Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies muuttunut totaalisesti, olen avuton

Väsynyt
13.05.2018 |

Heips,
Pitkään oon miettinyt kannattaako mihinkään mitään kirjoittaa, mut nyt alkaa olla ihan avuton olo.

Olen seurustellut nyt 4v. avopuolisoni kanssa ja käytös on muuttunut ihan totaalisesti.
Ennen mieheni oli (suhteen alussa, ensimmäiset 2v, etenkin) herkkä, kiltti, rakastava ja kaikinpuolin täydellinen. Ei koskaan loukannut minua tms.

Nykyään (viimeisen vuoden) mieheni suuttuu aivan kaikesta. Siis jokaikisestä asiasta.
Jos ei ole mykkäkoulua minulle, niin silloin raivoaa/huutaa tai hukkuu minut maanrakoon. Jos on hyvällä tuulella, niin saan pelätä koko ajan ja mennä varpasillaan milloin ja mistä taas räjähtää...
Itse en ole juuri koskaan alentunut haukkumaan häntä. Siivoan, kokkaan, annan miehelle tilaa ja mahdollisuuden tehdä mitä haluaa, mutta tuntuu, että pelkkä olemassaoloni ärsyttää tätä.
Mies ei jaa rahojaan, on todella pihi, mutta se on ok, kun tulen toimeen omillakin tuloilla.
Olen sairastanut paniikkihäiriötä 5-vuotiaasta saakka (tai siitä asti kohtauksia) ja saan lähes tulkoon jokaisen riidan meidän aikana paniikkikohtauksen, jonka yritän tietenkin aina peittää tai menen piiloon rauhoittumaan, koska muuten saan kuulla siitä ”paniikista” vaan huonoa, mikä ei auta rauhoittumaan.
Kun yritän puhua mieheni kanssa, hän vain vittuilee tai jos esim. Kerron miltä minusta tuntuu niin vastaa todella lapsellisesti ja vittumaisesti esim. ”mm, nii, tosi harmillista” tai huudahtaa ”mua ei _vittu_ kiinnosta!!” joten keskustelu/puhuminen mahdotonta.
Seksielämä kuivahtanut, seksiin minulla halut ja yritänkin usein tehdä alotetta tai ehdottaa sanallisesti, mutta mies usein torjuu. Vain silloin seksiä, kun miehelle sopii (1-3krt/vko).

Työuupumus iskee päälle, opinnot vielä kesken ja teen vuorotyötä, tuntuu ettei jaksaminen riitä.
Silti eroaminen ei ole vaihtoehto, haluaisin jotenkin yrittää korjata tilannetta, saada ymmärrystä molemmin puolin, mutta tuntuu täysin mahdottomalta.

Siis tuntuu että maailman empaattisimmasta ja ihanimmasta ihmisestä on tullut täysi monsteri.
Mitä teen/vinkkejä jaksamiseen?
Kannattaisiko vaan olla huomioimatta häntä, tai alistua totaalisesti vai miten? Lähes kaikkea olen kyllä yrittänyt, mutta kuulen mielelläni teidän vinkit...
(T. Masennusta aiemmin sairastanut, pelkään kovin, että kun jaksaminen loppuu niin alkaa uusi masennusjakso enkä sitä taistelua todellakaan haluaisi/tarvitse)

Kommentit (64)

Vierailija
61/64 |
17.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

YLLÄPITO HUHUU Mikä tässä nyt on etten saa kommentteja tulemaan millään läpi? tekstissäni ei ole sanoja, jotka ovat kiellettyjä ja se on muutenkin asiallisesti muotoiltu vastaus. 

Vierailija
62/64 |
17.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mahdatkohan seurustella eksäni kanssa? On ihan höpöhöpöjuttuja noi väitteet, jossa vedotaan miehen olevan masentunut ja kiukuttelee sen takia. Totuus: ei ole. Inhottava käytös on inhottavaa, eikä sitä selitellä millään mielenterveysongelmilla. 

Eksäni käyttäytyi tismalleen samalla tavalla, joskin olimme varhaisaikuisia kun seurustelimme. Alkuun hän oli ihana, mutta jo ensimmäisen vuoden aikana se ihanuus haihtui, kun mies päätteli ettei minua tarvitse arvostaa. Ihananakin aikana huomasin hänen käytöksessään piirteitä, joita olisi pitänyt osata havaita ajoissa ja lopettaa koko juttu. Ne alistamisen merkit olivat ilmassa aina silloin kun mies ei jaksanut teeskennellä tai hän loukkaantui verisesti jostain mistä terveitsetuntoinen ihminen ei olisi moksiskaan, ja hän osasi aina kääntää tilanteet niin että hän on viaton kärsijä jonka omalla käytöksellä ei ole mitään tekemistä tilanteen kanssa. 

