luo jouluksi kotiin kuten muutkin sisarukseni joilla on suomalaiset perheet.......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sä tajusit mihin ryhdyit kun menit naimisiin turkkilaisen kanssa? Sä luovuit silloin omasta perheestä ja liityit miehen perheeseen. Kulttuuria, kulttuuria.
Suoraan sanottuna en tajunnut ollenkaan mihin ryhdyin :) Eikä tajunnut muuten mieskään... Toisaalta ei elämä ole suomalaisen kanssa välttämättä helpompaa.
Ja olet oikeassa, miniä kuuluu heidän kulttuurissa miehen perheeseen ja on appivanhemmille kuin oma tytär tai tässä tilanteessa aarre jolla ylpeillään. Tiedän että anoppi haluaa ylpeillä minulla ja on myös ylpeä vaikka sitten mokailisinkin. Minulle tulee vaan hirveät suorituspaineet :( Ja ilmeisesti mies on nyt mokailuillaan tämän hermoromahduksen aiheuttanut, tajuan sen nyt itsekin. Hän on haukkunut minua pukeutumisesta ja vienyt itsetunnon ja nyt se tulee pintaan.
Nyt kun sen tajuan niin voin asialle jotain tehdäkin eli otan puheeksi miehen kanssa. Minä ajattelin että se ei ole henkistä väkivaltaa kun hän vain haluaa että näytän hyvältä ja olen ajatellut että olen itse liian herkkä.
-ap
No, mutta nyt sulle on kerrottu, että et ole liian herkkä.
Mun päätä kiristää lukea, miten kirjoitat itsestäsi passiivisena, miehesi tapojen kohteena. Esine, josta ylpeillään.Uskomattominta on, että elätte Suomessa.
Sut on ilmeisesti nitistetty jo lapsena.
Tuo epäilys siitä, että oma vika kun kaltoinkohtelu sattuu, viittaa siihen.
Kokemusta on.
Mikä ja kuka olet sinä itse? Vai oletko pelkkä nöyrä kotiorja, jonka nyt pitäisi muuttua hienoksi, jotta anoppi saisi olla ylpeä?Tuo kaikki kuulostaa minusta säälittävältä, ahdasmieliseltä, naurettavalta ja turhalta.
Näköjään itseään ei ollenkaan näe ulkoapäin... Olet ainakin jossain määrin oikeassa, eli minulla oli todella raskas lapsuus, ja kai se sitten jättää jälkensä. En tiedä miten sitä sitten korjata koska olen älykäs ja menestynyt nainen ja olen luullut että ne jutut on historiaa... Ja lisäksi luulen että kaikki muutkin on samanlaisia kuin minä. On herättävää huomata ett ä näin ei ole.
Onkohan kuitenkin mahdotonta muuttua. En hahmota miten se tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
kulttuurinlaki kirjoitti:
Islamilainen kulttuuri on sama kuin laki jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Tämä on syytä ymmärtää, jos siihen kulttuuriin mukaan menet. Sinun on luovuttava kaikesta omasta ajattelustasi ja toiminnasta. Sinusta tulee sen kulttuurin orja joko tiedostamattasi tai tietoisesti.
Islamilainen kulttuuri? Vs. luterilainen kulttuuri? Vai olisiko kuitenkin esim. suomalainen vs. turkkilainen kulttuuri..?
Uskonto ja kulttuuri eivät ole sama asia. Voi kunnioittaa kulttuuriaan olematta uskovainen. Meillä on israelilainen ystävä, joka kyläilee joskus perjantaina ja syömme yhdessä shabbat-aterian, hän vaalii kulttuuriaan, vaikka ei ole muuten uskonnollisesti juutalainen. Samalla lailla syömme (marokkolaisen) mieheni kanssa tänä iltana juhla-aterian (iftar), vaikka hän ei Ramadania muuten noudatakaan.
Lisäisin vielä, että olen itse agnostikko ja feministi, että minkäänlainen patriarkaalinen "orjuus" tai uskontoon pakottaminen ei todellakaan olisi minulle ookoo. Tämä ei ole koskaan ollut meidän suhteessa ongelma.
Meillä on juuri tällaista liberaalia joka suuntaan että kaikki esimerkiksi juhlivat toistensa juhlia ja auttavat niiden järjestämisessäkin myös. Arvostan appivanhempiani hurjasti tästä syystä. Kerran en päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat meille kolmeksi päiväksi jouluna ja sain heidän kanssaan perhejoulun. En unohda sitä elettä ikinä. Nykyään suomessa on paljon tällaisia liberaaleja muslimeja.
-apEt päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat teille jouluna kolmeksi päiväksi, että sait perhejoulun....?
En ymmärtänyt yhtään mitään.
Missä miehesi ja lapsesi olivat?Tarkoitin että en päässyt jouluksi vanhempieni luo eli synnyinkotiini :) Joten appivanhemmat tulivat meille joulun viettoon.
Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti? Kuulostaa kummalta, että aikuinen perheellinen nainen nimittää lapsuudenkotiaan "kodiksi". Ihmisellä on yksi koti kerrallaan, ja se on se jossa hän asuu.
Muutenkin kuulostaa siltä kuin olisit ripustautunut appivanhempiisi ja jatkuvassa kiitollisuudessa heille.
Kuule, maailmassa on muitakin elämisenmalleja kuin sinun hyvänä pitämäsi. Mitäpä se sinulle kuuluu, jos jollain olisi vaikka kymmenen kotia kerrallaan.
