Olen niin rikki. Pettäminen.

Jos haluat kirjoitella anonyymisti, se voisi olla molemmille tietyllä tavalla terapeuttista ja saada ymmärtämään toista osapuolta. Ymmärrän kyllä jos et halua. Itse kokeilen mielelläni mitä vaan jotta pääsisin kiinni tavalliseen elämään ja tunteisiin puolisoani kohtaan.

T.52

Mä olen kokenut vähän samanlaista pitkässä liitossa.

Puhut kauniisti ja viisaasti että miehellä on ollut kova paikka tuo sairaus ja muu, ja on osaltaan saanut hänet sekaisin ja toisen naisen luo.

Hän on tehnyt tosi pahoin sinua kohtaan mutta tajuaa sen vasta paljon myöhemmin.

Jos enempää heidän välillä ei vielä ole tapahtunut, nyt häneltä kaikki kontaktit poikki tuohon naiseen, lopullisesti, jos haluaa pysyä perheenä. Sitten menette yhdessä pariterapiaan molemmat puhumaan suunne puhtaaksi.

Annat tulla siellä ihan kaiken ihan suoraan. Tietysti myös senkin että rakastat häntä vielä kaikesta huolimatta, mutta myös sen että hän on tällä hetkellä itsekäs ja sokea ääliö.

Puhumalla voitte vielä pelastaa sen yhteyden ja erityisen suhteen joka teillä on. Sisimmässään hän tietää ettei sitä voi mikään korvata, kun teillä on todella pitkä yhteinen elämä.

Voimia sinulle, kaikki ei ole vielä menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 48. Juuri nyt en edes enää taida tietää mitä haluan, keskustelimme vähän aikaa sitten, ja nyt tuntuu, että minuun kohdistuu puolisolta niin paljon ärsytystä ja kaunaa, etten tiedä voiko sille rakentaa. Ja kuinka ihanalta pelkästään tämän toisen kädenkin kosketus tuntuu.

Kai voi kaikkea epäillä trolliksi, niin olisin minäkin vielä viikko sitten epäillyt, jos olisi sanottu, että tämmöiseen maanjäristykseen joudun.

Lapset tosiaan ovat elämäni valo, mutta kuinka raskaalta tuntuu nyt hoitaa kaikki arjen rutiinit, kun pää työstää koko ajan muuta, olen aivan sekaisin ja tavallaan pelkkä kuori.

Hei,

Tuntuu pahalta lukea viestejäsi, koska olin meidän avioliitossamme, kuten sinun miehesi. Rakastuin toiseen ja mikään ei tuntunut enää miltään liittyen aviomieheeni. Yhteisessä (20 vuoden) historiassamme näin vain huonoa eli jäljellä oli juurikin tuo kauna ja ärsytys.

Voin sanoa rehellisesti, että olisin lähtenyt jos uudella rakkaudella olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Näin ei kuitenkaan ollut vaan asuimme eri maissa, ikäeroa oli jne. Silti tuo tunne toista kohtaan piti - ja pitää - minua niin otteessaan, että en ole päässyt vieläkään lähelle miestäni takaisin. En edelleenkään tunne mitään. Mutta lapset. Yhteinen elämä. Toivoisin niin että rakastuisin mieheeni uudelleen. Nyt vuosi mennyt, mikään ei ole muuttunut.

Sinun pitää tietoisesti poistaa toinen mies mielestäsi ja sydämestäsi.

Älä yritä rakastua mieheesi uudelleen, vielä, mutta katso häntä ja mieti, mihin hänessä rakastuit. Ja mitä hänessä arvostat. Lähde niistä. Ja puhu missä asioissa hän on sinua loukannut. Jos hän puhuu niistä ja pyytää anteeksi, se on hyvä alku. Jos voit päästää hänet vähitellen lähelle ja pääsette katkeruudesta, rakkauskin voi sieltä puskea takaisin. (On kokemusta) vaatii mieheltäkin yritystä tehdä toisin.

