Käveleekö kukaan enää paljain jaloin ulkona? Muistan kun pienempänä 80-luvulla aika moni lapsista ja aikuisista

Vierailija kirjoitti:

Tässä Järvenpään keskustassa ei viitsi paljain jaloin tepsuttaa. Tulee tumppia, koiranpaskaa, juoponyrjöä ja lasinpaloja ihoon.

Ai. Jännä kun minä olen kävellyt paljain jaloin kyseisen kaupungin keskustassa vuosia, enkä ole koskaan astunut yhteenkään mainitsemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Eilen näin ratikan ikkunasta, kun joku mies nukkui Hesarilla sukkasillaan.

Eli Helsingin Sanomat oli patjana

Kävelen paljain jaloin stadissa.

Tutulla nurmikolla tai hiekalla joo, muuten ei. Olen kyllä melko etääntynyt luonnosta noin ylipäätään, mutta punkit, lasinsirut yms. houkuttelevat aika vähän.

Nurmikolla tallustelen paljain jaloin, lapsenlapsetkin juoksevat ympäriinsä ilman kenkiä.

Taloyhtiössä on kiva laaja nurmialue.

Lapsena 60-luvulla aina kesät paljain jaloin. Kun koulu loppui niin kengätön kesä. Jalkapohjiin kehittyi niin paksu nahka että nastakaan ei tuntunut. Napsahduksesta vasta huomasin että nastahan se siellä.

Kiva oli olla ilman kenkiä ja muistan kun syksyllä piti kenkiä alkaa pitämään niin ei se kivaa ollut.

Ulkona ei varmaan enää kävellä paljain joloin kuin rannalla mutta peruskoulun liikuntatunneilla ollaan vielä paljain joloin kuten ennenkin. Tekee varmasti lasten ja nuorten jaloille hyvää liikkua paljain jaloin niin jalat vahvistuvat.

80-luvulla limsa ja olut myytiin lasipulloissa, ja lasinsiruja oli enemmän luonnossa. Silti käveltiin enemmän paljain jaloin. Nykyään suurin haitta on koirankakka – sitä on todella paljon, koska koiria on nykyään paljon enemmän kuin 80-luvulla. Ennen ei kerätty koirankakkoja, mutta ei ollut paljon koiriakaan. Nykyään osa kerää jätökset, mutta moni edelleenkään ei.

Lapsena aina. Omassa pihassa kesällä käveltiin, mutta nyt on kaikilla kengät jalassa. Nurmikolla ollut viime aikoina valtavat ampiais määrät täällä

Minä olen aina kotona paljasjaloin, sisällä ja ulkona. Kaupungille en paljain jaloin lähde. Haluaisin kyllä mutta se ei tunnu sopivalta

Paksunahkainen kirjoitti:

Olen opetellu kävelemään paljain jaloin kohta 6 viikon ajan. Alan jo tottua siihen ja pystyn kävelemään aika helposti kerrostaloni ympäri sepelimaassa 2-3 kertaa putkeen ja metsäpoluilla ennätys on nyt 1.2 kilsaa paljain jaloin. Tykkään siitä tunteesta kun jalkapohjat vahvistuu, sepeli ei enää kipristele ja töissä jaksan seistä pitempään ilman epämiellyttävää väsymisentunnetta jalkapohjissa turvakengät jalassa . Mutta kysymys tästä, kun jalkapohjat on paksuuntuneet niin entäs talven jälkeen? Joudunko keväällä aloittamaan taas alusta asti? Jalkapohjien tottumiseen meni aika pitkä aika .. vai säilyykö jalkapohjien nahkojen paksuus vielä talven jälkeenki ja nopeasti pystyisin taas kävelemään sujuvasti paljain jaloin?

Oman kokemukseni mukaan jalkojen kestävyys talven jäljiltä on ajan myötä parantunut, kun olen harrastanut lajia nyt jo useamman vuoden ajan. Nykyään olen jo voinut aloittaa keväällä melko pitkilläkin lenkeillä jo heti alkuun.

Jalkojen kylmäkestävyyden parannuttua olen voinut jatkaa liikkumiskautta pidemmälle syksyyn, joten väliin ei enää jää niin monia kuukausia. Tälläkin on varmaan merkitystä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Nurmikolla tallustelen paljain jaloin, lapsenlapsetkin juoksevat ympäriinsä ilman kenkiä.

Taloyhtiössä on kiva laaja nurmialue.

Lapsena 60-luvulla aina kesät paljain jaloin. Kun koulu loppui niin kengätön kesä. Jalkapohjiin kehittyi niin paksu nahka että nastakaan ei tuntunut. Napsahduksesta vasta huomasin että nastahan se siellä.