Suomalaisena pitää olla vain suomalainen eikä taipua kaikkiin toisten outoihin vaatimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
kulttuurinlaki kirjoitti:
Islamilainen kulttuuri on sama kuin laki jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Tämä on syytä ymmärtää, jos siihen kulttuuriin mukaan menet. Sinun on luovuttava kaikesta omasta ajattelustasi ja toiminnasta. Sinusta tulee sen kulttuurin orja joko tiedostamattasi tai tietoisesti.
Islamilainen kulttuuri? Vs. luterilainen kulttuuri? Vai olisiko kuitenkin esim. suomalainen vs. turkkilainen kulttuuri..?
Uskonto ja kulttuuri eivät ole sama asia. Voi kunnioittaa kulttuuriaan olematta uskovainen. Meillä on israelilainen ystävä, joka kyläilee joskus perjantaina ja syömme yhdessä shabbat-aterian, hän vaalii kulttuuriaan, vaikka ei ole muuten uskonnollisesti juutalainen. Samalla lailla syömme (marokkolaisen) mieheni kanssa tänä iltana juhla-aterian (iftar), vaikka hän ei Ramadania muuten noudatakaan.
Lisäisin vielä, että olen itse agnostikko ja feministi, että minkäänlainen patriarkaalinen "orjuus" tai uskontoon pakottaminen ei todellakaan olisi minulle ookoo. Tämä ei ole koskaan ollut meidän suhteessa ongelma.
Meillä on juuri tällaista liberaalia joka suuntaan että kaikki esimerkiksi juhlivat toistensa juhlia ja auttavat niiden järjestämisessäkin myös. Arvostan appivanhempiani hurjasti tästä syystä. Kerran en päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat meille kolmeksi päiväksi jouluna ja sain heidän kanssaan perhejoulun. En unohda sitä elettä ikinä. Nykyään suomessa on paljon tällaisia liberaaleja muslimeja.
-apEt päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat teille jouluna kolmeksi päiväksi, että sait perhejoulun....?
En ymmärtänyt yhtään mitään.
Missä miehesi ja lapsesi olivat?Tarkoitin että en päässyt jouluksi vanhempieni luo eli synnyinkotiini :) Joten appivanhemmat tulivat meille joulun viettoon.
Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti? Kuulostaa kummalta, että aikuinen perheellinen nainen nimittää lapsuudenkotiaan "kodiksi". Ihmisellä on yksi koti kerrallaan, ja se on se jossa hän asuu.
Muutenkin kuulostaa siltä kuin olisit ripustautunut appivanhempiisi ja jatkuvassa kiitollisuudessa heille.En ymmärrä, minulla on koti myös vanhempieni luona, toisekseen saan kai mennä vanhempieni luo jouluksi kotiin kuten muutkin sisarukseni joilla on suomalaiset perheet.......
Missasit pointin. Mut ei se mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
kulttuurinlaki kirjoitti:
Islamilainen kulttuuri on sama kuin laki jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Tämä on syytä ymmärtää, jos siihen kulttuuriin mukaan menet. Sinun on luovuttava kaikesta omasta ajattelustasi ja toiminnasta. Sinusta tulee sen kulttuurin orja joko tiedostamattasi tai tietoisesti.
Islamilainen kulttuuri? Vs. luterilainen kulttuuri? Vai olisiko kuitenkin esim. suomalainen vs. turkkilainen kulttuuri..?
Uskonto ja kulttuuri eivät ole sama asia. Voi kunnioittaa kulttuuriaan olematta uskovainen. Meillä on israelilainen ystävä, joka kyläilee joskus perjantaina ja syömme yhdessä shabbat-aterian, hän vaalii kulttuuriaan, vaikka ei ole muuten uskonnollisesti juutalainen. Samalla lailla syömme (marokkolaisen) mieheni kanssa tänä iltana juhla-aterian (iftar), vaikka hän ei Ramadania muuten noudatakaan.
Lisäisin vielä, että olen itse agnostikko ja feministi, että minkäänlainen patriarkaalinen "orjuus" tai uskontoon pakottaminen ei todellakaan olisi minulle ookoo. Tämä ei ole koskaan ollut meidän suhteessa ongelma.
Meillä on juuri tällaista liberaalia joka suuntaan että kaikki esimerkiksi juhlivat toistensa juhlia ja auttavat niiden järjestämisessäkin myös. Arvostan appivanhempiani hurjasti tästä syystä. Kerran en päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat meille kolmeksi päiväksi jouluna ja sain heidän kanssaan perhejoulun. En unohda sitä elettä ikinä. Nykyään suomessa on paljon tällaisia liberaaleja muslimeja.
-apLiberaali = vapaamielinen
Tuo mitä kerrot yhdessä juhlimisesta kuulosta sukukeskiseltä. Jos se on vapaaehtoista, ok. Mutta liberaalisuuteen se ei liity mitenkään.
Etenkään jos kaikki juhlijat ovat sua lukuunottamatta turkkilaisia. Kuulostaa pikemminkin Suomessa elävältä sulkeutuneelta turkkilaisyhteisöltä.
No nyt tuli kahvit nenästä näppikselle, oli sen verran noheva kehäpäätelmä! Eli koska appivanhemmat sattuvat molemmat olemaan turkkilaisia, loogisesti jos kerran aviomieskin on, niin kyseessä on Suomessa elävä sulkeutunut turkkilaisyhteisö? Kyllä nyt suosittelisin ap:n appivanhempia eroamaan ja etsimään itselleen oitis kantasuomalaiset puolisot, jotta pääsisivät sulkeutuneesta turkkilaisyhteisöstä vapauteen. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sä tajusit mihin ryhdyit kun menit naimisiin turkkilaisen kanssa? Sä luovuit silloin omasta perheestä ja liityit miehen perheeseen. Kulttuuria, kulttuuria.