Ohis

Alku menee sumussa ja epäuskossa. Tuo on kova kriisi ja kolaus itsetunnolle. Vähitellen aivot alkavat toimia ja tunteet lyövät pintaan, suru, viha ja pettymys. Siitä sitten eteenpäin päivä kerralla ja kokoajan huomaa että asiaa ei miettikään enää niin paljoa. Eheytyminen alkaa. Aika parantaa.

Miehen pitää päättää kumman kanssa jatkaa ja sinun on päätettävä otatko edes miestä takaisin kaiken tuon jälkeen (jos siis mies toivoo teidän vielä jatkavan). Tosin löysässä hirressä, jossa mies arpoo, ei kannata olla kauaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 48. Juuri nyt en edes enää taida tietää mitä haluan, keskustelimme vähän aikaa sitten, ja nyt tuntuu, että minuun kohdistuu puolisolta niin paljon ärsytystä ja kaunaa, etten tiedä voiko sille rakentaa. Ja kuinka ihanalta pelkästään tämän toisen kädenkin kosketus tuntuu.

Kai voi kaikkea epäillä trolliksi, niin olisin minäkin vielä viikko sitten epäillyt, jos olisi sanottu, että tämmöiseen maanjäristykseen joudun.

Lapset tosiaan ovat elämäni valo, mutta kuinka raskaalta tuntuu nyt hoitaa kaikki arjen rutiinit, kun pää työstää koko ajan muuta, olen aivan sekaisin ja tavallaan pelkkä kuori.

Hei,

Tuntuu pahalta lukea viestejäsi, koska olin meidän avioliitossamme, kuten sinun miehesi. Rakastuin toiseen ja mikään ei tuntunut enää miltään liittyen aviomieheeni. Yhteisessä (20 vuoden) historiassamme näin vain huonoa eli jäljellä oli juurikin tuo kauna ja ärsytys.

Voin sanoa rehellisesti, että olisin lähtenyt jos uudella rakkaudella olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Näin ei kuitenkaan ollut vaan asuimme eri maissa, ikäeroa oli jne. Silti tuo tunne toista kohtaan piti - ja pitää - minua niin otteessaan, että en ole päässyt vieläkään lähelle miestäni takaisin. En edelleenkään tunne mitään. Mutta lapset. Yhteinen elämä. Toivoisin niin että rakastuisin mieheeni uudelleen. Nyt vuosi mennyt, mikään ei ole muuttunut.

Sinun pitää tietoisesti poistaa toinen mies mielestäsi ja sydämestäsi.

Älä yritä rakastua mieheesi uudelleen, vielä, mutta katso häntä ja mieti, mihin hänessä rakastuit. Ja mitä hänessä arvostat. Lähde niistä. Ja puhu missä asioissa hän on sinua loukannut. Jos hän puhuu niistä ja pyytää anteeksi, se on hyvä alku. Jos voit päästää hänet vähitellen lähelle ja pääsette katkeruudesta, rakkauskin voi sieltä puskea takaisin. (On kokemusta) vaatii mieheltäkin yritystä tehdä toisin.

Ohis

Kiitos! ❤️

Kiitos kaikista näistä viesteistä. Olen miettinyt uhriutumista, selviytymistä, kaikkea. Olo on niin tuskainen, en nuku, en syö, missään ei ole hyvä eikä mikään tuota iloa. Aamulla aikaisin olisin halunnut mennä karjumaan tuskaani jonnekin. Hävettää olla töistä pois, mutta en sinne nyt kykene menemään. Puhuminen auttaa. Voin hyvin käydä asiaa läpi myös yksityisesti, jos on sellainen s-posti johon voin kirjoittaa.

Miten ap on mennyt?

