Käveleekö kukaan enää paljain jaloin ulkona? Muistan kun pienempänä 80-luvulla aika moni lapsista ja aikuisista

Ei paljain jaloin ees kotipihalla koska en jaksa joka hetki pestä lattioita. Sisällä myös sukat sillä inhoan parkettiin jääviä nihkeiden jalkojen jälkiä.

Punkit, lasinsirut, huumeneulat, koirankakat, kotiin jaloissa kannettu lika...  Näiden takia en kävele avojaloin ulkona. Olen nähnyt paljasjalkaisten harmaita jalkapohjia, ja ajatellut että kaiken tuon lian se kantaa kotiinsa. Mieluummin tallustelen piikkimatolla (en sentään fakiirin) tai käytän piikkisandaaleja kotona, silläkin lailla voi jalkapohjia virkistää.

Olen nähnyt muutaman ihmisen kävelevän paljain jaloin ihan Tampereen keskustassa. Hirvitti kyllä heidän puolestaan kun tuntuu että lasinsiruja on vähän joka paikassa.

Lapsenlapset kävelevät mökillä ilman kenkiä. Mies samoin.

Vierailija kirjoitti:

Kävelen paljain jaloin aina, kun on tarpeeksi lämmintä, paikkaan katsomatta. Siinä 15 asteen kohdalla menee mukavuusraja. Olen niin tottunut siihen, etten yleensä itse huomaa ollenkaan siinä olevan mitään outoa.

- Pankissa allekirjoitin asunnon velkapapereita ja valitin, että onpa täällä on kylmät lattiat.

- Ostin auton ja huomasin viikon päästä, että isot kenkäni eivät mahdu polkimille. Eipä tullut mieleen kokeilla, eikä ollut iso tappio, ajan talvellakin mielummin sukkasillaan.

- Ulkomaiset bisnesvieraani joutuvat ihmettelemään kengätöntä projektin vastuuhenkilöä.

- Poimin mustikat suolta ja risukosta avojaloin.

- Kävelen jatkuvasti paino pois kantapäiltä ja astun päkiälle mukavuussyistä.

- Kesän mittaan kaikki kenkäni ovat unohtuneet johonkin.

- Minua ei ole heitetty ulos ainakaan lähiön ravintoloista.

Jalkapohjat tottuvat ja kovettuvat ja kestävät isompaa ja pienempää osumaa. Haavoja tulee joskus. Lasinsirpaleista ja muista roskista ei juuri ole harmia, mutta männynkäpy on sellainen juttu, mihin ei oikein totu. Muut kaupunkiympäristön paljaita jalkoja uhkaavat jutut ovat minulle pienempiä pahoja kuin kengät.

Kouluikäiset lapseni liikkuvat kanssani yleensä avojaloin. Äiti laittaa heille kenkiä jalkaan ja yleensä he riisuvat ne, kun äidin silmä välttää. Minä en pysty perustelemaan, miksi heidän pitäisi käyttää kenkiä, kun minäkään en käytä, joten en edes yritä muuta kuin muistuttaa ruokakauppojen kylmistä lattioista.

M44

Eri lämpötiloihin tottuu. Muistan, kun kaupan lattiat saattoivat tuntua kylmiltä pakasteiden vieressä, mutta eivät tunnu enää. Nykyään kengät lähtee jaloista keväällä kun lumet sulaa ja pakkaset loppuu. Talvellakin voi poiketa pihassa paljain jaloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelen paljain jaloin aina, kun on tarpeeksi lämmintä, paikkaan katsomatta. Siinä 15 asteen kohdalla menee mukavuusraja. Olen niin tottunut siihen, etten yleensä itse huomaa ollenkaan siinä olevan mitään outoa.

- Pankissa allekirjoitin asunnon velkapapereita ja valitin, että onpa täällä on kylmät lattiat.

- Ostin auton ja huomasin viikon päästä, että isot kenkäni eivät mahdu polkimille. Eipä tullut mieleen kokeilla, eikä ollut iso tappio, ajan talvellakin mielummin sukkasillaan.

- Ulkomaiset bisnesvieraani joutuvat ihmettelemään kengätöntä projektin vastuuhenkilöä.

- Poimin mustikat suolta ja risukosta avojaloin.

- Kävelen jatkuvasti paino pois kantapäiltä ja astun päkiälle mukavuussyistä.

- Kesän mittaan kaikki kenkäni ovat unohtuneet johonkin.

- Minua ei ole heitetty ulos ainakaan lähiön ravintoloista.