Suoraan sanottuna en tajunnut ollenkaan mihin ryhdyin :) Eikä tajunnut muuten mieskään... Toisaalta ei elämä ole suomalaisen kanssa välttämättä helpompaa.
Ja olet oikeassa, miniä kuuluu heidän kulttuurissa miehen perheeseen ja on appivanhemmille kuin oma tytär tai tässä tilanteessa aarre jolla ylpeillään. Tiedän että anoppi haluaa ylpeillä minulla ja on myös ylpeä vaikka sitten mokailisinkin. Minulle tulee vaan hirveät suorituspaineet :( Ja ilmeisesti mies on nyt mokailuillaan tämän hermoromahduksen aiheuttanut, tajuan sen nyt itsekin. Hän on haukkunut minua pukeutumisesta ja vienyt itsetunnon ja nyt se tulee pintaan.
Nyt kun sen tajuan niin voin asialle jotain tehdäkin eli otan puheeksi miehen kanssa. Minä ajattelin että se ei ole henkistä väkivaltaa kun hän vain haluaa että näytän hyvältä ja olen ajatellut että olen itse liian herkkä.
-ap
No, mutta nyt sulle on kerrottu, että et ole liian herkkä.
Mun päätä kiristää lukea, miten kirjoitat itsestäsi passiivisena, miehesi tapojen kohteena. Esine, josta ylpeillään.Uskomattominta on, että elätte Suomessa.
Sut on ilmeisesti nitistetty jo lapsena.
Tuo epäilys siitä, että oma vika kun kaltoinkohtelu sattuu, viittaa siihen.
Kokemusta on.
Mikä ja kuka olet sinä itse? Vai oletko pelkkä nöyrä kotiorja, jonka nyt pitäisi muuttua hienoksi, jotta anoppi saisi olla ylpeä?Tuo kaikki kuulostaa minusta säälittävältä, ahdasmieliseltä, naurettavalta ja turhalta.
Näköjään itseään ei ollenkaan näe ulkoapäin... Olet ainakin jossain määrin oikeassa, eli minulla oli todella raskas lapsuus, ja kai se sitten jättää jälkensä. En tiedä miten sitä sitten korjata koska olen älykäs ja menestynyt nainen ja olen luullut että ne jutut on historiaa... Ja lisäksi luulen että kaikki muutkin on samanlaisia kuin minä. On herättävää huomata ett ä näin ei ole.
Onkohan kuitenkin mahdotonta muuttua. En hahmota miten se tapahtuisi.
Ainakin olet ajattelukykyinen ja avoin uusille ajatuksille. Se on paljon.
Terapia voisi auttaa sua.
Tai jos se tuntuu liian suurelta hankkeelta, mene ainakin tk.n kautta juttelemaan psykologin tai psyk.sh.n kanssa.
Näissä ei ole mitään kummallista. Sulla on selvästi mielessä ahdistusta ja vakiintunut vakaumus siitä, että sun on ponnisteltava kelvataksesi muille.
Pelkäät jotain mogia, joilla tuottaisit häpeää muille ihmisille.
Uskon, että voisit elää onnellisempaa, rennompaa elämää, jos saisit kiinni omasta ihmisarvostasi.
Joskus pitää mennä kauemmas, että näkee lähelle.
Toivotan sulle kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
kulttuurinlaki kirjoitti:
Islamilainen kulttuuri on sama kuin laki jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Tämä on syytä ymmärtää, jos siihen kulttuuriin mukaan menet. Sinun on luovuttava kaikesta omasta ajattelustasi ja toiminnasta. Sinusta tulee sen kulttuurin orja joko tiedostamattasi tai tietoisesti.
Islamilainen kulttuuri? Vs. luterilainen kulttuuri? Vai olisiko kuitenkin esim. suomalainen vs. turkkilainen kulttuuri..?
Uskonto ja kulttuuri eivät ole sama asia. Voi kunnioittaa kulttuuriaan olematta uskovainen. Meillä on israelilainen ystävä, joka kyläilee joskus perjantaina ja syömme yhdessä shabbat-aterian, hän vaalii kulttuuriaan, vaikka ei ole muuten uskonnollisesti juutalainen. Samalla lailla syömme (marokkolaisen) mieheni kanssa tänä iltana juhla-aterian (iftar), vaikka hän ei Ramadania muuten noudatakaan.
Lisäisin vielä, että olen itse agnostikko ja feministi, että minkäänlainen patriarkaalinen "orjuus" tai uskontoon pakottaminen ei todellakaan olisi minulle ookoo. Tämä ei ole koskaan ollut meidän suhteessa ongelma.
Meillä on juuri tällaista liberaalia joka suuntaan että kaikki esimerkiksi juhlivat toistensa juhlia ja auttavat niiden järjestämisessäkin myös. Arvostan appivanhempiani hurjasti tästä syystä. Kerran en päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat meille kolmeksi päiväksi jouluna ja sain heidän kanssaan perhejoulun. En unohda sitä elettä ikinä. Nykyään suomessa on paljon tällaisia liberaaleja muslimeja.
-apEt päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat teille jouluna kolmeksi päiväksi, että sait perhejoulun....?