Vierailija kirjoitti:

Sanojensa mukaan suhde ei ole vielä edennyt tuolle tasolle. Mutta se on totta, että vaikka kuinka keskustelemme ja kuinka auki rikki revittynä annan kaikkeni, on siellä toisessa päässä olemassa myös toisen naisen valta ja keinot sen käyttämiseen. Tiedän olevani liian kiltti. Mutta näen myös kuinka rikki mies on, en voi etääntyä nyt, hän tarvitsee minua ja minä häntä. Jos en ole tässä, sen paikan ottaa toinen.

Tämä on täyttä pas*aa!!! Älä missään tapauksessa usko miehesi sanoja, peitto on heilunut koko ajan toisen naisen kanssa kun ovat tunteneet!! Älytöntä että olet noin sinisilmäinen!

Ap, tiedän tapauksen jossa vaimo yritti tukea ja ymmärtää vastaavassa tapauksessa. Samoin toimi toinen nainen. Molemmat ymmärsivät, kun miehellä oli niin rankkaa ja vaikeaa (myöskin yllättävää sairautta taustalla). Lopulta kolmiotilanne kesti kaksi vuotta, eikä päättynyt ennen kuin vaimo laittoi miehen pihalle.

Ilmeisesti oman kuolevaisuuden tajuaminen saa osan miehistä siirtymään sivusuhteisiin. Nuorempiin naisiin. Tutulta kuulostaa myös tuo, että pettäjä mitätöi koko avioliiton sanomalla, ettei se koskaan itse asiassa ollutkaan kummoista. Näin sanotaan, jotta oma pettäminen saisi oikeutuksen eikä pettäjällä itsellään olisi liian huono omatunto.

Vaikka tilanteesi tuntuukin nyt ehkä ainutlaatuiselta ja haluat ymmärtää miestäsi (sairaus yms.), niin näin objektiivisesti arvioiden kuulostaa aika tyypilliseltä pettämiskuviolta, valitettavasti. Ja melko varmasti on edennyt jo pidemmälle, vaikka mies muuta sanookin. Sekin kuuluu kaavaan.

Älä ymmärrä liikaa.

Voimia ap!

Vaikka nyt tuntuu vaikealta, niin se oli parempi, että miehesi lähti nyt. Monet vajaavaiset miehet hakevat elämäänsä sisältöä nuoremmista naisista, tai ylipäätänsä oman perheen ulkopuolelta. Silloin kun tylsyys iskee, niin ei huolehdita ja kasvateta omia lapsia, vaan aletaan etsimään uusia siitettäviä. Aikaisemmissa heimoelämissä kaikkien näiden naisten jälkeläiset olisivat kuolleet, koska perheen pää lähti siittämään lisää. Miehesi on itse keskinkertaisuus, joka ei kykene ottamaan vastuuta perheestään. Et voi oikeasti tietää, mitä hän on puuhannut tilipitappinsa kanssa pitkin kyliä ja mantuja. Valitettavasti näitä miehiä sattuu kaikille ja niistä ei voi tietää, ennen kuin on lapset tehnyt tälläisen kanssa. Naiselle jää yleensä lapset ja nainen pitää lopulta perheen koossa. Meissä on sellainen sisäänrakennettu vahvuus. Käy sukupuolitautitesteissä, olet voinut saada vaikka mitä tauteja erilaisista sienitaudeista, herpeksiin, viruksiin, joista kehittyy mahdollisesti kohdunkaulan syöpää myöhemmin, tai jos on perinteinen hieromalaitoksessa kävijä, niin esim. täällä meidän alueella helsingissä hieromahoidoissa tarttuu ihan hiviä. Älä pussaa nyt ainakaan miestäsi enään.

Tossa tilanteessa mies lähtisi.

