Olen niin rikki. Pettäminen.

En voi kai käyttää lapsia keppihevosena liiton pelastamiseksi, vaikka iso osa surustani liittyy nyt heihin. Tarkoitan sitä, että sen on oltava myös puolisoiden omasta tahdosta ja halusta kiinni. Olenko jotenkin poikkeuksellinen, kun olen näin lamaantunut ja ahdistunut? Uhriutumisesta en tiedä, mutta kyllä, koen olevani myös uhri, petoksen uhri. Ja se sattuu lujaa.

Kiitos 21. Itse asiassa kun pois muuttamisesta on puhuttu, olen kertonut, etten tässä tilasse kykene hoitamaan kaikkea yksin kuten monesti muulloin elämäntilanteen takia olen tehnyt. Jos joku lähtee nyt yksin, se olen minä. Onhan perhe-elämä teineineen monesti sellaista, että tuntuisi helpottavalta kun voisikin vain kävellä pois ja jättää kaiken. Siinä kohtaa kai sitten tulee se sitoutuminen, yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on rakastunut toiseen, niin vain joskus elämässä tapahtuu. Kurja juttu, mutta minkäs sille voi. Ei se sitä varmasti tahallaan ja sua loukatakseen tehnyt.

Parisuhteessa ollaan sitoutuneita omaan kumppaniin ja annetaan hänelle arvoa. Vaikka ihastuisi, ei sille tunteelle tarvitse tai pidä tehdä mitään, jos kotona suhde on toimiva. Jos ei ole, niin onko sitä yritetty korjata? Jos oma suhde on alunperin toimimaton korjausyrityksistä, voi olla ok mennä ihastumisensa kanssa pidemmälle. Mutta silloinkin keskustella oman kumppanin kanssa asiasta, sitten erota, ja sitten mennä panemaan, koska uusi tuntuu aina hyvältä.

Emme ole viettiemme perässä sinkoilevia eläimiä, pidättelemme jopa vessahätää emmekä syö kaikkea hyvää jota vaikka kaupassa näemme. Ihmissuhteita ei rakenneta hedonistisäisesti minä ja mun halut edellä, vaan silloin ajatellaan me. Jos toista rakastaa, niin ei satuta. Rakastaminen ei tarkoita panetusta.

Kumppani, jonka kanssa on pitkä parisuhde, ansaitsee kunnioitusta ja empatiaa, vaikka uusi ihastus saisikin sukat pyörimään.

Olen pahoillani ap, toivon sulle hyviä asioita elämään.

Kiitos 24, jaan ajatuksesi. Kuulemani mukaan suhde ei ole vielä ollut tuolla tasolla, mutta yhteys on niin suuri, ja ymmärrys. Se on nyt iso osa tuskaani, että ei ole yritetty korjata eikä minulle ole kerrottu siinä vaiheessa kun siltä on tuntunut. Saan mieheltä kyllä nyt empatiaa, mutta minusta tuntuu, että ajatuksissa on koko ajan toinen. En halua enkä voi painostaa, tai en pysty. Olen kai kynnysmatto.

No kai se nyt sattuu jos kumppani pettää. Ymmärrystä ihmiset - kiitos.

Saat surra ja sinun täytyy että voit päästä jotenkin asian yli. Toivottavasti mies tajuaa olla pahoillaan että näin on käynyt.

Koittakaa puhua / miettiä yhdessä miehen kanssa mitä seuraavaksi tehdään. Yritä kertoa loukatuista tunteistasi syyllistämättä toista. Yritä kysyä mieheltäsi miksi näin kävi että ymmärrät ja toivut joskus. Ehkä tämä voisi olla sopuisa ero. Pyrkikää siihen itsenne ja lasten takia. Voimia ja jaksamista.

Mutta onko sen pakko olla ero. Tässä hetkessä minä en halua sitä, jaamme niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 21. Itse asiassa kun pois muuttamisesta on puhuttu, olen kertonut, etten tässä tilasse kykene hoitamaan kaikkea yksin kuten monesti muulloin elämäntilanteen takia olen tehnyt. Jos joku lähtee nyt yksin, se olen minä. Onhan perhe-elämä teineineen monesti sellaista, että tuntuisi helpottavalta kun voisikin vain kävellä pois ja jättää kaiken. Siinä kohtaa kai sitten tulee se sitoutuminen, yleensä.

Älä tee tuota. Pian uusi nainen viettää aikaa kotonasi, ehkä muuttaa sinne. Mies ei menetä mitään vaan voi jatkaa lähi-isänä omassa kodissa ja saa uuden suhteen lisäksi. Itse itket yksin tyhjässä kerrostaloyksiössä. Vaikka vapaus houkuttelee, totuus on, että kodin hoitaminen ja lapset pitävät sinut kurssissa ja elämässä kiinni. Ja mies tulee todennäköisemmin järkiinsä, kun menettää päivittäisen perhe-elämän.

Se jos ihmisten välillä on yhteys ei kerro vielä mitään. Toivottavasti miehesi tajuaa sen ajoissa.

En haluaisikaan lähteä minnekään, mutta ajattelen että jos minun pitäisi, kuuluisi. Niissä ongelmissa on syytä minussakin, siksi koen että minullakin on vastuu. Puhumme paljon ja olemme yhdessä joka yö, sekin kai tuntuu ristiriitaiselta. Tiedän että mies elää läpi kriisiä, on uupunut töistä ja arjesta, on löytynyt krooninrn sairaus johon on aloitettu puolisen vuotta sitte lääkitys - tämä ymmärrys ja yhteys on varmasti tuntunut aivan ihanalta siinä tilanteessa.