Kiva oli olla ilman kenkiä ja muistan kun syksyllä piti kenkiä alkaa pitämään niin ei se kivaa ollut.

Kiitos tästä muistelosta!

Minä elin lapsuuteni 70-luvulla. Silloin me kaikki ison kerrostaloyhtiömme lapset juoksimme koko kesän paljain jaloin, noh, lukuunottamatta yhtä opettajaperheen tyttöä. Kengät sai riisua koulujen kesäloman alettua.

Ja muistan kuinka alkukesästä käveleminen oli kivuliasta, mutta loppukesästä pystyi soratielläkin juoksemaan täysiä.

Tätä olen monesti jälkikäteen miettinyt, että muistanko tosiaan oikein, kun nyt aikuisena tuntuu että jalkapohjat eivät parkkiinnu ollenkaan. Kai se on vaan harjoituksen puutetta.

Ja kyllä muuten silloinkin oli maassa lasinsiruja, nauloja, kakkaa yms. mutta ei niihin astumisesta tehty mitään numeroa. Jos varpaaseen tuli haava, siihen laittoi äiti laastarin, ja pari päivää piti kulkea ”läpsyttimet” jalassa. (=nykyään niitä sanotaan flip-flopeiksi). Naurettiin porukalla, jos joku litsautti kunnon koiranpökäleeseen 😆

Eikun vaikka Tampereen keskustaan paljain jaloin. Varmaan tulee ylpeä olo, kun jalkapohjat kuorruttuvat mistä lie räkäklimpeistä, lasinsiruista, basilleista, pulunpaskasta ym.

Joo kävelee ja kävellään paljain jaloin kesäisin. Mut jalkapohjat onkin sit tummat ja suihkutilassa tummat jalanjäljet jotka johtaa olkkariin :( Lapsille oon muistutellu että pestä jalkapohjat kylppärissä ennen muualle sisätiloihin tuloa mutta välillä jää huuhtelun asteelle jolloin hiekka/maaaines vaan leviä paremmin jalkojen mukana pitkin asuntoa

Viime kesänä tästä oli kommentointia peräti innokkaasti. No, käveleekös kukaan tämä kesänä paljain jaloin? Minä ainakin, aina kun on suht lämmin päivä, nautiskelen elämästä ilman kenkiä. Niin paljon paljain jaloin kuin vaan mahdollista.

Nykyaikana on sen verran paskaa kaduilla verrattuna 80-lukuun että ei kiitos. Tietty ehkä jossain landella voi mutta ei pääkaupunkiseudulla. Porukka ei sitten yhtään ajattele mitä kuonaa siinä kadulla voi olla..kuivuneita hiv-hepatiitti limoja,muita mukavia bakteereja. Ja paljain jaloin tepastelisit siitä,juu ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kodissa ja mökillä kävelen. Kotona en uskalla, kun joka paikassa on lasia ja välillä löytyy neulojakin.

Missä paikassa on lasia? 

Lasi on mennyttä maailmaa tölkkien ja muovipullojen vallatessa alan.  Jos on neuloja, niin harvoin ne keskellä jotain ulkoilutietä ovat. 

Vaikka olisivatkin, niin lappeellaan ne ovat. Pystyssä pitäisi olla iskeäkseen jalkaan. Yleistä elämänpelkoa nämä lasi- ja neulajutut. Mitä tahansa voi rajoittaa itseltää ja lapsiltaan tällä. 

Minä heitän aina piruuttani lasinsiruja rappukäytävän eteen ja taloyhtiön pihalle kun ärsyttää naapurin uskovaishippimikälie akka joka on raskaana ja kävelee paljain jaloin ympäriinsä.

Omassa pihassa, uimarannalla tai vesipuistossa voi olla paljain jaloin. Yleisillä kaduilla ei viitsi, kun voi olla ties mitä teräviä likaisia objekteja siellä. 

Kotipihassa kyllä, samoin lapset kun omakotitalo ja iso piha. Mikäs tuossa nurmikolla kirmatessa kun kun oma tontti, tietää ettei ole lasinsiruja tai koirankakkaa. Kerran kyllä kävelin paljasjaloin lähikirjastoon, mutta ei se kovin rentouttavaa ollut kun sai koko ajan katsoa mihin astuu!

En ole kävellyt sen jälkeen, kun astuin isoon lasinsiruun ja hypin  verta vuotava kinttu ilmassa 2km kotiin minstä lähdinkin sitten päivystykseen poistattamaan sirpaleen. 

Tässä kadulle syljeskelijöiden maassako? Ei kiitos.