Kiitos lisäkommenteista, ap täällä. En oikein edes tiedä miten kuvailisin mennyttä kahta viikkoa. Suurta vuoristorataa. Mies on nyt tullut tulokseen, että yritetään katsoa miten meidän juttu voisi rakentua uudelle pohjalle. Mutta. Kaikki se mitä hän on nyt tilittänyt minusta ja väärin tekemisistäni, on saanut minut epäilemään ja tarkkailemaan itseäni, kuinka olen sitä ja tätä ja ällöttävä ja tyhmä ja kaikkea. Muutamassa kuukaudessa hän huomasi, kuinka luontevaa tämän toisen kanssa on olla. Oli vaan useamman vuosikymmenen kanssani mutta se ei ole ollut luontevaa??!! Olen hiukan päässyt alkuun myös vihani purkamisessa, mutta se tuntuu kohdistuvan enemmän tähän toiseen osapuoleen. Oma syyllisyydentunteeni siis vaikuttaa vielä aika paljon, siitä mitä olen osaltani näinä vuosina tehnyt väärin.

Olen myös kuulemma ollut liian hallitseva ja päättänyt asioista. Sen kuuleminen sai minut todella vihaiseksi, koska mieshän on aina ollut kiinni töissään ja minun on ollut pakko hoitaa asiat ja päättää.

Kaikki musiikki mitä mies nyt kuuntelee, on minusta yhtä kaipausta tuota toista kohtaa tai jotain erobiisejä. Paljon ollaan juteltu ja terapia yhdessä jatkuu, mut en silti tiedä kuinka rehellinen mies pystyy olemaan, tai itsekään, pohjamutia myöden?

Ap, jos tilanne on jatkunut vasta muutaman kuukauden, mies voi olla huumaantunut huumaan. Teet ihan viisaasti siinä, että olet valmis korjaamaan asiat jos mies tulee "järkiinsä". Ole kuitenkin kovana ja näytä rajat tiukasti. Älä asetu kynnysmatoksi.

Luen tietokirjaa "Syrjähypyn houkutus" parhaillaan. Auttaa asettamaan tilannetta laajempaan perspektiiviin. Suosittelen!

Ei kannata jäädä omien mielikuvien vangiksi eikä toisaalta kieltääkään että tällaista tapahtui. Vaan avata silmät sille, että sitä todella tapahtuu. Tehdä se muutos, minkä tilanne nyt vaatii. Jotain mies lähti täyttämään, jotain omaa valinnanvapauttaan. Se pitää käsitellä.

Vastapaineena naisten elämänvaiheisiin, jossa ero kuuluu asiaan, on miehesi tehnyt nyt samoin. Mies aloittaa uuden kepeän omannäköisen elämänsä, koska on vain yksi elämä ja oikeus olla onnellinen. Nyt on hänen aika elää itselleen ja toteuttaa itseään, löytää oma miehuutensa ja kasvaa miehenä. On aika etsiä seksualisuuttaan ja itseään.

Millä hinnalla ihmisen on oikeus olla onnellinen? Kun ei se meidänkään elämä ole ollut huonoa elämää. Ja on monta lasta, joiden onnellisuus on taatusti vaakalaudalla kaiken rikkoutuessa. Miestä myös nyt häritsee samaan aikaan se, kuinka vahva olen kaikki nämä vuodet ollut, ja nyt kun en olekaan, on ahdistavaa se, että olen tarvitseva ja heikko. Mies pelkää, että vaadin jotakin, tai etten pysty elämään ilman häntä. Kaikenlaiselle seksuaalisuuden avartamiselle myös minä olen avoin, enemmän on tuntunut siltä, että hän ei ole kovin mielikuvituksekas. Itse näen yhteisellä pitkällä matkalla rakkaan ja tärkeän arvon, mutta hänelle se onkin nyt taakka ja yhtä suurta erhettä kaikki.