Jalkapohjat tottuvat ja kovettuvat ja kestävät isompaa ja pienempää osumaa. Haavoja tulee joskus. Lasinsirpaleista ja muista roskista ei juuri ole harmia, mutta männynkäpy on sellainen juttu, mihin ei oikein totu. Muut kaupunkiympäristön paljaita jalkoja uhkaavat jutut ovat minulle pienempiä pahoja kuin kengät.

Kouluikäiset lapseni liikkuvat kanssani yleensä avojaloin. Äiti laittaa heille kenkiä jalkaan ja yleensä he riisuvat ne, kun äidin silmä välttää. Minä en pysty perustelemaan, miksi heidän pitäisi käyttää kenkiä, kun minäkään en käytä, joten en edes yritä muuta kuin muistuttaa ruokakauppojen kylmistä lattioista.

M44

Eri lämpötiloihin tottuu. Muistan, kun kaupan lattiat saattoivat tuntua kylmiltä pakasteiden vieressä, mutta eivät tunnu enää. Nykyään kengät lähtee jaloista keväällä kun lumet sulaa ja pakkaset loppuu. Talvellakin voi poiketa pihassa paljain jaloin.

Juu, kyllä minä sen tiedän ja olen tottunut. Kuten totesin, minulle on mukavuusraja 15 astetta mutta olen kyllä kylmemmässäkin ilman kenkiä jos ei ole sattunut tulemaan mukaan. Viime kesänä olin pidemmän aikaa kolmessa asteessa Norjan vuorilla kun laiskotti enkä jaksanut etsiä kenkiä ja pari tuntia sitten suli asfalttipihalta isot paakut pikeä kantapäihin kiinni. Mutta lapsille sanon sen takia, ettei minun tarvitse kuunnella sitä kitinää kaupan kylmistä lattioista. Ottavat kengät tai eivät, varoitettu on.

M44

Äsken joku deeku steissillä oli paljain jaloin ja jutteli mustalaisten kanssa

Olen opetellu kävelemään paljain jaloin kohta 6 viikon ajan. Alan jo tottua siihen ja pystyn kävelemään aika helposti kerrostaloni ympäri sepelimaassa 2-3 kertaa putkeen ja metsäpoluilla ennätys on nyt 1.2 kilsaa paljain jaloin. Tykkään siitä tunteesta kun jalkapohjat vahvistuu, sepeli ei enää kipristele ja töissä jaksan seistä pitempään ilman epämiellyttävää väsymisentunnetta jalkapohjissa turvakengät jalassa . Mutta kysymys tästä, kun jalkapohjat on paksuuntuneet niin entäs talven jälkeen? Joudunko keväällä aloittamaan taas alusta asti? Jalkapohjien tottumiseen meni aika pitkä aika .. vai säilyykö jalkapohjien nahkojen paksuus vielä talven jälkeenki ja nopeasti pystyisin taas kävelemään sujuvasti paljain jaloin?

Tässä Järvenpään keskustassa ei viitsi paljain jaloin tepsuttaa. Tulee tumppia, koiranpaskaa, juoponyrjöä ja lasinpaloja ihoon.

Kotona paljasjaloin sisällä ja ulkona mahdollisuuksien mukaan. Valitettavasti vaan kaikkialla on lasinsiruja :(

Kaverin työpaikalla osa kuulemma kävelee paljasjaloin avokonttorissa ja se kuulostaa todella moukkamaiselta muita kohtaan - et voi tietää mitä syyliä ja sieniä muiden jaloissa on enkä itse kyllä kävelisi sellaisilla pinnoilla. Luonnon pöpöt, multa, maa, hiekka ja risut eivät siis minua pelota, päinvastoin, mutta kanssaihmisten tautiset hikivarpaat kyllä.

Olen ikävä kyllä allerginen nurmikolle (alkaa jalat kutiamaan sairaasti), joten ei kauheasti kyllä tule rantaa lukuunottamatta käveltyä paljain jaloin.

Koko kesän kävellyt avojaloin, toukokuusta asti, n.90% ajasta. Kaikkialla ei kehtaa, kuten moni täälläkin on kertonut. Olen tavallinen työssäkäyvä nelikymppinen. Jos useampi meistä alkaisi kehdata, ehkä avojalkailu normalisoituisi? Jalat voivat hyvin - lasiin tai koivanp*n en ole astunut, kerran pisti ampiainen ja sekin böndellä käydessä.