Teidän pitää puhua siitä yhdenvertaisina kumppanina että erotaanko vai ei. Toinen suhde on - noh - toisisijainen eikä saisi antaa tilaa kehittyä niinkauan kuin te olette suhteessa. On teilläkin varmasti hyvä yhteys kun olette kauan yhdessä olleet.

On, meillä on ihan oma yhteys. Mutta ei sitä maagista yhteyttä, joka on uudessa ihastuksessa. En pysty tällä arkirakkaudella kilpailemaan uuden huuman kanssa mitenkään.

Jos haluat taistella asiasta, niin anna  miehen pitää suhteensa. Se kuluu, toinen nainen kyllästyy odottamaan jahkailevaa miestä ja hupsis, olette yhdessä edelleen 10 vuoden päästä.

Eräs tuttu mies perui eronsa vastaavasta syystä, kun voimakastahtoinen rouvansa veti semmoisen sodan pystyyn. Mies joutui nöyrtymään ja hiipimään takaisin kotiin. Ovat kai ihan hyvin pärjänneet tuon jälkeen jo yli 10 vuotta. Kuitenkin olihan siinä yhteiset suvut, kuviot, kolme lasta jne. Hyvä, että mies palasi.

Tuossa tilanteessa itsekin olleeni pyytäisin miestä muuttamaan pois kun hän on liiton rikkonutkin. Tiedän, että olet surullinen ja tuntuu pahalta.

Aikoinani mietin miten voi selvitä, enkä ehkä ole selvinnytkään kun emme eronneet. Lähes joka päivä asia tulee jollain tavalla mieleen, enkä pidä puolisoani samana ihmisenä joka hän oli minulle joskus.

Selviät kyllä vaikka aikaa se voi viedä.

Meidän pitäisi molempien tehdä paljon muutoksia, joille molemmat koemme olevan suurta tarvetta. Itse olen valmis lähtemään muutosta etsimään, mutta mies ei kai ole sitten varma. Muutos voi tarkoittaa myös sitä, että polkumme jossain vaiheessa eroavat, mutta en mitenkään haluaisi enkä voisi tehdä sitä näin. Sen olemme minusta myös lapsille velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko sen pakko olla ero. Tässä hetkessä minä en halua sitä, jaamme niin paljon.

Voit vain toivoa, että mies tulee järkiinsä. Niin ei tule tapahtumaan, jos hän saa sekä sinut että uuden suhteen. Miehen on nähtävä, mitä hän on menettämässä. Te ette voi olla toistenne lohtu tuossa tilanteessa. Ei mieskään sinua voi kunnioittaa, jos tuohon suostut epätoivoissasi. Haluatko todella, että mies tulee viereesi nukkumaan käytyään ensin panemassa toista ja vannomassa hänelle rakkautta?

Sanojensa mukaan suhde ei ole vielä edennyt tuolle tasolle. Mutta se on totta, että vaikka kuinka keskustelemme ja kuinka auki rikki revittynä annan kaikkeni, on siellä toisessa päässä olemassa myös toisen naisen valta ja keinot sen käyttämiseen. Tiedän olevani liian kiltti. Mutta näen myös kuinka rikki mies on, en voi etääntyä nyt, hän tarvitsee minua ja minä häntä. Jos en ole tässä, sen paikan ottaa toinen.

Kuulostaa vähän siltä, että olet uhriutunut, päättänyt ymmärtää ja samalla luovuttaa.

Jos oikeasti rakastat, sanot ettei tule kuuloonkaan, ja mies pysyy kotona tai muuten. Joskus mies ei halua muuta kuin todisteen rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Sanojensa mukaan suhde ei ole vielä edennyt tuolle tasolle. Mutta se on totta, että vaikka kuinka keskustelemme ja kuinka auki rikki revittynä annan kaikkeni, on siellä toisessa päässä olemassa myös toisen naisen valta ja keinot sen käyttämiseen. Tiedän olevani liian kiltti. Mutta näen myös kuinka rikki mies on, en voi etääntyä nyt, hän tarvitsee minua ja minä häntä. Jos en ole tässä, sen paikan ottaa toinen.

Älä usko kaikkea mitä mies sanoo. Hänellä on runsaasti syitä valehdella. Ja kai tiedät, että jokainen meistä mielellään sekä säästää kakun että syö sen jos vain mahdollista. Kasvata selkäranka. Sinä siis lohdutat miestä, kun hän on niin kovin rikki sinun pettämisestäsi! Herää!

Älä anna noin itseäsi kohdeltavan! Hoida talousasiat kuntoon. Turvaa itsesija lapsesi. Pistä mies pihalle. Lapset näkevät ett äiti on vahva ja selviää mistävaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämmöistä painajaista osaa edes kuvitella. En näe mitään valoa missään. Puoliso näkee kuinka rikki olen ja kuinka paljon tässä on pelissä, ja silti muutaman kuukauden tuttavuus vetää pidemmän korren? Kuinka se on mahdollista?

Uudelta tuttavuudelta saa varmaankin seksiä enemmän kuin kerran kuussa ja tykkää ottaa myös kakkoseen