En ymmärtänyt yhtään mitään.
Missä miehesi ja lapsesi olivat?Tarkoitin että en päässyt jouluksi vanhempieni luo eli synnyinkotiini :) Joten appivanhemmat tulivat meille joulun viettoon.
Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti? Kuulostaa kummalta, että aikuinen perheellinen nainen nimittää lapsuudenkotiaan "kodiksi". Ihmisellä on yksi koti kerrallaan, ja se on se jossa hän asuu.
Muutenkin kuulostaa siltä kuin olisit ripustautunut appivanhempiisi ja jatkuvassa kiitollisuudessa heille.En ymmärrä, minulla on koti myös vanhempieni luona, toisekseen saan kai mennä vanhempieni luo jouluksi kotiin kuten muutkin sisarukseni joilla on suomalaiset perheet.......
Missasit pointin. Mut ei se mitään.
Kysyit: Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti?
No, tässäpä se perimmäinen syyni mennä kotiin. Menen katsomaan vanhaa isääni. Hän on vanha ja sairas ja hänellä ei ole paljon aikaa jäljellä. Nämä viime ajat olemme yrittäneet viettää synnyinkotona mahdollisimman paljon aikaa.
Joten en tajua pointtiasi. Ja ole onnellinen jos olet siinä asemassa että et tajua mitä pointtia on mennä synnyinkotiin sen sijaan että pysyt mukavasti kotona miehen ja lasten kanssa.
Kuulin juuri tänään äidiltäni että isälle on taas tapahtunut jotakin, ja ehkä senkin takia suoraan sanottuna vituttaa nämä synnyinkoti jutut :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sä tajusit mihin ryhdyit kun menit naimisiin turkkilaisen kanssa? Sä luovuit silloin omasta perheestä ja liityit miehen perheeseen. Kulttuuria, kulttuuria.
Suoraan sanottuna en tajunnut ollenkaan mihin ryhdyin :) Eikä tajunnut muuten mieskään... Toisaalta ei elämä ole suomalaisen kanssa välttämättä helpompaa.
Ja olet oikeassa, miniä kuuluu heidän kulttuurissa miehen perheeseen ja on appivanhemmille kuin oma tytär tai tässä tilanteessa aarre jolla ylpeillään. Tiedän että anoppi haluaa ylpeillä minulla ja on myös ylpeä vaikka sitten mokailisinkin. Minulle tulee vaan hirveät suorituspaineet :( Ja ilmeisesti mies on nyt mokailuillaan tämän hermoromahduksen aiheuttanut, tajuan sen nyt itsekin. Hän on haukkunut minua pukeutumisesta ja vienyt itsetunnon ja nyt se tulee pintaan.
Nyt kun sen tajuan niin voin asialle jotain tehdäkin eli otan puheeksi miehen kanssa. Minä ajattelin että se ei ole henkistä väkivaltaa kun hän vain haluaa että näytän hyvältä ja olen ajatellut että olen itse liian herkkä.
-ap
No, mutta nyt sulle on kerrottu, että et ole liian herkkä.
Mun päätä kiristää lukea, miten kirjoitat itsestäsi passiivisena, miehesi tapojen kohteena. Esine, josta ylpeillään.Uskomattominta on, että elätte Suomessa.
Sut on ilmeisesti nitistetty jo lapsena.
Tuo epäilys siitä, että oma vika kun kaltoinkohtelu sattuu, viittaa siihen.
Kokemusta on.
Mikä ja kuka olet sinä itse? Vai oletko pelkkä nöyrä kotiorja, jonka nyt pitäisi muuttua hienoksi, jotta anoppi saisi olla ylpeä?Tuo kaikki kuulostaa minusta säälittävältä, ahdasmieliseltä, naurettavalta ja turhalta.
Näköjään itseään ei ollenkaan näe ulkoapäin... Olet ainakin jossain määrin oikeassa, eli minulla oli todella raskas lapsuus, ja kai se sitten jättää jälkensä. En tiedä miten sitä sitten korjata koska olen älykäs ja menestynyt nainen ja olen luullut että ne jutut on historiaa... Ja lisäksi luulen että kaikki muutkin on samanlaisia kuin minä. On herättävää huomata ett ä näin ei ole.
Onkohan kuitenkin mahdotonta muuttua. En hahmota miten se tapahtuisi.
Ainakin olet ajattelukykyinen ja avoin uusille ajatuksille. Se on paljon.
Terapia voisi auttaa sua.
Tai jos se tuntuu liian suurelta hankkeelta, mene ainakin tk.n kautta juttelemaan psykologin tai psyk.sh.n kanssa.Näissä ei ole mitään kummallista. Sulla on selvästi mielessä ahdistusta ja vakiintunut vakaumus siitä, että sun on ponnisteltava kelvataksesi muille.
Pelkäät jotain mogia, joilla tuottaisit häpeää muille ihmisille.Uskon, että voisit elää onnellisempaa, rennompaa elämää, jos saisit kiinni omasta ihmisarvostasi.
Joskus pitää mennä kauemmas, että näkee lähelle.
Toivotan sulle kaikkea hyvää!