Minä joskus mietin ja tätäkin lukiessa, että onko se, että puoliso onko ihastunut johonkin toiseen sittenkään yllätys? Pitkässä liitossa helposti ollaan tilanteessa jossa vaan ollaan. Välttämättä ei huomata että elämä on perhe, mutta se parisuhde ei ole enää parisuhde vaan kämppäkaverisuhde. Aina ei tarvita mitään draamaa ja riitelyä, vaan pahin on juuri se, että ei tajuta, että suhde ei enää ole muuta kuin kaverillinen. Voiko ap olla, että teille on käynyt niin? Kerroit että teillä ei ole ollut parisuhde aikaa ja arki on on ollut vaan arjen pyörittämistä. Olette siis ajautuneet toisistanne kauaksi ja miehesi on nyt kokenut jonkun muun kanssa sitä huumaa mikä teiltä on puutuu. Eli sinänsä ei yllätys? Meille melkein kävi niin. Toisen kriisin myötä havahduimme syksyllä siihen että olemme etääntyneet toisistamme. Onneksi aloimme korjata asiaa ja nyt ainakin menee hyvin. Suosittelisin teille aikalisä ja terapiaa yhdessä. Selvitämme rauhassa teidän parisuhteen tilanteen ja pyydät että miehesi ei ole tänä aikana tekemisissä toisen naisen kanssa. Tehkää jokin matka keskenään ja keskittyvää vaan toisiinsa ❤ Jaksamisia.

Ihan klassinen malli pettämisestä. Kuin jostain opaskirjasta. Mies syyttää vaimoa ja menneisyyttä pettämisestä eikä ota itse vastuuta.

Kunnioita itseäsi ja lähde pois.

Äijä kuuntelee erobiisejä ja vaikeroi ja sä pyörit nurkissa. Kokemuksella voin sanoa, että ei lopu tuo toinen suhde tohon.

Tsemppiä silti, sä selviät kyllä.

Mutta oikeesti kunnioita itseäsi ja lähde.

Joo pieni matka on itse asiassa jo varattu, ja lapset saatiin yhdeksi yöksi tässä jo yökylään. Juuri tuollaista se varmaan on, että arjesta tulee arkea. Ja siellä taustalla sitten mies kerännyt ahdistusta tietyistä, isoistakin, asioista. Se suututtaa, ettei ole voinut ottaa niitä puheeksi minun kanssani vaan toisen. Ja se ahdistaa kaikkein eniten, etten tiedä miten sitoutunut mies nyt on päätökseensä katsoa meidän mahdollisuus jatkaa. Just esim. musiikki mitä kuuntelee, niin ajattelen, että toistahan se nyt miettii. Tai jos on kovin ajatuksissaan, niin sama. Ne asiat, jotka miestä ahdistavat, ovat muutettavissa ja korjattavissa, ja sitä haluan itsekin. Toisaalta on myös asioita, joita toivoisin mieheni tekevän toisin. Nyt tuntuu, että enemmän minä ja minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni ovat arvostelun kohteena. Tiedän kärsiväni kiltin tytön syndroomasta ja liiallisesta vastuun ottamisesta ja kantamisesta.

Jos olette olleet yhdessä vuosikymmeniä, lapset lienevät täysi-ikäisiä.

Teiniestä asti yhdessä, ei muita suhteita, ja tämä puute miestä nyt myös ahdistaa. Itselleni se on ollut arvokas asia, ymmärrän toki tuon. Emme ole valinneet toisiamme siltä pohjalta, että tämähän onkin minulle monista paras. Olemme joskus koittaneet erotakin, myös silloin teineinä, mutta vetovoima on meidät tuonut aina yhteen.

Vanhin nippanappa jo onkin, nuorimmat vielä aika kaukana aikuisuudesta. Lapsilla muutamia vuosia ikäeroa ja yksi vauva on hautaankin saateltu, rankkoja juttuja ollaan siis yhdessä koettu, eikä kaikkea ehkä ole saatu edes käsiteltyä kunnolla, itse olen saanut siihen apua, mutta mies ei, ei hakenutkaan.