Oleskelimme paljon perheemme parissa. Pian ex alkoi käyttyä jopa heidän nähtensä todella rasittavasti: hän oli äänessä koko ajan ja hallitsi kaikkia pöytäkeskusteluita eikä kukaan saanut sanottua sanaakaan väliin. Monena perjantai-iltana muistan, että ainoa joka puhui oli hän kun me muut istuimme hiljaa ja odotimme että ne muutamat kaljat alkavat vaikuttaa ja hän menee nukkumaan. Jos olin äänessä, niin ex alkoi aina huomautella puheestani: puhuin liian kovaa, puhuin väärin, asenteeni oli väärä, puheeni sisältö oli väärä. Ihan sama vaikka olisin kertonut kaupassa käymisestä, niin exäni mielestä olin vain yksinkertaisesti väärässä. Sen jälkeen alkoi tyhmäksi haukkuminen ja alituinen nälvintä. Olin ruma, tyhmä ja kamala ja oikeastaan mun pitäisi ajatella koko olemassaoloni oikeutusta. Tästä seuraavaksi eksä siirtyi lynkkaamiseni jälkeen suoranaiseen rähisemiseen. Hän rähisi avoimesti ihan joka asiasta. Sellaista asiaa ei ollut, josta hän ei polttanut proppujaan. Mitä kiltimpi yritin olla, mitä enemmän yritin laittautua ja olla hänen mielikseen, sitä enemmän hän kiusasi ja nöyryytti minua kaikkien nähden. Lopulta saavutin sen pisteen, että selkärangan oli löydyttävä ja laitoin touhulle stopin. Yllättäen mies suhtautuikin käytökseeni kuin häntä koipien välissä oleva koira, vaikka hän alkuun minusta kiinni pitäen yritti manipuloida minua. Kun en antanut periksi, hän luovutti - ja häipyi teille tietymättömille ennen kuin palasi aivan muina miehinä takaisin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/64 |
17.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

JATKOA EDELLISEEN

Meidän piti vielä palata yhteen, mutta onneksi juttelin hänen äitinsä kanssa. Äiti nimittäin kertoi, että miehen isä oli ollut tismalleen samanlainen räyhääjä. Anoppikokelas tuli myös maininneeksi, miten isänsä oli pettänyt koko sen ajan kun he olivat ollet yhdessä pojan ollessa pieni. Totta kai tajusin samassa, ettei poika poikkea isästään tässäkään kohtaa, jos käytös oli muutenkin samanlaista, ja ekasta seurustelupätkästä selvisikin, että rähinät alkoivat samoihin aikoihin kun ex oli löytänyt uuden, mutta hänellä ei ollut kanttia jättää minua. Hän oli pyrkinyt sillä kiusaamisellaan siihen, että jättäisin hänet kun hän ei itse siihen pystynyt. hän oli avoimesti niin inhottava, kuin joku voi olla ja kaduttaa etten ymmärtänyt lähteä heti, mutta jotenkin kuvioon kuuluu ettei alistettu ymmärrä parastaan ajoissa. Mies nimittäin ympäröi minut ennen kuin alkoi kohdella kaltoin ja räyhäämään joka asiasta. Hän saattoi jopa kesken seksin pimahtaa niin, että laitoin vaatteet päälle ja lopetin touhun kun loukkaannuin hänen käytöksestään. Oli kivaa jollain automatkoillakin, kun mitään ei uskaltanut ääneen sanoa kun kauhea rähinä alkoi. ex myös kontrolloi minua kaikin tavoin. En saanut hakea oikeustieteelliseen, koska en vain sovi sinne ja ollessani hoikimmillani en saanut käyttää minihameita, koska ne eivät vain sovi minulle. Arvatkaa mitäpä tein ensimmäisenä kun erosimme.:D Tulin edellispäivänä oikiksen pääsykokeista ja olen suorittanut avoimessa kursseja ja valtaosa vaatteistani on hameita.  Parasta mitä tein oli eroaminen tuosta tyypistä. 

Vierailija
64/64 |
17.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

JATKOA EDELLISEEN

Meidän piti vielä palata yhteen, mutta onneksi juttelin hänen äitinsä kanssa. Äiti nimittäin kertoi, että miehen isä oli ollut tismalleen samanlainen räyhääjä. Anoppikokelas tuli myös maininneeksi, miten isänsä oli pettänyt koko sen ajan kun he olivat ollet yhdessä pojan ollessa pieni. Totta kai tajusin samassa, ettei poika poikkea isästään tässäkään kohtaa, jos käytös oli muutenkin samanlaista, ja ekasta seurustelupätkästä selvisikin, että rähinät alkoivat samoihin aikoihin kun ex oli löytänyt uuden, mutta hänellä ei ollut kanttia jättää minua. Hän oli pyrkinyt sillä kiusaamisellaan siihen, että jättäisin hänet kun hän ei itse siihen pystynyt. hän oli avoimesti niin inhottava, kuin joku voi olla ja kaduttaa etten ymmärtänyt lähteä heti, mutta jotenkin kuvioon kuuluu ettei alistettu ymmärrä parastaan ajoissa. Mies nimittäin ympäröi minut ennen kuin alkoi kohdella kaltoin ja räyhäämään joka asiasta. Hän saattoi jopa kesken seksin pimahtaa niin, että laitoin vaatteet päälle ja lopetin touhun kun loukkaannuin hänen käytöksestään. Oli kivaa jollain automatkoillakin, kun mitään ei uskaltanut ääneen sanoa kun kauhea rähinä alkoi. ex myös kontrolloi minua kaikin tavoin. En saanut hakea oikeustieteelliseen, koska en vain sovi sinne ja ollessani hoikimmillani en saanut käyttää minihameita, koska ne eivät vain sovi minulle. Arvatkaa mitäpä tein ensimmäisenä kun erosimme.:D Tulin edellispäivänä oikiksen pääsykokeista ja olen suorittanut avoimessa kursseja ja valtaosa vaatteistani on hameita.  Parasta mitä tein oli eroaminen tuosta tyypistä. 

Hienoa :D valtavasti tsemppiä ja peukkuja sulle, ja toivottavasti pääset!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän kaksi