Hyvä neuvo ja saatankin tehdä näin. Minulla on hyvä ystävä joka aiemmin vinkkasikin omaa terapeuttiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä asun Keski-Euroopassa paikallisen miehen kanssa, eli kulttuuriero ei oo ihan noin iso sukuloidessa, mutta. Pitäisin itse aina prioriteettina sen, että itsellä on hyvä olla. En myöskään osaa meikata hienosti tai juhlakampauksia laittaa, ja onneksi sitä ei multa odotetakaan. Ekoina jouluina ja sukujuhlina olin tosi epävarma itsestäni ja siitä, että riittääkö panostus ulkonäköön jne., mutta loppuviimeksi ketään ei kiinnostanut sen enempää. :) Ihan turhaan stressasin. Oon kuitenkin se "eksoottinen" suomalainen sirkusfriikki seurueessa, ja sillä saa paljon anteeksi, kunhan on vain puhtaat, siistit ja edes suurinpiirtein tilaisuudenmukaiset vaatteet yllä. :D Ja oma olo helpottaa, kun itsestä tuntuu hyvältä valituissa vaatteissa, vaikkei ne mitään haute couturea olekaan. Mitään paikallista kansallispukua en vetäisi ylleni edes läpällä ihan puhtaasti kunnioituksesta kulttuuria kohtaan, koska omaa perintöäni se ei ole. Oon muualta, ja sen pitää olla kaikille ok. Onneksi toistaiseksi ainakin on ollutkin. :) On helppo sanoa, että älä stressaa turhaan--mutta oikeasti, älä stressaa turhaan.
Kiitos tsempistä, toivottavasti olet oikeassa ja kiva kuulla että ainakin sinulla on mennyt hyvin ja olet stressannut turhaan.
En tiedä olenko sitten liian herkkä kun otan tästä niin hirveät paineet. Ja paineet on siis siitä hienosta arkipukeutumisesta ja laittautumisesta joka aamu. Jos on juhlia niin minut viedään silloin aina ammattilaiselle laitettavaksi ja perhe valitsee juhlapuvun. Eli juhlista en stressaa yhtään, vaan siitä arjesta kun pitää joka aamu hienosti laittautua. Siinä kuitenkin miehen laajempi suku tulee pyörimään ympärillä monta viikkoa.
Se hieno arkipukeutuminen voi ihan hyvin olla siistit housut ja paitapusero, kevyt normaali arkimeikki ja hiukset siististi ponnarilla. Ja se kampaajalle, meikattavaksimja manikyyriin meneminen ennen juhlia on ainakin minusta hauskaa, vähän kuin naamiaisiin olisi menossa T. se parikymmentä vuotta turkkilaisen kanssa naimisissa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
kulttuurinlaki kirjoitti:
Islamilainen kulttuuri on sama kuin laki jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Tämä on syytä ymmärtää, jos siihen kulttuuriin mukaan menet. Sinun on luovuttava kaikesta omasta ajattelustasi ja toiminnasta. Sinusta tulee sen kulttuurin orja joko tiedostamattasi tai tietoisesti.
Islamilainen kulttuuri? Vs. luterilainen kulttuuri? Vai olisiko kuitenkin esim. suomalainen vs. turkkilainen kulttuuri..?
Uskonto ja kulttuuri eivät ole sama asia. Voi kunnioittaa kulttuuriaan olematta uskovainen. Meillä on israelilainen ystävä, joka kyläilee joskus perjantaina ja syömme yhdessä shabbat-aterian, hän vaalii kulttuuriaan, vaikka ei ole muuten uskonnollisesti juutalainen. Samalla lailla syömme (marokkolaisen) mieheni kanssa tänä iltana juhla-aterian (iftar), vaikka hän ei Ramadania muuten noudatakaan.
Lisäisin vielä, että olen itse agnostikko ja feministi, että minkäänlainen patriarkaalinen "orjuus" tai uskontoon pakottaminen ei todellakaan olisi minulle ookoo. Tämä ei ole koskaan ollut meidän suhteessa ongelma.
Meillä on juuri tällaista liberaalia joka suuntaan että kaikki esimerkiksi juhlivat toistensa juhlia ja auttavat niiden järjestämisessäkin myös. Arvostan appivanhempiani hurjasti tästä syystä. Kerran en päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat meille kolmeksi päiväksi jouluna ja sain heidän kanssaan perhejoulun. En unohda sitä elettä ikinä. Nykyään suomessa on paljon tällaisia liberaaleja muslimeja.
-apEt päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat teille jouluna kolmeksi päiväksi, että sait perhejoulun....?
En ymmärtänyt yhtään mitään.
Missä miehesi ja lapsesi olivat?Tarkoitin että en päässyt jouluksi vanhempieni luo eli synnyinkotiini :) Joten appivanhemmat tulivat meille joulun viettoon.
Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti? Kuulostaa kummalta, että aikuinen perheellinen nainen nimittää lapsuudenkotiaan "kodiksi". Ihmisellä on yksi koti kerrallaan, ja se on se jossa hän asuu.
Muutenkin kuulostaa siltä kuin olisit ripustautunut appivanhempiisi ja jatkuvassa kiitollisuudessa heille.En ymmärrä, minulla on koti myös vanhempieni luona, toisekseen saan kai mennä vanhempieni luo jouluksi kotiin kuten muutkin sisarukseni joilla on suomalaiset perheet.......
Missasit pointin. Mut ei se mitään.
Kysyit: Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti?
No, tässäpä se perimmäinen syyni mennä kotiin. Menen katsomaan vanhaa isääni. Hän on vanha ja sairas ja hänellä ei ole paljon aikaa jäljellä. Nämä viime ajat olemme yrittäneet viettää synnyinkotona mahdollisimman paljon aikaa.