Minä kävelen työmatkani. Kesäisin siis. Katsotaan usein kaupungissa kieroon, mut en välitä. Lapsi kävelee mielellään tässä kotipihalla.

Ei tule käveltyä paljain jaloin enää. Jalat likaantuvat ja sitten likaantuu lattiat ja matotkin.

Paksunahkainen kirjoitti:

Olen opetellu kävelemään paljain jaloin kohta 6 viikon ajan. Alan jo tottua siihen ja pystyn kävelemään aika helposti kerrostaloni ympäri sepelimaassa 2-3 kertaa putkeen ja metsäpoluilla ennätys on nyt 1.2 kilsaa paljain jaloin. Tykkään siitä tunteesta kun jalkapohjat vahvistuu, sepeli ei enää kipristele ja töissä jaksan seistä pitempään ilman epämiellyttävää väsymisentunnetta jalkapohjissa turvakengät jalassa . Mutta kysymys tästä, kun jalkapohjat on paksuuntuneet niin entäs talven jälkeen? Joudunko keväällä aloittamaan taas alusta asti? Jalkapohjien tottumiseen meni aika pitkä aika .. vai säilyykö jalkapohjien nahkojen paksuus vielä talven jälkeenki ja nopeasti pystyisin taas kävelemään sujuvasti paljain jaloin?

Jalkaterien pikkulihakset vahvistuu kun kulkee kengittä.

Pk-seudulla on ongelmana maassa olevat huumepiikit.

Mökillä kävellään aina paljain jaloin, niin lapset kuin vanhemmatkin. Sehän on kaiken nautinnon lisäksi terveellistä jalkapohjien akuhierontaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelen paljain jaloin aina, kun on tarpeeksi lämmintä, paikkaan katsomatta. Siinä 15 asteen kohdalla menee mukavuusraja. Olen niin tottunut siihen, etten yleensä itse huomaa ollenkaan siinä olevan mitään outoa.

- Pankissa allekirjoitin asunnon velkapapereita ja valitin, että onpa täällä on kylmät lattiat.

- Ostin auton ja huomasin viikon päästä, että isot kenkäni eivät mahdu polkimille. Eipä tullut mieleen kokeilla, eikä ollut iso tappio, ajan talvellakin mielummin sukkasillaan.

- Ulkomaiset bisnesvieraani joutuvat ihmettelemään kengätöntä projektin vastuuhenkilöä.

- Poimin mustikat suolta ja risukosta avojaloin.

- Kävelen jatkuvasti paino pois kantapäiltä ja astun päkiälle mukavuussyistä.

- Kesän mittaan kaikki kenkäni ovat unohtuneet johonkin.

- Minua ei ole heitetty ulos ainakaan lähiön ravintoloista.

Jalkapohjat tottuvat ja kovettuvat ja kestävät isompaa ja pienempää osumaa. Haavoja tulee joskus. Lasinsirpaleista ja muista roskista ei juuri ole harmia, mutta männynkäpy on sellainen juttu, mihin ei oikein totu. Muut kaupunkiympäristön paljaita jalkoja uhkaavat jutut ovat minulle pienempiä pahoja kuin kengät.

Kouluikäiset lapseni liikkuvat kanssani yleensä avojaloin. Äiti laittaa heille kenkiä jalkaan ja yleensä he riisuvat ne, kun äidin silmä välttää. Minä en pysty perustelemaan, miksi heidän pitäisi käyttää kenkiä, kun minäkään en käytä, joten en edes yritä muuta kuin muistuttaa ruokakauppojen kylmistä lattioista.

M44

Eri lämpötiloihin tottuu. Muistan, kun kaupan lattiat saattoivat tuntua kylmiltä pakasteiden vieressä, mutta eivät tunnu enää. Nykyään kengät lähtee jaloista keväällä kun lumet sulaa ja pakkaset loppuu. Talvellakin voi poiketa pihassa paljain jaloin.

Hei jee, tämä kuin minun kirjoittamani. 

Pori Jazzeilla tunsin olevani kaltaisteni seurassa, näin todella monen (naisen) kulkevan paljain jaloin. Mahtavaa. 

Minä kävelen Pohjois-Lapissa, kun käyn sukuloimassa. Siellä ei näet ole kyitä eikä vielä punkkejakaan, eikä kotirannoilla tarvitse pelätä lasinsiruja tai muitakaan roskia.

Muualla en uskalla.

Lähinnä uimarannalla, ja silti tänä kesänä lastani pisti 3 kertaa ampiainen jalkapohjaan ja itseäni kerran.