Joten en tajua pointtiasi. Ja ole onnellinen jos olet siinä asemassa että et tajua mitä pointtia on mennä synnyinkotiin sen sijaan että pysyt mukavasti kotona miehen ja lasten kanssa.
Kuulin juuri tänään äidiltäni että isälle on taas tapahtunut jotakin, ja ehkä senkin takia suoraan sanottuna vituttaa nämä synnyinkoti jutut :(
Tuo kirjoittaja oli sitä mieltä, että aikuinen ihminen on kasvanut irti lapsuudenperheestään niin, ettei pidä lapsuudenkotiaan enää omana kotinaan eikä sano menevänsä kotiin, kun menee vanhempiensa luokse. Ja että muuta oikeaa tapaa ei olekaan.
Itse (yhteisöllisen suomalaissuvun jäsenä) olen eri mieltä, mutta tuo oli hänen pointtinsa, johon uskoo vakaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
kulttuurinlaki kirjoitti:
Islamilainen kulttuuri on sama kuin laki jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Tämä on syytä ymmärtää, jos siihen kulttuuriin mukaan menet. Sinun on luovuttava kaikesta omasta ajattelustasi ja toiminnasta. Sinusta tulee sen kulttuurin orja joko tiedostamattasi tai tietoisesti.
Islamilainen kulttuuri? Vs. luterilainen kulttuuri? Vai olisiko kuitenkin esim. suomalainen vs. turkkilainen kulttuuri..?
Uskonto ja kulttuuri eivät ole sama asia. Voi kunnioittaa kulttuuriaan olematta uskovainen. Meillä on israelilainen ystävä, joka kyläilee joskus perjantaina ja syömme yhdessä shabbat-aterian, hän vaalii kulttuuriaan, vaikka ei ole muuten uskonnollisesti juutalainen. Samalla lailla syömme (marokkolaisen) mieheni kanssa tänä iltana juhla-aterian (iftar), vaikka hän ei Ramadania muuten noudatakaan.
Lisäisin vielä, että olen itse agnostikko ja feministi, että minkäänlainen patriarkaalinen "orjuus" tai uskontoon pakottaminen ei todellakaan olisi minulle ookoo. Tämä ei ole koskaan ollut meidän suhteessa ongelma.
Meillä on juuri tällaista liberaalia joka suuntaan että kaikki esimerkiksi juhlivat toistensa juhlia ja auttavat niiden järjestämisessäkin myös. Arvostan appivanhempiani hurjasti tästä syystä. Kerran en päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat meille kolmeksi päiväksi jouluna ja sain heidän kanssaan perhejoulun. En unohda sitä elettä ikinä. Nykyään suomessa on paljon tällaisia liberaaleja muslimeja.
-apEt päässyt jouluksi kotiin ja he tulivat teille jouluna kolmeksi päiväksi, että sait perhejoulun....?
En ymmärtänyt yhtään mitään.
Missä miehesi ja lapsesi olivat?Tarkoitin että en päässyt jouluksi vanhempieni luo eli synnyinkotiini :) Joten appivanhemmat tulivat meille joulun viettoon.
Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti? Kuulostaa kummalta, että aikuinen perheellinen nainen nimittää lapsuudenkotiaan "kodiksi". Ihmisellä on yksi koti kerrallaan, ja se on se jossa hän asuu.
Muutenkin kuulostaa siltä kuin olisit ripustautunut appivanhempiisi ja jatkuvassa kiitollisuudessa heille.En ymmärrä, minulla on koti myös vanhempieni luona, toisekseen saan kai mennä vanhempieni luo jouluksi kotiin kuten muutkin sisarukseni joilla on suomalaiset perheet.......
Missasit pointin. Mut ei se mitään.
Kysyit: Minkä takia sinun pitäisi mennä vanhempiesi luo jouluksi, kun sinulla on oma perhe: mies lapset ja koti?
No, tässäpä se perimmäinen syyni mennä kotiin. Menen katsomaan vanhaa isääni. Hän on vanha ja sairas ja hänellä ei ole paljon aikaa jäljellä. Nämä viime ajat olemme yrittäneet viettää synnyinkotona mahdollisimman paljon aikaa.
Joten en tajua pointtiasi. Ja ole onnellinen jos olet siinä asemassa että et tajua mitä pointtia on mennä synnyinkotiin sen sijaan että pysyt mukavasti kotona miehen ja lasten kanssa.
Kuulin juuri tänään äidiltäni että isälle on taas tapahtunut jotakin, ja ehkä senkin takia suoraan sanottuna vituttaa nämä synnyinkoti jutut :(
Tuo kirjoittaja oli sitä mieltä, että aikuinen ihminen on kasvanut irti lapsuudenperheestään niin, ettei pidä lapsuudenkotiaan enää omana kotinaan eikä sano menevänsä kotiin, kun menee vanhempiensa luokse. Ja että muuta oikeaa tapaa ei olekaan.
Itse (yhteisöllisen suomalaissuvun jäsenä) olen eri mieltä, mutta tuo oli hänen pointtinsa, johon uskoo vakaasti.
Onpas erikoista, meilläpäin kaikki menevät "käymään kotona" kun menevät vanhempien luo.
Omaan kotiini en tietenkään ikinä sanoisi meneväni käymään...
Kuulostaa ihan mun intialaiselta mieheltä. :D
Kun oltiin ekaa kertaa Intiassa, en tiennyt maasta mitään ja otin mukaan haaremihousuja... intialaiset naiset olivat tosi tyylikäitä ja oli pakko ostaa farkut ja pari mekkoa, jotta kehtasi kulkea heidän kanssa ostoskeskuksessa. Zara oli suosituin länkkärikauppa. Jotain suomalaisten juhliin sopivia vaatteita käytettiin siellä illalla kun mentii ulos syömään ja loungeen.
Häissä oli tosi hienot vaatteet (silkkiä, aitoa kultaa ja timantteja), ja meillä oli ammattikampaaja ja meikkaaja laittamassa kaikki naiset valmiiksi kolmen päivän ajan. Suomalaiset juhlat alkoivat tuntua vaatimattomilta siihen verrattuna.
Ehdotin ennen matkaa miehelle, että viedään sen sukulaisille Iittalaa tms tuliaisiksi. Mieheni sisko oli kuitenkin jo lähettänyt listan suvun naisten toivomista tuliaisista, vietiin niille Diorin hajuvesiä ja Chanelin ja Macin meikkejä. Miehet saivat viskiä, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Älä suostu kynnysmatoksi! Me oltiin Intiassa ekalla kerralla kuukausi ja hermostuin välillä vähän kaikkiin niihin sukulaisiin ympärillä, oli pakko päästä pois. Sanoin mun miehellä ja hän oli samaa mieltä, olimme pari päivää matkoilla pois siitä hullunmyllystä. Yksityisyyden konsepti on aivan olematon. Tietysti puolisolle se kontakti maahan ja sukulaisiin on aivan erilainen ja on ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun intialaiselta mieheltä. :D
Kun oltiin ekaa kertaa Intiassa, en tiennyt maasta mitään ja otin mukaan haaremihousuja... intialaiset naiset olivat tosi tyylikäitä ja oli pakko ostaa farkut ja pari mekkoa, jotta kehtasi kulkea heidän kanssa ostoskeskuksessa. Zara oli suosituin länkkärikauppa. Jotain suomalaisten juhliin sopivia vaatteita käytettiin siellä illalla kun mentii ulos syömään ja loungeen.
Häissä oli tosi hienot vaatteet (silkkiä, aitoa kultaa ja timantteja), ja meillä oli ammattikampaaja ja meikkaaja laittamassa kaikki naiset valmiiksi kolmen päivän ajan. Suomalaiset juhlat alkoivat tuntua vaatimattomilta siihen verrattuna.
Ehdotin ennen matkaa miehelle, että viedään sen sukulaisille Iittalaa tms tuliaisiksi. Mieheni sisko oli kuitenkin jo lähettänyt listan suvun naisten toivomista tuliaisista, vietiin niille Diorin hajuvesiä ja Chanelin ja Macin meikkejä. Miehet saivat viskiä, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Älä suostu kynnysmatoksi! Me oltiin Intiassa ekalla kerralla kuukausi ja hermostuin välillä vähän kaikkiin niihin sukulaisiin ympärillä, oli pakko päästä pois. Sanoin mun miehellä ja hän oli samaa mieltä, olimme pari päivää matkoilla pois siitä hullunmyllystä. Yksityisyyden konsepti on aivan olematon. Tietysti puolisolle se kontakti maahan ja sukulaisiin on aivan erilainen ja on ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa.
Kuulostaa hyvin samantyyppiseltä ja kiva kuulla että kaikki meni kuitenkin hyvin.
Meilläkään ei tule olemaan yksityisyyttä vaan sukua koko ajan ympärillä. On siinäkin tottumista, mutta pahin on nämä erilaiset odotukset ja jatkuva epäonnistumisen pelko. Ehkä tulen tänne sitten tekemään päivityksen että miten matka sujuu!
Olisipa kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Varmasti tosi monet kuitenkin lähtevät etelän maihin tänä kesänä erilaisiin perheisiin sukuloimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun intialaiselta mieheltä. :D
Kun oltiin ekaa kertaa Intiassa, en tiennyt maasta mitään ja otin mukaan haaremihousuja... intialaiset naiset olivat tosi tyylikäitä ja oli pakko ostaa farkut ja pari mekkoa, jotta kehtasi kulkea heidän kanssa ostoskeskuksessa. Zara oli suosituin länkkärikauppa. Jotain suomalaisten juhliin sopivia vaatteita käytettiin siellä illalla kun mentii ulos syömään ja loungeen.
Häissä oli tosi hienot vaatteet (silkkiä, aitoa kultaa ja timantteja), ja meillä oli ammattikampaaja ja meikkaaja laittamassa kaikki naiset valmiiksi kolmen päivän ajan. Suomalaiset juhlat alkoivat tuntua vaatimattomilta siihen verrattuna.
Ehdotin ennen matkaa miehelle, että viedään sen sukulaisille Iittalaa tms tuliaisiksi. Mieheni sisko oli kuitenkin jo lähettänyt listan suvun naisten toivomista tuliaisista, vietiin niille Diorin hajuvesiä ja Chanelin ja Macin meikkejä. Miehet saivat viskiä, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Älä suostu kynnysmatoksi! Me oltiin Intiassa ekalla kerralla kuukausi ja hermostuin välillä vähän kaikkiin niihin sukulaisiin ympärillä, oli pakko päästä pois. Sanoin mun miehellä ja hän oli samaa mieltä, olimme pari päivää matkoilla pois siitä hullunmyllystä. Yksityisyyden konsepti on aivan olematon. Tietysti puolisolle se kontakti maahan ja sukulaisiin on aivan erilainen ja on ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa.Kuulostaa hyvin samantyyppiseltä ja kiva kuulla että kaikki meni kuitenkin hyvin.
Meilläkään ei tule olemaan yksityisyyttä vaan sukua koko ajan ympärillä. On siinäkin tottumista, mutta pahin on nämä erilaiset odotukset ja jatkuva epäonnistumisen pelko. Ehkä tulen tänne sitten tekemään päivityksen että miten matka sujuu!
Olisipa kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Varmasti tosi monet kuitenkin lähtevät etelän maihin tänä kesänä erilaisiin perheisiin sukuloimaan.
Milloin olet lähdössä? Mielelläni lukisin ennen kuin oma "koitos" on edessä... :)
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun intialaiselta mieheltä. :D
Kun oltiin ekaa kertaa Intiassa, en tiennyt maasta mitään ja otin mukaan haaremihousuja... intialaiset naiset olivat tosi tyylikäitä ja oli pakko ostaa farkut ja pari mekkoa, jotta kehtasi kulkea heidän kanssa ostoskeskuksessa. Zara oli suosituin länkkärikauppa. Jotain suomalaisten juhliin sopivia vaatteita käytettiin siellä illalla kun mentii ulos syömään ja loungeen.
Häissä oli tosi hienot vaatteet (silkkiä, aitoa kultaa ja timantteja), ja meillä oli ammattikampaaja ja meikkaaja laittamassa kaikki naiset valmiiksi kolmen päivän ajan. Suomalaiset juhlat alkoivat tuntua vaatimattomilta siihen verrattuna.
Ehdotin ennen matkaa miehelle, että viedään sen sukulaisille Iittalaa tms tuliaisiksi. Mieheni sisko oli kuitenkin jo lähettänyt listan suvun naisten toivomista tuliaisista, vietiin niille Diorin hajuvesiä ja Chanelin ja Macin meikkejä. Miehet saivat viskiä, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Älä suostu kynnysmatoksi! Me oltiin Intiassa ekalla kerralla kuukausi ja hermostuin välillä vähän kaikkiin niihin sukulaisiin ympärillä, oli pakko päästä pois. Sanoin mun miehellä ja hän oli samaa mieltä, olimme pari päivää matkoilla pois siitä hullunmyllystä. Yksityisyyden konsepti on aivan olematon. Tietysti puolisolle se kontakti maahan ja sukulaisiin on aivan erilainen ja on ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa.Kuulostaa hyvin samantyyppiseltä ja kiva kuulla että kaikki meni kuitenkin hyvin.
Meilläkään ei tule olemaan yksityisyyttä vaan sukua koko ajan ympärillä. On siinäkin tottumista, mutta pahin on nämä erilaiset odotukset ja jatkuva epäonnistumisen pelko. Ehkä tulen tänne sitten tekemään päivityksen että miten matka sujuu!
Olisipa kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Varmasti tosi monet kuitenkin lähtevät etelän maihin tänä kesänä erilaisiin perheisiin sukuloimaan.
Milloin olet lähdössä? Mielelläni lukisin ennen kuin oma "koitos" on edessä... :)
Lähden 2. heinäkuuta, miten muut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko appivanhemmat pröystäilleet miniällään, joka on kotoisin rikkaasta länsimaasta? Nyt on sitten hätä kädessä, kun pelottaa, että suku käsittää, että ei se miniä niin kovin rikas taida ollakaan. Minä menisin omana itsenäni. Sen verran kunnioittaisin kuitenkin heidän kulttuuriaan, etten pukeutuisi paljastaviin, avonaisiin asuihin. Helyt jättäisin joulukuuseen. Ja meikkiä en sotkisi naamaan, koska en sitä tee muulloinkaan.
Jos en kelpaa omana itsenäni, niin sitten koko vierailu saa jäädä väliin. Menköön mies yksin. Lapsia en mukaan antaisi. Jos vähän mietitte, niin ymmärrätte kyllä, miksi.
Ottaen huomioon Turkin taloudellisen tilanteen, kyseiset "hyvävaraiset" tekevät rahaa samanverran kuin Suomen alempi keskiluokka.
Kyseisessä maassa hyvävaraisen esittäminen voi tottakai olla yleistä, mutta todellisuus ihan toinen. Kontrasti feikkivaatteiden +2008-luvun "rikkaalta" näyttämisen ja yleisten asumisolojen, johon Sinäkin tulet tutustumaan (10hengen perhe/ 3h keittiö, ei ilmastointia, jne) välillä tulee olemaan aina shokeeraava jos täällä ovat väittäneet sukulaistensa olevan "rikkaita"
Lähes kaikki ovat varakkaita miehen suvussa joten tuosta ei ole kysymys. Kuuluu vaan kulttuuriin että miniää esitellään
Alue: Aihe vapaa
No, mutta nyt sulle on kerrottu, että et ole liian herkkä.
Mun päätä kiristää lukea, miten kirjoitat itsestäsi passiivisena, miehesi tapojen kohteena. Esine, josta ylpeillään.
Uskomattominta on, että elätte Suomessa.
Sut on ilmeisesti nitistetty jo lapsena.
Tuo epäilys siitä, että oma vika kun kaltoinkohtelu sattuu, viittaa siihen.
Kokemusta on.
Mikä ja kuka olet sinä itse? Vai oletko pelkkä nöyrä kotiorja, jonka nyt pitäisi muuttua hienoksi, jotta anoppi saisi olla ylpeä?
Tuo kaikki kuulostaa minusta säälittävältä, ahdasmieliseltä, naurettavalta ja turhalta.